Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Tunnetuin aina vähintään 15 minuuttia tuleva henkilö oli jo edesmennyt Viron presidentti Lennart Meri. Syytä tähän en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on tuollainen ihminen. Hänen ajantajunsa ja matka-aikaan menevän ajan arviointikykynsä on huono.

Hän tietää vikansa ja yrittää korjata asiaa päättämällä lähteä matkaan esim. 10 minuuttia aikaisemmin. Alitajuisesti hän kuitenkin käsittää, että nyt ei ole mikään kiire, ja toimii lähtöpuuhissaan rauhallista tahtia – ja myöhästyy taas.

Tyhmä mies.

Edellisestä viestistä jäi pois sana"myöhässä".

Mä kärsin kans pakko-oireista ja ne on vaikeuttanu lähtemistä ja oon ollu se mattimyöhänen, MUTTA! oon saanu pakko-oireet melko hyvin kuriin, että nykyään oon ajoissa. Joskus jopa etuajassa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kuuluu hyviin tapoihin mennä kylään vähän myöhässä. Eli jos on luvannut mennä kolmelta, niin voi hyvin soittaa ovikelloa vasta vartin yli kolme. Aina nimittäin isäntäväelläkin voi sattua kaikenlaista, armonaika voi kelvata heillekin. Itse tykkään myös, jos vieras tulee hieman myöhemmin kun on sovittu, ehtii sitten itse vielä vetämään hetken henkeä.

Myöhästyminen ei todellakaan kuulu hyviin tapoihin. Jos isäntäväki kutsuu sinut kolmeksi, he ovat tehneet sen ihan tietoisesti ja tarkoittaneet sitä. Entäpä jos siellä on esim. ruoka jo valmiina, saattavat olla itsekin nälissään, mutta haluavat odottaa vierasta? Ja sinä tulet tarkoituksella myöhässä, koska se on SINUN mielestäsi kohteliasta?

Kaikenlaista selittelijää sitä kuuleekin.

No onneksi mulla ei ole tuollaista nipottavaa tai syyllistävää tuttavapiiriä. Osaavat kyllä syödä, jos on nälkä, eikä ole illanistujaiset vartista tai puolestakaan tunnista kiinni. Ei kylään meno mitään ajanvaraustasoista hommaa tarkkuudeltaan ole. Ja varsinkin jos tulijoita on paljon, ei kaikki millään mahdu muutenkaan samaan aikaan eteiseen. Hyvä vaan että tullaan tipotellen.

Yleensäkin tapaamisia on erilaisia. Hammaslääkärissä käynti on ymmärrettävästi aikatarkkuudeltaan eri sarjaa kuin jokin "nähdään seiskalta pubissa" -tapaaminen. Tässä ketjussa nyt on vaan neuroottisia ihmisiä, joille kaikki asiat on samanarvoisia. Joustamattomat ihmiset ovat ikäviä. Meillä on tuttujen kanssa normaalia suurpiirteistä meininkiä.

Se ei ole neuroottista, jos sovit johonkin parkkipaikalle tapaamisen ja toinen on puolituntia myöhässä ja odottava ei pidä siitä. Ehkä jotkut 100 ihmisen bileissä ei haittaa vaikka joku ei edes saavu paikalle. Mutta kyllä toisia ja heidänkin aikaansa voisi kunnioittaa. Sinulle tekisi hyvää seisottaa sinua 45 minuuttia pakkasessa odottamassa kyytiä, sillä aikaa kun toinen on käynyt suihkussa, mopannut lattiat ja silittänyt vaatteitaan. Tai oikeasti, vaikka 1 h ja 45 minuuttia. Ei viitsitä nipottaa sen ajan kanssa.

No enhän minä tietenkään pakkasessa odottaisi 45 minuuttia. Kyllä myöhästelijät yleensä ilmoittavat ennen myöhästymistään viestillä, että myöhästyvät. Niin minäkin: ilmoitan, että myöhästyn niin ja niin paljon sovitusta ajasta. Toisella on sitten mahdollisuus ilmoittaa, että hän ei odota. Ihan oma valinta.

Aina voi sattua kaikenlaista. Minäkin kuljen junalla ja julkisilla, metrokin on aina silloin tällöin seisauksissa "henkilövahingon vuoksi" ja sitten pitää mennä bussilla pidemmän kautta. En todellakaan kaikkiin tapaamisiin varaa tunnin puskuria siltä varalta että satun myöhästymään, vaan luotan aikatauluihin. Jos ne ei pidä, niin sitten myöhästyn. Tai sitten joskus pitää palata kotiin hakemaan jokin juttu, jota kyläpaikassa pyydetäänkin tuomaan jne.

Myöhästyminen on inhimillistä, nipottaminen tosikkomaista. Ihminen luulee aikansa olevan niin tärkeää, että kaiken pitää tapahtua minuutilleen. Sellaisille ihmisille koronakaranteeni tai -eristys on sopiva hengähdystauko.

Ilman muuta maailmassa sattuu kaikenlaista. Olen jopa joutunut lentokentälle mentäessä seisomaan onnettomuuden takia jonossa ja vaarassa myöhästyä lennolta, mutta emme me puhu tässä ketjussa näistä, jotka ovat aina ajoissa ja sitten joskus todella harvoin tapahtuu odottamatonta tyyliin housut repeävät ja on pakko palata kotiin ne vaihtamaan.

Kyllä, vaikka sinusta tuntuu vaikealta uskoa, niin kyllä jopa näitä jopa pakkasessa odotuttajia on. Ensin ollaan vartin myöhässä, heille soittaa ja he sanovat, että ovat melkein perillä ja sitten siihen menee vielä toiset 20 minuuttia ennenkuin ovat lopulta paikalla.

Ei se aina ole oma valinta jääkö vai ei odottamaan. Joskus sinä olet sopinut joidenkin muiden kanssa tapaamisen ja sovitte menevänsä yhdessä, mutta sitten tämä sopija, joka ehkä on itse sekä määrännyt ajan, että paikan tuleekin reilusti myöhässä. Jos olisit tiennyt etukäteen olisit järjestänyt vaikka toisen kuljetuksen, mutta siinä odotellessa mitä ikinä teet, tulet sen toisen takia itsekin olemaan myöhässä.

Kyllä näitä ”elokuvateatterin” ulkopuolella odottavia näkee usein. Haluttaisiin mennä yhdessä kaverin kanssa, molemmat maksaa omat lippunsa ja toista ei vaan kuulu, vaikka filmin mainokset pyörivät jo. Et voi ostaa omaa lippua, koska sitten ette ehkä saa viereisiä ja sinulla ei ole varaa ostaa molempia lippua jne.

Jos sinun aikasi ei ole tärkeää, niin mikset mene sinne jo tunteja etukäteen seisomaan? Mitä sinä sillä ajalla teet? Voit hyvin käyttää sen siinä seisomalla odottelemassa muita. Sen sijaan heille, joille se aika on tärkeää tulevat sitten tehokkaasti sovittuun aikaan, kun sinä olet ensin siellä seissyt ja ajatellut.

Miksi et ihan vaan sovi varttia myöhemmäksi, jos haluat tulla vartin myöhemmin? Miksi kaverisi pitää odotella siellä sinua, jotta sinä saat tehtyä juttujasi? Hänkin voisi käyttää ne minuutit ja tunnit siellä kotona siivoamiseen. Sen sijaan, että sinun mieleksesi saapuu ajoissa ja on paikalla kun sinä saavut.

Minua ei häiritse jos joku myöhästyy 5 minuuttia. Saatan joskus itsekin "myöhästyä" saman. Jos sovitaan tapaaminen viiden aikaan niin mielestäni se ei ole tasan 17 vaan hieman molemmin puolin. Elokuvissa en ole koskaan ymmärtänyt noita mainoksia, mielelläni menen sisään vasta niiden loppuessa. Olen nimittäin allerginen mainoksille. En koskaan kyttää kelloa että nyt se kaveri on 30 sekuntia myöhässä.

Jos on elämänsä rakentanut niin että 30 sek romahduttaa mielenterveyden niin ei kannata olla kuin harvojen ja valittujen kanssa tekemisissä.

Onneksi nyt korona-aikana saa ihan luvan kanssa vetäytyä eikä tarvitse antaa muiden aikatauluttaa elämäänsä.

Mistä sinä tämän 30 sekuntia keksit? Ei kukaan kyttää sekunteja. Ei edes muutamia minuutteja. Eikä edes tunteja, jos katastrofi on kohdannut ja estää saapumisen.

Toivon sinulle tuttavuuksia jotka aina odotuttavat sinua. Ei vaan, että saavutte mainosten aikaan, vaan 10 minsaa filmin alkamisen jälkeen. Sellaisen, jonka kanssa teidän pitäisi lähteä yhdessä festareille, mutta kolme ensimmäistä bändiä on jo settinsä soittanut kun saavutte sinne.

Vai miten on, kun tilaat auton ja haet sen mutta edellinen vuokraaja ei ole palauttanut sitä ajoissa, joten odottelet sitä autoa pari tuntia? Hänelle katsos tulo muuttujia ja piti mopata lattiat ja pestä hiukset.

Koska minulla on todennäköisesti aikuisiän keskittymishäiriö niin myöhästelen monesti tahtomattani kun ajantaju hämärtyy usein jo pikkuaskareissa kun teen jotain keskittyneesti. Sitten kun se jonnekkin lähtöaika lähestyy, tulee kiireinen lähtö ja yksi jos toinen asia on silti kesken viime tipassa kun monen asian yhtäaikaa valmistumaan ajoittaminen ei onnistu tarpeeksi hyvin. Tiedän kyllä että olen huonompi ihminen kuin he jotka eivät ole myöhässä.

En ole koskaan torunut ketään joka on seurastani myöhästynyt. Myöhästelijä kannattaa kutsua aikaisemmin paikalle kuin sovittu aika olisi.

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelijät on itsekkäitä ja pitävät itseään ja omaa aikatauluaan niin tärkeänä että muista viis.

Todistit juuri oman itsekkyytesi ja omaan napaan tuijottamisesi rankalla yleistämiselläsi ja olemalla tahallaan ymmärtämättä myöhästymisen taustalla olevia erilaisia syitä.

Kaikki muut syyt myöhästyä paitsi onnettomuus ovat tekosyitä.

Tärkeä ihminen laittaa aina vähemmän tärkeän ihmisen odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muut syyt myöhästyä paitsi onnettomuus ovat tekosyitä.

On se kumma juttu, että kun sekuntiviisarinazzzi itse myöhästyy, selitys on AINA hänen itsensä mielestään hyvä. Muiden myöhästyessä ollaan tuohtuneita värähtää, kun viisari värähtää sekunninkin yliajalle.

Ylipäätään mielenkiintoista, että muiden huomioimista kovimpaan ääneen mainostavat ovat niitä kaikkein pahimpia nipottajia ja ei-huomaavaisia ankeuttajia.

*tuohtuneita heti, kun 

Kamala ketju. Vaikuttaa vahvasti siltä, kuin jotkut keskustelijat olisivat verisesti loukkaantuneita jonkun tuntemansa myöhästelijän takia ja siksi pauhaavat ehdotonta mantraansa, miten myöhästely on AINA toisen epäkunnioittamista ja AINA johtuu vain tekosyistä. Huh.

Itse olen äärimmäisen tunnollinen ja muita kunnioittava ihminen, mutta koska minulla on ADD, olen hyvin hajamielinen ja paljon omissa maailmoissani. Ns oikean maailman käytännön asiat ovat aina olleet minulle hyvin hankalia. En vain osaa hahmottaa realistisesti sitä, miten paljon aikaa kuluu johonkin asiaan, vaikka olisin tehnyt samaa asiaa jo vuosikausia (esim töihin lähtö). Tavallaan joka kerta se tilanne on uusi, vaikka se toistuisi joka päivä. Ajantaju muutenkin on erilainen, kun elää hetkissä ja uppoutuu asioihin pitkiksikin ajoiksi.

Varaan aina runsaasti aikaa ennen lähtöä ja siirtymiseen. Silti aina lähdön hetkellä tulee mieleen 10 asiaa, jotka pitikin vielä tehdä/muistaa. Olen teorisoinut sitä niin, että koska lähdön hetkellä keskittymiseni ja ajatukseni ovat nimenomaan siinä lähdössä, alan muistaa siihen liittyviä muistettavia asioita (kaikenlaisia muistitekniikoita ja rutiineja on kokeiltu, että saisin etukäteen nämä hoidettua, mutta mikään ei ole toiminut). Asiat jollain tapaa konkretisoituvat vasta sillä hetkellä, kun tapahtuma on oikeasti käsillä. Tätä on varmaan hirveän hankala ymmärtää, jos ei oma ajattelu toimi näin. Asia ei korjaudu niskasta kiinni ottamalla, koska kyse on synnynnäisestä ominaisuudesta. Se, mikä sinulle on helppoa, voi olla toiselle todella vaikeaa tai mahdotonta.

Vaikka lähdön hetki on aina sähläystä ja myöhästyn todella usein, myöhästymiset ovat ajallisesti hyvin pieniä (~5min). Ilmoitan aina myöhästymisestä ja se tuntuu aina pahalta. Ystäväni onneksi tuntevat minut ja ymmärtävät, etten tee tätä tahallaan ja aina pyrin olemaan ajoissa. Virallisista jutuista vähän vähemmän myöhästyn, sillä stressaan niitä etukäteen niin paljon että ajatukset on paljon niissä ja on helpompaa alkaa tehdä lähtöä (monesti liiankin) ajoissa. Olen silti myöhästynyt esim. työhaastattelusta.

Yksi kaveri yliopistovuosina oli tuollainen. Hän ei vain edes ilmoittanut myöhästyvänsä. Kerrankin kertoi alkaneensa tiskata ennen lähtöä ja myöhästyi sen vuoksi 20 min. Me pari kamua ooteltiin pihalla pakkasessa.

Jostain syystä päädyin yhteen, siis ihan naimisiin miehen kanssa, joka oli samanlainen. Hän on jo ex. Mulle välittyi lopulta kuva ihmisestä, joka ei paljon muiden aikatauluista välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ketju.

Onneksi omassa elämässä ei ole ketään nipottamassa mistään muutamasta minuutista. Tuntuvat olevan oikein Jumalasta seuraavia😀

Mutta mitä muuta voi odottaakaan palstalta, jossa ihmetellään jopa sitä, että ihmiset ovat vessassa yli minuutin. 🤷‍♀️

Jotkut jopa muistelevat jotain tapahtumaa vuodelta 2005!🤭

Ja sinä se taidat olla siellä Jumalankin yläpuolella. Oletko niitä, jotka toimivat ihan miten huvittaa ja niihin perseilyihin ei saa kukaan mitään sanoa. Anna ihmisten muistella vaikka vuoden 1952 tapahtumia. Kuinka paljon sillä on vaikutusta sinun elämääsi ja millä tapaa se on sinulta pois? Niin, ei mitään vaikutusta eikä millään tapaa pois, mutta kun oli pakko tulla tänne urputtamaan.

En ole Jumalan yläpuolella, mutta en myöskään nipo. Enkä kellota muiden vessakäyntejä.

Itse asiassa olisi paljon mielenkiintoisempaa jos joku täällä muistaisi jotain vuodelta 52, vaikka Helsingin olympialaisista. Sieltä, jos olisi myöhästynyt niin se olisi kiinnostavaa🙂

Mies on yksi näitä. Menen yleensä noin viisi minuuttia ennen kuin pitäisi lähteä (että oltaisiin perillä oikeaan aikaan) autoon valmiiksi istumaan. Tässä vaiheessa hän vaihtaa vielä vaatteitaan toisen tai kolmannen kerran, tai menee veskiin. Sitten kun tulee autoon, niin yleensä on jäänyt jotain sisälle tai vastaavasti on jotain hukassa. Minä sitten lähden yleensä etsimään näitä hukassa olevia, avaimia, lompakkoa tms. Tiedän jo miten tämä kaava menee, niin otan yleensä lukemista autoon ja yritän olla hermostumatta.

Jos myöhästytään, niin mies saa ottaa sen sitten kyllä ihan omaan piikkiinsä.

Miten tuttua. Olen monesti miettinyt miksi olen saanut nämä itseeni kohdistuvat paineet, sillä ei vielä yli keski-ikäisenäkään täysin helpottanut.

Kuitenkin selvästi muutosta, kun elämästä kadonnut tiettyjä taakkoja. Olen yhä useammin etuajassa!

Geeneistä tai ympäristön vaikutuksesta ei myöhästelyni ole johtunut. Olen lähipiirissäni ainoa myöhästelijä.

Aloitan sanomalla että olen krooninen myöhästelijä, mutta että harvoja tapauksia (niitä mitä sattuu niillekin jotka normaalisti ovat jopa etuajassa) lukuunottamatta en ole viittä minuuttia enempää myöhässä.

Olen aika neuroottinen ihminen, pikkutarkka. Kotoa lähtiessä tarkistan 3-4 kertaa että ikkunat ja parvekkeen ovi ovat kiinni, ettei kukaan pääse helposti murtautumaan asuntoon, että hella ei ole päällä, mikään hana ei jäänyt auki, väliovi auki niin että posti solahtaa luukusta helposti, ja ulko-oven lukitus, joka joskus täytyy käydä tarkistamassa vielä senkin jälkeen kun on lähtenyt. Tarkistan myös mukaan lähtevät tavarat useamman kerran, viimeisen kerran pihalla ja jos jokin on unohtunut, mieluummin palaan hakemaan sen kuin lähden liikkeelle ilman, koska sitten stressaan koko päivän siitä puuttuvasta tavarasta vaikka sitä ei tarvitsisikaan (tyyliin, rakkolaastareita kun on uudet kengät suht ensimmäisiä kertoja jalassa).

Tiedän tämän piirteen itsessäni ja siksi varaan aina n. 30 minuuttia näille tarkistuksille. Ongelmia tuleekin siitä jos rutiiniin tulee yhtään mitään poikkeamia, kuten esim. joku soittaa kesken tarkistusten, koska sitten tarkistukset pitää aloittaa alusta. En voi sille mitään, on pakko, tai sitten alan stressaamaan lähtemisestä niin paljon että perun sen lähtemisen kokonaan. Työaamuista selviän niin että tarkistusten ajan puhelin on kiinni, ei voi kukaan häiritä silloin, mutta muihin juttuihin lähtiessä en uskalla pitää kiinni jos se toinen soittaakin ja sanoo ettei pääse tulemaan tai jotain vastaavaa.

Minulla myös katoaa ajantaju kokonaan jos huomioni kiinnittyy johonkin itseä kiinnostavaan. En voi tehdä sitä "tsekkaan vain nopeasti uutiset netistä" ilman että laitan kännykkään hälytyksen ajankäytölle, koska sitten seuraavan kerran huomaankin että on mennyt tunteja, ilman että minulla on sitä tuntua niin pitkästä ajasta.

Stressaan myös kaikista muutoksista aikatauluun, esim. jos kaveri soittaa että hänellä meneekin töissä puoli tuntia pitempään tänään - vaikka sen ilmoittaisi kolme tai neljä tuntia etuajassa, mieluummin siirrän koko tapaamisen toiselle päivälle. Minulla on päivän alussa herätessäni päässä sen päivän aikataulu (kun olen edellisenä iltana tarkistanut mitä kaikkea huomenna on tarkoitus olla), ja kaikki poikkeamat siitä stressaavat ihan älyttömästi. Lääkärissä yms. käynti stressaa ihan kamalasti koska yritän erityisen kovasti olla niitä varten ajoissa, ja sitten siellä yleensä aikataulu venyy ja vanuu ja se epätietoisuus on ihan kamalaa.

En myöskään hahmota miten kauan kestää paikasta A paikkaan B, kävellen tai linja-autolla, ellen ota aikaa monta kertaa niin että voin painaa mieleni aikatauluun siihen kuluvan ajan. Ilman tätä aikataulutusta voin kuvitella että puolen tunnin matkaan menee kymmenen minuuttia tai kahdenkymmenen minuutin kävelyyn tunti. Eli olen joskus ihan älyttömän ajoissakin, kun en osaa arvioida matkaan kuluvaa aikaa.

Mutta siis niistä myöhästelyistä, yritän olla ajoissa aina kaikkiin juttuihin, tiedostaen omat ongelmani ja varaten aikaa niihin, miksi siis myöhästelen? Inhoan epämääräisyyttä. Minusta on parempi olla paikalla 5 minuuttia myöhässä kuin 2 minuuttia. En osaa selittää sitä, mutta viidellä jaolliset luvut voivat päättyä vain 5:een tai 0:aan ja se jotenkin selkiyttää tilannetta niin että myöhästyminen (joka oikeasti voi johtua esim. linja-auton kohtaamasta ruuhkatilanteesta) tuntuu vähemmän stressaavalta itselleni. Toki ilmoitan tapaamalleni ihmiselle olevani vähän myöhässä ja joskus sovimme esim. näkevämme paikan päällä suoraan niin ettei hänen tarvitse odotella minua. Mieluummin juoksen itse ehtiäkseni edes sen 5 minuuttia myöhässä.

Minulla ei ole mitään diagnooseja, mutta usein tuntuu siltä että ei tämä kaikki ihan normaalia voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kamala ketju. Vaikuttaa vahvasti siltä, kuin jotkut keskustelijat olisivat verisesti loukkaantuneita jonkun tuntemansa myöhästelijän takia ja siksi pauhaavat ehdotonta mantraansa, miten myöhästely on AINA toisen epäkunnioittamista ja AINA johtuu vain tekosyistä. Huh.

Itse olen äärimmäisen tunnollinen ja muita kunnioittava ihminen, mutta koska minulla on ADD, olen hyvin hajamielinen ja paljon omissa maailmoissani. Ns oikean maailman käytännön asiat ovat aina olleet minulle hyvin hankalia. En vain osaa hahmottaa realistisesti sitä, miten paljon aikaa kuluu johonkin asiaan, vaikka olisin tehnyt samaa asiaa jo vuosikausia (esim töihin lähtö). Tavallaan joka kerta se tilanne on uusi, vaikka se toistuisi joka päivä. Ajantaju muutenkin on erilainen, kun elää hetkissä ja uppoutuu asioihin pitkiksikin ajoiksi.

Varaan aina runsaasti aikaa ennen lähtöä ja siirtymiseen. Silti aina lähdön hetkellä tulee mieleen 10 asiaa, jotka pitikin vielä tehdä/muistaa. Olen teorisoinut sitä niin, että koska lähdön hetkellä keskittymiseni ja ajatukseni ovat nimenomaan siinä lähdössä, alan muistaa siihen liittyviä muistettavia asioita (kaikenlaisia muistitekniikoita ja rutiineja on kokeiltu, että saisin etukäteen nämä hoidettua, mutta mikään ei ole toiminut). Asiat jollain tapaa konkretisoituvat vasta sillä hetkellä, kun tapahtuma on oikeasti käsillä. Tätä on varmaan hirveän hankala ymmärtää, jos ei oma ajattelu toimi näin. Asia ei korjaudu niskasta kiinni ottamalla, koska kyse on synnynnäisestä ominaisuudesta. Se, mikä sinulle on helppoa, voi olla toiselle todella vaikeaa tai mahdotonta.

Vaikka lähdön hetki on aina sähläystä ja myöhästyn todella usein, myöhästymiset ovat ajallisesti hyvin pieniä (~5min). Ilmoitan aina myöhästymisestä ja se tuntuu aina pahalta. Ystäväni onneksi tuntevat minut ja ymmärtävät, etten tee tätä tahallaan ja aina pyrin olemaan ajoissa. Virallisista jutuista vähän vähemmän myöhästyn, sillä stressaan niitä etukäteen niin paljon että ajatukset on paljon niissä ja on helpompaa alkaa tehdä lähtöä (monesti liiankin) ajoissa. Olen silti myöhästynyt esim. työhaastattelusta.

Ei ole mahdollista. Ihan sama, vaikka näyttäisit mitkä lääkärintodistukset. Jos sinulla on jokin sellainen vika, joka saa sinut myöhästelemään, niin miten ihmeessä tämä sisäinen kellosi on aina saman verran myöhässä? Että olet aina noin 5 minuuttia myöhässä? Kai tajuat itsekin, ettei tuossa ole mitään järkeä. Sinulla voi olla ADD, mutta sen takia et myöhästy joka kerta noin viittä minuuttia. Myöhästelyyn on jokin muu syy, eli se, ettei kiinnosta. Jos osaisit kunnioittaa toisten aikaa, ottaisit apuneuvot käyttöön (kännykän muistutukset, joiden avulla pääsisit keskittymään lähdön hetkeen aikaisemmin, jolloin ne viimehetken touhut tulisivat myös mieleen aikaisemmin, minkä seurauksena olisit aina sovitusti paikalla). Apuneuvot auttavat, mutta niitä pitää käyttää. Miksi et käytä apuneuvoja?

Olen itse monesti myöhässä, mutta en silloin, kun on kyse jostain aikataulutetusta aktiviteetista esim. Elokuviin meneminen, on varattu keilarata tms. Muutoin en jaksa vapaa-ajallani stressata ajasta 🤷‍♀️ jos ystäväni ilmoittaa, että voidaan nähdä aikavälillä tämä, koska hänellä on muutakin menoa, niin toki olen ajallani paikalla. Jos vain löyhästi höpötellään että voitaisiin mennä puolenpäivän jälkeen lauantaina lenkille niin en todellakaan oleta, että on pakko olla tasan klo 12 paikalla. Laitan aiemmin samana päivänä viestiä, että onko aikataulussa tarkennusta. Vartti sinne tai tänne ei pitäisi kaataa kenenkään vapaa-ajan höpöhöpösuunnitelmia.

Teen työtä, jossa ollaan aina deadlinen perässä kiireessä jne. En vain ymmärrä miksi vapaa-ajalla ja lomallakin pitäisi olla minuuttiaikataulu. Elämää voi ihan elää rennomminkin.

Vierailija kirjoitti:

Aloitan sanomalla että olen krooninen myöhästelijä, mutta että harvoja tapauksia (niitä mitä sattuu niillekin jotka normaalisti ovat jopa etuajassa) lukuunottamatta en ole viittä minuuttia enempää myöhässä.

Olen aika neuroottinen ihminen, pikkutarkka. Kotoa lähtiessä tarkistan 3-4 kertaa että ikkunat ja parvekkeen ovi ovat kiinni, ettei kukaan pääse helposti murtautumaan asuntoon, että hella ei ole päällä, mikään hana ei jäänyt auki, väliovi auki niin että posti solahtaa luukusta helposti, ja ulko-oven lukitus, joka joskus täytyy käydä tarkistamassa vielä senkin jälkeen kun on lähtenyt. Tarkistan myös mukaan lähtevät tavarat useamman kerran, viimeisen kerran pihalla ja jos jokin on unohtunut, mieluummin palaan hakemaan sen kuin lähden liikkeelle ilman, koska sitten stressaan koko päivän siitä puuttuvasta tavarasta vaikka sitä ei tarvitsisikaan (tyyliin, rakkolaastareita kun on uudet kengät suht ensimmäisiä kertoja jalassa).

Tiedän tämän piirteen itsessäni ja siksi varaan aina n. 30 minuuttia näille tarkistuksille. Ongelmia tuleekin siitä jos rutiiniin tulee yhtään mitään poikkeamia, kuten esim. joku soittaa kesken tarkistusten, koska sitten tarkistukset pitää aloittaa alusta. En voi sille mitään, on pakko, tai sitten alan stressaamaan lähtemisestä niin paljon että perun sen lähtemisen kokonaan. Työaamuista selviän niin että tarkistusten ajan puhelin on kiinni, ei voi kukaan häiritä silloin, mutta muihin juttuihin lähtiessä en uskalla pitää kiinni jos se toinen soittaakin ja sanoo ettei pääse tulemaan tai jotain vastaavaa.

Minulla myös katoaa ajantaju kokonaan jos huomioni kiinnittyy johonkin itseä kiinnostavaan. En voi tehdä sitä "tsekkaan vain nopeasti uutiset netistä" ilman että laitan kännykkään hälytyksen ajankäytölle, koska sitten seuraavan kerran huomaankin että on mennyt tunteja, ilman että minulla on sitä tuntua niin pitkästä ajasta.

Stressaan myös kaikista muutoksista aikatauluun, esim. jos kaveri soittaa että hänellä meneekin töissä puoli tuntia pitempään tänään - vaikka sen ilmoittaisi kolme tai neljä tuntia etuajassa, mieluummin siirrän koko tapaamisen toiselle päivälle. Minulla on päivän alussa herätessäni päässä sen päivän aikataulu (kun olen edellisenä iltana tarkistanut mitä kaikkea huomenna on tarkoitus olla), ja kaikki poikkeamat siitä stressaavat ihan älyttömästi. Lääkärissä yms. käynti stressaa ihan kamalasti koska yritän erityisen kovasti olla niitä varten ajoissa, ja sitten siellä yleensä aikataulu venyy ja vanuu ja se epätietoisuus on ihan kamalaa.

En myöskään hahmota miten kauan kestää paikasta A paikkaan B, kävellen tai linja-autolla, ellen ota aikaa monta kertaa niin että voin painaa mieleni aikatauluun siihen kuluvan ajan. Ilman tätä aikataulutusta voin kuvitella että puolen tunnin matkaan menee kymmenen minuuttia tai kahdenkymmenen minuutin kävelyyn tunti. Eli olen joskus ihan älyttömän ajoissakin, kun en osaa arvioida matkaan kuluvaa aikaa.

Mutta siis niistä myöhästelyistä, yritän olla ajoissa aina kaikkiin juttuihin, tiedostaen omat ongelmani ja varaten aikaa niihin, miksi siis myöhästelen? Inhoan epämääräisyyttä. Minusta on parempi olla paikalla 5 minuuttia myöhässä kuin 2 minuuttia. En osaa selittää sitä, mutta viidellä jaolliset luvut voivat päättyä vain 5:een tai 0:aan ja se jotenkin selkiyttää tilannetta niin että myöhästyminen (joka oikeasti voi johtua esim. linja-auton kohtaamasta ruuhkatilanteesta) tuntuu vähemmän stressaavalta itselleni. Toki ilmoitan tapaamalleni ihmiselle olevani vähän myöhässä ja joskus sovimme esim. näkevämme paikan päällä suoraan niin ettei hänen tarvitse odotella minua. Mieluummin juoksen itse ehtiäkseni edes sen 5 minuuttia myöhässä.

Minulla ei ole mitään diagnooseja, mutta usein tuntuu siltä että ei tämä kaikki ihan normaalia voi olla.

Kuulostaa siltä, että lääkärissä käynti ei olisi pahitteeksi.