Ihmiset ovat älyttömän huonoja reflektoimaan omaa subjektiivista elämäänsä
Esim budjetointi ja rahan käyttö. Kaikki ovat kuulemma köyhiä eikä rahaa ole, tiedetään tasan tarkkaan mihin rahat menevät mutta ei jostain syystä tiedetä esim kuinka monta kuukausitilausta on käynnissä netflixeihin sunmuihin juttuihin.
Tai ihan vain kaupassa ruokaostokset, ei välttämättä tiedetä paljon kuluu oikeasti rahaa kuukaudessa kaikkiin pieniin ostoksiin ja vaihdetaan sitä ostoskoria useammin kuin sukkia.
Ei saisi mielestäni kitistä ennen kuin on todistetusti tehnyt kaiken ”oikein”, että varmasti elää todellisuudessa eikä pilvilinnoissa. Se 3e kahvi työpaikalla ei millään tasolla ole järkevää joka aamu jos sinulla ”ei ole rahaa”
Kommentit (18)
Mun tuntemani vähävaraiset kyllä yhtä poikkeusta lukuunottamatta ovat hyvinkin tarkkoja siitä, paljonko on rahaa ja mitä mikäkin maksaa. Joka kuukausi joutuvat vuokran ja sähkölaskun jälkeen miettimään, miten paljon tässä kuussa menee lääkkeisiin, Kela-takseihin jne vai joko tuli maksukatto täyteen. Ja sen jälkeen, paljonko per päivä jää rahaa ruokaan, pesuaineisiin yms. Eivät tupakoi eivätkä osta alkoholia.
Ostellaan kaupasta proteiinirahkoja ja ”herkkuja”, lihaa ja karkkia ja valitetaan, kun ”joutuu laskemaan”. Kannattaisi ihan muutenkin laskea, miksi sinne Prismaan menee tonni kuussa ja mikä osuus siitä on tarpeellista tai järkevää.
Mun ongelma ei ole reflektion puute. Mun ongelma on se, että mulla ei ole kykyä eikä energiaa hallita elämääni kuin tietyiltä osin. Itsereflektion kautta tämä on selvinnyt minulle, mutta asian toteaminen ei ole auttanut hallitsemaan elämää.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mun tuntemani vähävaraiset kyllä yhtä poikkeusta lukuunottamatta ovat hyvinkin tarkkoja siitä, paljonko on rahaa ja mitä mikäkin maksaa. Joka kuukausi joutuvat vuokran ja sähkölaskun jälkeen miettimään, miten paljon tässä kuussa menee lääkkeisiin, Kela-takseihin jne vai joko tuli maksukatto täyteen. Ja sen jälkeen, paljonko per päivä jää rahaa ruokaan, pesuaineisiin yms. Eivät tupakoi eivätkä osta alkoholia.
Luulen, että ap tarkoittaa ihan palkansaajia, joiden tili menee nollille joka kuukausi. Nämä samat ihmiset kuvittelevat, että toimeentulotuella elävät saavat enemmän rahaa kuin he, koska tt-tuella elävälle pakollisten menojen jälkeen jää enemmän rahaa käteen kuin heille omien pakollisten menojen jälkeen.
Jos ihmisen elämä on selviytymistä ja hänellä on elämänhallintaongelmia, ei silloin ole voimavaroja laskeskella kuukausibudjetteja, vaikka budjetin laskeminen olisi viisasta.
Usein talousongelmien taustalla on muitakin ongelmia. On mt-ongelmia ja muita terveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ostellaan kaupasta proteiinirahkoja ja ”herkkuja”, lihaa ja karkkia ja valitetaan, kun ”joutuu laskemaan”. Kannattaisi ihan muutenkin laskea, miksi sinne Prismaan menee tonni kuussa ja mikä osuus siitä on tarpeellista tai järkevää.
Se on se kokonaisuus mikä ratkaisee ruokaostoksilla. Ei mikään yksittäinen tuote kuten proteiinirahka tai suklaalevy. Väitän että suurin osa haluaa ruoan olevan hyvää ja se on inhimillistä ettei aina halua syödä samoja halvimpia ruokia.
Liha taas on ihan perus ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisen elämä on selviytymistä ja hänellä on elämänhallintaongelmia, ei silloin ole voimavaroja laskeskella kuukausibudjetteja, vaikka budjetin laskeminen olisi viisasta.
Usein talousongelmien taustalla on muitakin ongelmia. On mt-ongelmia ja muita terveysongelmia.
Yleensä tuollaiset elämänhallintaongelmat johtuvat ongelmaisesta persoonasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisen elämä on selviytymistä ja hänellä on elämänhallintaongelmia, ei silloin ole voimavaroja laskeskella kuukausibudjetteja, vaikka budjetin laskeminen olisi viisasta.
Usein talousongelmien taustalla on muitakin ongelmia. On mt-ongelmia ja muita terveysongelmia.
Yleensä tuollaiset elämänhallintaongelmat johtuvat ongelmaisesta persoonasta.
Mitä tarkoitat sillä, että ne johtuvat ongelmaisesta persoonasta? Vai onko vain, että et oikein tunne termistöä?
Ihminen hahmottaa objektiivisen todellisuuden subjektiivisesta itsestään.
- Immanuel Kant
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisen elämä on selviytymistä ja hänellä on elämänhallintaongelmia, ei silloin ole voimavaroja laskeskella kuukausibudjetteja, vaikka budjetin laskeminen olisi viisasta.
Usein talousongelmien taustalla on muitakin ongelmia. On mt-ongelmia ja muita terveysongelmia.
Yleensä tuollaiset elämänhallintaongelmat johtuvat ongelmaisesta persoonasta.
Mitä tarkoitat sillä, että ne johtuvat ongelmaisesta persoonasta? Vai onko vain, että et oikein tunne termistöä?
Impulssikontrolli ja tunne-elämän epätasapainoisuus usein siellä taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisen elämä on selviytymistä ja hänellä on elämänhallintaongelmia, ei silloin ole voimavaroja laskeskella kuukausibudjetteja, vaikka budjetin laskeminen olisi viisasta.
Usein talousongelmien taustalla on muitakin ongelmia. On mt-ongelmia ja muita terveysongelmia.
Ei tarvitse laskea. Riittää kun ostaa vain oikeasti tarpeellista ja valitsee halpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisen elämä on selviytymistä ja hänellä on elämänhallintaongelmia, ei silloin ole voimavaroja laskeskella kuukausibudjetteja, vaikka budjetin laskeminen olisi viisasta.
Usein talousongelmien taustalla on muitakin ongelmia. On mt-ongelmia ja muita terveysongelmia.
Yleensä tuollaiset elämänhallintaongelmat johtuvat ongelmaisesta persoonasta.
Mitä tarkoitat sillä, että ne johtuvat ongelmaisesta persoonasta? Vai onko vain, että et oikein tunne termistöä?
Impulssikontrolli ja tunne-elämän epätasapainoisuus usein siellä taustalla.
Mutta tunne-elämän ongelmat voivat ihan yhtä hyvin viedä ihan toiseenkiin suuntaan, eli kaiken kontrolloimiseen. En todellakaan sanoisi, että elämänhallinnan ongelmat olisivat ensisijaisesti persoonallisuuden ongelmia.
Ihmiset on älyttömän huonoja huomaamaan kuinka paljon käyttävät aikaa turhanpäiväiseen nettitrollaamiseen Vauvapalstalla.
Tai no. Ei ne varmaan edes halua huomata sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisen elämä on selviytymistä ja hänellä on elämänhallintaongelmia, ei silloin ole voimavaroja laskeskella kuukausibudjetteja, vaikka budjetin laskeminen olisi viisasta.
Usein talousongelmien taustalla on muitakin ongelmia. On mt-ongelmia ja muita terveysongelmia.
Yleensä tuollaiset elämänhallintaongelmat johtuvat ongelmaisesta persoonasta.
Mitä tarkoitat sillä, että ne johtuvat ongelmaisesta persoonasta? Vai onko vain, että et oikein tunne termistöä?
Impulssikontrolli ja tunne-elämän epätasapainoisuus usein siellä taustalla.
Mutta tunne-elämän ongelmat voivat ihan yhtä hyvin viedä ihan toiseenkiin suuntaan, eli kaiken kontrolloimiseen. En todellakaan sanoisi, että elämänhallinnan ongelmat olisivat ensisijaisesti persoonallisuuden ongelmia.
Tässä olikin puhe niistä jotka tuhlaavat. Se, että joku kontrolloi liikaa, ei tee tunteitaan hallitsemattomista persoonaltaan ongelmattomia.
Kyllä munkin tili tahtoo mennä nollille joka kuukausi. Sama juttu emännällä.
Koska..... Se mitä jäisi yli muuten, menee rahastoihin ja säästötilille. Pieniä summia ne on 50-1500e / riippuu kuukaudesta ja onko vaikka lomarahoja ja bonuksia tullut, mutta ei ne tilille tahdo jäädä. Ja sitten on aina kuun lopussa rahat melkeen loppu.
Tätähän sä varmaan tarkoitit? :D
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mun tuntemani vähävaraiset kyllä yhtä poikkeusta lukuunottamatta ovat hyvinkin tarkkoja siitä, paljonko on rahaa ja mitä mikäkin maksaa. Joka kuukausi joutuvat vuokran ja sähkölaskun jälkeen miettimään, miten paljon tässä kuussa menee lääkkeisiin, Kela-takseihin jne vai joko tuli maksukatto täyteen. Ja sen jälkeen, paljonko per päivä jää rahaa ruokaan, pesuaineisiin yms. Eivät tupakoi eivätkä osta alkoholia.
Luulen, että ap tarkoittaa ihan palkansaajia, joiden tili menee nollille joka kuukausi. Nämä samat ihmiset kuvittelevat, että toimeentulotuella elävät saavat enemmän rahaa kuin he, koska tt-tuella elävälle pakollisten menojen jälkeen jää enemmän rahaa käteen kuin heille omien pakollisten menojen jälkeen.
Saattoi hyvin tarkoittaakin. Ja tunnen kyllä niitä työssäkäyviä, jotka ovat esimerkiksi ostaneet ihan älyttömän kalliin asunnon. Kun aikoinaan itse ostin tämän kotini, kävin kysymässä lainatarjouksia useammastakin pankista. Yksi pankki olisi myöntänyt mulle lainaa tuplaten sen summan, mitä tarvitsin. Joo, olisihan se ollut fiinimpää asua Helsingissä tai edes Espoossa kuin täällä Vantaalla, mutta mä halusin asuntolainaa maksaessanikin myös säästää ja sijoittaa. Onneksi äitini R.I.P oli kirjanpitäjän ja opetti mulle jo lukiossa 1970-luvun lopulla vuosibudjetin tekemisen. Ja aina korosti, että rahaa pitää jäädä myös säästöön. Edes yksi markka kuukaudessa, jos muuten esimerkiksi äitiyslomalla on tulot pienemmät. Äidin ansiosta elän nyt jo yhdeksättä kuukautta säästöillä, jotka kerrytin 2,5 vuodessa. Eli tulot 0€/kk. Eläkkeelle pääsen elokuussa. Aiempiin säästöihin ja sijoituksiin ei ole vielä tarvinnut koskea.
Kyllä mä tiedän. Ja tarvittaessa nykyään kaupan vakoilyapeista näkee ihan eurolleen mitä tuli osteltua.
Tiedän myös sen, että vaihtamalla vaikka ulkomaisiin kirsikkatomaatteihin voisin joskus saada niitä n. puolella siitä mitä kotimaisia. Mutta en mä halua ostaa niitä ulkomaisia, joten tietoinen valinta, etten niitä laske. Kun en kuitenkaan niistä aio säästää.
Ei ne rahat mihinkään tuntemattomaan useimmilla katoa. Vaan sellaiseen jonka näkee omaan käyttöönsä tarpeelliseksi. ja jonka Joku taas näkee suurena turhuutena.
Käytän rahaa sen mitä sitä on.Kyselen sitä sieltä sun täältä, erilaisina avustuksina ja kyllähän sitä saakin.Lisäksi minulla on muutama vakituinen tulonlähde.En koskaan ole ruvennut sitä keräämäön vaan pistän kiertoon.Se on tarkoutettu niin, se on maallinen aarre joten ei lopputuleman yhtään arvokas.