miten saada elämästä vielä kiinni?
kaikki on retuperällään. olen työtön, vähävarainen, terveysongelmia koko ajan niin fyysisiä kuin henkisiä. olen erakoitunut, en tapaa arjessa kuin perheenjäseniäni, välillä en pääse edes ulko-ovesta ulos. kunto on huono ja ylipainoa. en puhu juuri kenenkään kanssa koskaan, ajattelen vain mieleni sisällä asioita. minulla on kuitenkin perhe, mutta parisuhde voi huonosti. varmaan osin oman huonon tilanteeni takia, osin puolisoni rikottua rajojamme. lapsiakin on, ja se onkin ainoa missä koen jotenkin onnistuneeni, olemaan ihan kelvollinen äiti heille. kaikista ongelmistani huolimatta. tuntuu kuitenkin että oma elämäni on säpäleinä, en saa enää otetta mistään. En tiedä mitä edes haluan, mitä kohti yrittäisin kulkea, ja toisaalta tuntuu ettei ole voimia mennä minnekään, välillä haluaisin vain luovuttaa. Miten tästä pääsee pois?
Kommentit (21)
Olisiko apua että alat keskittyä tavoitteellisesti johonkin asiaan? Esimerkiksi kuntoiluharrastukseen? Sitä kautta voisi sitten mielenkiinto herätä yleisestikkin
Hyväksy ensin se, että tilanteessasi on luonnollista olla uupunut ja allapäin.
Itseään ei kannata identifioida vain työrooliin, ja kuten sanotkin, olet ollut vähintäänkin kelvollinen äiti. Olet paras äiti lapsillesi.
Jos vaan terveydentilanteesi sallii, koita löytää voimaa käydä kävelyllä. Aika nopeasti se vetryttää mielen ja kropan. Keskustelukin ymmärtävässä ilmapiirissä antaa perspektiiv omaan elämään. Ehkä sitten on taas voimia tehdä muita tarpeellisia muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy ensin se, että tilanteessasi on luonnollista olla uupunut ja allapäin.
Itseään ei kannata identifioida vain työrooliin, ja kuten sanotkin, olet ollut vähintäänkin kelvollinen äiti. Olet paras äiti lapsillesi.
Jos vaan terveydentilanteesi sallii, koita löytää voimaa käydä kävelyllä. Aika nopeasti se vetryttää mielen ja kropan. Keskustelukin ymmärtävässä ilmapiirissä antaa perspektiiv omaan elämään. Ehkä sitten on taas voimia tehdä muita tarpeellisia muutoksia.
Kiitos lempeistä sanoistasi, saivat tipan silmäkulmaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Käy lääkärin juttusilla. Kokeile mieliala-lääkitystä. Minulla oli paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus. Elämäni muuttui täysin. Voimia sinulle.
Kiitos. ap
Vierailija kirjoitti:
Olisiko apua että alat keskittyä tavoitteellisesti johonkin asiaan? Esimerkiksi kuntoiluharrastukseen? Sitä kautta voisi sitten mielenkiinto herätä yleisestikkin
Yritän että kävisin päivittäin pienellä kävelyllä, joka päivä en saa itseäni liikkeelle, välillä aina onnistuu. Olen ajatellutkin, että ulkoilu tai kuntoilu tekisi varmaan hyvää niin fyysisesti kuin henkisesti. Sitä siis koitan lisätä elämääni, vaihtelevalla menestyksellä. ap
Mulla ei ole mt-taustaa mutta huomaan olevani tosi alavireinen, kun kunto on huono. Ei kiinnosta mikään, ei jaksa mitään ja joka paikkaa särkee. Mulla toimii liikunta sellaisena asiana, joka antaa buustia sitten muutenkin
Käy lääkärin juttusilla, tee sitä ennen netissä masennustesti. Kokeile alkaa liikkumaan edes vähän: kävelylenkkejä vaikka. Onko parisuhde tullut tiensä päähän: väkisin ei tässä elämässä kannata kenenkään kanssa olla, sulla on vain yksi elämä käytössäsi. Mieti kenen kanssa haluat sen viettää. Tsemppiä!
Miltä kuulostaisivat ero ja etävänhempana oleminen? Tai korkeintaan 50/50 vanhemmuus? Joku terapiakin voisi olla hyvä, mutta miten helppoa sellaisen piiriin on päästä, kun ei ole opiskelija tai työssäkäyvä...
Olet siis normaali. Luulen että kun tulee kevät ja lämmintä, on vähän parempi? Pitäisikö sun kirjoittaa kirja, joistakin aiheista mistä pidät, jos on mahdollisuuksia laitteiden puolesta.
Tuolla olikin jo mainittu itsensä hyväksyminen .Anna itsellesi armoa.Saat olla väsynyt, anna itsellesi rauhassa aikaa toipua ja tulla taas tasapainoiseen mielentilaan.Välillä sitä väsyy elämään, varsinkin jos on vastoinkäymisiä enemmänkin.
Älä ota elämästä suorituspaineita.Keskity vain etsimään iloa omaan elämääsi .Se piristää. Ihminen ei voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, jos siitä puuttuu ilo.
Ap, sulla on vielä toivoa. Älä tee itsellesi mitään peruuttamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis normaali. Luulen että kun tulee kevät ja lämmintä, on vähän parempi? Pitäisikö sun kirjoittaa kirja, joistakin aiheista mistä pidät, jos on mahdollisuuksia laitteiden puolesta.
Tosta noin vaan kirjotat kirjan :D oiskohan sun psyko nyt aika painua jo viiiitttttuuuuuuun
Vierailija kirjoitti:
Tuolla olikin jo mainittu itsensä hyväksyminen .Anna itsellesi armoa.Saat olla väsynyt, anna itsellesi rauhassa aikaa toipua ja tulla taas tasapainoiseen mielentilaan.Välillä sitä väsyy elämään, varsinkin jos on vastoinkäymisiä enemmänkin.
Älä ota elämästä suorituspaineita.Keskity vain etsimään iloa omaan elämääsi .Se piristää. Ihminen ei voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, jos siitä puuttuu ilo.
Hyvin sanottu!
käy kävelyillä ja koita päästä juttelemaan jonkun kanssa.
Ota pieniä askelia, mikä kiinnostaisi ihmisten ilmoilla, joku yleisöluento, näyttely, syksyksi vaikka kielikurssi tai kädentaitokurssi. Pieni lenkki joka toinen päivä?
Itse olin yhden vuoden työttömänä kymmenen vuotta sitten ja passivoiduin ja ammatillinen ja muukin itsetunto romahti. Sain sitten osa-aikatyön ja siitä vähitellen lisää töitä. Pääsin muiden pariin ja rahaa tehdä jotain tosi kivaakin välillä.
Ammenna voimaa sieltä mistä sitä jo saat, äitiydestä ja perheen yhteisistä jutuista. Jos lasten kautta saisit kavereitakin?
Ja kuten joku sanoi: mistä löytyisi sellaista joka aidosti toisi iloa?
Jos vaan mahista lähtee aurinkoo ottaan lämpimään maahan, missä ei tarvi villasukkaa ei toppaa. Ihmisillä kiva fiilis ja rento meininki kahviloissa ja rannoilla...
kirjoita ja piirrä ja käy kävelyllä. kysy jos saisit kävelylle seuraa. käy juttelemassa jollekin ammattilaiselle.
Ota lanka, mutta älä laita sitä kaulaan vaan mene onkimaan.
Käy lääkärin juttusilla. Kokeile mieliala-lääkitystä. Minulla oli paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus. Elämäni muuttui täysin. Voimia sinulle.