Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 ja firmassa osakkaana. Pankki pakotti ottamaan valuuttakorilainan. Seuraavalla viikolla markka kelllui. Jäi 3 miljoonan markan velat. Ne pankki keplotteli mieheni yhtiökumppanin nimiin, ja mieheni niitä maksamaan. Kaikki meni, kaikki. Mieheni pääsi ulosotosta tänä vuonna.  velkaa jäi maksamatta korkoineen noinn 300 000. Edelleenkäänn meillä ei ole mittään. 

Ja kokoomuksen Iiro Viinanen valtiovarainministerinä uhosi vielä edellisenä päivänä ennen devalvaatiota, että markka devalvoidaan vain kuolleen ruumiini yli. Äijä elää vieläkin nauttien ruhtinasllista ministerin eläkettä.

Sehän oli pakkorako, jos Viinanen olisi vähänkin epäröinyt olisi seurannut lopullinen massiivinen valuuttapako Suomesta ja Suomi olisi joutunut maksukyvyttömään

Tirsk! laman syy oli pankkikriisi, jonka aiheutti 80-luvun holtiton kasinotalous. Se ei ollut vasemmistolaisten vaan pankinjohtajien aiheuttama lama, jossa suurimmat syylliset palkittiin avokätisillä veronmaksajien maksamilla vastikkeettomilla pankkituilla. 

Häviäjiä olivat pienyrittäjät ja tavalliset velalliset, joita valtio ei pelastanut ja jotka joutui maksumiehiksi viimeistä penniä myöten. Lisäksi häviäjiä oli piensijoittajat ja moni laman takia työnsä menettänyt.

Oli 4 työpaikkaa siihen aikaan ja pyydettiin töihin kuin myöhemminkin on pyydetty. Maanpetoksellista toiminnasta saa rangaistuksen sitten. 

Turkista tuli siihen aikaan ja Puolasta niitä rosvoja varastamaan jopa työpaikoille veivät tyttöjen tavaroita avasivat posteja ja veivät tyttöjen palkkarahat. Nytkin niitä hiipii ympäriinsä. Myös lomakohteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosivat ja omaisuus myytiin. Muutettiin kehnolle alueelle, jossa asui hulluja ja juoppoja ja väkivaltaa esiintyi aika paljon. Aloin itsekin tupakoimaan ja juomaan alkoholia. Ysärin alkupuolisko olikin sellaista Siwa-lenkkareiden aikaa ja halpoja ruokia. Ei ollut varaa koulutarvikkeisiin eikä esmerkiksi luokkaretkiin. Kelaa, sossua ja työkkäriä. Nuorison touhut ei kiinnostaneet ketään, kun aikuisilla oli omiakin huolia, joten nuoret hilluivat kännissä puistoissa ja olivat yöt kaupungilla tekemässä ilkivaltaa tekemisenpuutteessaan, eikä poliisiakaan asia kiinnostanut. Nokian nousu ja jääkiekon MM merkitsivät jotenkin uudenlaista aikaa. Tietysti nouruus oli myös hauskaa ja ikimuistoista, mutta jotenkin ajan ankeus jäi leimaamaan omaa identiteettiä, ja leimaa yhä. Vaikka olen kohtalaisesti elämässä pärjännyt, niin taustalla on jotenkin sellainen lama-identiteetti, minkä seurauksena en esimerkiksi osaa ottaa työtä tai opiskelua vakavissan

Minä taas olen syntynyt -79, eli olin nuori laman aikaan. En tunnista mitään, mitä kirjoitat. Vanhemmat pysyi yhdessä ja töissä, äiti oli pari kuukautta työttömänä kun vaihdettiin kaupunkia. Kenelläkään sukulaisella tai kavereillakaan ei tainnut olla rahasta pulaa, paitsi yhdellä jonka molemmat vanhemmat oli samassa tehtaassa ja lomautettiin. Ajoivat Lada Nivalla ja oli kuitenkin varaa pitää asuntovaunua, isoa sellaista niilläkin. 

En tunne ketään, jolla olisi hälläväliä-asenne. 

Konkurssit, pankkien härski toiminta ja epäonnistunut markan devalvointi nyt ainakin jäi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 ja firmassa osakkaana. Pankki pakotti ottamaan valuuttakorilainan. Seuraavalla viikolla markka kelllui. Jäi 3 miljoonan markan velat. Ne pankki keplotteli mieheni yhtiökumppanin nimiin, ja mieheni niitä maksamaan. Kaikki meni, kaikki. Mieheni pääsi ulosotosta tänä vuonna.  velkaa jäi maksamatta korkoineen noinn 300 000. Edelleenkäänn meillä ei ole mittään. 

Ja kokoomuksen Iiro Viinanen valtiovarainministerinä uhosi vielä edellisenä päivänä ennen devalvaatiota, että markka devalvoidaan vain kuolleen ruumiini yli. Äijä elää vieläkin nauttien ruhtinasllista ministerin eläkettä.

Sehän oli pakkorako, jos Viinanen olisi vähänkin epäröinyt olisi seurannut lopullinen massiivinenvaluuttapakI.ITIRSK TIRSK TIRSK TIRSK TIRSK TIRSK MAANPETOKSELLINEN TOIMINTA ON RIKOLLISTAIsamoin ihmisten puhelinten hakkerointi on. I

TIRSK HAKKEROIJA! 

90 luvun lamassa tuhottiin mm. opiskelusta valmistuvien talous ja eläminen. Massatyöttömyys, kiinteistöjen romahdus. Sen aiheutti holtiton pankkien luotonanto, huonot johtajat ja rahamarkkinoiden varomaton vapauttaminen eli surkeat poliitikot. Myös idänkaupan romahdus johon ei varauduttu.

odottaa sopii seuraavaa suurta tunarointia. Ilmassa on. Täällä ei taida neroja päätyä politiikkaan tai yritysjohtoon.

Valmistuin Sairaanhoitajaksi vuonna 1994. Vakituista työtä ei saanut, mutta keikka-hommia riitti kyllä. Muutaman kuukauden olin työtön. Sain työllisyystuella 6 kk töitä Sydänyhdistyksessä, se oli mukavaa aikaa. Lähdin Lontooseen töihin vuonna 1997 ja olin siellä 3- vuotta. En siis kärsinyt lamasta itseikeastaan millään tavalla. Kun tulin takaisin Suomeen, tapasin tulevan aviomieheni vuonna 2001. Minulta lama siis meni tavallaan ohi, itse elätin itseni ihan täysin. 

Vuonna 1991 täytin 16. Ei niin tuntunut, kun isän työpaikka säilyi ja äidillä oli ollut joka tapauksessa työsuhde aika rikkonainen. Meidän ikäluokka oli ensimmäinen, joka joutui ostamaan lukiokirjat itse. Tosin tiedettiin, että muualla Suomessa se oli ihan tyypillistä.

Ei meillä lama näkynyt faija ajeli miljoonan markan mesellä ja naureskeli työttömille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosivat ja omaisuus myytiin. Muutettiin kehnolle alueelle, jossa asui hulluja ja juoppoja ja väkivaltaa esiintyi aika paljon. Aloin itsekin tupakoimaan ja juomaan alkoholia. Ysärin alkupuolisko olikin sellaista Siwa-lenkkareiden aikaa ja halpoja ruokia. Ei ollut varaa koulutarvikkeisiin eikä esmerkiksi luokkaretkiin. Kelaa, sossua ja työkkäriä. Nuorison touhut ei kiinnostaneet ketään, kun aikuisilla oli omiakin huolia, joten nuoret hilluivat kännissä puistoissa ja olivat yöt kaupungilla tekemässä ilkivaltaa tekemisenpuutteessaan, eikä poliisiakaan asia kiinnostanut. Nokian nousu ja jääkiekon MM merkitsivät jotenkin uudenlaista aikaa. Tietysti nouruus oli myös hauskaa ja ikimuistoista, mutta jotenkin ajan ankeus jäi leimaamaan omaa identiteettiä, ja leimaa yhä. Vaikka olen kohtalaisesti elämässä pärjännyt, niin taustalla on jotenkin sellainen lama-identiteetti, minkä seurauksena en esi

Olit silloin 10v naskali joten asiantuntemuksesi on tuon ajan kokeneisiin täysikäisiin verrattuna aika heppoista ja kuulopuheisiin perustuvaa.

Syksy tulee, YT:t ja TES-meuvottelut lakkoineen lähestyy. Ensimmäiset työttömät pääsee nauttimaan syksynmittaan romahtaneista ansiosidonnaisista. Asuntojen pakkomyynnit lähestyy. Rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy omaisuuden uusjaossa 90-luvun tyyliin. Oikeistohallitus näyttää jälleen kyntensä, kuten 90-luvun lamankin  tehdessään.

Olin lukiossa. Isäni oli rehtori ja äiti töissä seurakunnalla, ei mitään lomautuksia töissä. Ystäväni osti juuri ennen lamaa asunnon, mutta pystyi maksamaan normaalisti. Kesätöitä ei ollut. Pääsin ystävän avustuksella myymään herneitä ja mansikoita. Viikonloputoltiin kirppiksellä. Äidin kanssa käytiin koko talo läpi, asuttiin rintsikassa. Löydettiin viikolla aina autollinen myytävää ja joka viikonloppu sain n tonnin käteen, markkoja siis. Paitsi kun satoi vettä. Äiti jatkoi etsimistä, mutta sitten pääsinkin jo ns normikesätyöhän.

Vauva-lehden keskustelupalstalla melko paljon 60-80-vuotiaita. 

Olin  n. kolmevitonen pikkupomo maahantuontikonsernissa, Suomen tilanne pelotti, oma ei. Tein devalvaatioiden takia yrityksen kaikkien aikojen parhaan 5-vuotiskauden; kun teollisuusasiakkaat eivät ostaneet, sai firma  lähes puhtaana devalvaatioprossat termiinikaupoistani. Mietin, pitäisikö hävetä, mutta osakeyhtiönhän pitää maksivoida voittonsa, vai ....

Vierailija kirjoitti:

Myös omaan liittooni olen saanut mallin, että vaikeuksien yli voi päästä, eikä ero ole mielessä ensimmäisenä ratkaisuna, kuten r o s k a väen keskuudessa näyttää olevan tapana.

Tämä on oikeasti todellä tärkeä pointti, eikä sitä voi liiaksi korostaa. Varsinkin kun ollaan av:n kaltaisella palstalla, missä kansakunnan pohjasakka kokoontuu.

Vierailija kirjoitti:

Vauva-lehden keskustelupalstalla melko paljon 60-80-vuotiaita. 

 Niin, ja ulilaudan yli kaksikymppisiä myöhäisteinejä.

Myös valopäisiä perskokkareita käy paljon pahoittamassa mielensä heistä totuuksia kirjoitteleville.

Mutta so what, eihän tänne mitään ikärajaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös omaan liittooni olen saanut mallin, että vaikeuksien yli voi päästä, eikä ero ole mielessä ensimmäisenä ratkaisuna, kuten r o s k a väen keskuudessa näyttää olevan tapana.

Tämä on oikeasti todellä tärkeä pointti, eikä sitä voi liiaksi korostaa. Varsinkin kun ollaan av:n kaltaisella palstalla, missä kansakunnan pohjasakka kokoontuu.

Kertomasi mukaan olet siis itsekin sitä pohjasakkaa. Se on terveellistä tietää asemansa.

Olin ylä-asteella 90 luvun laman aikaan ja mieleen jäänyt erityisesti historian opettajan poissaoleva olemus yhdellä tunnilla, selitti aivan puuta heinää ja aivan kuin ei olisi ollut läsnä ollenkaan. Jälkikäteen liikkui huhu, että hänen miehen yritys mennyt sinä päivänä nurin ja asunnot yms. lainan takauksena siinä samassa. Hissanopesta tuli juoppo ja hänen miehensä riisti itseltä hengen.

Omat vanhempani menettivät asunnon tuohon aikaan ja ei sen vuoksi, että työt olisi alta mennyt vaan n. 14 % korkojen vuoksi joista ei mahdollisuutta selvitä. Itselle tullut oppina tuosta ajasta piheys, kunnon juutalaisuus ja valuuttakramppi iskee edelleen kun tarkoitus hankkia jotain kalliimpaa tai asuntovelkaa ottaessa. Velat maksan aina pikaisella aikataululla pois säästämällä muista elämän iloista, sairasta sekin, mutta velka on itselle piru olkapäällä.

Tuntuu, että nyt nollakorkojen ajan eläneet eivät ymmärrä mihin varat oikeasti riittää jos korot nousevat ja työpaikka menee alta. Toivottavasti nämä henkilöt eivät saa oppia kantapään kautta vaan tutkivat historiaa ja 90-luvun lamasta hyvä aloittaa.