Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö puolisolle kertoa jos pettää vahingossa?
16.09.2014 |
Siis jos ei ole tahallaan pettänyt ja tietää ettei tule enää toistumaan.
Kommentit (173)
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:05"]
On vahingossa pettämistä ja tahallista pettämistä. Tahallinen pettäjä ehtii ajatella että jos nyt petän tapahtuu asiaa x ja x, mutta vahingossa pettävän vie tilanne niin ettei itsekään oikein ehdi tajuta mitä tapahtui. Minä en kertoisi tällaisesta pettämisestä. Mitä iloa siitä olisi kellekään? Ja mitä haittaa jos toinen ei saa ikinä tietääkään? Toisaalta jos saakin, niin yhtä paha se on, kuin että sen menee paljastamaan. Tai ainakin niin lähelle yhtä paha, että en näe suurtakaan eroa, paitsi että jos oikein menee kertomaan, niin tieten tahtoen pahoittaa toisen mielen.
Suunniteltu ja harkittu pettäminen eroaa siten, että jos ei kerro niin paljastuessa on loukannut toista myös siten että vaikka harkitsi asiaa, päätyi silti pettämään.
[/quote]
Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa teoistaan oli ne harkittuja tai hetken mielenjohteita. Ei ole olemassa vahingossa pettämistä. Vahingossa voi rikkoa vaasin, mutta vahingossa ei voi harrastaa seksiä. Se on aina tietoinen päätös, että harrastan nyt seksiä tuon kanssa ja jos et itse ole päättänyt näin niin sittenhän kyseessä on vähintäänkin seksuaalinen hyväksikäyttö, joka on rikos.
Uskomatonta, miten aikuiset ihmiset yrittävät pakoilla vastuuta omista teoistaan.
[/quote]
No on vastuussa mutta miten se kertominen parantaa tilannetta? Tietenkin jos haluan katkeroittaa puolisoni mielen niin sitten kannattaa kertoa, vaikka asian pystyisi olemaan tiedottamattakin. Vai kuinka monen mielen teistä, joita mies on pettänyt se mies on myös parantanut? Eli kun pettäjä kertoo niin hänhän on vastuussa siitä, että satutti teitä, eikö niin. No, kumpi satuttaa enemmän, se itse tieto vai se että ei tiedä?
Mies harvoin voi sitä teidän mieltänne parantaa vaikka kertoisikin. Se kertominen tekee teidät vain onnettomiksi. Jos se oli kertaluontoinen harkinnan pettäminen niin onko teidän mielenne pahoittuminen ihan välttämätöntä? Tätä en vain käsitä. Entä jos asia ei tule ikinä ilmi ja mies katuu mielessään ja ottaa opikeen? Ehkä vähän parempi vaihtoehto.
[/quote]
Minä en ainakaan haluaisi elää valehtelevan p*skiaisen kanssa. Jos pettää, niin pitää olla munaa myös myöntää erheensä. Se ei paranna kenenkään mieltä tai parisuhdetta että salaillaan ja peitellään, kun "hups se oli vaan vahinko, en mä aatellu et sulle tarvis kertoa". Sitä suuremmalla syyllähän se pitää kertoa, jos ei koskaan aio toistaa samaa virhettä ja aidosti katuu tapahtunutta. Sitä on myös se vastuunotto, ottaa vastuun tekonsa syistä ja seurauksista.
[/quote]
No miksi täällä sitten on niin paljon katkeroituneita naisia, joille mies on varmaan ollut aidosti pahoillaan, mutta jotka eivät ole kyenneet silti antamaan anteeksi? Se seuraushan on toisen mielen pahoittuminen. Ei kaikki ole sellaisia psykologeja, että osaisivat sen toisen mielen sitten korjata tai parantaa. Se pettänytkin on vain ohminen, virheinen sellainen. Ei psykologi. Mutta te haluatte tehdä hänestä sellaisen, "koska petti minua, saa maksaa olemalla mun psykologi ja jos ei mun mieli silti parane, niin se on ero" ja sitten olette niin helvetin katkeria kun kukaan ei korjaa sitä teidän mieltä.
Tämä on se, mitä todellisesti tapahtuu, kun puoliso pettää ja kertoo sen vaikka voisi olla kertomattakin, se minkä esittelit on haavekuva siitä miten se menee. Voi kun aina meniskin niin.
[/quote]
Anteeksi vaan, en esitellyt miten se menee. Toiset hakeutuvat pariterapiaan, toiset eroavat. Pettäminen on aina väärin oli se sitten pitkään harkittu teko tai hetken huumassa tehty päätös. Sen päätöksen (että pettää), kun tekee, on turha odottaa ymmärrystä ja rakkautta. Jos toinen osapuoli on halukas jatkamaan, silloin pettäjän tulee tehdä kaikki mitä se toinen loukattu osapuoli tarvitsee ja haluaa päästäkseen asian yli. Suurin osa tosin haluaa erota. Ja sitä juuri tarkoitin kun sanoin, etten haluaisi elää valehtelevan p*skiaisen kanssa. Sillä loukatulla osapuolella on oikeus tietää, jotta HÄN voi tehdä päätöksen jatkaako pettävän idiootin kanssa vai etsiikö elämäänsä itseään kunnioittavan puolison.
Eli ap:lle ja muille "hups mä vahingossa harrastin seksiä" -pettäjille tiedoksi, ettei se vahinko tee sitä pettämistä yhtään sen hyväksyttävämmäksi ja se petetty puoliso ansaitsee edes sen verran arvostusta ja kunnioitusta että hänellä on kaikki tiedot käsissään, jotta hän voi tehdä itselleen oikean ratkaisun, oli se sitten mikä tahansa (ero, yrittäminen, pariterapia jne).
[/quote]Mä en välttämättä luottaisi että mun puoliso tekee oikean päätöksen mun kannalta. Jos en halua, että hän mahdollisesti jättää minut niin en kertoisi. Ei se eroava ja jättäväkään puoliso välttämättä ole sen eron jälkeen yhtään sen onnellisempi kuin olisi mun kanssa. Saattaisi tietenkin ollakin mutta silloin se ei johtuisi pettämisestä, koska sitä hän ei tietäisi.
Mutta jos en pelkäisi, että mun puoliso jättää mut niin voisinhan mä silloin kertoakin ja antaa puolison siinä kasvaa.
[/quote]
Ja tadaa: Pettäjän syvin ja suurin luonteenpiirre paljastuu: Puhdas itsekkyys. Minä minä minä ja minun tarpeet ja halut.
[/quote]
No väitätkö, ette itse ole koskaan itsekäs? En halua ainakaan pettää itseäni kuvittelemalla että en olisi itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse saattaisin pettää jos joisin todella kovat kännit. Ei vaan sovi toi viina mulle ja menee kontrolli.
Ihmiset ovat itsekkäitä mutta sitä ei haluta nähdä omassa toiminnassa vaan projisoidaan se siihen pettäjään.
Mikä siinä vieraissa käymisessä on niin hirveää kuin tuntuu monesta olevan? Sekö että menee oma kuvitelma siitä, että mies ei edes vilkaise muita? Vaiko se, että ehkä itse ei olekaan maailman kaunein tai oikeastaan edes kaunis? Vaiko se, että joku toinen on niin mukavaa ja hauskaa seuraa että kumppania kiinnostaa?
Minusta jo se että tavis kuvittelee olevansa niin erikoinen, että oma mies ei ainakaan mene vieraisiin eikä edes vilkaise muita ("koska sen ei tarvitse" - muahaha, niinkuin kauniimpia naisia ei olisi maailma täynnä, missuniversumin sanomana tällä olisi vähän katettakin), kertoo realismin puutteesta.
[/quote]
Ja tadaa: Pettäjän syvin ja suurin luonteenpiirre paljastuu: Puhdas itsekkyys. Minä minä minä ja minun tarpeet ja halut.
[/quote]
No väitätkö, ette itse ole koskaan itsekäs? En halua ainakaan pettää itseäni kuvittelemalla että en olisi itsekäs.
[/quote]
Ei tässä ole kukaan väittänyt,ettei ihminen olisi itsekäs.On vaan typerää esittää kysymys "Pitääkö puolisolle kertoa jos pettää?" ja vastaus on "Mä en välttämättä luottaisi että mun puoliso tekee oikean päätöksen mun kannalta. Jos en halua, että hän mahdollisesti jättää minut niin en kertoisi.Mutta jos en pelkäisi, että mun puoliso jättää mut niin voisinhan mä silloin kertoakin ja antaa puolison siinä kasvaa." Jos et halua että puolis ei jätä sinua,älä pohdi kannattaako kertoa,vaan kannattaako yleensäkään pettää.Niin yksinkertaista se on! Ärsyttää että tällaista pitää ylipäätään pohtia,sen moraalifilosofisen mietiskelyn olisi voinut tehdä ennen kuin päätti pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:05"]
On vahingossa pettämistä ja tahallista pettämistä. Tahallinen pettäjä ehtii ajatella että jos nyt petän tapahtuu asiaa x ja x, mutta vahingossa pettävän vie tilanne niin ettei itsekään oikein ehdi tajuta mitä tapahtui. Minä en kertoisi tällaisesta pettämisestä. Mitä iloa siitä olisi kellekään? Ja mitä haittaa jos toinen ei saa ikinä tietääkään? Toisaalta jos saakin, niin yhtä paha se on, kuin että sen menee paljastamaan. Tai ainakin niin lähelle yhtä paha, että en näe suurtakaan eroa, paitsi että jos oikein menee kertomaan, niin tieten tahtoen pahoittaa toisen mielen.
Suunniteltu ja harkittu pettäminen eroaa siten, että jos ei kerro niin paljastuessa on loukannut toista myös siten että vaikka harkitsi asiaa, päätyi silti pettämään.
[/quote]
Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa teoistaan oli ne harkittuja tai hetken mielenjohteita. Ei ole olemassa vahingossa pettämistä. Vahingossa voi rikkoa vaasin, mutta vahingossa ei voi harrastaa seksiä. Se on aina tietoinen päätös, että harrastan nyt seksiä tuon kanssa ja jos et itse ole päättänyt näin niin sittenhän kyseessä on vähintäänkin seksuaalinen hyväksikäyttö, joka on rikos.
Uskomatonta, miten aikuiset ihmiset yrittävät pakoilla vastuuta omista teoistaan.
[/quote]
No on vastuussa mutta miten se kertominen parantaa tilannetta? Tietenkin jos haluan katkeroittaa puolisoni mielen niin sitten kannattaa kertoa, vaikka asian pystyisi olemaan tiedottamattakin. Vai kuinka monen mielen teistä, joita mies on pettänyt se mies on myös parantanut? Eli kun pettäjä kertoo niin hänhän on vastuussa siitä, että satutti teitä, eikö niin. No, kumpi satuttaa enemmän, se itse tieto vai se että ei tiedä?
Mies harvoin voi sitä teidän mieltänne parantaa vaikka kertoisikin. Se kertominen tekee teidät vain onnettomiksi. Jos se oli kertaluontoinen harkinnan pettäminen niin onko teidän mielenne pahoittuminen ihan välttämätöntä? Tätä en vain käsitä. Entä jos asia ei tule ikinä ilmi ja mies katuu mielessään ja ottaa opikeen? Ehkä vähän parempi vaihtoehto.
[/quote]
Se kertominen antaa minulle mahdollisuuden tehdä itse päätökset oman elämäni suhteen, että haluanko olla pettäjän kanssa vai en. Jos ei minulle edes kerrota, en voi valita. Ihmiselämä on niin ainutlaatuinen juttu, että mielestäni kenellekään toisella ei ole oikeutta päättää, mikä on parasta minulle. Minusta minulla on oikeus valita itse. Sen oikeuden viet kumppaniltasi, kun et kerro hänelle.
Sitä paitsi, jos jättää kertomatta, on aina mahdollista, että toinen silti saa tietää, mutta vasta vuosien kuluttua. Jos mies pettäisi ja tunnustaisi heti, yrittäisin kertajutun antaa anteeksi. Mutta jos minulle olisi valehdeltu vuosikausia, en voisi enää luottaa mieheen ja olisin todella katkera vuosista, jotka hän vei minulta valehtelemalla.
Ja kuten muutkin sanoivat, ei kukaan voi pettää vahingossa. Joko päättää, että pettää tai päättää, että ei petä. Se, päättikö viisi minuuttia ennen vai viisi päivää ennen, on ihan yhdentekevää.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:49"]
Mikä siinä vieraissa käymisessä on niin hirveää kuin tuntuu monesta olevan? Sekö että menee oma kuvitelma siitä, että mies ei edes vilkaise muita? Vaiko se, että ehkä itse ei olekaan maailman kaunein tai oikeastaan edes kaunis? Vaiko se, että joku toinen on niin mukavaa ja hauskaa seuraa että kumppania kiinnostaa?
Minusta jo se että tavis kuvittelee olevansa niin erikoinen, että oma mies ei ainakaan mene vieraisiin eikä edes vilkaise muita ("koska sen ei tarvitse" - muahaha, niinkuin kauniimpia naisia ei olisi maailma täynnä, missuniversumin sanomana tällä olisi vähän katettakin), kertoo realismin puutteesta.
[/quote]
Tehkää pettäjät vaikka oma ketju aiheesta"Minusta pettäminen on oikein,koska..."
Useimmat ihmiset katsos lähtevät siitä olettamuksesta,että jos jotain on sovittu,siitä pidetään kiinni.Parisuhteessa ollessa on sopimis,että muita ei nussita,jos toinen yksipuolisesti rikkoo sopimuksen,se on luottamuksen pettämistä ja siitä tulee paha mieli. SIKSI olennainen kysymys ei ole "Pitäisikö tunnustaa?" vaan "Pitäisikö aikuisen ihmisen pystyä ajattelemaan yläpäällään,ei alapäällään,ja ymmärtää tekojensa seuraukset,ei selitellä niitä parhain päin?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän varmaan, mitä tällä "vahinkopettämisellä" tässä tarkoitetaan. Tutustuin varattuun mieheen, ja kemiaa oli selkeästi. Meni monta kuukautta (tavattiin siis arkipäiväisissä tilanteissa välissä), kunnes erittäin kostean illan jälkeen päädyttiin samojen vällyjen alle. Minä olin yllättynyt, pettynyt itseeni ja koin hirveää morkkista, että niin pääsi käymään. Samoin mies. Totuushan tietysti on, että vaikka tuo olikin ns. lipsahdus, oli tahallisuus syntynyt jo paljon aikaisemmin. Että ylipäätään pidimme tiivistä yhteyttä, kun oli molemminpuolista ihastusta, mielestäni ylitti tahallisuuden.
Sovitteko te oikein sanallisesti, että koska ollaan kimpassa, ei petetä vai perustuuko tuo omaan olettamukseen siitä että kun ollaan parisuhteessa, se tarkoittaa että vieraissa ei käydä? Jos kyseessä on vain parisuhteeseen liittyvä olettamus, voidaan olettaa samalla tavalla että ajokortin saaja on sopinut että ei riko liikennesääntöjä, mutta niin vain vähintään 99,9% kuskeista ainakin joskus ajaa ylinopeutta, ei väistä kun pitäisi tai pysäköi väärin. Erehtyminen on inhimillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:05"]On vahingossa pettämistä ja tahallista pettämistä. Tahallinen pettäjä ehtii ajatella että jos nyt petän tapahtuu asiaa x ja x, mutta vahingossa pettävän vie tilanne niin ettei itsekään oikein ehdi tajuta mitä tapahtui. Minä en kertoisi tällaisesta pettämisestä. Mitä iloa siitä olisi kellekään? Ja mitä haittaa jos toinen ei saa ikinä tietääkään? Toisaalta jos saakin, niin yhtä paha se on, kuin että sen menee paljastamaan. Tai ainakin niin lähelle yhtä paha, että en näe suurtakaan eroa, paitsi että jos oikein menee kertomaan, niin tieten tahtoen pahoittaa toisen mielen.
Suunniteltu ja harkittu pettäminen eroaa siten, että jos ei kerro niin paljastuessa on loukannut toista myös siten että vaikka harkitsi asiaa, päätyi silti pettämään.
[/quote]
En ymmärrä tätä logiikkaa...
Pettäinen, ei voi koskaan olla vahinko, koska aina voi kieltäytyä. Olet vaan heikko ja epäitsekäs, kun et kerro pettämistä. Pettämiset tulee aina julki, aina on joku joka tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:05"]On vahingossa pettämistä ja tahallista pettämistä. Tahallinen pettäjä ehtii ajatella että jos nyt petän tapahtuu asiaa x ja x, mutta vahingossa pettävän vie tilanne niin ettei itsekään oikein ehdi tajuta mitä tapahtui. Minä en kertoisi tällaisesta pettämisestä. Mitä iloa siitä olisi kellekään? Ja mitä haittaa jos toinen ei saa ikinä tietääkään? Toisaalta jos saakin, niin yhtä paha se on, kuin että sen menee paljastamaan. Tai ainakin niin lähelle yhtä paha, että en näe suurtakaan eroa, paitsi että jos oikein menee kertomaan, niin tieten tahtoen pahoittaa toisen mielen. Suunniteltu ja harkittu pettäminen eroaa siten, että jos ei kerro niin paljastuessa on loukannut toista myös siten että vaikka harkitsi asiaa, päätyi silti pettämään. [/quote] En ymmärrä tätä logiikkaa...
[/quote]
Ei sitä taida ymmärtää muut kuin nämä "vanhinkopettäjät" itse. Olisiko tuossa sama kuin laissa,että murhasta saa kovemman tuomion,kuin taposta,koska murha on harkittu tappo ei.Tosin uhrin kannalta lopputulos on sama,hän on kuollut. Jos siis pohditaan harkittua pettämistä(ehkä sivusuhde) tai "vahinkopettämistä"(hetken huuma)voihan näillä olla vakavuusero,mutta lopputulos on kuitenkin sama. Parisuhdesopimusta on rikottu ja luottamus petetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahinko = ei ennalta yhtään suunniteltu. Yllättäen siis pääsi käymään.
Voi kuule käydä niin että vahingossa lipsautatkin asiasta mutta puolisosi vain naurahtaa ja sanoo että älä välitä, mullekin on käynyt niin ja monta kertaa. Mutta ei se mitään, sattuuhan sitä.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:38"]
Vahinko = ei ennalta yhtään suunniteltu. Yllättäen siis pääsi käymään.
[/quote]
Ja seksiä ei voi harrastaa vahingossa - harkintakykyä voi kyllä sumentaa päihteillä,mutta ei se poista teon tahallisuutta. Joten kysymys on virheellinen.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:29"]
Sovitteko te oikein sanallisesti, että koska ollaan kimpassa, ei petetä vai perustuuko tuo omaan olettamukseen siitä että kun ollaan parisuhteessa, se tarkoittaa että vieraissa ei käydä? Jos kyseessä on vain parisuhteeseen liittyvä olettamus, voidaan olettaa samalla tavalla että ajokortin saaja on sopinut että ei riko liikennesääntöjä, mutta niin vain vähintään 99,9% kuskeista ainakin joskus ajaa ylinopeutta, ei väistä kun pitäisi tai pysäköi väärin. Erehtyminen on inhimillistä.
[/quote]
Vertaus ontuu, koska ylinopeuden ajaminen tai väistämissääntöjen noudattamatta jättäminen on "uhriton" rikos, eli et tee sillä hallaa kellekään toiselle ihmiselle. Toisen ihmisen luottamusta pitää kunnioittaa tai sitten olla vaan ihan avoimesti kus*pää.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:34"]
Pettäinen, ei voi koskaan olla vahinko, koska aina voi kieltäytyä. Olet vaan heikko ja epäitsekäs, kun et kerro pettämistä. Pettämiset tulee aina julki, aina on joku joka tietää.
[/quote]
Ylinopeuden ajaminen ei ole koskaan vahinko, koska voi aina ajaa hiljempaa. Punaisia päin ajaminen ei koskaan ole vahinko, koska voi aina seurata tarkemmin liikennettä. Väärin pysäköinti ei koskaan ole vahinko, koska voit aina jättää pysäköimättä jos et ole varma paikan luvallisuudesta.
"Pettämiset tulee aina julki, aina on joku joka tietää."
En nyt jaksa etsiä netistä juttua, missä oli selvitetty että suurin osa pettämisistä EI koskaan tule ilmi. Ja kun on tutkittu, että n. puolet on pettänyt kumppaniaan, voidaan varmuudella sanoa että kovasti ei kannata mouhota, että minun mies ei ainakaan ja minä jätän heti jos se pettää. Se kun on voinut jo tehdä sen :D
Mä olin marjametsässä, siinä mättäällä nelinkontin kun oli kuulkaa mätäs marjaa mustanaan! Hame päällä ja pikkarit jätin pois etteivät turhaan tärväänny kun joudun ehkä kerran pari päivän aikana kyykkypisulle. Sit alko kuulkaa kuulua töminää! Sen verran ehdin kääntää päätä, että joku urho sieltä tuli peitsi tanassa! Just siinä mun mättään paikkeilla alko vasta katsella eteenpäin ja niinhän siinä kävi, että ressukka kompastui ja peitsi sujahti mun mättääseen. Omg! Tarjosin sitten mustikoita ämpäristä, käteltiin ja esittäydyttiin. Urho, tai siis Markku, oli ollut sienestämässä kun luonto kutsui. Siinä sammalta kastellessa oli karhu alkanut kurkkia puiden takaa ja Markulta jäi taakseen sieniämpäri ja sepaluskin auki. Niin oli jännää, että miekkakin varmuuden varoiksi ponnahti pystyyn.
En kertonut ukolle. Leivoin vähän tavallista mehevämmän mustikkapiirakan vaan. Vahinkohan se oli. Markun kanssa mennään metsään taas viikonloppuna.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:05"]
On vahingossa pettämistä ja tahallista pettämistä. Tahallinen pettäjä ehtii ajatella että jos nyt petän tapahtuu asiaa x ja x, mutta vahingossa pettävän vie tilanne niin ettei itsekään oikein ehdi tajuta mitä tapahtui. Minä en kertoisi tällaisesta pettämisestä. Mitä iloa siitä olisi kellekään? Ja mitä haittaa jos toinen ei saa ikinä tietääkään? Toisaalta jos saakin, niin yhtä paha se on, kuin että sen menee paljastamaan. Tai ainakin niin lähelle yhtä paha, että en näe suurtakaan eroa, paitsi että jos oikein menee kertomaan, niin tieten tahtoen pahoittaa toisen mielen.
Suunniteltu ja harkittu pettäminen eroaa siten, että jos ei kerro niin paljastuessa on loukannut toista myös siten että vaikka harkitsi asiaa, päätyi silti pettämään.
[/quote]
Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa teoistaan oli ne harkittuja tai hetken mielenjohteita. Ei ole olemassa vahingossa pettämistä. Vahingossa voi rikkoa vaasin, mutta vahingossa ei voi harrastaa seksiä. Se on aina tietoinen päätös, että harrastan nyt seksiä tuon kanssa ja jos et itse ole päättänyt näin niin sittenhän kyseessä on vähintäänkin seksuaalinen hyväksikäyttö, joka on rikos.
Uskomatonta, miten aikuiset ihmiset yrittävät pakoilla vastuuta omista teoistaan.
[/quote]
No on vastuussa mutta miten se kertominen parantaa tilannetta? Tietenkin jos haluan katkeroittaa puolisoni mielen niin sitten kannattaa kertoa, vaikka asian pystyisi olemaan tiedottamattakin. Vai kuinka monen mielen teistä, joita mies on pettänyt se mies on myös parantanut? Eli kun pettäjä kertoo niin hänhän on vastuussa siitä, että satutti teitä, eikö niin. No, kumpi satuttaa enemmän, se itse tieto vai se että ei tiedä?
Mies harvoin voi sitä teidän mieltänne parantaa vaikka kertoisikin. Se kertominen tekee teidät vain onnettomiksi. Jos se oli kertaluontoinen harkinnan pettäminen niin onko teidän mielenne pahoittuminen ihan välttämätöntä? Tätä en vain käsitä. Entä jos asia ei tule ikinä ilmi ja mies katuu mielessään ja ottaa opikeen? Ehkä vähän parempi vaihtoehto.
[/quote]
Minä en ainakaan haluaisi elää valehtelevan p*skiaisen kanssa. Jos pettää, niin pitää olla munaa myös myöntää erheensä. Se ei paranna kenenkään mieltä tai parisuhdetta että salaillaan ja peitellään, kun "hups se oli vaan vahinko, en mä aatellu et sulle tarvis kertoa". Sitä suuremmalla syyllähän se pitää kertoa, jos ei koskaan aio toistaa samaa virhettä ja aidosti katuu tapahtunutta. Sitä on myös se vastuunotto, ottaa vastuun tekonsa syistä ja seurauksista.
[/quote]
No miksi täällä sitten on niin paljon katkeroituneita naisia, joille mies on varmaan ollut aidosti pahoillaan, mutta jotka eivät ole kyenneet silti antamaan anteeksi? Se seuraushan on toisen mielen pahoittuminen. Ei kaikki ole sellaisia psykologeja, että osaisivat sen toisen mielen sitten korjata tai parantaa. Se pettänytkin on vain ohminen, virheinen sellainen. Ei psykologi. Mutta te haluatte tehdä hänestä sellaisen, "koska petti minua, saa maksaa olemalla mun psykologi ja jos ei mun mieli silti parane, niin se on ero" ja sitten olette niin helvetin katkeria kun kukaan ei korjaa sitä teidän mieltä.
Tämä on se, mitä todellisesti tapahtuu, kun puoliso pettää ja kertoo sen vaikka voisi olla kertomattakin, se minkä esittelit on haavekuva siitä miten se menee. Voi kun aina meniskin niin.
[/quote]
Anteeksi vaan, en esitellyt miten se menee. Toiset hakeutuvat pariterapiaan, toiset eroavat. Pettäminen on aina väärin oli se sitten pitkään harkittu teko tai hetken huumassa tehty päätös. Sen päätöksen (että pettää), kun tekee, on turha odottaa ymmärrystä ja rakkautta. Jos toinen osapuoli on halukas jatkamaan, silloin pettäjän tulee tehdä kaikki mitä se toinen loukattu osapuoli tarvitsee ja haluaa päästäkseen asian yli. Suurin osa tosin haluaa erota. Ja sitä juuri tarkoitin kun sanoin, etten haluaisi elää valehtelevan p*skiaisen kanssa. Sillä loukatulla osapuolella on oikeus tietää, jotta HÄN voi tehdä päätöksen jatkaako pettävän idiootin kanssa vai etsiikö elämäänsä itseään kunnioittavan puolison.
Eli ap:lle ja muille "hups mä vahingossa harrastin seksiä" -pettäjille tiedoksi, ettei se vahinko tee sitä pettämistä yhtään sen hyväksyttävämmäksi ja se petetty puoliso ansaitsee edes sen verran arvostusta ja kunnioitusta että hänellä on kaikki tiedot käsissään, jotta hän voi tehdä itselleen oikean ratkaisun, oli se sitten mikä tahansa (ero, yrittäminen, pariterapia jne).
[/quote]Mä en välttämättä luottaisi että mun puoliso tekee oikean päätöksen mun kannalta. Jos en halua, että hän mahdollisesti jättää minut niin en kertoisi. Ei se eroava ja jättäväkään puoliso välttämättä ole sen eron jälkeen yhtään sen onnellisempi kuin olisi mun kanssa. Saattaisi tietenkin ollakin mutta silloin se ei johtuisi pettämisestä, koska sitä hän ei tietäisi.
Mutta jos en pelkäisi, että mun puoliso jättää mut niin voisinhan mä silloin kertoakin ja antaa puolison siinä kasvaa.
[/quote]
Ja tadaa: Pettäjän syvin ja suurin luonteenpiirre paljastuu: Puhdas itsekkyys. Minä minä minä ja minun tarpeet ja halut.