Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Olin yläasteiässä. Muistan hyvin sen, miten koulussa alettiin säästää aivan kaikesta. Hyvin tarkkaan vahdittiin esimeriksi paperikopioiden ottamista. Kouluruoan laatu romahti, kun keittäjien piti saada tehtyä isolle porukalle paljon ruokaa todella pienellä budjetilla. Muistan, miten ruoasta aina valitettiin suureen ääneen. Oltiin nuoria ja ajattelemattomia, eikä tullut mieleen, ettei se keittäjien syy ole. Monen kaverin vanhemmat jäivät työttömäksi. Se oli uusi juttu, ennen oli työtä kaikille tai ainakin sellainen ilmapiiri. Televisiossa lamaa kommentoivat politiikot puhuivat asiasta aina erittäin syyttävään sävyyn. Siltä se ainakin tuntui.

Aloitin koulun vuonna 1992. En muista lamasta juurikaan mitään, mutta koulussa leikattiin pyyhekumit puoliksi. Varmaan kaikesta säästettiin.

Äiti lomautettiin useampaan kertaan. Isä ja äiti olivat kumpikin stressaantuneen ja kiukkuisen oloisia. "Mitään" ei enää saanut, kun pyysi. Epämäärinen syyllinen olo koko tilanteesta, en tiedä miksi.

Olin 22 syksyllä 1990. Muista, että työt loppuivat senään kahdessa kuukaudessa.

Sitä ennen olin ylioppilaana jopa ekonomin kesälomasijaisena. Minne tahansa menin, sain sen määräaikaisen työn.

Ja yhtäkkiä ei enää mitään.

Sitten lähdin opiskelemaan. Ei muuta muistoa.

Spurgu-isä valitti ettei ole töitä, jos olisi ollut ei se olisi kyennyt hoitamaan niitä.

Pankit kaatuilivat. Pankissa töissä ollut setäni joutui työttömäksi. Hän alkoi juoda oikein kaksin kasin. Tämän muistan parhaiten.

KOP:in osakkeita mainostettiin TV:ssä markalla. Se on varhaisin muisto ajalta. Pankinjohtaja jakoi hövelisti lainaa synnyinseudulla. Munkin vanhemmille iloisena tarjosi, isä sanoi kovaan ääneen täydessä pankkisalissa , ettei kiinnosta. Kaverin vanhemmat ottivat ja kuluttivat rahaa.

Tuli lama ja kaverin vanhempien velkojen korot nousivat. Yritys meni konkurssiin. Kaverin vanhemmat erosivat ja kaveri muutti pois. Oltiin samalla yläasteella ja lukiossa. Muutama vuosi sitten kaveri kuoli syöpään. Suren häntä yhä.

Asun omistusasunnossa ja vihaan velkaa. Suhtaudun pankkeihin skeptisesti ja vaikka omistan osakkeita, seuraan markkinoita ja talousuutisia. En osta osamaksuilla enkä luotottele. Ainoat, mitkä menee luotolle, ovat lomamatkat. Vain matkavakuutuksen vuoksi.

Suomessa valmistauduttiin säännöstelyyn siltä varalta ettei valtio olisi saanut enää lainaa.

Edelleen siis olisitte voinut karkki rahoilla ostaa pyyhekumit kaupasta muutamalla pennillä.

Oltiin miehen kanssa ostettu asunto pari vuotta aiemmin ja olin esikoisen kanssa äitiyslomalla, kun töissä alkoi yt:t. Töihin palauttuani sain heti irtisanomisilmoituksen kouraan. Meillä asuntolainan korko nousi onneksi vain kohtuulliseen 13 %:iin, mutta tiukkaa sen maksaminen teki. Minulle lama jätti ikuisen turvattomuuden tunteen ja olenkin hyvin turvallisuushakuinen. Pyörittelen silmiäni aina, kun joku täällä kysyy, maksanko asuntolainan pois vai sijoitanko. Kuulemma vain hölmö maksaa lainan.

Laman alkaessa yhdellä työkaverilla oli 500.000 markan sijoitukset. Ne tippui hetkessä puoleen. Yksi kaveri oli ostanut 500.000 markan asunnon, sen arvo tippui 300.000 markkaan, mutta laina jäi. Monelle kävi niin, että asunto oli pakko myydä, mutta lainaa jäi senkin jälkeen maksettavaksi jos asunnon yleensä sai kaupaksi. Osa porukasta pääsi omistusasuntoon kiinni naurettavan halvalla.

18-vuotias ja mieleen tulee Esko Aho, pankkikriisi, epämääräiset liikemiehet/pankkiirit kuten Kouri jne. Sitten tulee mieleen että moni yrittäjä teki valitettavasti itsemurhan jne. Tuo on harmittanut jälkikäteen että miksi näitä ihmisiä ei voitu auttaa. Ja se että ne lama-ajan velat oli pitkään maksussa näillä lainaa ottaneilla ihmisillä. Liian pitkään. Osin nämä ihmiset eivät olleet syypäitä millään tavalla näihin ongelmiin. Se on harmittanut aina.

Sitten se että veronmaksajat maksoi pankkien velat ja epämääräisyydet ajan tasalle. Eli pelasti pankit. Sekin on jotenkin käsittämätöntä että miten Mummo Pihtiputaalta on syypää siihen että pankit soheltaa taloutensa pakkaselle.

Olin lukiossa ja aloitin yliopiston. Lukioaikana kävimme kavereiden kanssa kirppareilla. Ihmisten vaatteista näki, ettei rahaa ollut paljon. Kaikki oli kovin ankeaa.

Hain opiskelemaan puoli vuotta etuajassa, kun syksyllä 1991 pomo sanoi, että keväällä puolet työntekijöistä pistetään pihalle. Olin silloin 21-vuotias ja vastikään ylioppilaaksi kirjoittanut ja intistä päässyt.

Asuin kaupungin vuokrakämpässä, käärin sätkiä ja tein kotiviiniä ja -olutta. Oli todella otollinen aika opiskella, kun töitä ei ollut. Kun valmistuin 90-luvun puolivälissä, alkoi pahin jo hellittää. Olin kesän työttömänä ja syksyllä pääsin osapäivätöihin. Vuotta myöhemmin sain jo oman alani määräaikaisen työpaikan, mikä sitten vielä onnekseni vakinaistettiin vuonna 1996.

Niinpä ehdin ostaa ensiasuntoni ASP:llä pilkkahintaan, mikä on varmaan suurin yksittäinen syy, miksi talouteni lähti hyvään nousuun. Pitää edelleen paikkansa, että lamassa aina toiset voittavat ja toiset häviävät. 

3-6 vuotta. En huomannut laman vaikutuksia.

En ollut syntynyt vielä.

Täytin 21 vuonna 1991 kun valmistuin koulusta. Töitä ei saanut mistään. Se oli ihan uskomaton ero edelliseen kesään verrattuna. Silloin oli mistä valita että menenkö tuonne vai tonne kesäksi töihin. Pankit olivat kyllä osasyyllisiä niihin ihmisten ja yritysten velkoihin. Valuuttakorilainoja suorastaan tyrkytettiin. Omasta mielestä suomi ei ole vieläkään toimpunut ysärin lamasta. Sieltä asti on ollut 6 numeroinen työttömyys.

Noin 15 vuotias.

Ensin tuli ilmoitus että koulukirjat eivät olekaan enää kertakäyttöisiä, vaan tehtävät tehdään vihkoihin ja vuoden lopussa koulukirjat tarkastetaan ja palautetaan. Jos kirja ei ole kunnossa, oppilas joutuu maksamaan uuden.

Kyniä ei enää saanut muutoin kuin erityistarpeesta. Värikynät ja liidut jne, oli myös sellaiset joita sai vain yhden paketin ja niiden piti kestää, ei ainoastaan yhtä vuotta, vaan koko ala-asteen. Yläasteella ei ollut tuollaista, mutta sielläkin oli värikynät ja väriliidut ja vesivärit omia, tai sitten joutui etsimään piirustustunnilla sopiva värikynä muovilaatikosta, jonne oli kaikki ylimääräiset värikynät laitettu varastoon.

Jos oppilaat halusivat kopioida jotakin, se maksoi markan. Kirjastossa sama juttu, jos piti kopioida jotakin, se maksoi markan. Kirjastoihin tuli silloin myös myöhästymismaksut jotka oli muistaakseni viisi markkaa kuukausi, mutta se kasvatettiin hyvin nopeasti viisimarkkaa per viikko. Silloin tuli myös myöhästymismaksut hammaslääkäriin ja terveyskeskuksiin. Sitä ennen, jos jätit käynnin väliin, siitä ei tarvinnut maksaa.

Suurin muutos oli kuitenkin yhteiskunnallinen. Siihen saakka televisiosta oli alkanut ohjelmat vasta kuuden maissa illalla, ensin lasten ohjelmilla ja sitten aikuisten ohjelmilla. Kolmostelevisio näkyi joissakin kaupungeissa, mutta 1993 alkoi näkymään kaikkialla Suomessa. Kolmosella oli ohjelmia päivälläkin ja laman aikaan YLE alkoi näyttää työttömille hyödyllisiä ohjelmia, kuten kieliohjelmia ja muuta vastaavaa, jossa kerrottiin työstä, työn hakemisista, ruuanlaittamisesta mahdollisimman halvalla, vaatteiden korjaamisesta ja tuunaamisesta (sanana tuunaus ei oltu vielä keksittykään!) jne jne. Muistan niistä yhden ohjelman jossa joku viranomainen piti mustaa karvalakkia päässään (oli noin 30 asteen pakkaset koko suomessa) Katsoin pitkän aikaa että on siinä miehellä outo hiusmalli, ja vasta ohjelman lopussa tajusin että se oli karvalakki.

Sen lisäksi muistan eräästä pienoismallilehdestä (vuosi 89) sen kun lehden päätoimittaja kirjoitti jonnekin viimeisen sivun mainosten keskelle oman kirjelmänsä jossa ihmetteli sitä kuinka päättäjät puhuvat lamasta, vaikka se ei näy missään (ei näkynyt vielä silloin) ja haukkui kaikki silloiset ministerit nimillään. Vanhemmat oli silloin puhuneet lamasta ja työtä alkoi olla vaikea löytää, mutta vielä sillä hetkellä itse en ollut huomannut laman vaikutuksia paitsi koulun säästöistä. Eli ihmiset alkoivat varautua aika nopeasti lamaan, vaikka osa ihmisistä ei sitä huomannut. Kuitenkin sitten 93 - 94 jokainen tiesi että meni huonosti. Esimerkiksi eräs opettajani oli rakennuttanut talon 91 - 92 ja kuten lukuisat muutkin silloiset talon rakentajat, hän jäi kahden talon loukkuun. Hänellä oli uusi talo, mutta ei ketään joka olisi ostanut hänen vanhan asuntonsa! Pankit tietenkin hieroivat käsiään, eikä valtakunnan johto antanut siihen mitään armoa, vaan antoi pankkien syödä ihmisten omaisuuden, vaikka samalla toiset pankit kaatuivat siihen että he olivat levittäneet ihmisten rahoja kaikkeen turhaan.

Muistan uutiskuvat myös siitä kun työläiset ja eläkeläiset menivät pankin tiskille, asia jota ei nykyään enää edes ole! ja kiroilivat ja uhkailivat virkailijoita jotka vain levittivät käsiään ja sanoivat etteivät voi antaa asiakkaalle rahojaan, koska rahaa ei ole. Vasta siinä tajusi että tämä lama on totta ja vaikuttaa ihan jokaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Noin 15 vuotias.

Ensin tuli ilmoitus että koulukirjat eivät olekaan enää kertakäyttöisiä, vaan tehtävät tehdään vihkoihin ja vuoden lopussa koulukirjat tarkastetaan ja palautetaan. Jos kirja ei ole kunnossa, oppilas joutuu maksamaan uuden.

Kyniä ei enää saanut muutoin kuin erityistarpeesta. Värikynät ja liidut jne, oli myös sellaiset joita sai vain yhden paketin ja niiden piti kestää, ei ainoastaan yhtä vuotta, vaan koko ala-asteen. Yläasteella ei ollut tuollaista, mutta sielläkin oli värikynät ja väriliidut ja vesivärit omia, tai sitten joutui etsimään piirustustunnilla sopiva värikynä muovilaatikosta, jonne oli kaikki ylimääräiset värikynät laitettu varastoon.

Jos oppilaat halusivat kopioida jotakin, se maksoi markan. Kirjastossa sama juttu, jos piti kopioida jotakin, se maksoi markan. Kirjastoihin tuli silloin myös myöhästymismaksut jotka oli muistaakseni viisi markkaa kuukausi, mutta se kasvatettiin hyvin nopeasti viisimarkkaa per viikko. Silloin tuli myös myöhästymismaksut hammaslääkäriin ja terveyskeskuksiin. Sitä ennen, jos jätit käynnin väliin, siitä ei tarvinnut maksaa.

Suurin muutos oli kuitenkin yhteiskunnallinen. Siihen saakka televisiosta oli alkanut ohjelmat vasta kuuden maissa illalla, ensin lasten ohjelmilla ja sitten aikuisten ohjelmilla. Kolmostelevisio näkyi joissakin kaupungeissa, mutta 1993 alkoi näkymään kaikkialla Suomessa. Kolmosella oli ohjelmia päivälläkin ja laman aikaan YLE alkoi näyttää työttömille hyödyllisiä ohjelmia, kuten kieliohjelmia ja muuta vastaavaa, jossa kerrottiin työstä, työn hakemisista, ruuanlaittamisesta mahdollisimman halvalla, vaatteiden korjaamisesta ja tuunaamisesta (sanana tuunaus ei oltu vielä keksittykään!) jne jne. Muistan niistä yhden ohjelman jossa joku viranomainen piti mustaa karvalakkia päässään (oli noin 30 asteen pakkaset koko suomessa) Katsoin pitkän aikaa että on siinä miehellä outo hiusmalli, ja vasta ohjelman lopussa tajusin että se oli karvalakki.

Sen lisäksi muistan eräästä pienoismallilehdestä (vuosi 89) sen kun lehden päätoimittaja kirjoitti jonnekin viimeisen sivun mainosten keskelle oman kirjelmänsä jossa ihmetteli sitä kuinka päättäjät puhuvat lamasta, vaikka se ei näy missään (ei näkynyt vielä silloin) ja haukkui kaikki silloiset ministerit nimillään. Vanhemmat oli silloin puhuneet lamasta ja työtä alkoi olla vaikea löytää, mutta vielä sillä hetkellä itse en ollut huomannut laman vaikutuksia paitsi koulun säästöistä. Eli ihmiset alkoivat varautua aika nopeasti lamaan, vaikka osa ihmisistä ei sitä huomannut. Kuitenkin sitten 93 - 94 jokainen tiesi että meni huonosti. Esimerkiksi eräs opettajani oli rakennuttanut talon 91 - 92 ja kuten lukuisat muutkin silloiset talon rakentajat, hän jäi kahden talon loukkuun. Hänellä oli uusi talo, mutta ei ketään joka olisi ostanut hänen vanhan asuntonsa! Pankit tietenkin hieroivat käsiään, eikä valtakunnan johto antanut siihen mitään armoa, vaan antoi pankkien syödä ihmisten omaisuuden, vaikka samalla toiset pankit kaatuivat siihen että he olivat levittäneet ihmisten rahoja kaikkeen turhaan.

Muistan uutiskuvat myös siitä kun työläiset ja eläkeläiset menivät pankin tiskille, asia jota ei nykyään enää edes ole! ja kiroilivat ja uhkailivat virkailijoita jotka vain levittivät käsiään ja sanoivat etteivät voi antaa asiakkaalle rahojaan, koska rahaa ei ole. Vasta siinä tajusi että tämä lama on totta ja vaikuttaa ihan jokaiseen.

Muistan myös sen kuinka ne jotka olivat säästäneet rahojaan, alkoivat ostelemaan noita kakkosasuntoja aivan pilkkahintaan, ja sitten kunnostivat niitä ja kun lama loppui, he rikastuivat aivan älyttömästi kun he möivät ne yli tuplahintaan uusille asukkaille. Muistan sen kuinka tunsin silloin ensimmäistä kertaa sen että hallitus olisi voinut suojella ihmisten omaisuutta, kun kerran oli sallinut sen että pankit olivat voineet tehdä riskisijoituksia ja muuta puolirikollista.

Vanhemmat erosivat ja omaisuus myytiin. Muutettiin kehnolle alueelle, jossa asui hulluja ja juoppoja ja väkivaltaa esiintyi aika paljon. Aloin itsekin tupakoimaan ja juomaan alkoholia. Ysärin alkupuolisko olikin sellaista Siwa-lenkkareiden aikaa ja halpoja ruokia. Ei ollut varaa koulutarvikkeisiin eikä esmerkiksi luokkaretkiin. Kelaa, sossua ja työkkäriä. Nuorison touhut ei kiinnostaneet ketään, kun aikuisilla oli omiakin huolia, joten nuoret hilluivat kännissä puistoissa ja olivat yöt kaupungilla tekemässä ilkivaltaa tekemisenpuutteessaan, eikä poliisiakaan asia kiinnostanut. Nokian nousu ja jääkiekon MM merkitsivät jotenkin uudenlaista aikaa. Tietysti nouruus oli myös hauskaa ja ikimuistoista, mutta jotenkin ajan ankeus jäi leimaamaan omaa identiteettiä, ja leimaa yhä. Vaikka olen kohtalaisesti elämässä pärjännyt, niin taustalla on jotenkin sellainen lama-identiteetti, minkä seurauksena en esimerkiksi osaa ottaa työtä tai opiskelua vakavissani. Myöskin luottotiedot tai tiedottomuus ovat vähän sellainen vitsi vain. Sellainen hälläväliä-tunne jäi.

Vanhemmat töissä sairaalassa ja tehtaalla. Ei näkynyt lama kummemmin meidän perheessä, olin peruskoululainen.