Ärsyynnyn ihmisiin todella helposti ja vetäydyn kaverisuhteista

Vierailija kirjoitti:

Oon kans hämmästellyt miten ihmiset käyttäytyvät ilkeästi, itsekkäästi, manipuloivasti jne. Ei voi kun ihmetellä välillä että millaisia tyyppejä. Voiko se tämä aika aiheuttaa jotain ihmeen häiriökäytöstä ihmisissä.

Manipuloivia, itsekkäitä, piikitteleviä ja ilkeitä ihmisiä on ollut aina. Koronakriisi vain nostaa nämä luonteenpiirteet entistä selkeämmin pintaan, kun aiemmin ne ovat olleet "varattuja" lähinnä jollekin tietylle kiusaamisen kohteelle tai omalle lähipiirille jne. Somen myötä kaikki aivo-oksennukset leviävät aiempaa laajemman ihmisjoukon tietoisuuteen sen lisäksi, että some vaikuttaa muutenkin heikentävän monilla impulssikontrollia, empatiakykyä ja taitoa ilmaista itseään asiallisesti.

Samastuin kyllä moneen asiaan kirjoittamassasi, ja tunnistan nuo ihme kilpailijat ja kontrolloijat. Mutta jos huomaa katkovansa vähitellen välit kaikkiin ystäviin, kannattaa harjoittaa vähän itsekriittisyttäkin.

Tuttavissani on eräs tällainen, joka yhden toisensa jälkeen pudottanut ystävät pois ghostaamalla, kaikkien kanssa on ollut kuulemma jotain pahantahtoisuutta / töykeyttä / ei ole huomioitu häntä ja hänen tunteitaan tarpeeksi yms. Aluksi olin ihan myötätuntoinen, mutta lopulta alkoi ihmetyttää, että miten KAIKKIEN kanssa voi olla samanlaisia ongelmia...? Kun sitten muutaman yhteisen tutun kanssa laittoi välit jäihin ja avautui jälleen aiheesta, olin äimänä, koska en tunnistanut näitä yhteisiä tuttuja hänen omituisista kuvauksistaan.

Pikkuhiljaa olen todennut, että tässä herkässä, välejä katkovassa tuttavassani on aika reippaasti ohutnahkaisen narsistin piirteitä. Hän tuntuu ylidramatisoivan arkisia tilanteita ja sanoja ja rakentelevan ja kuvittelevan ihmisille sellaisia intentioita ja piiloviestejä, jotka ulkopuolisesta vaikuttavat aika hupaisiltakin toisinaan. Itse olen vuorostani alkanut rajoittaa kanssakäymistämme siksi, että hänen kanssaan tuntuu, kuin kävelisi munankuorilla. Odotan vain hetkeä, kun hän keksii loukkaantua minullekin jostain, tosin ei se kyllä puun takaa pääse enää tulemaan...

Sitäkin kannattaa harkita, onko hyödyllistä tai realistista tulkita toisten ihmisten tekoja ja sanoja aina pahimman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos alkaisit itse aktiivisemmaksi? Et dominoivaksi päsmäriksi vaan luoden tyydyttäviä suhteita omalla toiminnalla?

En ole ap, mutta juuri tuossa on minun elämänkatsomuksellinen ja ontologinen eroavaisuuteni dominoiviin ihmisiin nähden. Yritän hyväksyä elämän ja ihmiset sellaisina kuin he ovat, otan asiat sellaisina kuin ne tulee. En halua junailla tapahtumien kulkua tai edes hienovaraisesti vaikuttaa muihin ihmisiin. Annan tilaa ja juuri silloin ihmiset paljastavat todellisen luontonsa ja täyttävät sen hallinnalla ja käsikirjoituksilla minun käytökselleni.

Dominoivat kaverini ovat myös esittäneet olevansa "liian kilttejä jotka laittaa muut itsensä edelle". Sitten he ovat menneet siihen ääripäähän jossa puhutaan vain "minun tarpeeni..."

Sori OT, mutta kun mainitaan "omat tarpeet" mieleeni tulee vain

https://www.ksml.fi/teemat/3500098

Ja kyllä, viihdyn yksin viihdyttäen itseäni laatuhuumorilla.

"Ohutnahkaisella narsistilla on ollut äiti, jonka ajatukset pyörivät oman itsen ympärillä. Hänen empatiakykynsä ei ole juurikaan kehittynyt, eikä hän pysty siksi eläytymään lapsen tunteisiin. Hänen itsetuntonsa on hauras ja hän tarvitsee siksi lastaan itsensä ihailijaksi. Tällainen äiti korostaa lapselle omaa erinomaisuuttaan lapsen itsetunnon kustannuksella, ja pitää itseään koossa tällä tavoin. Äiti myös projisoi lapseen ne puolet, joita ei hyväksy itsessään. Ohutnahkaisesta tuntuu, että kaikki hyvä on äidissä tai jossain muussa ihailtavassa henkilössä. Äiti käyttää lastaan tyydyttämään omia tarpeitaan, eikä kuuntele lapsen tarpeita. Ohutnahkainen narsistinen lapsi liimautuu tähän hyvänä pitämäänsä äitiin siinä toivossa, että joitain muruja äidin hyvyydestä tippuisi hänenkin osakseen. Hän kuvittelee, että äiti välittäisi hänestä, mikäli hän ei tarvitse itse mitään. Siksi hän yrittää olla mahdollisimman kiltti ja huomaamaton ja muita huomioiva. Hän on usein äidin huolien kuuntelija ja toivoo, että hän saisi näin itselleen sen rakkauden, jota vaille tuntee koko ajan jäävänsä"

"Ohutnahkaiset ovat yleensä herkkätunteisia ja he loukkaantuvat herkästi ihmissuhteissaan, myös psykoanalyysissa. Heidän itsetuntonsakin on hauras ja murenee pienestä vastoinkäymisestä kokonaan. He tuntevat itsensä herkästi täysin mitättömiksi."

"Ohutnahkaiset eivät itse ymmärrä, miksi heitä kohdellaan huonosti, vaikka he tekevät kaikkensa mukautuakseen muiden toiveisiin. He uskovat, että heissä on jotain hyvin epämääräistä, kätkettyä vikaa, joka herättää muissa vastenmielisyyttä. Yleensä he tuntevat olevansa huonoja, mutta eivät pahoja. He eivät myöskään ymmärrä, mikseivät äidin ihailevat silmät ole heitä saatelleet, niin kuin ehkä jotain muuta sisarusta. Koska he eivät tiedä, mikä vika heissä on, he ovat hyvin epävarmoja itsestään. Heille ei myöskään ole kehittynyt riittävän paksua ihoa, jolla he suojautuisivat elämän antamia kolhuja vastaan. He tuntevat itsensä usein vielä aikuisinakin ulkopuolisiksi, torjutuiksi lapsiksi."

"Jotkut ohutnahkaiset narsistit voivat juuttua pahasti kokemiinsa epäoikeudenmukaisuuksiin tai huonoon kohteluun. He eivät pysty unohtamaan menneitä, vaan jäävät pyörittämään niitä mielessään. He myös tulkitsevat herkästi muiden asenteet itseään kohtaan huonon itsetuntonsa valossa ja arvioivat siksi usein väärin saamaansa kohtelua. Jos joku pysähtyy heitä kuuntelemaan, he toistavat tälle uudelleen ja uudelleen kokemiaan vääryyksiä. Heidän on kuitenkin hyvin vaikeata olla suoraan vihaisia kenellekään, koska pelkäävät vihaisuutensa olevan niin tuhoisaa, että ihmissuhteet katkeaisivat sen seurauksena. He vain toivoisivat jonkun asettuvan heidän rinnalleen tukemaan ja rohkaisemaan heitä (Emanuel 2001). He eivät ole oppineet itse pitämään puoliaan."

https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

Mulla menee hermo, kun aina aletaan vaatimaan jotain, eikä riitä se mitä teen ja millanen olen.

Vierailija kirjoitti:

Samastuin kyllä moneen asiaan kirjoittamassasi, ja tunnistan nuo ihme kilpailijat ja kontrolloijat. Mutta jos huomaa katkovansa vähitellen välit kaikkiin ystäviin, kannattaa harjoittaa vähän itsekriittisyttäkin.

Tuttavissani on eräs tällainen, joka yhden toisensa jälkeen pudottanut ystävät pois ghostaamalla, kaikkien kanssa on ollut kuulemma jotain pahantahtoisuutta / töykeyttä / ei ole huomioitu häntä ja hänen tunteitaan tarpeeksi yms. Aluksi olin ihan myötätuntoinen, mutta lopulta alkoi ihmetyttää, että miten KAIKKIEN kanssa voi olla samanlaisia ongelmia...? Kun sitten muutaman yhteisen tutun kanssa laittoi välit jäihin ja avautui jälleen aiheesta, olin äimänä, koska en tunnistanut näitä yhteisiä tuttuja hänen omituisista kuvauksistaan.

Pikkuhiljaa olen todennut, että tässä herkässä, välejä katkovassa tuttavassani on aika reippaasti ohutnahkaisen narsistin piirteitä. Hän tuntuu ylidramatisoivan arkisia tilanteita ja sanoja ja rakentelevan ja kuvittelevan ihmisille sellaisia intentioita ja piiloviestejä, jotka ulkopuolisesta vaikuttavat aika hupaisiltakin toisinaan. Itse olen vuorostani alkanut rajoittaa kanssakäymistämme siksi, että hänen kanssaan tuntuu, kuin kävelisi munankuorilla. Odotan vain hetkeä, kun hän keksii loukkaantua minullekin jostain, tosin ei se kyllä puun takaa pääse enää tulemaan...

Sitäkin kannattaa harkita, onko hyödyllistä tai realistista tulkita toisten ihmisten tekoja ja sanoja aina pahimman kautta.

Ovatko koulukiusatut mielestäsi myös piilonarsisteja? Vuosia yksin eristäytyneenä ja kenenkään kanssa ei tule toimeen? Onko pelkkää ruikutusta? Mieti omia sanojasi myös. Jos sinua ei kiusata eikä ole kiusattu niin ei se ei tarkoita sitä etteikö muille todella voisi sellaista tapahtua. Kannattaa kehittää empatiakykyä eikä mollata ja vähätellä niitä, jotka uskaltavat sinulle kertoa huolistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samastuin kyllä moneen asiaan kirjoittamassasi, ja tunnistan nuo ihme kilpailijat ja kontrolloijat. Mutta jos huomaa katkovansa vähitellen välit kaikkiin ystäviin, kannattaa harjoittaa vähän itsekriittisyttäkin.

Tuttavissani on eräs tällainen, joka yhden toisensa jälkeen pudottanut ystävät pois ghostaamalla, kaikkien kanssa on ollut kuulemma jotain pahantahtoisuutta / töykeyttä / ei ole huomioitu häntä ja hänen tunteitaan tarpeeksi yms. Aluksi olin ihan myötätuntoinen, mutta lopulta alkoi ihmetyttää, että miten KAIKKIEN kanssa voi olla samanlaisia ongelmia...? Kun sitten muutaman yhteisen tutun kanssa laittoi välit jäihin ja avautui jälleen aiheesta, olin äimänä, koska en tunnistanut näitä yhteisiä tuttuja hänen omituisista kuvauksistaan.

Pikkuhiljaa olen todennut, että tässä herkässä, välejä katkovassa tuttavassani on aika reippaasti ohutnahkaisen narsistin piirteitä. Hän tuntuu ylidramatisoivan arkisia tilanteita ja sanoja ja rakentelevan ja kuvittelevan ihmisille sellaisia intentioita ja piiloviestejä, jotka ulkopuolisesta vaikuttavat aika hupaisiltakin toisinaan. Itse olen vuorostani alkanut rajoittaa kanssakäymistämme siksi, että hänen kanssaan tuntuu, kuin kävelisi munankuorilla. Odotan vain hetkeä, kun hän keksii loukkaantua minullekin jostain, tosin ei se kyllä puun takaa pääse enää tulemaan...

Sitäkin kannattaa harkita, onko hyödyllistä tai realistista tulkita toisten ihmisten tekoja ja sanoja aina pahimman kautta.

Ovatko koulukiusatut mielestäsi myös piilonarsisteja? Vuosia yksin eristäytyneenä ja kenenkään kanssa ei tule toimeen? Onko pelkkää ruikutusta? Mieti omia sanojasi myös. Jos sinua ei kiusata eikä ole kiusattu niin ei se ei tarkoita sitä etteikö muille todella voisi sellaista tapahtua. Kannattaa kehittää empatiakykyä eikä mollata ja vähätellä niitä, jotka uskaltavat sinulle kertoa huolistaan.

Mistä revit tuon, että edellinen kommentoija olisi mollannut sinua? En ymmärrä ollenkaan miten vastauksesi liittyy edelliseen kommenttiin. Kyse oli jatkuvasta välien katkomisesta ystäviin. Jos on kpkenut rajua kiusaamista, niin se varmasti herkistää ihmisen, kyllä. Mitä mollaamista on kuitenkaan siinä, että edel. kom. kehotti olemaan kriittinen myös itseään kohtaan? Itseään kohtaan kannattaa aina olla terveen kriittinen.

Ihan sama juttu. Ihmisten tyhmyys ärsyttää. Oma Seura on ihan parasta ja näin koronan aikana turvallisintakin.

Älkää nyt vetäkö sitä narsisti -korttia tähänkin. Muutenkin viljellään ihan liikaa kyseistä termiä selittämään jokaista asiaa.

Ihhminen kun meneee pohjallle tuleee ajattelun tasoja jossa tuleee ratinionaalinen selviytymisvietttti peliiin ja ajatteleee asiat suoritttteena esim että maailma on tiettyjen systeemien mukaisesti toimiva ja asiat näkeee vain toimivan tietylllä tavallla ja pyrkimyksinä toteuttttaa ja suorittttaa jotain ideaaa.

Tännehän on tullut tosi paljon viestejä! Hyvä että en ole ainoa!

Ihmisiin luottaminen on vaikeaa, tämäkin varmasti värittää näitä kokemuksia. Lisäksi se, että yleensä minua ahdistaa se että kaverit tarvitsevat apua millon missäkin, itse taas on vaikea pyytää apua kun on aina tottunut selviämään yksin. Ja kyllä semmosta hyötymistarkoitusta on ollut nähtävissä moneen otteeseen.

Vaikuttaahan tähän ärsyyntymisen myös se että on tosi introvertti.

ap

Kuulostaa tutulta myös tuo muiden hyötyminen. Minä ennen tein palveluksia muille. Itse en ole pyytänyt apua muilta ja mieluummin haen keskusteluapuakin terapiasta ihan vain siksi, että en koe jääväni emotionaalisesti velkaa.

Kuulostaa hyvin tutulta. Minusta ystävyyssuhteen pitää tuottaa hyvää mieltä, ja olla molemminpuolista kiinnostusta toisen elämää kohtaan. Ei hyötysuhde. Onneksi joitain oikeitakin ystäviä on, jotka eivät ala ärsyttämään. Mutta on myös ollut esim sellainen tässä joka alkoi nälvimään yhtäkkiä. Laitoin itseni mielestä ihan kivat kukkaruukut terassille, tää kaveri haukkui ne ihan lyttyyn ja kehui kuinka hänellä on varastossa paljon isommat ja hienot. En vaan tajunnut pointtia. Miksi haukkua toisen koristeet?! Siitä se alkoi alamäki mielestäni. Sitten myös tehtiin remppaa taloomme, ja innoissani laitoin kuvia hälle. Oikea ystävä olisi ollut mun puolestani onnellinen kun tiesi kuinka paljon tuota remonttia olin haaveillut. Ei vastannut mitään moneen viikkoon, meni mykäksi. Kaikkea muutakin vastaavaa, nyt ei enää juurikaan olla yhteyksissä vaikka tiiviisti alkoi ystävyys. En vain ymmärrä miksi pitää käyttäytyä noin ja tollaisia ihmisiä en elämääni kaipaa.

Tuntuu, että haluaisin ystävystyä monien tämän ketjun ihmisten kanssa koska kuulostatte rennoilta ja samanhenkisiltä. Mutta lopulta päätyisimme ärsyyntymään toisiimme.

Minulla muiden peesaaminen on ehkä tuonut elämääni sisältöä jota en muuten olisi osannut edes kaivata. Kun viihtyisin itse kotona taidetarvikkeiden, kirjojen ja olemisen parissa, en olisi hakenut ulkoisia jänniä elämyksiä. Muiden mukana olen mennyt ulkoiseen maailmaan, kuten keikoille, baariin, juhliin, jollekin kurssille. Mutta sitten aina huomaan, etten kaipaakaan mitään ulkoista.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tutulta. Minusta ystävyyssuhteen pitää tuottaa hyvää mieltä, ja olla molemminpuolista kiinnostusta toisen elämää kohtaan. Ei hyötysuhde. Onneksi joitain oikeitakin ystäviä on, jotka eivät ala ärsyttämään. Mutta on myös ollut esim sellainen tässä joka alkoi nälvimään yhtäkkiä. Laitoin itseni mielestä ihan kivat kukkaruukut terassille, tää kaveri haukkui ne ihan lyttyyn ja kehui kuinka hänellä on varastossa paljon isommat ja hienot. En vaan tajunnut pointtia. Miksi haukkua toisen koristeet?! Siitä se alkoi alamäki mielestäni. Sitten myös tehtiin remppaa taloomme, ja innoissani laitoin kuvia hälle. Oikea ystävä olisi ollut mun puolestani onnellinen kun tiesi kuinka paljon tuota remonttia olin haaveillut. Ei vastannut mitään moneen viikkoon, meni mykäksi. Kaikkea muutakin vastaavaa, nyt ei enää juurikaan olla yhteyksissä vaikka tiiviisti alkoi ystävyys. En vain ymmärrä miksi pitää käyttäytyä noin ja tollaisia ihmisiä en elämääni kaipaa.

Mulle tapahtui samalla tavalla. Eri asioista vaan. Kaveri alkoi nälvimään miesmakuani ja tyyliäni. Myös vastaaminen muka "unohtui" kun iloisesti kyselin kuulumisia.

Paljon sitä miettii että onko tuo nyt jotain kostonäpäyttämistä, mutta en tiedä mitä olen tehnyt, joten jotta voisin korjata käytöstäni jos siinä on ollut ongelmaa, haluaisin tietää sen. Voi myös olla kateutta tai jotain että erilaisuus ärsyttää. 

Jossain vaiheessa silmäni avautuivat että ei tuo ole koskaan minua hyvänä ystävänä tainnut pitää. Mutta mieltä kalvaa yhä mikä ajoi tähän käytökseen.

Harvassa on hyvät ystävät.

Kieroja ovat naiset ja kateellisia toisilleen.

Olen mielummin yksin.

Lähes kaikki kaverini ovat muutenkin olleet epäluotettavia. Peruvat sovittuja menoja, minä joutunut aina pitämään ystävyyttä enemmän yllä. On yksi kaveri jonka kanssa ei ole ollut tuollaista, ja olen siitä kiitollinen. Minusta on alkanut tuntua että on ihan hyvä näin. Mihin tarvitsen kaveripiiriä jos se on tuollainen? En yhtään mihinkään! On oikeasti tosi vapautunut ja onnellinen olo. Jätin jossain välissä ihan kaikki "kaverit" jotka eivät ystävyyttäni arvostaneet.

Monet kerrat pettyneenä ystäviin olen minäkin yksin onnellisempi.

Juorutaan, valehdellaan ja kateus pahinta myrkkyä.

takertujat ovat myös tuttuja...

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että haluaisin ystävystyä monien tämän ketjun ihmisten kanssa koska kuulostatte rennoilta ja samanhenkisiltä. Mutta lopulta päätyisimme ärsyyntymään toisiimme.

Totta!