Pitääkö puolisolle kertoa jos pettää vahingossa?

En jaksanut koko keskustelua kahlata läpi, mutta ekan sivun perusteella kaikki vaikuttavat ajattelevan, että ap on nainen. Mielenkiintoinen oletus, ottaen huomioon että miehillehän näitä "vahinkoja" useammin sattuu.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:57"]

[/quote]

Ja tadaa: Pettäjän syvin ja suurin luonteenpiirre paljastuu: Puhdas itsekkyys. Minä minä minä ja minun tarpeet ja halut. 

[/quote]

No väitätkö, ette itse ole koskaan itsekäs? En halua ainakaan pettää itseäni kuvittelemalla että en olisi itsekäs. 

[/quote]

Ei tässä ole kukaan väittänyt,ettei ihminen olisi itsekäs.On vaan typerää esittää kysymys "Pitääkö puolisolle kertoa jos pettää?" ja vastaus on "Mä en välttämättä luottaisi että mun puoliso tekee oikean päätöksen mun kannalta. Jos en halua, että hän mahdollisesti jättää minut niin en kertoisi.Mutta jos en pelkäisi, että mun puoliso jättää mut niin voisinhan mä silloin kertoakin ja antaa puolison siinä kasvaa." Jos et halua että puolis ei jätä sinua,älä pohdi kannattaako kertoa,vaan kannattaako yleensäkään pettää.Niin yksinkertaista se on! Ärsyttää että tällaista pitää ylipäätään pohtia,sen moraalifilosofisen mietiskelyn olisi voinut tehdä ennen kuin päätti pettää. 

[/quote]

Ihminen ei vain ole täydellinen, voi hyvänen aika. En ole itse pettänyt, onneksi, mutta en kuvittele, ettenkö voisi jopa löytää itseäni siitäkin tilanteesta. Tai siitä, että mun mies pettäisi. En haluaisi tietää, jos se olisi harkintakyvyn pettäminen, josta toinen ottaisi opiksi. Pääsisin paljon helpommalla.

[/quote]

Minä taas en ole mikään pikkuvaimo, jonka mies päättää, mitä kestän ja mitä en ja kuinka minua saa kohdella. Ihan itse olen puolisoni valinnut ja haluan tietää, jos valintani on osoittautunut huonoksi ja edelleenkin haluan olla se, joka tekee päätöksen oman parisuhteeni jatkumisesta. En ole niin heikko, etten uskaltaisi katsoa totuutta silmiin vain siksi, että se voi olla rankkaa tai vaikeaa.

En myöskään ole itse niin heikko, että ajaudunkin lastenhoitoiltana baariin ryyppäämään tai suustani pääsee valheita työkavereilleni, kun olen tehnyt virheen tai tuttavaperheen luona kyläiltyäni teen ripulikakat pyykkikoriin enkä viitsi turhaan pahoittaa kenenkään mieltä kertomalla siitä. Kyllä ihminen tekee mokia, kaikki tekevät, mutta niistä mokista kannetaan myös vastuu. Ne tunnustetaan ja ne yritetään korjata ja viime kädessä joudutaan niistä kärsimään, jos korjausliike ei onnistu. ASioita ei vain tapahdu eikä tilanteisiin ajauduta vaan ne ovat meidän jokaisen tekemä valintoja, joista pitää osata kantaa vastuu.

Toivon, etten ole hankkinut niin heikkoa miestä, että hän kuvittelee suojelevansa minua  mielipahalta petettyään minua ja päätettyään vielä tämän päätteeksi kutoa parisuhteemme valheiden verkkoon. Ei kiitos. Olemme miehen kanssa puhuneet jo parisuhteemme alussa selväksi ne asiat, mitä toisiltamme odotamme ja edellytämme ja kumpikin on sitä mieltä, että rehellisyys on koko parisuhteemme perusta. Ilman sitä meillä ei ole mitään.

Olisin pettynyt sekä mieheen että itseeni, jos hän paljastuisi pettäjäksi. Itseeni siksi, että selvästi olisin tehnyt huonon valinnan. Mies kuitenkin saisi kantaa vastuun parisuhteemme tilasta ja sen mahdollisesta hajoamisesta. Hänellä olisi ollut vaihtoehto. Aina on  olemassa vaihtoehto. Mikään vahinko ei ole se, että tekee hetken huumassa jonkin jutun. Mutta ehkä sen voisi antaa anteeksi, jos se tunnustettaisiin heti ja sitä selvästi kaduttaisiin. Anteeksi olisi äärimmäisen vaikea antaa silloin, kun päälle olisi kerrottu valheita ja asiaa olisi salattu oikein urakalla kaikin keinoin. Siinä on tapahtunut sitten jo tuplapettäminen ja luottamus olisi todella menetetty.

Pettäminen on epärehellisyyttä. Siinä pyritään tietoisesti johtamaan toista harhaan tavoitteena vain maksimoida oma mielihyvä. Se on itsekäs ja epärehellinen teko eikä se tietenkään johda vain puolison mielipahaan vaan rikkoo luottamuksen lisäksi perheen. Pettäjät ovat niitä, jotka muussakin elämässä livauttelevat valheita selvitäkseen itse helpommalla. Heillä ei ole selkärankaa kohdata tekojensa seurauksia vaan ovat raukkamaisia ja heikkoja ja valitsevat sen pettämisen, koska siinä ei tarvitse myöntää, että on itse tehnyt virheen. Kyvyttömyys myöntää omat virheet on näin ollen pettäjälle hyvin tunnusomaista. Vika pitää sitten viimeistään löytää siitä petetystä. Pettäjä ei arvosta muita ihmisiä eikä kohtele heitä hyvin, ellei hän itse saa siitä jotain irti. Hän nimenomaan haluaa hyötyä ihmissuhteista, olla aina se saajapuoli.

Pettäjien ihmissuhteet eivät ole koskaan tasa-arvoisia. Jos pettäjä ei jostain syystä enää jossakin ihmissuhteessa petä, johtuu se siitä, että puoliso uhraa omat tarpeensa ja omat voimavaransa tämän pettäjän hyväksi ja paapoo tätä niin paljon, ettei pettäjälle vain tulisi tarvetta tyydyttää tarpeitaan muualla. Tasa-arvoista tämä ei ole vaan vaatii sen, että vastapuoli uhraa koko ajan enemmän.

En oikein usko, että vahinkopettämistä on. Jonkunlainen harkinta on aina mahdollista tehdä. Raiskauksissa ei ole, mutta eipä sitä pidä pettämiseksi laskeakaan.

Mutta se kertominen. Itse tällä hetkellä harkitsen vakavasti pettämisen mahdollisuutta. Tai no, minä olen jo päättänyt, mutta vastapuoli (ihan yhtä varattu kuin minäkin) harkitsee vielä. En koskaan, siis IKINÄ, tule siitä,kertomaan puolisolleni, jos toive toteutuu. Puolisoni on ihan liian hyvä ihminen kuulemaan siitä, eikä ole ansainnut sitä mielipahaa. Minä sen sijaan, olen ansainnut kunnon panon. Edes kerran vielä tässä elämässä.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:57"]

[/quote]

Ja tadaa: Pettäjän syvin ja suurin luonteenpiirre paljastuu: Puhdas itsekkyys. Minä minä minä ja minun tarpeet ja halut. 

[/quote]

No väitätkö, ette itse ole koskaan itsekäs? En halua ainakaan pettää itseäni kuvittelemalla että en olisi itsekäs. 

[/quote]

Ei tässä ole kukaan väittänyt,ettei ihminen olisi itsekäs.On vaan typerää esittää kysymys "Pitääkö puolisolle kertoa jos pettää?" ja vastaus on "Mä en välttämättä luottaisi että mun puoliso tekee oikean päätöksen mun kannalta. Jos en halua, että hän mahdollisesti jättää minut niin en kertoisi.Mutta jos en pelkäisi, että mun puoliso jättää mut niin voisinhan mä silloin kertoakin ja antaa puolison siinä kasvaa." Jos et halua että puolis ei jätä sinua,älä pohdi kannattaako kertoa,vaan kannattaako yleensäkään pettää.Niin yksinkertaista se on! Ärsyttää että tällaista pitää ylipäätään pohtia,sen moraalifilosofisen mietiskelyn olisi voinut tehdä ennen kuin päätti pettää. 

[/quote]

Ihminen ei vain ole täydellinen, voi hyvänen aika. En ole itse pettänyt, onneksi, mutta en kuvittele, ettenkö voisi jopa löytää itseäni siitäkin tilanteesta. Tai siitä, että mun mies pettäisi. En haluaisi tietää, jos se olisi harkintakyvyn pettäminen, josta toinen ottaisi opiksi. Pääsisin paljon helpommalla.

[/quote]

Minä taas en ole mikään pikkuvaimo, jonka mies päättää, mitä kestän ja mitä en ja kuinka minua saa kohdella. Ihan itse olen puolisoni valinnut ja haluan tietää, jos valintani on osoittautunut huonoksi ja edelleenkin haluan olla se, joka tekee päätöksen oman parisuhteeni jatkumisesta. En ole niin heikko, etten uskaltaisi katsoa totuutta silmiin vain siksi, että se voi olla rankkaa tai vaikeaa.

En myöskään ole itse niin heikko, että ajaudunkin lastenhoitoiltana baariin ryyppäämään tai suustani pääsee valheita työkavereilleni, kun olen tehnyt virheen tai tuttavaperheen luona kyläiltyäni teen ripulikakat pyykkikoriin enkä viitsi turhaan pahoittaa kenenkään mieltä kertomalla siitä. Kyllä ihminen tekee mokia, kaikki tekevät, mutta niistä mokista kannetaan myös vastuu. Ne tunnustetaan ja ne yritetään korjata ja viime kädessä joudutaan niistä kärsimään, jos korjausliike ei onnistu. ASioita ei vain tapahdu eikä tilanteisiin ajauduta vaan ne ovat meidän jokaisen tekemä valintoja, joista pitää osata kantaa vastuu.

Toivon, etten ole hankkinut niin heikkoa miestä, että hän kuvittelee suojelevansa minua  mielipahalta petettyään minua ja päätettyään vielä tämän päätteeksi kutoa parisuhteemme valheiden verkkoon. Ei kiitos. Olemme miehen kanssa puhuneet jo parisuhteemme alussa selväksi ne asiat, mitä toisiltamme odotamme ja edellytämme ja kumpikin on sitä mieltä, että rehellisyys on koko parisuhteemme perusta. Ilman sitä meillä ei ole mitään.

Olisin pettynyt sekä mieheen että itseeni, jos hän paljastuisi pettäjäksi. Itseeni siksi, että selvästi olisin tehnyt huonon valinnan. Mies kuitenkin saisi kantaa vastuun parisuhteemme tilasta ja sen mahdollisesta hajoamisesta. Hänellä olisi ollut vaihtoehto. Aina on  olemassa vaihtoehto. Mikään vahinko ei ole se, että tekee hetken huumassa jonkin jutun. Mutta ehkä sen voisi antaa anteeksi, jos se tunnustettaisiin heti ja sitä selvästi kaduttaisiin. Anteeksi olisi äärimmäisen vaikea antaa silloin, kun päälle olisi kerrottu valheita ja asiaa olisi salattu oikein urakalla kaikin keinoin. Siinä on tapahtunut sitten jo tuplapettäminen ja luottamus olisi todella menetetty.

Pettäminen on epärehellisyyttä. Siinä pyritään tietoisesti johtamaan toista harhaan tavoitteena vain maksimoida oma mielihyvä. Se on itsekäs ja epärehellinen teko eikä se tietenkään johda vain puolison mielipahaan vaan rikkoo luottamuksen lisäksi perheen. Pettäjät ovat niitä, jotka muussakin elämässä livauttelevat valheita selvitäkseen itse helpommalla. Heillä ei ole selkärankaa kohdata tekojensa seurauksia vaan ovat raukkamaisia ja heikkoja ja valitsevat sen pettämisen, koska siinä ei tarvitse myöntää, että on itse tehnyt virheen. Kyvyttömyys myöntää omat virheet on näin ollen pettäjälle hyvin tunnusomaista. Vika pitää sitten viimeistään löytää siitä petetystä. Pettäjä ei arvosta muita ihmisiä eikä kohtele heitä hyvin, ellei hän itse saa siitä jotain irti. Hän nimenomaan haluaa hyötyä ihmissuhteista, olla aina se saajapuoli.

Pettäjien ihmissuhteet eivät ole koskaan tasa-arvoisia. Jos pettäjä ei jostain syystä enää jossakin ihmissuhteessa petä, johtuu se siitä, että puoliso uhraa omat tarpeensa ja omat voimavaransa tämän pettäjän hyväksi ja paapoo tätä niin paljon, ettei pettäjälle vain tulisi tarvetta tyydyttää tarpeitaan muualla. Tasa-arvoista tämä ei ole vaan vaatii sen, että vastapuoli uhraa koko ajan enemmän.

[/quote]

sulla on kyllä valitettavan mustavalkoinen asenne ja ajatusmaailma. Valitettavasti ei ole niin, että on absoluuttista hyvyyttä ja absoluuttista pahuutta. Hyväkin voi sortua sinne pahan puolelle joskus ja palata sitten takaisin. Tiedän, ei kannata sanoa sinulle, että ikä korjaa tuota ajattelumallia. Eihän se korjaa, jos elämä on yksioikoista alusta loppuun ja pitää yllä luutuneita skeemoja. 

Onneksi en ole sinä.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:15"]

Ja jos mieheni hairahtuisi jossain juhlissa minua pettämään ja tajuaisi sen tehtyään, ettei enää ikinä tee niin niin en haluaisi kuulla siitä. Mitä mä sillä tiedolla tekisin? Olettaen, että mies todella oppi läksynsä, eli pettäessään tajusi, että on muitakin arvoja meidän parisuhteella, kuin oma halu? Mulle ei olisi mitään iloa tiedosta, että miehen piti hairahtua pettämään ennen kuin sen ymmärsi.

[/quote]

Entäs sitten kun se vahinko tapahtuu uudestaan uuden naisen kanssa? Tilanne vain vei menneessään eikä ehtinyt ajatella.

Niin varmaan. Tilanne ei välttämättä ollut etukäteen suunniteltu, mutta kyllä se pitäis olla selkärangassa, että on parisuhteessa ja tuollainen tilanne on väärin. Eiköhän sen tiedä pohtimattakin, että tätä ei pitäisi tehdä. Onko se silloin enään vahinko vai tietoinen teko?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:05"]

On vahingossa pettämistä ja tahallista pettämistä. Tahallinen pettäjä ehtii ajatella että jos nyt petän tapahtuu asiaa x ja x, mutta vahingossa pettävän vie tilanne niin ettei itsekään oikein ehdi tajuta mitä tapahtui. Minä en kertoisi tällaisesta pettämisestä. Mitä iloa siitä olisi kellekään? Ja mitä haittaa jos toinen ei saa ikinä tietääkään? Toisaalta jos saakin, niin yhtä paha se on, kuin että sen menee paljastamaan. Tai ainakin niin lähelle yhtä paha, että en näe suurtakaan eroa, paitsi että jos oikein menee kertomaan, niin tieten tahtoen pahoittaa toisen mielen.

Suunniteltu ja harkittu pettäminen eroaa siten, että jos ei kerro niin paljastuessa on loukannut toista myös siten että vaikka harkitsi asiaa, päätyi silti pettämään.

[/quote]

Öö... Onko teitä todella useampia, vai vastaileeko AP itselleen?

Vahinkoja sattuu, mitä toinen ei tiedä, ei satuta sitä.

"Ilmeisesti nämä pettäjät luulevat, että ainoa asia mikä kertomisesta voi seurata, on paha mieli petetylle. Eihän se petetty voisi ikinä haluta esim. erota tuollaisesta kultakimpaleesta."

Miten niin? Eikö se ole juuri eron välttelyn takia kun ei kerrota? Koska paha mieli --> helpommin ero? Miksi toiselle pitäisi kertoa jotta hän päsee eroamaan? Kai hän osaa ilman kertomistakin erota jos ei ole tyytyväinen?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:29"]

Sovitteko te oikein sanallisesti, että koska ollaan kimpassa, ei petetä vai perustuuko tuo omaan olettamukseen siitä että kun ollaan parisuhteessa, se tarkoittaa että vieraissa ei käydä? Jos kyseessä on vain parisuhteeseen liittyvä olettamus, voidaan olettaa samalla tavalla että ajokortin saaja on sopinut että ei riko liikennesääntöjä, mutta niin vain vähintään 99,9% kuskeista ainakin joskus ajaa ylinopeutta, ei väistä kun pitäisi tai pysäköi väärin. Erehtyminen on inhimillistä.

[/quote]

Vertaus ontuu, koska ylinopeuden ajaminen tai väistämissääntöjen noudattamatta jättäminen on "uhriton" rikos, eli et tee sillä hallaa kellekään toiselle ihmiselle. Toisen ihmisen luottamusta pitää kunnioittaa tai sitten olla vaan ihan avoimesti kus*pää.

[/quote]

Ensinnäkin, ylinopeus tai väistämättä jättäminen voi aiheuttaa onnettomuuden, jonka seuraukset on noin niinkuin aikuisten maailmassa vähän pahempia kuin jotkut pikku vieraissakäynnit.

Toisekseen, vertaus on siksi huono, että ylinopeus ja väistämättä jättäminen ovat liikennerikkomuksia/rikoksia, joista on säädetty rangaistus, vieraissakäyminen ei taas ole rikos. Ei voida siis verrata rikosta johonkin, joka ei ole edes rikkomus ja josta ei seuraa rangaistusta.
[/quote]

Saattaa seurata rangaistus. Senhän takia nämä pettäjät eivät kerrokkaan puolisoilleen.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:28"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:16"]

"Kummastakaan ei aina seuraa muuta kuin hetkellistä mielipahaa"

Pettämisestäkö sitten seuraa ruumiillisia vaurioita??????

Eiköhän siitä nimenomaan seuraa mielipahaa, liikennesääntöjen rikkomisesta toisinaan ja jopa usein oikeita vaurioita.

On vähän pettäminen saanut nuorison (?) keskuudessa suhteettomat mittasuhteet.

[/quote]

Väännetään rautalangasta:

Itse pidän pettämistä sen kaikissa muodoissaan, tahallisena tai tahattomana, pahempana kuin esim. suoralla ja esteettömällä tiellä aaamukolmelta ajettua ylinopeutta. Oletko nyt tyytyväinen?

P.S. Olen lähes viisikymppinen ukonturjake, jos sillä nyt mitään merkitystä on.

[/quote]

Mikäs siinä jos lainrikkominen on vähemmän paha kuin käydä vieraissa. Varsinkin kun se, että tie on suora ja esteetön (näkemälläsi matkalla) ja kello 03 on aika irrelevantteja asioita onnettomuuden kannalta tai rikkomuksen, ylinopeutta se silti on ellei ole tullut jotakin uutta säännöstä että nopeusrajoitukset eivät ole voimassa tiettyyn kellonaikaan suoralla tiellä - samalla logiikalla täysin autiolla saarella pimeällä vieraissakäyminen on sallittua.

Ja edelleenkin jonkun vertaus liikenteeseen on huono, koska vieraissakäymisestä ei seuraa vakavaa kuten liikennesääntöjen rikkomisesta voi seurata, vaan vain sitä mielipahaa.
[/quote]

Kyllä minä pidän esim. sukupuolitauteja tai lasta vakavana asiana. Ihme että sinä et. Ai niin, oletkin se pettäjä.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 05:02"]

Näin voi pettää vahingossa:

joku mies houkuttelee baarissa seksin pariin sen takia kun nainen on täysin sekaisin eikä ystäviä ole mukana/ystävät ovat kauempana eivätkä huomaa mitään. Mielestäni kännisen hyväksikäyttö ei ole pettämistä jos nainen ei ole tietoinen tapahtumista. Jos tämä toistuu useita kertoja niin ei ole enää hyväksikäyttö vaan alkoholiston ongelma.

voi myös "pettää" vahingossa jos tulee raiskatuksi, silloin ei saa syyllistää uhria.

Näin voi pettää tahalteen:

nainen keksii yhtäkkiä että haluaakin uutta seuraa ja etsii himokkaan sinkun baarista/netistä tai muualta, sopii treffit ja rupeaa hommiin. Katumus iskee mutta nainen on ollut tietoinen teoistaan, silloin on kerrottava ja otettava vastuu!

[/quote]

Eli jos känniss lähtee rattiin kun joku houkuttelee ja sitten ajaakin jonkun yli niin se oli vaan vahinko. Ei ollut rikos kun kännikuski ei ollut tieoinen tapahtumista.

Vai tarkotitko kenties, että toinen on kännissä jo ihan tiedottamassa tilassa eli sammunut? Sellaisen henkilön kanssa seksin harrastamista kutsutaan raiskaukseski.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:47"]

Entäs sitten kun se vahinko tapahtuu uudestaan uuden naisen kanssa? Tilanne vain vei menneessään eikä ehtinyt ajatella.

Niin varmaan. Tilanne ei välttämättä ollut etukäteen suunniteltu, mutta kyllä se pitäis olla selkärangassa, että on parisuhteessa ja tuollainen tilanne on väärin. Eiköhän sen tiedä pohtimattakin, että tätä ei pitäisi tehdä. Onko se silloin enään vahinko vai tietoinen teko?

[/quote]

Kyllä sellainen, joka on kerran pettänyt harkitsemattomasti on paljon korkeamman kynnyksen takana pettää uudelleen harkitsemattomasti. 

[/quote]

Jos on ottanut opiksi "vahingostaan" ja muuttaa tapojaan ja kontrolloi tekojaan (esim juomistaan) paremmin. Tai sitten on vaan niin impulsiivinen hetkessä eläjä, että on helposti tilanteen vietävissä uudelleenkin.

Kummallista vänkyttämistä siitä,miten ihminen on niin erehtyväinen ja vahinkoja sattuu.Kun edelleenkään ei voi pettää vahingossa.Jos on niin viettiensä vietävänä,että on ihan pakko harrastaa seksiä kenen kanssa sattuu,varmaan parempi pysyä sinkkuna.

Toivottavasti te vahinkopettäjät vain provoatte.Ihmisen erottaa muista lajeista tietoisuus,me emme vain "erehdy" tekemään kaikenlaista,vaan teot ovat valintojen tulosta.Jos ei ole moraalista selkärankaa olla yksiavioisessa suhteessa,on parempi olla sinkku.Jos "erehtyy" pettämään,olisi hyvä olla edes sen verran munaa että myöntää mokanneensa,toinen voi sitten päättää onko tällaisen "vahingossa pettäjän" kanssa mitään järkeä olla suhteessa. Pettäminen ja sen salailu on raukkamaista,ette te sitä lässyttämällä saa muuksi muuttumaan.

Mitä teen? Markku kysyi haluaisinko tulla seuraksi kotikokkauskurssille. Olen kova leipuri, mutta en kovin kummoinen kokki muuten. Ihan Markun keittiössä keiteltäisiin. Markun kaveri Pärre on huippukokki ja vissiin viinurikin. Pärre opettais ja Markun kans harjoteltaisiin. Minua vähän aristaa. Ei meinaa erottua possu lampaasta eikä nauta kanasta. Menisittekö työ?

Tähän vois pistää vaikka peukun ylös jos menis tai sitten peukun alas jos ei menis. Mutta miten sitä tulee paremmaksi jos täällä kotona kyhnää.

Olen pettänyt monta kertaa vahingossa enkä ole katsonut tarpeelliseksi kertoa. Kerron sitten, jos niin käy tarkoituksella.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:47"]

Entäs sitten kun se vahinko tapahtuu uudestaan uuden naisen kanssa? Tilanne vain vei menneessään eikä ehtinyt ajatella.

Niin varmaan. Tilanne ei välttämättä ollut etukäteen suunniteltu, mutta kyllä se pitäis olla selkärangassa, että on parisuhteessa ja tuollainen tilanne on väärin. Eiköhän sen tiedä pohtimattakin, että tätä ei pitäisi tehdä. Onko se silloin enään vahinko vai tietoinen teko?

[/quote]

Kyllä sellainen, joka on kerran pettänyt harkitsemattomasti on paljon korkeamman kynnyksen takana pettää uudelleen harkitsemattomasti. 

[/quote]

Jos on ottanut opiksi "vahingostaan" ja muuttaa tapojaan ja kontrolloi tekojaan (esim juomistaan) paremmin. Tai sitten on vaan niin impulsiivinen hetkessä eläjä, että on helposti tilanteen vietävissä uudelleenkin.

[/quote]

Jos tosiaan ottaa "vahingosta" opikseen,ja kontroilloi tekojaa,ei kertominen ole välttämätöntä.Silti ärsyttää nämä perustelut "en kerro ettei minua jätetä!"  Jos taas on niin hetkessä eläjä,ettei "voi itselleen mitään" kannattaa jättää seurustelusuhteet vähemmän impulsiivisille ihmisille.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 13:51"]

Kummallista vänkyttämistä siitä,miten ihminen on niin erehtyväinen ja vahinkoja sattuu.Kun edelleenkään ei voi pettää vahingossa.Jos on niin viettiensä vietävänä,että on ihan pakko harrastaa seksiä kenen kanssa sattuu,varmaan parempi pysyä sinkkuna.

[/quote]

Kuka puhui seksin harrastamisesta? Onko tuomio lievempi, jos kyse esim vain pussaamisesta? Entäs henkisellä tasolla pettäminen? Kaikkihan tietää ettei toisen päälle alasti noin vain liukastuta hups vaan.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 14:28"]

Olen pettänyt monta kertaa vahingossa enkä ole katsonut tarpeelliseksi kertoa. Kerron sitten, jos niin käy tarkoituksella.

[/quote]

Et siis ole ottanut opiksesi noista "vahingoista" vai etkö ole kokenut sitä edes tarpeelliseksi? Kunhan puoliso ei tiedä, niin vahinkoja saa sattua aina vaan... Oikein taidat odottaa seuraavaa "vahinkoa"?

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 07:47"]Kysehän ei ole siitä, että toiset ovat pettäjiä ja toiset eivät, vaan siitä, kertoako, kun harkinta on pettänyt ja on mennyt tekemään sellaista jonka tietää loukkaavan puolisoaan. 

Eli tämä ketju on siitä kuvitteellisesta (tai oikeasta) tilanteesta, että te olette jo pettäneet eli harrastaneet seksiä toisen kanssa. Ilmeisesti osa kuvittelee, että jos kerron en olekaan pettänyt. 

Minusta tuollainen asia on niin vaikea antaa toiselle anteeksi, että ihan oikeasti minulle riittää se, että puolisoni katuu keskenään, eikä kerro minulle. Minun olisi ehkä liian vaikeaa antaa sitä anteeksi, koska minulla on heikko itseluottamus tms ja se saattaisi todellakin romahduttaa liiaksi minun maailmani. 
[/quote]
Ihan samaa mieltä