Pitkään yrittäneet
Heippa!
Etsin kohtalontovereita, jotka ovat yrittäneet raskautua jo pidemmän aikaa tuloksetta. Minkälaisia tunteita on matkalle mahtunut? Onko jotakin vippaskonsteja yritetty? Kuinka kestää jatkuvat pettymykset mutta pysyä toiveikkaana? Tuntuuko yrittäminen välillä väkinäiseltä?
Oma projektini alkoi 11/2020 plussalla, joka meni joulukuussa kesken. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään ja taas alkoi uusi kierto. Jatkuvat pettymykset nakertaa, ja välillä tuntuu epäreilulta kun tuttavapiiri täyttyy vauvauutisista kuin sormia napsauttamalla. Viime kiertoon tilasin ovistikkuja, mutta ne saapuivat niin myöhään etten ehtinyt niillä vielä leikkiä, mutta tässä kierrossa ehdin. Onko oviksen tikuttamisesta ollut hyötyä? Kumppanini on enemmän jalat maassa tämän asian kanssa ja on onneksi ollut tukena kun oon ollut maassa menkkapäivinä. Ollaan 32v ja 34v ensiyrittäjät.
Jos on samanlaista taustaa, tulkaahan kertomaan kokemuksianne :)
Kommentit (789)
Täällä mennään kierron viimeisiä päiviä ja ajatukset väkisinkin uudessa kierrossa 😐 Nyt aivan uutena juttuna aivan mahdottoman kuivat limakalvot 😠Olen lotrannut rasvoja ja kosteuttavia öljyjä aamuin illoin mutta ei helpota.Peti puuhista meinaa tulla mitään kun vaan kaihertaa 😔
Sitten päästään taas aiheeseen vauva uutiset ..Jälleen tuli raskaus uutinen miehen ystävä piiristä ja itkuhan se itselle tuli 😥 Nyt on melkein joka kerta päässyt itku niistä muiden raskaus uutisista 🙄Onneksi on muutama ystävä joille olen voinut purkaa tätä pettymystä.
Varasin myös akupunktio ajan ennen seuraavaa ovulaatiota.Haluam senkin kiven kääntää ❤Olen käynyt monta kertaa vyöhyketerapiassa mutta se ei ole auttanut raskautta alkamaan .
Mukavaa uutta viikkoa kaikille 😊Pidetään lippu korkealla ❤❤
Iltatähti toiveissa ❤️ ya 4/20
Puhdasta omanapailua:
Dpo 0, eli piinailut alkakoon. Liityin myös myöhäisen ovulaation kerhoon, tuli vasta kp16-17 mikä on aika erikoista. Ehdin jo huolestua tuleeko ollenkaan ja aloin miettiä että tämähän tästä puuttuisikin että kun ensi kuussa pitäisi olla ensimmäinen inseminaatio niin että nyt alkaisi tulla jotain ovulaatiohäiriöitä. Eli toisaalta olen huojentunut, toisaalta ajattelen että yk12 niin miksi nyt tärppäisi jos ei aiemminkaan. Kaikki odotukset ensi kuussa, mutta toki se sitkeä pieni toivonkipinä palaa vielä ihme-luomulle jossain mielensopukassa.
Töissä myös vähän ristiriitaiset fiilikset, kun kollega joka alkoi kuukautta meitä myöhemmin yrittää lasta jääkin nyt viiden työpäivän päästä äitiyslomalle. Toki olen onnellinen hänen puolestaan, mutta harmittaahan se myös. Ja vaikuttaa omaan työmotivaatioon.
Bluna, Nounou, Hongatar, Toffi, kiitos! Hyvä nähdä että on kohtalotovereita ja teitä kokeneitakin, piristää mieltä ja rohkaisee tulevaan.
Bluna: Itse alan olla henkisesti valmis IVF-vaiheeseen, kun katsoo taaksepäin niin onhan niitä ovulaatioviikolle sattuneita yrityskertoja kuitenkin ollut jo useita kymmeniä vuosien varrella. AMH-FSH-Estradioli-arvot on mitattu (kiitos kysymästä, pitääkin pyytää kaikki laboratoriotulokset itselle) ja muistaakseni ne ovat normaalit viiteryhmään verrattuna. Ja juuri olen samaa mieltä että nyt kannattaa lähteä hoitoihin kun on todennäköisyys hoitojen onnistumiseen on vielä kohtalaisen hyvä. Kaiken lisäksi tässä jonotuslistalla olemiseen voi mennä vielä jonkin aikaa. Ja toden totta, tärkeintähän on se pieni ihminen, joka tämän prosessin päätteeksi toivottavasti saadaan, ei se, miten hän saatiin alkuun 💗
Nounou, hongatar, Toffi: kiitos kun otitte esille, kysyn kohta tulevassa hoitotapaamisessa miksi inseminaatiota tai induktiota ei ole harkittu.
Toffi: Hyvä kuulla että IVF meni hyvin. Ja aivan mahtavaa että plussasi sen jälkeen!
Mennään mieheni kanssa täysillä joka tapauksessa aina hoitoihin saakka.
Tsemppiä suuresti kaikille!
Moi! Tuunpa minäkin tänne kirjoittelemaan. Meillä tilanne semmoinen, että 9/19 poistettiin hormoonikierukka ja toinen lapsi ollut haaveissa (oli toki jo aiemmin, mutta piti opiskella loppuun ja tehdä vähän töitäkin! :D) enemmän ja vähemmän nyt reilun pari vuotta. Mä oon 32 ja mies 35. Perheneuvolaan otettu syksyllä yhteyttä ja alkukeskustelut käyty. Seuraavana olis käynti naistentautien puolille, jossa kai ultrataan mut ja suunnitellaan, et kuinka edetään. Miehen pitäisi ennen sitä käydä antamassa siemennestenäyte. Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset tutkimuksista ja hoidoista.. Tavallaan haluaisin tietää missä vika on, mutta toisaalta en halua tietää, jos vika on niin suuri, ettei voi hoidoillakaan tulla raskaaksi enää. Esikoinen on syntynyt 2015 9kk yrityksen jälkeen. Tää on henkisesti todella raskasta ja huomaan itsessäni katkeruutta/kateutta/itse inhoa kun kroppa ei toimi ja ympärillä tietenkin koko ajan vauvauutisia, mitkä tavallaan buustaakin itseä yrittämään vielä kovemmin, mutta sitten pettymys myös on suurempi kun mitään ei tapahdu.. Sori ekana tämmöinen valitusvirsi, tunteet hieman pinnassa taas tänään. Tsemppiä meille kaikille ❤️
N33+M36
Esikoinen 12/15 (yritystä 7/13 alkaen)
Kuopus haave 09/19 +1/22
Edit edelliseen! 1v9kk siis ekaa yritettiin, tuossa yllä tuli joku aivopieru :D Esikoinen sai alkunsa luomuna, mutta kävin silloinkin juttelemassa jo perheneuvolassa.
N33+M36
Esikoinen 12/15 (yritystä 7/13 alkaen)
Kuopus haave 09/19 +1/22
Tervetuloa uusille mukaan mun puolesta ja kiitos kaikille taas päivityksistä.
Omaa tilannetta: tuossa aiemmin joissain viesteissä valitin sitä, kun niitä kromosomitestituloksia joutui odottelemaan viikkokausia ja ne huoletti. No, nyt tulos tuli toissapäivänä, ja valitettavasti juuri siinä ikävimmässä eli FragileX-tutkimuksessa oli löydös. Tämä voi selittää munasarjojen vajaatoimintaa (tai alkavaa sellaista) ja olla mahdollisesti, tosin ei varmasti, myös joku kehitysriski lapselle. Onneksi löydös ei kai ollut pahinta sorttia, mutta menemme nyt lääkärin suosituksesta perinnöllisyyslääkärin keskusteluun missä asia selvinnee tarkemmin, ennen todennäköiseen IVF-hoitojen aloitusta. Ajan onneksi sai joulukuulle tuolta yksityiseltä. Muut kromosomi- ja vasta-ainetutkimustulokset oli OK, onneksi, tässä on jo ihan liikaa muutenkin. Kysyin kuitenkin kannattaako silti yrittää luomuna esim tässä kuussa ennen ko. tapaamista ja sen jälkeen mahd. hoitosuunnittelutapaamista ja lääkäri sanoi että kyllä aina kannattaa yrittää… Huono tuuri, mutta ei voi mitään, eteenpäin vaan ja yritys jatkuu ja kaikki lääketieteen mahd. hoitotavat sitten käyttöön vaan…
Tervetuloa Kuopushaaveena!
Ymmärrän ristiriitaiset fiilikset tutkimusten suhteen, luonnollisesti ne huolestuttavat. Mutta olette kuitenkin vielä nuoria ja lääketiede on kyllä ihmeellinen ja onnistumisprosentit lupaavia mikäli apua tarvitaan. Siihen ainakin itse ripustaudun tässä kohtaa. Epätietoisuudessa eläminenkin oli ainakin itselle myös raskasta :/
Tsemppiä ❤️
Olen pahoillani Bluna 😔 juurikin noin, tilanne on mikä on ja ei parane murehtimalla (helpommin sanottu kuin tehty). Onneksi pääsette noin pian lääkäriin vaikka tiedän että kaikki odottelu on kaiken vartomisen päälle ”liikaa”.
Kiitos Nounou, arvostan paljon tukea 😊
No, jos jotain positiivista pitää hakea (yritän hakea, vaikka vaikeaa usein on) niin mies on ollut kiva ja ymmärtäväinen ja luvannut osallistua kaikkiin tuleviin tapaamisiin mihin miestäkin tarvitaan, tuntuu että nyt hän ottaa vähän enemmän tosissaan sen huoleni siitä että on kiire ja että luomu ei ota onnistuakseen, aiemmin tuntui että hän vaan ahdistui siitä että hätäilen ”turhaan” ja korosti koko ajan minulle sitä että on normaalia että jollain kestää kauemmin (mikä toki on täysin totta mutta jotenkin koko ajan tuntui että meidän tapauksessa ei kyse vain siitä…). Ja myös se on hyvä, että lääkäri vaikutti positiiviselta sen suhteen että ratkaisu vielä löytyy, toki hän ei ole perinnöllisyystieteen expertti ja siksi on nyt tärkeää kuulla tuota experttiä myös ennen hoitoon lähtöjä. Kai nämä on niitä kuuluisia ”silver liningeja”. Jotkut myös sanoo että minullakin on suvussa noita kromosomivikoja, toki useimmilla siis ei, mutta ilmeisesti siis osalla on ja ne jää tutkimatta kun kokeet aika kalliita eikä kaikki niihin lähde tai ei ole oireita eikä keksi mennä. Tieto lisää tuskaa jne. Mutta ainakaan ei nyt tarvitse joka päivä jännittää milloin lääkäri soittaa verikokeen tuloksista vaan nyt vaan etsitään ratkaisuja tiedon pohjalta eli tästä lähtien lääkärien soitot tai lääkärikäynnit on tavallaan aina positiivinen asia odottaa… Ehkä vähän keksimällä keksittyä, mutta tässäkin siis yksi positiivinen puoli jos sellaisia haluaa yrittää nähdä
Onko teistä joku mittauttanu estrogeenin? Tai mikä se tutkimus onkaan viralliselta nimeltään.. Voiko sen verikokeen ottaa samalla kun progesteronin? Tai missä vaiheessa kiertoa se olis järkevin? Ainakin progesteroni otetaan silloin 7vrk ovulaatiosta. Ajattelin käydä itekseen ottamassa jotain verikokeita, progesteroni kiinnostaa nyt uudelleen tsekata. Mitä muuta olis järkevää ottaa?
Niinhän se uusi kierto sitten alkoi tänään eli kp 1 😢
Tuntuu tosi pahalle kun seuraavat menkat osuu ennen joulua samoin kun viime jouluna 😔Viime jouluna toivoin niin kovin että meillä olisi jo vauva tai olisin edes raskaana mutta samassa pisteessä ollaan edelleen 😢
Toivon todella että ensi viikon gyne käynti toisi toivoa tähän toivottomuuteen. Toivon saavani edes lähetteet verikokeisiin, jos sieltä löytyisi joku jonka voisi korjata.
Iltatähti toiveissa ❤️ ya 4/20
Bluna, Tsemppiä vaikka uutiset eivät parhaimmat olleetkaan. Nii kuin on sanottu, onneksi lääketiede on todella kehittynyttä ja sillä saadaan ihmeitäkin aikaan.
Vauvahaaveilija, noista testeistä en osaa sanoa mitään. Meillä ne vasta edessäpäin.
Neiti kesäheinä, mulla ihan samoja fiiliksiä joulusta. Se on jotenkin niin perhekeskeistä aikaa, että väkisinkin näitä miettii. Viime jouluna oli vahva tunne, että jospa ensi jouluna meitä olisi neljä (tai ainakin kyydissä pienokainen), mutta eipä näy.. Ehkäpä ensi jouluna? ❤️
On: nyt on kierrossa taas semmonen seesteisempi vaihe, kp 8 ehkä, että ei niin syvissä vesissä olla. Toiveikkaana odottelen ovista ja sen jälkeistä aikaa :D pystyy pitämään raskaana oleviin ystäviin yhteyttä paremmin ym. Nää mielen koukerot on kyllä ihmeellisiä! Menkkapäivinä sitä vaan masentelee ja tulee ne kateus, katkeruus tuntemukset ja tunne ettei tuu mistään mitään ikinä, mutta lähempänä ovista herää se toiveikkuus.
Ootteko muut karsineet elämäntavat kuntoon jo nyt ihan kunnolla? Ei tupakkaa tai alkoholia ollenkaan? Ruokavalio/ruoka rytmi kunnossa? Jotain vitamiini-ja ravintolisistä jo lukikin ketjussa. Itse olen lähes saanut nuuskan lopetettua, menee 1-3 pss päivässä, muuten nikotiinikorvaustuotteita (ei niitäkään paljoa) ja yritän saada nuuskan kokonaan pois. Se pettymys vaan aina menkkojen alkaessa saa tunkemaan biittiä huuleen.. Tyhmää, tiedän. Alkon olen jättänyt lähes kokonaan. Punaviiniä lasi oviksen jälkeen ja silloin tällöin mieto olut (1kpl). Energiajuomat myös karsittu pois. Vitamiineista ym mulla käytössä ollut pitkään jo foolihappoa, rautalisä, d-vitamiini, sinkki, maca jauhe. Nyt ostin jotain greippimehua (Hyi, kun on pahaa!) Mies ei ole muuttanut tottumuksiaan sen kummemmin (nuuska, alko, vitskut).
N33+M36
Esikoinen 12/15 (yritystä 7/13 alkaen)
Kuopus haave 09/19 +1/22
Syön raskaus monivitamiinia, vahvaa D vitamiinia, B vitamiinia, magnesiumia, rautaa .Alkoholia otan todella harvoin.Tupakkaa yms..en oo koskaan käyttänyt.
Mun pahe on suklaa 🙈 käytän liikaa sokeria. Olen ollut välillä herkkulakossa', ei mitään vaikutusta lopputulokseen 😔
Iltatähti toiveissa ❤️ ya 4/20
Bluna, samoja kokemuksia miehen epäluulosta sitä kohtaan että ”ei ole vielä mitään hätää” jne. Meidän oli tarkoitus alunperin aloittaa yrittäminen vasta elokuussa 2021, mutta sain ylipuhuttua ja alettiin hommiin tammikuussa 2021. Parin ekan kuukauden jälkeen mieleen hiipi epäilys että kaikki ei oo kunnossa ja eipä ollutkaan (vasta-aineet spermassa). Kamalaa ajatella että jos oltaisiin alettu vasta elokuussa ja odoteltu vuosi ennen lääkäriin menoa niin oltaisiin tässä tilanteessa ehkä 2022 loppuvuodesta, huhhuh…
Vauvahaaveilija, en osaa sanoa estrogeenista mitään. Minulta on otettu kilpirauhasarvot, ferritiini, hemoglobiini, perusverenkuva (tulehdusarvot, maksa-arvot, sokerit), progesteroni. D-vitamiini voisi olla myös hyvä otattaa. Sain tuon isoimman paketin ihan terveyskeskukseen soittamalla, proge gynekologin kautta ja itsenäisesti Puhti.fi.
Jaksamista Neiti Kesäheinä ja tsemppiä uuteen kiertoon ❤️
Kuopushaaveena, syön vaikka ja mitä vitamiineja, pudotin painoa viitisen kiloa (nyt bmi 23,8), kokeilin ketogeenista ruokavaliota ja nyt olen vähähiilihydraattisella. Punaisen lihan ja prosessoidut lihatuotteet olen vetänyt minimiin ja muutenkin koitan syödä kasvispainotteisesti ja ”puhtaasti” sekä vältellen eläinperäisiä tuotteita. Tupakka- & nikotiinituotteita en ole koskaan käyttänyt, alkoholia käytän silloin tällöin ja joulukuussa kun hoidot alkavat taidan vetää alkon suhteenkin nollalinjaa. Mutta enpä kaikesta tehdystä huolimatta ole tullut raskaaksi. Miehelle hankin keväällä vitamiineja myös, monivitamiini, D, ubikinoni, L-arginiini. Sain ylipuhuttua lopettamaan myös polttamisen ja nyt käyttää nikotiininuuskapusseja silloin tällöin.
Vauvahaaveilija, estradioli piti muistaakseni ottaa alkukierrosta. Se oli aika tarkasti rajattu, esim. kiertopäivä 2 ja vielä tietty kellonaikaki (olisko ollut klo 8-10). Mut nää pitää kyllä tarkistaa, en enää muista tarkasti.
Paljon tsemppiä uuteen kiertoon siirtyneille! Tiedän et tää joulun ja uuden vuoden aika on erityisen vaikeaa :(
Bluna, ikävä kuulla, että tutkimuksista tuli ikävä löydös. Onneksi lääketiede pystyy auttamaan monessa pulmassa. Toivottavasti löytyy apu!
ON *sensitiivinen* Käytiin tänään varhaisultrassa ja nähtiin pieni papu, jonka sydän läpätti hirveää vauhtia ja koko vastasi päivälleen viikkoja. Jännitti kovasti ultra, koska tosiaan vieläkään ei raskausoireita väsymystä lukuun ottamatta ole ja eilen mua sattui oikein kunnolla vatsaan noin tunnin ajan. Samalla selvis, että mun munasarjat eivät ole vielä palautuneet kuukauden takaisesta punktiosta eli edelleen pitää välttää kävelyä rankempaa liikuntaa. Munasarjatkin voivat siis kipeytyä. Nyt pitäisi uskaltaa asteittain lopettaa keltarauhashormonituki. Siirryn siis pikkuhiljaa sivummalle täältä palstalta ja toivon, et kaikki menee hyvin, eikä tarvitse palata alkupisteeseen. Varmasti käyn välillä lukemassa, mitä teille kuuluu. Toivon niin sydämestäni joulun tai uuden vuoden ihmettä kaikille! Ihmeitä tapahtuu!
Ihanaa kuulla Toffi että voitte pavun kanssa hyvin, hirmusti tsemppiä raskauteen ja toden totta toivon ettei sinun tähän keskusteluun tarvitse enää palata omalta osalta. Rauhaisaa odotusta & nauti ❤️
Toffi, todella iloinen sun puolesta! Hyvää odotusaikaa! ❤️
Ihana kuulla, että kaikki mennyt hienosti, Toffi!
Tsemppiä jatkoon, vaikuttaa niin hyvältä! ❤️
Tsemppiä myös kaikille muille omiin tilanteisiin.
ON: ovistesti eilen aamulla + eli hymynaama, kp 12 kai, samana aamuna talletusta ja myös aiemmin viikolla pari kertaa. Seuraava ehtinee vasta sunnuntaina illalla aikaisintaan, ehkäpä jo myöhäistä silloin mutta toivotaan että näistä aiemmista olisi apua (vaikka luomuraskautuminen ei ole ehkä kovinkaan todennäköistä tutkimusten perusteella mutta ei mahdotontakaan, ja kannattanee hyödyntää vikat kerrat ennen todennäköisiä hoitoja).
Bluna, jotenkin samanlaiset fiilikset että tavallaan oli tässä kierrossa olo että ottaakko enää paineita panostamisesta vai olla vaan rennosti kun ensi kuussa inseminaatio, mutta eihän se mieli antanut periksi. Ja salaa sitä taas kuitenkin toivoo josko olisi tärpännyt, vaikka todennäköisyys on jotain aivan olemattoman pientä. Dpo 6 meneillään ja vaikka järki sanoo että ei, niin tunnepuoli tökkii että jos kuitenkin. On tämä hullujen hommaa.
Kerroin täälläkin kun ystävä kertoi ystävästään joka tuli helposti yrittämättä/vahingossa raskaaksi (heidän toinen lapsi) ja miten tämä tuntui minusta pahalta ja olin kateellinen ja katkera ja mitälie. No, heille tuli keskenmeno viikolla 9 ja jotenkin kamala olo että miten saatoin olla niin kateellinen. Ja toisaalta pelot että apua jos sitä joskus onnistuu itse tulemaan raskaaksi niin olo että tällä ”tuurilla” ihan varmasti nakki napsahtaa omalle kohdalle ja saa keskenmenonkin.
Pahoittelut sunnuntaisesta synkistelystä, koitetaan lähteä hyvällä fiiliksellä alkavaan viikkoon ❤️
Hei taas!
Pakko tulla kommentoimaan kun täällä oli paljon puhetta noista vauvauutisista, miten ne vaikuttavat omaan mielentilaan ja saattavat ärsyttää, lannistaa jne.
Itse huomaan, että turhaannun ja tulen hieman surulliseksi nimenomaan niistä raskausuutisista. Nähdessäni vauvoja (tuntemattomien tai tuttujen) olen enimmäkseen iloinen enkä osaa jotenkin tuntea kateutta. Minulla tulee silloin enemmänkin semmoinen toiveikas olo, että kyllä mekin vielä joskus saadaa oma... Oikeastaan tykkään jopa katsella vauvavideoita ja alan melkein aina kyynelehtiä (enenmmänkin ilosta ) kun näen muita vauvoja :D juuri menkkojen aikana tosin on aika erilaiset fiilikset :D
Sitten vielä tuosta miten tuntuu, että kaikkialla vauvoja ja raskaana olevia. Kyllähän se niin on, että kuin oikein haluat jotain ja toivot tiettyä asiaa elämääsi, niin sitten kaikki huomiosi keskittyy juuri kaikkeen siihen toivomaasi asiaan liittyvään ja näet niitä vauvoja ja raskausmahoja ihan joka puolella <3 Itsellä on usein viime vuoden aikana ollut semmoinen olo, että IHAN KAIKKI saavat nyt vauvoja ja joka suunnasta tulee raskausuutisia.
Jos itsellä tulee ilkeitä tai muita vihaisia fiiliksiä muiden raskaus/vauvauutisista, yritän sanoa itselleni, että ei voi tietää minkälaisen matkan juuri nämä ihmiset ovat kulkeneet ennen kuin ovat tulleet raskaaksi. Näistä jutuista harvat loppujenlopuksi kauheasti puhuvat, paitsi ehkä he jotka nimenomaan raskautuvat suhteellisen nopeasti ja helposti... ?
Pähkis ja Lily ainakin puhui tuosta muille kertomisesta.. Haluaisin itse kertoa totuuden myös ainakin lähipiirille ainakin jos joku meiltä asiasta kyselee. Viime keväänä siskoni kysyi varmaan ensimmäistä kertaa, että tiedämmekö vielä jos haluamme lapsia. Tuolloin olimme jo olleet varmaan vuoden ilman ehkäisyä joten olisin siinä voinut avautua, mutta en halunnut julkisella paikalla "murtua", koska liikutun aina kuin puhun näistä asioista.. . Totesin sitten vain, että joo kyllä me haluamme lapsia jossain vaiheessa.. Sitten taas esim. ex-työkaveri totesi, että ehkä mekin kohta halutaan ja omia lapsia, näille vähemmän läheisille ihmisille en sitten viitti oikein sanoa mitään muuta kuin, että "juu, ehkä joskus".