Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Tajusin vasta että tämä tyyppihän oikein kerjää reaktiota. No sen on näköjään saanut, liene nauttii siitä. Jatkakoon. Mä lopetan sille vastaamisen.
T. Tuo edellinen kysyjä..
Meillä mies kosi ja ehdotti kihlausta 2kk ensi tapaamisesta. Suostuin, koska ajattelin että ollaan vaan kihloissa. Sitten mies otti puheeksi avioliiton koska on uskova kristitty. Kuten olen minäkin, mutta en ollut ajatellut ettemmekö silti voisi asua yhdessä pitemmänkin päälle. Mietin asiaa syvällisemmin ja vakuutuin avioliitosta. Meidät vihittiin 3kk:n kuluttua kihlauksesta ulkomailla 4 todistajan läsnä ollessa.
Liittomme on onnellinen ja kestänyt jo 20 vuotta.❤️
Se tapa on kyllä ihan täysin kahden osapuolen välinen juttu.
Kyse on sitoutumisesta ja aikeesta mutta vaadetta aviosta siinä ei ole. Sormus ei ole tässäkään se pointti.
Kihlaus kun merkitsee monille muutakin kun se perinteinen tapa! Jota toki saa myös kannattaa.
Kihlasormus osoittaa konkreettisesti, että on varattu. Tai niin sen ainakin kuuluisi olla. Sormuksia ei oteta pois missään vaiheessa.
T.Uskollisesti yhdessä koko elämä.💞
Kyllä kihlaus on mielestäni todellakin lupaus avioliitosta. Tosin tunnen muutaman ihanan ikikihlaparin (uskovankin) jotka ovat täysin sitoutuneita suhteessaan ja vaikuttavat pitkänkin päälle rakastuneilta.
Lyhyet avioliitossa käväisyt, jotka nyt ovat vallalla, ihmetyttävät ja saavat surulliseksi. Tekee pahaa etenkin lapsille.
Surullista ja läpinäkyvää statuksen nostatusta kihlaus -termin väärinkäyttö täällä mainittuihin aikuisten suhdeleikkeihin. Haluatte esiintyä jonain mitä ette edusta. Keksikää joku oma käsite näille ihme virityksille tai olkaa rehellisesti avopari! Aika paljon nykyisin kuitenkin kuulee avovaimo tai aviomies nimityksiä käytettävän. Fiksumpaa ja todenmukaista verratunna "kihlattuihin" joilla sormus sormessa on vain joku näytekappale.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kihlaus on mielestäni todellakin lupaus avioliitosta. Tosin tunnen muutaman ihanan ikikihlaparin (uskovankin) jotka ovat täysin sitoutuneita suhteessaan ja vaikuttavat pitkänkin päälle rakastuneilta.
Lyhyet avioliitossa käväisyt, jotka nyt ovat vallalla, ihmetyttävät ja saavat surulliseksi. Tekee pahaa etenkin lapsille.
Enemmänkin lupaus, että jos jonkun kanssa avioituisin niin juuri sinun. Eli lupaus avioliitosta ei välttämättä toteudu
Kuulostaa Nato-optiolta. Tosipaikan tullen melko arvoton paperi.
Vierailija kirjoitti:
Surullista ja läpinäkyvää statuksen nostatusta kihlaus -termin väärinkäyttö täällä mainittuihin aikuisten suhdeleikkeihin. Haluatte esiintyä jonain mitä ette edusta. Keksikää joku oma käsite näille ihme virityksille tai olkaa rehellisesti avopari! Aika paljon nykyisin kuitenkin kuulee avovaimo tai aviomies nimityksiä käytettävän. Fiksumpaa ja todenmukaista verratunna "kihlattuihin" joilla sormus sormessa on vain joku näytekappale.
Avopari on pariskunta, joka asuu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi mennä naimisiin menemättä kihloihin? Kihloihin meneminenhän on lupaus tai sopimus naimisiinmenosta. Yhtäkkiä eksytään sattumalta papin eteen ja sanotaan tahdon?
Pappismiehet ja poppamiehet eivät enää määritä ihmisten parisuhteita. Kihloihin saa mennä, jos haluaa.
Täsmälleen näin. Kihloihin meno on tapakulttuuria, ei suinkaan sakramentti eikä sitä raamatussa edellytetä, se on keksitty köyhälle kansalle jotta olisivat siveitä.
Avioliitto on sakramentti jossain uskonsuunnissa, mutta meillä ei. Huorinteko on kyllä kymmenessä käskyssä kielletty. Silti ihmiset kyllä harrastavat seksiä ihan vapautuneesti. Kihloihin meno ei tätä asiaa muuta.
Tämän ei pitäisi ketään hetkauttaa muuta kuin siinä tapauksessa, että on itse se kihlauksen toinen osapuoli, jolle on luvattu naimisiinmenoa. Ulkopuolisille kihlaparin suhteen sisäiset asiat eivät kuulu mitenkään päin. Mitä se on keneltäkään pois jos naapurin Matti ja Maija on olleet 40 vuotta kihloissa ilman minkäälaista aietta naimisiinmenosta? Maailma muuttuu ja traditiot muovautuvat. Enää ei ole pakko elää jäykkien normien mukaan. Näille tuntemillenne henkilöille kihlaus voikin tarkoittaa jotain muuta kuin lupausta naimisiinmenosta. Deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Surullista ja läpinäkyvää statuksen nostatusta kihlaus -termin väärinkäyttö täällä mainittuihin aikuisten suhdeleikkeihin. Haluatte esiintyä jonain mitä ette edusta. Keksikää joku oma käsite näille ihme virityksille tai olkaa rehellisesti avopari! Aika paljon nykyisin kuitenkin kuulee avovaimo tai aviomies nimityksiä käytettävän. Fiksumpaa ja todenmukaista verratunna "kihlattuihin" joilla sormus sormessa on vain joku näytekappale.
Onko sinulle on käynyt näin?
Koska et voi puhua kenenkään muun puolesta, etkä voi sanella mitä muut haluaa tai ei halua (haluatte esiintyä..)
Kihloihinhan mennään silloin, kun kysytään toiselta, "haluatko mennä naimisiin?". Kysymys "haluatko mennä kihloihin?" on absurdi. Kihlat ovat pelkkä välitila kosimisen ja häiden välissä. Yleensähän hääajankohta sovitaan mahdollisimman aikaiseksi, eli esim. vuoden sisällä kosimisesta. Persaukisuus on oikeastaan ainoa semi-ok syy venyttää häitä kauemmaksi.
Huomiohakuisuus on sen sijaan melko noloa. Eräskin tuttavapariskunta meni kahdesti kihloihin (molemmissa tapauksissa mieletön somespektaakkeli) ja myöhemmin jopa kahdesti naimisiin: ensin maistraatissa ja paljon myöhemmin papin edessä, jolloin vaihtui myös sukunimi (jälleen valtava somespektaakkeli).
Meillä meni niin, että mies kosi syksyllä ja seuraavana kesänä oli kunnon isot häät. Ei mitään somehössötystä vaan postissa kutsu ja paikalle tulijat tiesivät kyllä olevansa häissä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ei pitäisi ketään hetkauttaa muuta kuin siinä tapauksessa, että on itse se kihlauksen toinen osapuoli, jolle on luvattu naimisiinmenoa. Ulkopuolisille kihlaparin suhteen sisäiset asiat eivät kuulu mitenkään päin. Mitä se on keneltäkään pois jos naapurin Matti ja Maija on olleet 40 vuotta kihloissa ilman minkäälaista aietta naimisiinmenosta? Maailma muuttuu ja traditiot muovautuvat. Enää ei ole pakko elää jäykkien normien mukaan. Näille tuntemillenne henkilöille kihlaus voikin tarkoittaa jotain muuta kuin lupausta naimisiinmenosta. Deal with it.
Tollainenhan on ihan lasten hommaa. Pitää olla kyllä tosi heppoiset meriitit elämässä, että kokee tarvetta nostaa statustaan jollakin kihlasormuksella ilman aietta naimisiinmenosta. Kertoo lähinnä, että on a) liian persaukinen, b) liian tuulella käyvä, ja/tai c) sosiaalisesti liian tyhmä mennäkseen oikeasti naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Tiedä sitten mutta minulla ei ole edes sitä sormusta vaikka olen kihloissa
Kaikki eivät tarvitse ulkoisia merkkejä, joilla todistaisi muille omaa parisuhdestatusta. Olen itsekin kihloissa ilman sormusta. En ymmärrä miksi minun pitäisi ventovieraille todistella olevani varattu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Joo, mutta itse ainakin olen usein kuullut lauseen "mentiin kihloihin, mutta naimisiin ei aiota" tai jonkun muun version vastaavalla sisällöllä. Silloin on aika selvää, ettei olla kihloissa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ai, mun mielestä siinä on selvää vain, että et pysty ymmärtämään maailman muuttumista. Mutta oletettavasti osaat pitää turpas kiinni, niin et nolaa itseäs =)
Oho menipä sulla tunteisiin. Onhan se nyt selvää, että ei olla kihloissa, jos naimisiin menosta ei ole sovittu. Mikä siinä kihloissa olossa on niin hienoa, että pitää olla juurikin "kihloissa", vaikka oman parisuhteen tilanne ei täytä kihloissa olon määritelmää?
En luonnollisestikaan voi puhua, kuin omasta puolestani, mutta kihlautuminen oli meille merkki siitä, että suhde on vakavoitunut (vaikkakin asuttiin jo yhdessä) ja välitetään/rakastetaan toisiamme syvästi. Eli hyvinkin sen tilanne täytti kihloissa olon määritelmän, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan.
-
Ei täyttänyt. Kihloissa olon määritelmä täyttyy silloin, kun on sovittu avioliiton solmimisesta. Aikaisemmin keskutelussa joku jo sanoikin, että hämmästyttävän moni luulee virheellisesti olevansa kihloissa.
Ja edelleen siitä on voitu sopia monin eri keinoin.
-
"Ja edelleen siitä on voitu sopia monin eri keinoin."
??
...varmaankin kykenet tuosta rummuttamasta fiktiosta antamaan muutaman reaaliesimerkin, ettei jää ihan puskistahuuteluksi??
Ei tästäkään oo jankutettu kun vasta kymmeniä sivuja. Ei rusinoita pullasta, lue ketju!
-
??
Nähdäkseni selkeään kysymykseen ei ole tullut kuin vältteleviä vastauksia. Samoin yrityksiä kääntää keskustelua toisarvoisiin seikkoihin. Esimerkiksi edellä.
-
Mitä nyt hourit? Monta esimerkkiä olet saanut siitä miten ihmiset ovat kihlansa sopineet.
-
"Monta esimerkkiä olet saanut siitä miten ihmiset ovat kihlansa sopineet."
-
En ensimmäåistäkään pl. tuo perinteinen: Ei ole kuin yksi tapa sopia kihloista ja se on sopia avioliiton solmimisesta.
-
-Juuri siksi kysyn niitä rummuttamiasi "muita" (?) tapoja. Ensimmäistäkään ei siis ole vielä kerrottu. Lienee selviö jokaiselle lukijalle jo, ettei kakkukahvien tarjoaminen ja korujen ostaminen kai porsliinivaasin rikkominen uimarannalle sitä ole.
Tarkennatko mitä ihmettä nyt haet takaa tällä kysymyksellä? Minä lukiessani ketjua näen montakin tapaa mennä ja olla kihloihin/kihloissa.
-
Voisitko nyt ihan vaan vastata yksinkertaiseen kysymykseen eikä kierrellä asiaa koko ajan. Siis miten MUKA voisikihlautua MUUTEN kuin sopimalla avioliton solmimisesta. Anna nyt edes YKSI AINOA poikkeava tapa.
....vaan arvaanpa, etpä taida kyetä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ei pitäisi ketään hetkauttaa muuta kuin siinä tapauksessa, että on itse se kihlauksen toinen osapuoli, jolle on luvattu naimisiinmenoa. Ulkopuolisille kihlaparin suhteen sisäiset asiat eivät kuulu mitenkään päin. Mitä se on keneltäkään pois jos naapurin Matti ja Maija on olleet 40 vuotta kihloissa ilman minkäälaista aietta naimisiinmenosta? Maailma muuttuu ja traditiot muovautuvat. Enää ei ole pakko elää jäykkien normien mukaan. Näille tuntemillenne henkilöille kihlaus voikin tarkoittaa jotain muuta kuin lupausta naimisiinmenosta. Deal with it.
Tollainenhan on ihan lasten hommaa. Pitää olla kyllä tosi heppoiset meriitit elämässä, että kokee tarvetta nostaa statustaan jollakin kihlasormuksella ilman aietta naimisiinmenosta. Kertoo lähinnä, että on a) liian persaukinen, b) liian tuulella käyvä, ja/tai c) sosiaalisesti liian tyhmä mennäkseen oikeasti naimisiin.
-
"Mitä se on keneltäkään pois jos naapurin Matti ja Maija on olleet 40 vuotta kihloissa ilman minkäälaista aietta naimisiinmenosta?"
-
Et taidä ymmärtää pätkän vertaa, mitä "kihlautumisella" tarkoitetaan, kun tuollaisia kirjoittelet? Kas kun kihlauksella tarkoitetaan sopimusta solmittavasta avioliitosta. Jos ei kertomasi mukaan ole olemassa "minkäänlaista aietta naimisiinmenosta", niin millä perusteella väität kyseisten henklilöiden olevan millään muotoa kihloissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Joo, mutta itse ainakin olen usein kuullut lauseen "mentiin kihloihin, mutta naimisiin ei aiota" tai jonkun muun version vastaavalla sisällöllä. Silloin on aika selvää, ettei olla kihloissa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ai, mun mielestä siinä on selvää vain, että et pysty ymmärtämään maailman muuttumista. Mutta oletettavasti osaat pitää turpas kiinni, niin et nolaa itseäs =)
Oho menipä sulla tunteisiin. Onhan se nyt selvää, että ei olla kihloissa, jos naimisiin menosta ei ole sovittu. Mikä siinä kihloissa olossa on niin hienoa, että pitää olla juurikin "kihloissa", vaikka oman parisuhteen tilanne ei täytä kihloissa olon määritelmää?
En luonnollisestikaan voi puhua, kuin omasta puolestani, mutta kihlautuminen oli meille merkki siitä, että suhde on vakavoitunut (vaikkakin asuttiin jo yhdessä) ja välitetään/rakastetaan toisiamme syvästi. Eli hyvinkin sen tilanne täytti kihloissa olon määritelmän, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan.
-
Ei täyttänyt. Kihloissa olon määritelmä täyttyy silloin, kun on sovittu avioliiton solmimisesta. Aikaisemmin keskutelussa joku jo sanoikin, että hämmästyttävän moni luulee virheellisesti olevansa kihloissa.
Ja edelleen siitä on voitu sopia monin eri keinoin.
-
"Ja edelleen siitä on voitu sopia monin eri keinoin."
??
...varmaankin kykenet tuosta rummuttamasta fiktiosta antamaan muutaman reaaliesimerkin, ettei jää ihan puskistahuuteluksi??
Ei tästäkään oo jankutettu kun vasta kymmeniä sivuja. Ei rusinoita pullasta, lue ketju!
-
??
Nähdäkseni selkeään kysymykseen ei ole tullut kuin vältteleviä vastauksia. Samoin yrityksiä kääntää keskustelua toisarvoisiin seikkoihin. Esimerkiksi edellä.
-
Mitä nyt hourit? Monta esimerkkiä olet saanut siitä miten ihmiset ovat kihlansa sopineet.
-
"Monta esimerkkiä olet saanut siitä miten ihmiset ovat kihlansa sopineet."
-
En ensimmäåistäkään pl. tuo perinteinen: Ei ole kuin yksi tapa sopia kihloista ja se on sopia avioliiton solmimisesta.
-
-Juuri siksi kysyn niitä rummuttamiasi "muita" (?) tapoja. Ensimmäistäkään ei siis ole vielä kerrottu. Lienee selviö jokaiselle lukijalle jo, ettei kakkukahvien tarjoaminen ja korujen ostaminen kai porsliinivaasin rikkominen uimarannalle sitä ole.
Tarkennatko mitä ihmettä nyt haet takaa tällä kysymyksellä? Minä lukiessani ketjua näen montakin tapaa mennä ja olla kihloihin/kihloissa.
-
Voisitko nyt ihan vaan vastata yksinkertaiseen kysymykseen eikä kierrellä asiaa koko ajan. Siis miten MUKA voisikihlautua MUUTEN kuin sopimalla avioliton solmimisesta. Anna nyt edes YKSI AINOA poikkeava tapa.
....vaan arvaanpa, etpä taida kyetä?
Yksinkertaiseen kysymykseesi on yksinkertainen vastaus, joka edelleen on:
Se tapa on kyllä ihan täysin kahden osapuolen välinen juttu.
Kyse on sitoutumisesta ja aikeesta mutta vaadetta aviosta siinä ei ole.
Jokainen, joka on mennyt "feikkikihloihin" ilman todellista aietta mennä naimisiin, vain siksi, että "se syventää/virallistaa suhdetta", voivat itse omassa päässään miettiä, että miksi se on itselle niin mielettömän tärkeää käyttää sanaa "kihlaus"? Miksi heille ei vaan riitä se, että keskenään kumppanin kanssa sovitaan, että nyt oikeasti seurustellaan ihan tosissaan?
Esimerkiksi minulla on veli, joka meni 30+ -vuotiaana "kihloihin" pari vuotta nuoremman naisen kanssa, joka koki olonsa epävarmaksi siinä suhteessa jostain syystä. Tämä nainen itse hinkui "kihloihin" menemisestä, johon veljeni suostui. Kuitenkaan he eivät sen 2-3 vuoden "kihalauksen" aikana menneet naimisiin ja suhde päättyi lopulta siihen, kun nainen halusi vauvan ja veljeni taasen muutti mieltään lasten hankinnasta. Mietin vaan, että mitä lisäarvoa se "feikkikihlaus" tälle naiselle toi ? Oliko hän tosiaan niin epävarma suhteesta ja veljeni sitoutumisesta häneen, että hänen mielestään oli tarpeen mennä "kihloihin" vaikka ei olisikaan edes ollut puhetta naimisiin menosta?
Onneksi minulla on niin hyväitsetunto, etten minä tarvitse mitään feikkikihlauksia. Minä luotan kumppaniini, että hän haluaa oikeasti olla vakituisesti minun kanssani.
Tarkennatko mitä ihmettä nyt haet takaa tällä kysymyksellä? Minä lukiessani ketjua näen montakin tapaa mennä ja olla kihloihin/kihloissa.