Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyynnyn ihmisiin todella helposti ja vetäydyn kaverisuhteista
Olen hyvin herkkä ja kiltti luonteeltani ja minun on vaikea pitää yllä kaverisuhteita. En tahtoisi päästää ihmisiä liian lähelle, koska tiedän että minua alkaa ärsyttää jossain vaiheessa ihan ylitsepääsemättömän paljon. Helpompi pitää ihmiset etäisyyden päässä, nähdä riittävän harvoin ja vähän kerralla. Jos on enemmän tekemisissä niin minulla palaa hermo. En siis näytä sitä, vaan alan hiljalleen jättämään tyyppiä taka-alalle ja siirtää syrjään.
Muita?
Kommentit (193)
Parisuhteet ovat olleet pitkiä, samoin ne pari hyvää ystävyyssuhdetta, joissa voi hengittää vapaasti. Toisen olen tuntenut koko ikäni ja toisen kanssa ystävystyin 17 vuotta sitten.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että haluaisin ystävystyä monien tämän ketjun ihmisten kanssa koska kuulostatte rennoilta ja samanhenkisiltä. Mutta lopulta päätyisimme ärsyyntymään toisiimme.
Hmm. Tämä on kiinnostava näkökulma. koen että minun rentous on ehkä koettu joskus siten että en välitä miten toinen käyttäytyy. Toinen rentoutuu seurassa niin paljon että alkaa koppavaksi kun luulee etten välitä. Tarttis olla yhtä rento ja välitön sen toisenkin. Ja sitten kuitenkin osata asettua toisen asemaan ettei ala päsmäämään. Toki itsellä on vastuu rajanvetoon, mutta se on työlästä kun kuitenkin on olemassa niitäkin ihmisiä jotka osaa toisten rajoja kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa, oletteko te muut tämän ketjun ihmiset kuitenkin olleet pitkissä parisuhteissa? Kun minulla on kaverisuhteissa tuota, että hermo menee mutta parisuhteissa olen pysynyt 6v (alkoi teininä), 12v ja nyt pian 3v ja olen eri tavalla kärsivällinen.
Minulla ärsyyntyminen koskee vain naispuolisia kavereita. Parisuhteet on kestäneet pitkään ja myös ne miespuoliset kaverit on tuolla jossain sosiaalisten suhteitteni ulkokehällä, kukaan ei halua enempää yhteydenpitoa, enempää yksityisasioiden jakamista eikä varsinkaan mitään tunne-elämän ja ystävyyssuhteemme ruotimista.
Empaatikon on oltava erittäin tarkka siitä että kokee itseään ja rajojaan kunnioitettavan yhtä lailla kuin itse tekee. On voitava antaa ystävälle asiallista palautetta ja tultava kuulluksi. Vain tällainen suhde voi kasvaa ja olla empaatikolle tyydyttävä. Oma liiallinen kiltteys (rajattomuus) on myös tiedostettava ja itseä voi hieman haastaa siinä, vaikka alkuun kokisi olevan epälojaali. Jos antaa enemmän kuin saa, pettyy ennemmin tai myöhemmin. Anna siis vain sen verran kuin saat. Opettele hyväksi ihmistuntijaksi. Tunnista, miltä toisen seurassa tuntuu olla. Tiedosta erilaiset persoonallisuustyypit. On tervettä herkkyyttä olla viihtymättä narsistisen, hienotunteisuuteen ja empatiaan kykenemättömän ihmisen kanssa, mikäli siitä on kyse.
Ystävyyden oletetaan täyttävän suuri osa ihmisen ajasta. Mitä te jotka olette valinneet olla yksin teette sen sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin vain naisten kanssa ärsyttää.
Joo, tämä tärkeä pointti jäi minultakin sanomatta eli miespuolisten kanssa kyllä harvemmin tulee ärsytyksiä. Paitsi niiden, jotka harrastaa v*ttuiluhuumoria. Mutta noin yleensä kommunikaatio on helpompaa! Erityisen läheisiä miespuoliset kaverit ei kuitenkaan ole.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin vain naisten kanssa ärsyttää.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lisäksi se, että en pysty oikein unohtamaan jos on jotain esim. epäoikeudenmukaisuutta tapahtunut. Kyse voi olla joku hienovarainen juttu, äänensävy jonka koen ivalliseksi tms. Olen ihan liian herkkä ihminen. Onko muita jotka tuntee samoin?
Minulla on pari ystävää, joiden kanssa voin olla 24/7 ärsyyntymättä. Heidän kanssaan on molemminpuolinen kunnioitus ja tiedän että ovat yhtä herkkiä. Helpompi olla yhdessä.
ap
Ymmärrän, mutta ilmaisetko mitenkään siinä hetkessä, että nyt ärsyttää, toinen toimii väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja ystävyyssuhteita teillä. Ei tule mieleen, että omat ystävät ilkeilisivät, peitellysti tai suoraan. Tai painostaisivat millään tavalla. Toki voimme olla asioista eri mieltä, tai joskus joku voi sanoa jotain kömpelöä. Se on inhimillistä.
Ehkä mulla vaikuttaa se, että ystävyyssuhteeni eivät ole niin hirveän tiiviitä, vaan pidetään yhteyttä harvakseltaan, silloin kuin molemmilla on aikaa ja jaksamista.
Tämä voisi tehdä muuten monissa tapauksissa hyvää ystävyydelle, että yhteydenpito on löyhempää eikä kaikkia asioita olisi "velvollisuus" jakaa toisen kanssa. Totta kai on hyvä, että ystävän kanssa voidaan jakaa sekä ilot että murheet mutta joskus läheisyys voi vaivihkaa muuttua rajattomuudeksi. Toista alkaa ehkä pitää itsestäänselvyytenä tai koetaan, että se toinen on jo niin tuttu ettei hänen takiaan tarvitse puheitaan liiemmin suodattaa. Että kyllä se toinen ymmärtää pikku töksäyttelyt ja naljailut. Toisinaan läheisissä ystävyyssuhteissa jommalta kummalta myös ikään kuin unohtuu se, että toinen on oma erillinen yksilönsä eikä ystävänsä jatke. Ylenpalttisen tiivis ja uskoutuva yhteydenpito voi alkaa lisäksi rasittaa jossain vaiheessa ja se purkautuu sitten huomaamatta kuittailuna, äksyilynä ja ärsyyntymiskynnyksen alenemisena. Harva aikuinen ihminen jaksaa yhtä intensiivistä bestistouhua kuin nuorena.
Huh, onko monellakin tosiaan noin tiiviitä ystävyyssuhteita, joissa jaetaan kaikki? Mulla ei ollut tuollaista edes nuorena, enkä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lisäksi se, että en pysty oikein unohtamaan jos on jotain esim. epäoikeudenmukaisuutta tapahtunut. Kyse voi olla joku hienovarainen juttu, äänensävy jonka koen ivalliseksi tms. Olen ihan liian herkkä ihminen. Onko muita jotka tuntee samoin?
Minulla on pari ystävää, joiden kanssa voin olla 24/7 ärsyyntymättä. Heidän kanssaan on molemminpuolinen kunnioitus ja tiedän että ovat yhtä herkkiä. Helpompi olla yhdessä.
ap
Ymmärrän, mutta ilmaisetko mitenkään siinä hetkessä, että nyt ärsyttää, toinen toimii väärin?
Se on todella vaikeaa, en oikein tiedä miten se pitää tehdä? Lisäksi menen ihan lukkoon, monesti tajuan vasta jälkeenpäin että nyt vietiin kun pässiä narussa. Varmaan puuttuu niin paljon itseluottamusta että jotenkin uskaltaisi ilmaista. Lisäksi olen niin hölmö että tarvitsen aikaa miettiä asioita. Ihan toivoton tapaus siis!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin vain naisten kanssa ärsyttää.
Miksi?
Minulla etäinen suhde äitiin eikä ole siskoja,veli läheinen .
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut syvällisemmin, miksi jotkut asiat ystävissäsi ärsyttävät? Ovatko ne samoja asioita, jotka ärsyttävät itsessäsikin?
Voi luoja mitä alkeellista keittiöpsykologiaa. Oikea klassikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut syvällisemmin, miksi jotkut asiat ystävissäsi ärsyttävät? Ovatko ne samoja asioita, jotka ärsyttävät itsessäsikin?
Voi luoja mitä alkeellista keittiöpsykologiaa. Oikea klassikko.
Tosin. . minulta psykoterapeutti kysyi samaa kun sanoin, että määräilijät ärsyttää :D
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden oletetaan täyttävän suuri osa ihmisen ajasta. Mitä te jotka olette valinneet olla yksin teette sen sijaan?
Miksi alapeukkua? Kiinnostaa aidosti. Olen vasta katkaissut lähes kaikki ystävyydet ja pelkään tyhjyyden hetkenä sortuvani huonoon seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden oletetaan täyttävän suuri osa ihmisen ajasta. Mitä te jotka olette valinneet olla yksin teette sen sijaan?
Miksi alapeukkua? Kiinnostaa aidosti. Olen vasta katkaissut lähes kaikki ystävyydet ja pelkään tyhjyyden hetkenä sortuvani huonoon seuraan.
Opettele pitämään omasta seurastasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden oletetaan täyttävän suuri osa ihmisen ajasta. Mitä te jotka olette valinneet olla yksin teette sen sijaan?
Miksi alapeukkua? Kiinnostaa aidosti. Olen vasta katkaissut lähes kaikki ystävyydet ja pelkään tyhjyyden hetkenä sortuvani huonoon seuraan.
Minä vietän aikaani mieheni kanssa. Harvoin näen perhettäkin ja jäljelle jäänyttä kaveria. Harrastan erilaisia juttuja ja saan yleensä ajan kulumaan ihan hyvin. En oikein osaa neuvoa paremmin. Yleensä kiinnostun jostain asiasta ja sitä teen sitten jonkun aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut syvällisemmin, miksi jotkut asiat ystävissäsi ärsyttävät? Ovatko ne samoja asioita, jotka ärsyttävät itsessäsikin?
Olen aina kovasti ihmetellyt tätä selitystapaa! Että toisen ärsyttävät tavat olisivatkin niitä omia piirteitä, mitä yrittää painaa itsessään taka-alalle.
No minun kohdallani ei todellakaan ole! Toisissa ärsyttävät asiat juuri siksi, että ne OVAT ärsyttäviä ja huonoja, ihan objektiivisedti arvioituna! Esim. päsmäröiminen, itsensä korottaminen ("minun asiani ovat tärkeitä, sinun eivät ole, joten älä puhu niistä"), ohjaiiu ja painostus - lopuksi syvä loukkaantuminen AINA, kun toinen millään tapaa osoittaa oman mielipiteensä, joka on eriävä.
Vierailija kirjoitti:
Naisten kanssa ystävyys tai "ystävyys" on aina juuri tälläistä sanatonta vääntämistä sen taustalla mitä sanotaan ääneen. Olen myös melko väsähtänyt tähän kuvioon. Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän haluan olla oma itseni himmailematta tai peittämättä sanomisiani tai ilmeitäni tai mielipiteitäni. Näin ollen olenkin nykyään melko lailla vailla ystäviä. Facebookissa on about 10 tyyppiä, jotka tykkäävät tai kommentoivat jotain, mutta varsinaista kanssakäymistä meillä ei juuri ole. Tuntuu, että nämä "ystävyydet" ovat pelkkää kosmetiikkaa.
En jaksa siis itse pinnistellä ollakseni ns. "hyvä ystävä", joten helpompaa on vetäytyä ja totutella siihen, että olen yksin. Yksinäisyys on helpompaa yksin kuin väkinäisessä seurassa, jossa kukaan ei kuitenkaan oikeasti tue sinua, kun vaikea paikka tulee.
Bingo!
Jos niitä aitoja, kunnon ystäviä ei ole eikä löydy, parempi olla yksin! Sama koskee parisuhdetta. Sen pitää olla hyvä, tasavertainen, kunnioitusta molemmin puolin. Jos ei onnistu, son moro. 👌
N63
Alue: Aihe vapaa
Kiinnostaa, oletteko te muut tämän ketjun ihmiset kuitenkin olleet pitkissä parisuhteissa? Kun minulla on kaverisuhteissa tuota, että hermo menee mutta parisuhteissa olen pysynyt 6v (alkoi teininä), 12v ja nyt pian 3v ja olen eri tavalla kärsivällinen.