Pitkään yrittäneet

Päätin tulla kirjoittelemaan pienen tauon jälkeen. Luin kyllä kaikki kommentit, mutta en ole oikein jaksanut kommentoida eikä omassa tilassa ole ollut mitään muutoksia 😊

Ihanaa, että jotkut täällä ovat plussanneet !! ♥️ Oikein paljon onnea, tuo myös toivoa omaan tilanteeseen.

Täällä oli puhetta yhdynnän ajoittamisesta, tämä on semmoinen juttu joka tuottaa itselle stressiä ja ”huolta”. Meillä yleensä yhdyntää 1-2 krt viikossa ja saadaan kyllä yleensä ainakin yksi kerta ajoitettua ovulaation paikkeille. Mieheni piti myös käydä siemennesteanalyysissa,. Hän oli sitten ensiksi jutellut urologin kanssa tilanteestamme ja urologi oli sanonut että voisimme vielä yrittää muutaman kk ajoittaa yhdynnät paremmin ovulaation paikkeille. Juteltiin sitten, että yritetään vielä vaikka 3 kk ennen kuin hän pyytää lähetettä analyysiin. Tämä kuulosti ihan hyvältä, mutta nyt kuin on ovulaation aika olen taas herkässä tilassa, sillä saimme “vain” yhden kerran ajoutettua “oikein”, kp10 (mulla lier to 28pv). Eilen ehdotin miehelle vielä yhtä kertaa (juu hieman puskista tuli hänelle), mutta hän sanoi olevansa liian stressaantunut ennen alkavaa työviikkoa. Tämän ymmärrän hyvin , mutta tottakai petyin kuitenkin ja tästä sitten keskusteltiin taas, niin kuin olemme monta kertaa ennenkin keskustelleet… jäi taas paska fiilis, toivon että osaisin ottaa rennommin ja myös olla liikaa miettimättä kiertopäiviä. Mutta helppoa se on miehen sanoa.. ja nimenomaan meitä neuvottiin ajouttamaan yhdynnät paremmin. Ensi kierrossa pitää sitten varmaa viikkoa ennen ilmoittaa milloin hedelmälliset päivän tulossa.. välillä tuntuu siltä että täälläkin olisi tauko paikallaan.

Mukavaa viikkoa kaikille ♥️

Sibu, kiva kuulla kuulumisiasi. Miehet… Meillä ei tykätä yllätyksistä myöskään. Ehkä se auttaisi jos ilmoittaisit vähän etukäteen? Meillä mies haluaa aina tietää ennakolta milloin… tosi romanttista, mutta ehkä tässä nyt ei siitä ole kyse 😀 Hänelle on tärkeää suunnitella tarkkaan elämässään kaikki työaikataulut yms. kun on sellaisella alalla jossa töitä paljon. Sen kyllä ymmärtää, että kauhean tarkkaan ei voi tietää, kun katson testien perusteella päiviä, mutta ilmoitan aina heti kun osaan arvioida ja kerron ennakolta jo veikkaukseni sopivasta aikaikkunasta jolloin pitäisi ”suoriutua”.. Ehkä voisit vaan ilmoittaa varmuuden vuoksi hänelle jonkun ylimääräisenkin kerran, eipä siitä ainakaan haittaa liene (ainakaan jos kuitenkin yhdyntä on kuitenkin ihan mielekästä puuhaa), itse teen joskus näin kun mies kysyy enkä tarkkaan vielä tiedä milloin..

Bluna: Juuri näin 😅 kiiitos paljon tuestasi.Meilläkin mies on meistä se joka suunnittelee enemmä aikatauluansa ja ohjelmaansa, minä taas elän enemmän fiiliksen ja tunteiden mukaan. me sitten myös sovittiin, että voin vaikka etukäteen ilmoitella milloin olisi ne päivät tulossa. Mutta aikaisemmin hän sanoi minulle itse että se tuottaa liikaa paineita jos ilmoitan mihin aikaan ovuloin. Ota siitä sitten selvää. Mutta enhän minä toisaalta voi tietää millaisia paineita kokee ja tottakai ymmärrän häntä. Meillä kummallakin taitaa olla hieman parantamisen varaa kommunikoinnissa.

Tuttuja fiiliksiä seksistä, samaistun. Toisaalta olen yrittänyt antaa miehelle armoa kun hän on kuitenkin nimenomaan suorittavana osapuolena ja enemmän paineita kuin minulla aktin suhteen (= pakko tulla).

Ei ole luontaista muuten vaan panna menemään joka toinen päivä, normaalisti sen 1-2 kertaa viikossa mutta ovulaation aikoihin ollaan yritetty tsempata. Laitan hänelle aina kuvankaappauksen Flo-appista kun vuoto & uusi kierto alkaa ja ympyröin jollain värillä arvioidun ovulaatiopäivän ja toisella värillä päivät jolloin olisi suotavaa harrastaa seksiä. Yritän miettiä ja kysellä päiviä töiden ja harrastusten yms suhteen. Meillä tämä hyvissä ajoin kalenteriin merkkaaminen on toiminut hyvin, mies tietää päivät ennalta ja olen antanut hänelle vapauden tehdä aloitteen kun on valmis touhuamaan määrättyinä päivinä.

Nounou: kiitos jakamisesta, tuo kuulostaa ihan järkevältä 👍 itse en tuota “kalenteriin merkkaamista” harrastanut sillä nimenomaan olin käsittänyt että tämä aiheuttaa lisäpaineita miehelle.. mutta kai hänen mieli on nyt muuttunut tämän suhteen.

Lyhyesti vaan päivitystä, että täällä alkoi taas uusi kierto tänään. Plaah. Melkein kohta nyt se vuosi mennyt. Ja sitä pelottavaa kromosomitestitulosta saa YHÄ odotella.. no uuteen nousuun taas kerran kai. Paha mieli kyllä, mutta oli aika lailla odotettavissa, vaikka taas hetken ehti toivoa. Menkat kyllä alkoi juuri sen 14 pvä oviksesta ja kiertopäivänä 27 joten aika lailla silloin kun odotettavissa. Näköjään joku systeemi toimii tässä kehossa oikein mutta ei se mitä nyt toivoisi…

Olen välillä käynyt lukemassa mutta en ole oikein perillä kaikkien tilanteista.

Onnea kovasti kauan odotetun plussan saaneelle 😍

Isot tsempit ja halaukset uuteen kiertoon siirtyneille ❤❤

Täällä tällä hetkellä kp 17/26 dpo 6 ehkä. En tikuttanut tässä kierrossa kun koettanut ottaa rennommin..No kokoajan vauva haave silti pyörii mielessä 🤔 Nyt on menossa yk 22 ja yritystä se 1v 7 kk 🙄😔

Ollaan menty nyt kierros niin että talletteluja ollut oviksen ympärillä tiuhaan ja muuten sitten niin ettei väliä tulisi 5 päivää pidempään, on kyllä todella työlästä 😐 Sitten olen jälleen pidellyt jalkoja ylhäällä petipuuhien jälkeen.

Loppu kuussa olisi tulossa gynellä käynti, mutta saas nähdä onko siitä mitään apua kun hoitoihin ei olla lähdössä..Keväällä viimeksi ultrattu silloin kaikki hyvin 🙂

Joku kirjoitti että kaikki ympärillä on raskaana niin minustakin tuntuu 🙄 Harrastus piirissä on 2 odottavaa äitiä ja julkisuudessa useampi ikäiseni odottaja (39v ).Päässä takoo vaan että miksi minä en sitä vauvaa enää saa 😥

Tsemppiä meille kaikille ❤❤ kyllä se meidänkin vuoron on vielä tultava 😊👍

Miehet taitaa olla vähän pihalla tästä "lapsenteko-prosessista".. minä kun miehelle mainitsin että alan laittamaan tavaroita myyntiin hän ihan kirkkain silmin ihmetteli että "eikö meille tuukaan vauvaa?" .. totesin siihen että eipä ole näkynyt..

Mä en ole päiviä miehelle ilmoitellut etukäteen vaan ruvennut ehdottelemaan ihan muuten vain silloin kun olis aika. Kyllä sitä yleensä joko sinä päivänä tai seuraavana joku hetki löytynyt. Haastavaahan se ajan löytäminen on, kun molemmilla kiireiset ja ajoittain stressaavat työt, harrastuksia ja esikoinen menee nukkumaan klo 21. Nyt taitaa mennä tässä kuussa pieleen kun mies on työmatkalla juuri oviksen aikaan ja mä sain vielä olkapää vaivoihin lääkkeen joka laskee käytön ajan hedelmällisyyttä. Että se siitä sitten taas.

Onpas ollut hyvää keskustelua ajoituksesta! Ja hienoa huomata että useat pystyvät skarppaamaan oviksen tienoolla. Kyllä se vaan rajoittaa talletusta jos on kiireisempi vaihe elämässä, tai edes viikossa. Mikäs siinä jos aina jaksaisi olla hekumassa, muttei tässä enää parikymppisiä olla :D

Minä tuun tänne märisemään... Kaveri sai vauvansa ja nyt luonnollisesti hehkuttaa sitä. Ihan kamala ihmispaska fiilis kun olen kateellinen hänelle. Pidättelin itkua eilen kun tuntui että kaikki puhui vauvoista koko päivän, kaikkialla minne meninkään. Mulla siirtyi verikokeet ja aukkari ens kiertoon, en tiiä miksi mutta vituttaa ihan kamalasti ja tuntuu että perhehaave siirtyy koko ajan vain kauemmaksi. En usko enää ollenkaan spontaanin raskautumisen mahdollisuuteen. Miehen simppa-analyysiinkin vielä kaks viikkoa, hommat junnaa paikallaan. Ja milloin lie senkin tulokset tulevat, niitäkin saa stressata. On tässä työmaata, ugh!

Hei kaikki, 

hyvä kuulla kokemuksianne. Kirjoitan ensimmäistä kertaa tähän ketjuun. Olen 36, mies kymmenisen vuotta vanhempi. Olemme yrittäneet lasta enemmän ja vähemmän aktiivisesti noin neljä vuotta yhteensä. Välillä olemme olleet pitkiäkin jaksoja etäsuhteessa työn vuoksi. Olemme nyt yksityisellä klinikalla käyneet kaikki ensimmäisen vaiheen testit läpi. Mitään raskautumista estävää ongelmaa ei kummallakaan ole. Eilen oli konsultaatio lääkärimme kanssa (ihana ihminen ohimennen sanoen) ja suostuimme aloittamaan IVF-hoidot. Olen lukenut tarkasti koko prosessin sisällön eikä tässä vaiheessa arveluta juuri muu kuin pysäyttävän pitkä lääke-cocktail, joka hoitoon liittyy. Kuinka te muut olette pärjänneet IVF-lääkkeiden kanssa?

Toinen ajatus mikä hieman pohdituttaa on se, olemmeko sittenkään vielä yrittäneet tarpeeksi perinteisellä tavalla. Emme ole olleet kovin aktiivisia viime kuukaudet, lähinnä keskittäneet yrittämisen ovulaatioviikolle. Viime kierrossa mies oli kipeänä, edellisillä kerroilla hän on ollut haluton tai väsynyt. Tuntuu aavistuksen verran epäoikeudenmukaiselta lähteä tähän prosessiin kun samaan aikaan oikeita yrityskertoja on ollut todella vähän. Toisaalta ikä alkaa jo olla korkea meillä molemmilla. Mitä ajatuksia teillä on tästä?

Hongatar, et kyllä ainakaan minun mielestäni ole ”ihmispaska” vaikka olisit kateellinen ja oma tilanne surettaisi muiden vauvaonnea seuratessa tai siitä kuullessa. Mulla ainakin on päivittäin sama fiilis, ja varmasti myös monilla muilla samassa tilanteessa olevilla. Ja eihän me tietenkään epäonnea muille haluttaisi vaan vaan samaa onnea meille.

EmmaB, tervetuloa mukaan. Vaikka on tosi ikävä että teillä mennyt noinkin kauan ilman onnistumista, jotenkin ”huojentavaa” huomata että näiden lapsettomuusasioiden parissa painii näin moni muu. Minulla ei vielä ole kokemusta IVF:stä eikä siten noista lääkkeistä, mutta jos muilla on luulen mielelläni kokemuksia kun itsellänikin se on edessä varmaan seuraavan 2-3 kk sisällä, hoitotapaaminen ainakin näillä näkymin ”jo” 1,5 kk kuluttua. Hyvä EmmaB, että olette edenneet asiassa ja hoidot ehkä edessä, ainakin pitäisi olla paremmat mahdollisuudet onnistua kuin ilman ja ehkä toiveenne pian toteutuu sitä kautta, jos ei siis muuten. Tuohon kysymykseen siitä kauan yritystä luomuna on riittävästi on vaikea vastata ja lopulta toki oma päätös. Lääkärin arviota kannattaa varmaan kuunnella. Onko AMH-arvoa mitattu? Ainakin minun lääkärini mukaan se antaa viitteitä siitä paljonko ”aikaa on jäljellä”. Minulla se oli sitä luokkaa, että hyvä siirtyä pian hoitoihin jos ei onnistu muuten, vaikka olen pari vuotta sinua nuorempi, mutta toisaalta taas monella se voi olla lähempänä 40 vuottakin kuulemma vielä riittävän hyvä. Itse kyllä näen, kuten tänne aiemmin johonkin kirjoitinkin, että mieluummin ehkä etenen hoitoon vaikka ihan välttämättä kaikkea ei vielä ole yritetty kun otan riskiä että hoitojenkin onnistumismahdollisuus alkaa olla turhan pieni. Minulle alkaa olla aika sama miten se tapahtuu kunhan tapahtuisi (vaikka toki alun perin toive oli ihan luonnollisesti kuten useimmilla kuitenkin…). Me ollaan yritetty ihan kohta noin vuosi, eli ei vielä ”niin pitkään”, mutta toisaalta yritystä ollut aktiivisesti joka kk ovulaation aikaan, ei nyt ihan joka päivä silloin mutta ymmärtääkseni riittävästi. Toivottavasti löydätte teille sopivan tien edetä 😊

Mitenköhän Toffilla muuten menee? Niin ihanaa, että IVF kautta tuli onnistuminen, toivottavasti tilanne on jatkunut hyvänä ❤️

Omaa tilannetta: nyt ulkomaan lomalla, täällä kivaa. Mutta silti nämä asiat toki mielessä päivittäin ja siksi tässä hetken ylimääräistä aikaa ollessa olen taas täällä palstalla 😅 Jos jotain positiivista tähän muuten ikävään lapsettomuustunnelmaan niin mies on ollut täällä ihana ja rentoutunut ja puhunut tosi kannustavasti kaikesta tästä yrittämisestä ja jatkosta ja toimimisesta lääkärin neuvojen mukaisesti (joskus hän on ollut stressaantunut ja vähän äreäkin ja olen epäillyt hänen sitoutumistaan tähän kaikkeen ja mahdolliseen/todennäköiseen pitkään hoitoprosessiin). Täällä tulee kyllä elettyä vähän epäterveellisesti yms kun taas arjessa olen yrittänyt kovasti panostaa terveellisiin elämäntapoihin raskautumismahdollisuuksien edistämiseksi, mutta ehkä toisaalta välillä pitää yrittää myös edes jotenkin rentoutua ja olla miettimättä kaikkea tekemistä hedelmällisyyden näkökulmasta. Ja hoitaa sitä kuuluisaa parisuhdetta.

Tsemppiä kaikille muillekin!

EmmaB, tervetuloa! Kyllä keskittämisen ovulaatioviikolle pitäisi riittää, silloinhan hedelmöitys tapahtuu jos on tapahtuakseen. Toisaalta jos siirtyminen suoraan IVF-hoitoihin mietityttää, niin voisithan keskustella lääkärin kanssa inseminaatiohoidoista? Mikäli oma kiertosi on normaali niin et tarvitse lääkkeitä ja myös huoli ajoituksesta & ”tarpeeksi yrittämisestä” poistuu harteilta.

Samoja kateuden fiiliksiä täälläkin ollut. Taas tullut vauvauutisia paljon ja tuntuu, et muilla se tapahtuu vaan niin helposti.

Täällä mennään kohti ovista. En tosin usko, et luomuna mitään tapahtuu, mut lääkkeellistä kiertoa odotellessa! Sitten taas toivo korkeammalla.

Onko teillä käytössä mitä lisäravinteita? Itse oon koittanut aktivoitua taas vitamiinien ym osalta. Vitamiinien lisäksi gelee royale käytössä.

Vauvahaaveilija, vitamiineista yms: minulla on rautatabletit, D-vitamiini, raskausmultivita (sis. mm. foolihappo), omega3, vehnänalkioöljy (sis. ainakin E-vitamiinia), sinkki, ubikinon Q10 ja lisäksi DHEA (hormoni). Mistään ei siis vielä ollut apua ja toisaalta vaikka onnistuminen tapahtuisi joskus niin eihän mikään osoita että se johtuisi jostain näistä.. Verikokeiden yms perusteella noista vitamiineista en varmaan tarvitsisi mitään, enkä koskaan ennen tätä projektia käyttänyt mitään noista, mutta olen ymmärtänyt ettei niistä nyt haittaakaan ole jos pysyy purkissa määritellyssä annoksessa, joten olen ajatellut tyylillä kaikki keinot käyttöön…Vitamiinitkaan yms nuo purkit eivät kyllä ihan ilmaisia ole, rahaa saa niihinkin mm. ovistestien ohella palamaan, toivotaan ettei koko elämää tarvitsisi noita napsia ja turhaan odotella.

Olen ottanut täältä vähän etäisyyttä. Sen verran kuulumisia että meillä yritys menee tauolle omien huolien takia. Alkuvuodesta asti yritystä ollut ja siihen mahtuu ainakin yksi kemiallinen raskaus. Vitamiineista sen verran että itse olen kahdesti raskautunut kun olen syönyt B-vitamiinilisää ja ekassa myös e-vitamiinia. D-vitamiini ollut koko ajan monta vuotta käytössä. Muitakin vitamiineja syön mutta nuo olivat ne jotka ehdin aloittaa 1-2 kk ennen plussia. B-vitamiini nimenomaan Suomen terveysravinnon joka sisältää useita b vitamiineja. En tiedä onko siinä ollut kyse vain lumevaikutuksesta mutta kyllä sekin käy kun näköjään tehoaa. Greippiä joskus kokeilin menkkojen päättymisestä ovulaatioon, pitäisi kai olla myönteinen vaikutus kohdun limakalvoon? Niin tai näin, itse olen kokenut jonkinlaista apua vitamiineista ja ravitsemuksellisesti tuesta ainakin henkisesti ja varmasti kroppakin tykännyt vaikka ei raskaus ole alkanutkaan. Se gynekäyntikin (kallis vain valitettavasti) helpotti omaa oloa kun lääkäri totesi kaiken näyttävän oikein hyvältä. Jäin kuitenkin miettimään että pitäisikö omakustanteisesti vielä mittauttaa ferri, D ja kilpparit, mut ne saa odottaa kun aloitetaan yritys taas. Ja siihen voi mennä kauan. ☹️

Kiitos Bluna ymmärryksestä, ja hyvin sanottu että ei toivo muille pahaa, vaan itselle samaa hyvää onnea :) Ja ihanaa että olet ulkomaanlomalla rentoutumassa! Hienoa että pystytte puhumaan miehesi kanssa näistä asioista ja että hän on edelleen mukana ja kannustava. Älä suotta ajattele loma-ajan elämäntapoja, tekee hyvää välillä irrotella:)

Tervetuloa EmmaB! Mua ihmetyttää että teille tarjottiin heti IVF:ää, eikä kevyempiä keinoja ensin kuten ovulaation induktiota tai inseminaatiota. Mutta komppaan myös että kannattaa kuunnella ammattilaisia, ja IVF:llä on ainakin hyvät onnistumisprosentit :)

Mannapuuro, harmi kuulla että on huolia ja että tiedossa saattaa olla pitkä tauko :/ onhan teillä jo pitkä yrityskin takana niin tauko saaattaa tehdä ihan hyvääkin, vaikkei olisikaan oma valinta.. toivottavasti huolet vielä selviävät. oli kuitenkin kiva kuulla että gynekäynniltä jäi hyvä fiilis ja että kaikki on kunnossa, hienoa että olo helpottui :)

ON: mulla on ollut tänään helpompi päivä. Mun luokalla kaikilla omanikäisillä on jo lapsia, joten on ihan mahdotonta olla altistumatta perhekeskusteluille. Mutta eilisen märinä on tasaantunut ja aattelin hakea keskusteluapua, koska mun ajatukset oli niin ilkeitä eilen. Jotenkin pelkään et menetän itsekontrollin ja kateuspäissäni rupean ilkeilemään tuoreiden vauvojen äideille. Onko teillä jotakin kateudensietokeinoja? Miten saatte päänsisäisen jupinan aisoihin?

Viikonjatkoja! Kohta on jo viikonloppu :)

Ihana kuulla Bluna, nyt otat kaiken ilon irto lomasta ❤️ Kiva kuulla että mieskin on hyvällä asenteella ja otteella mukana. En myöskään usko että jos noin lyhyen ajanjakson elää vähän epäterveellisesti, niin että se vaikuttaisi juurikaan hedelmällisyyteen saatika pitkäaikaisesti.

Vauvauutiset tekevät tiukkaa ja varsinkin kun uskon että tämän ikäisenä niitä tulee tasaiseen tahtiin ja paljon. Toisaalta en tiedä olisiko ”kivaa” että lähipiirissä olisi vertaistukea jostain samassa tilanteessa olevasta, varmaan pelkäisin että siinäkin itse tulisin vihoviimeisenä raskaaksi ja toisaalta jos olisi joku tuttu samassa tilanteessa ja itse plussaisin niin siitäkin tulisi paha mieli :D

Vitamiinit: raskaus-monivitamiinia (en muista minkä merkkistä, ehkä Minisun mama), D-vitamiinia, rautaa, C-vitamiinia, omega-3, maitohappobakteereja, kalkki/magnesium/D-yhdistelmätabletti, ubikinonia, inositolia ja päivittäin omenaviinietikkaa veteen sekoitettuna. Että yritys on kyllä kova.

Tuosta pitkään yrittämisestä, koen itsekin sen ajattelemisen vähän haastavana. Meilläkin nyt yk12 meneillään ja minusta aika on pitkä juurikin siksi, kun tämä on ollut alusta asti ”totista”, on tikutettu yk2 asti ovista jne että yrityksen puutteesta ei kyllä voi moittia ja progesteronitukikin ollut toukokuusta asti käytössä. Mutta toisaalta ajattelen että alle kalenterivuosi, voiko sanoa että tässä on mennyt pitkään 🤔 mutta kai se on se oma fiiliskin, mutta kun tiedostaa että jollain mennyt vielä hurjasti kauemminkin.

Mannapuuro, voimia haastavaan tilanteeseen. Itse soitin terveyskeskukseen ja kerroin keväällä että yritämme lasta ja tiedustelin olisiko mahdollista otattaa asiaankuuluvia labroja. Tekivät lähetteen perusverenkuvaan, kilppareihin ja ferritiiniin. Kannattaa siis soittaa ensin sinne jos haluaa ”säästää”. Ferritiinikontrollit otatutin Puhti.fi kautta sitten itsenäisesti ja kontaktoin tk-lääkäriä vain rautalisästä.

Täällä on niin ihanan aktiivista keskustelua! Ihanaa lomaa Bluna! Ei varmasti ole haittaa, jos lomalla vähän herkuttelee :)

Tervetuloa EmmaB! Mä selvisin IVF:stä hyvin. Mulla oli lyhyt kaava, joten pitkästä ei ole kokemusta. Pistäminen meni helposti, eikä tullut sivuoireita. Punktiossa oli hyvät kipulääkkeet ja mä selvisin niin helpolla, et pääsin tunnin päästä punktiosta kotiin enkä tarvinnut yhtään särkylääkettä kotona. Mulla ei ollut hyperstimulaation riskiä, koska munasoluja kehittyi maltillinen määrä (12). Henkisesti IVF oli tiukempi paikka, koska siihen liittyi niin paljon toiveita ja pelkoa. Meille tuli tuoresiirrosta ensimmäinen kunnon plussa (muutama hailu kemiallinen on ollut)! Toki, jos IVF tuntuu heti alkuun rankalta, olisiko ovulaation induktion tai inseminaation kokeileminen mahdollista?

Kiitos onnitteluista Neiti Kesäheinä! Toivon sydämestäni, että saatte pian ihania uutisia ja iltatähden!

Mä söin jotain raskaus monivitaa (Multitabs raskaus) ja siis syön vieläkin, mut nyt mietin, pitäiskö siitä raskauden aikana keskustella ensin neuvolassa, ts. voiko olla jotain haittaa.. Ennen hoitoja join greippimehua ja söin babypinaattia.

ON

Mulla on nyt rv 5+6 ja viikko pitää vielä odottaa varhaisultraa! Väsymystä on, mut ei vielä muita oireita. Oireettomuus toki jännittää. Sain digiin 2-3 viikkoa rv 4+1 (aiemmin en testannut), mut 3+ vasta rv 5+4. Eli mietityttää myös, nouseeko hcg tarpeeksi. Olen kuitenkin päättänyt nauttia tästä, koska itkeä ehtii sittenkin, jos kaikki ei ultrassa ole kunnossa. Ja voihan kaikki olla hyvinkin! Voin tulla varhaisultran jälkeen vielä päivittämään, et miten kävi.

Hirmuisesti tsemppiä kaikille pimeän marraskuun keskelle!

Asenteesi kuulostaa oikealta Toffi, turha murehtia etukäteen vaan kaikki irti tästä ilosta ja onnesta ❤️ Tsemppiä viikon piinailuun varhaisultraa edeltävästi! 🤞🏻