Lue keskustelun säännöt.
Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille
Listataan asioita mitkä olivat normaaleja ennenvanhaan vaikkapa 70-luvulla ja nykyään nuoret nauravat niille
Minä aloitan:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä
Mitä muita tulee mieleen?
-
Kommentit (1446)
Ja sen hankkiminen oli suuren työn takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Joopa joo ja höpö höpö.
90-luvulla oli jo paljon rasismia, vaikka Suomessa oli vain vähän ei-valkoisia.
Transsukupuolisia on ollut aina, mutta heillä ei ollut mediassa minkäänlaista ääntä. Varmasti miettivät sukupuoli-identiteettiään päivittäin, kun oli niin huonot mahdollisuudet korjata sukupuolta. Piti vaan teeskennellä olevansa sitä mitä muut odottivat.
Samoin ihmiset ovat aina "loukkaantuneet" tai kokeneet että joku asia on vahingollinen, mutta niitä valituksia ei TV-asemat ja lehdet ole välttämättä julkaisseet. Sosiaalisessa mediassa vähemmistöt ovat saaneet oman äänen, ja yhtäkkiä on kohdattava se, että heillä on oikeutensa puhua.
Sitä paitsi 90-luvulla pöyristyttiin sellaisista asioista, jotka ovat nykyään täysin normaaleja. Esim. homohahmo jossain sarjassa, tai avoin seksikohtaus. Transsukupuolisuus oli täysin tabu. AIDS oli homojen tauti ja rangaistus siitä että harrasti vääränlaista seksiä. 90-luvulla sekin oli vielä aika uutta, että ihmiset asuivat yhdessä ennen avioliittoa, ja vanhat ihmiset paheksuivat sitä. Ja avioton lapsikin oli silloin vielä monen mielestä paheksuttavaa. Jos värjäsit tukan siniseksi, koko perhe oli järkyttynyt. Lävistykset muualla kuin korvissa olivat paha juttu. Ja tatuoinnitkin ovat yleistyneet kunnolla vasta 2000-luvun puolella. Jotkut vanhanaikaiset ihmiset, kuten oma äitini, pitävät vieläkin tatuointeja rikollisten juttuna. Äiti on sanonut, ettei voisi luottaa ihmiseen jolla on tatuointeja. Ei varmasti ole ainoa vanha ihminen, joka noin ajattelee.
Niin se aika kultaa muistot, jos on itse ollut tämmöisen keskustelun ulkopuolella.
Voi kun palattaisiin vanhoihin hyviin aikoihin, liian paljon syntiä ja moraalittomuutta, mitä enemmän kristittyjä arvoja vähennytty ja poistettu sitä huonommin ihmiset voi.
Alkaen tästä että lapset määrää vanhempiaan, nuorten joukko kasvava väkivalta, murhat, sanavapauden ja oikeuksien rajaaminen jne.
Noilla asioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä kirjoitin. Eikä ne johdu siitä, että ihmiset asuu avoliitossa ja homot ovat hyväksyttyjä.
Enemmänkin epätasa-arvoistuminen, köyhyys, työttömyys ja tukien leikkaaminen ovat niitä asioita, joista noita ongelmia kumpuaa. Ja jos katsot USA:ta, missä on paljon enemmän kristillistä oikeistoa, niin samoja ongelmia sielläkin on. -sama
Näin on.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin luokallani ainoa, ja ihmetyksen aihe, kun en käynyt rippikoulua 90-luvun vaihteessa maaseudulla. Tämän jumalattomuuden tiedettiin johtuvan siitä, että vanhempani olivat vasemmistolaisia. Niinkuin totta olikin.
Säälin sinua.Tuossa taas näkyy miten egoistisia vasemmistolaiset ovat. Ei saa lapsia ristiä, ei rippikoulua.Ei kai he voi päättää lapsen yli asioistamistä he pitävät.
Varmaan kun lapsi kasvaa nuoreksi aletaan höpöttämään sukupuolesta ja sen hyväksynnästä , siitä kuuluisasta Hen teoriasta.
Luuletko että olisin halunnut jonnekin rippikouluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi
Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?
2000-luvun alkupuolella myös tytöt dokasi jo kasiluokalla, ei ollut vain poikien "harrastus". Ei kaikki tietenkään, mutta jopa ihan hyvien perheiden lapsista osa oli näitä juopottelijoita. Ja suurimmasta osasta tuli ihan kunnon työssäkäyviä, asiansa hoitavia ihmisiä.
Olin 14-vuotias v. 70. Pienessä kirkonkylässämmw oli n. 8 keskiolutbaaria. Meno oli lauantai-iltaisin kuin Villissä Lännessä, pääsimme sisään ilman henkkareita, siis kaikk alaikäiset jotka halusi. Jos heitettiin ulos, kiipesimme sisään ikkunoista. 70-luvun nuoriso dokasi paljon.
Kirkkoon kuuluminen oli lähes selviö. Rippikoulu käytiin, koska kaikki muutkin kävivät. Mentiin kirkossa naimisiin, ja oli kirkkohautajaiset. Näitten tapahtumien välillä ei käyty kirkossa ollenkaan, paitsi ehkä kauneimmissa joululauluissa, ja jossain joulumessussa.
Nykyään ollaan rehellisempiä ja erotaan kirkosta, jos ei usko kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin luokallani ainoa, ja ihmetyksen aihe, kun en käynyt rippikoulua 90-luvun vaihteessa maaseudulla. Tämän jumalattomuuden tiedettiin johtuvan siitä, että vanhempani olivat vasemmistolaisia. Niinkuin totta olikin.
Säälin sinua.Tuossa taas näkyy miten egoistisia vasemmistolaiset ovat. Ei saa lapsia ristiä, ei rippikoulua.Ei kai he voi päättää lapsen yli asioistamistä he pitävät.
Varmaan kun lapsi kasvaa nuoreksi aletaan höpöttämään sukupuolesta ja sen hyväksynnästä , siitä kuuluisasta Hen teoriasta.
Luuletko että olisin halunnut jonnekin rippikouluun?
Itse en käynyt nuorena riparia, koska olin taistolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Tuossa ekassa kohdassa on kyllä vähän white priviledge-fiilis. Ei nimittäin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla suinkaan mitenkään automaattisesti ollut "etuoikeutta" olla yksilöitä, vaan rotunsa edustajia heistä usein valtaväestö pyrki tekemään vaikka väkisin. Rasismi eli ja voi hyvin ysärilläkin.
Kukaan ei ihmetellyt yksittäisiä mustia ennen 1990-lukua. Rasismi alkoi toden teolla vasta somalien rantauduttua Suomeen ysärillä.
Somalit alkoivatkin tulla Suomeen ihan 90-luvun alussa ja sitä ennen rasismi kohdistui mm. Vietnamin ja Chilen pakolaisiin.
Ja jos nyt ajatellaan esimerkiksi ihan tätä kotimaista vähemmistöämme, eli romaneita, niin saavatko he olla aidosti yksilöitä vieläkään, vai eikö vieläkin heihin suhtauduta negatiivisesti siksi, että he ovat heimonsa edustajia? Eikö heitä kohtaan ole vieläkin ennakkoluuloja juuri siksi, että heidät nähdään ensin heimonsa edustajina ja yksilöinä vasta sitten kun opitaan tuntemaan?
Oisko ihan ansaittua se huono maine mannèílla ? Eikä vietnamin pakolaisiin suhtauduta pahasti
Oli maine ansaittua tai ei, se tuskin lohduttaa sitä ihmistä, johon suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti heimonsa maineen kautta.
Vietnamin pakolaisiin ei toivottavasti enää suhtaudutakaan pahasti. Minun nuoruudessani valitettavan usein suhtauduttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin luokallani ainoa, ja ihmetyksen aihe, kun en käynyt rippikoulua 90-luvun vaihteessa maaseudulla. Tämän jumalattomuuden tiedettiin johtuvan siitä, että vanhempani olivat vasemmistolaisia. Niinkuin totta olikin.
Säälin sinua.Tuossa taas näkyy miten egoistisia vasemmistolaiset ovat. Ei saa lapsia ristiä, ei rippikoulua.Ei kai he voi päättää lapsen yli asioistamistä he pitävät.
Varmaan kun lapsi kasvaa nuoreksi aletaan höpöttämään sukupuolesta ja sen hyväksynnästä , siitä kuuluisasta Hen teoriasta.
Väitätkö, että kristityt vanhemmat jotenkin välittivät lapsen omasta tahdosta? Ei luterilaisessa kirkossa kysellä, haluatko sinä vauva tämän kasteen. Vapaissa suunnissa toki eri asia, kun kastetaan aikuisena.
Samoin rippikoulu oli käytävä, monet vanhemmat vaativat sitä. Vastentahtoiset nuoret menivät rippileirille lähinnä lahjojen toivossa, eikä siksi että olisivat oikeasti halunneet olla siellä. Ja sanottiin papin edessä, että uskon Jumalaan, vaikkei olisi uskottukaan.
Olet aika ristiriitainen, jos kerran kristitty vanhempi saa päättää lapsen asioista, mutta ei-kristitty ei saa. Ja sukupuoli-identiteettikin pitää vanhempien määrätä lapselle. Näin se kristillisissä piireissä menee, lapsen omalla tahdolla ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Huomaan suuren sukupolvien välisen eron seksismissä, ihan naisillakin. 90-luvulla parikymppisinä olleet ovat todella rivoja suustaan ja heittävät kaksimielisiä esim. työpaikoillakin. Tulee mieleen että niin tämä oli tämä Panu-tyttöjen ja topless-tarjoiljoiden sukupolvi tämä.
Ei kuulu minusta nykyaikaan.
Satuin vuosi-pari katsomaan netissä siskoni nuorimmaisen jotain kysy-vastaa -sivua, ja oli aivan kauheaa ja törkeää kieltä 15-vuotiaan suusta, toivottavasti siskoni ei ole sitä nähnyt, miten mahtaisi pojan käydä. Olen vieläkin järkyttynyt näkemästäni, jos joskus satun lukemani muistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Farkut pestiin käsin ja ne oli oikeaa puuvillaa eikä mitään lycrasekotetta
Tämä ei pidä paikkaansa. Asuessani USA:ssa 1980-luvun vaihteessa ainakin Levi's farkut sisälsivät vielä tekokuituja, jotka tekivät niistä erittäin kestäviä, muistan, että omat Levikset kestivät aina noin 2-3 vuotta kovaa käyttöä ja haalistuivat kauniisti. Pitkä kestoikä on huono asia myynnin kannalta, joten sitten siirtyivät täyspuuvillaisiin (ja nyt sitten kait niitä saa myös lycrasekoitteisina, en tiedä?)
Vierailija kirjoitti:
Puhelimeen puhuttiin olohuoneessa niin, että kaikki kotona olevat kuulivat keskustelun 😱
..ja nykyään puhutaan julkisella paikalla kaiuttimen kautta niin, että kaikki ulkopuoliset kuulevat keskustelun :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin luokallani ainoa, ja ihmetyksen aihe, kun en käynyt rippikoulua 90-luvun vaihteessa maaseudulla. Tämän jumalattomuuden tiedettiin johtuvan siitä, että vanhempani olivat vasemmistolaisia. Niinkuin totta olikin.
Säälin sinua.Tuossa taas näkyy miten egoistisia vasemmistolaiset ovat. Ei saa lapsia ristiä, ei rippikoulua.Ei kai he voi päättää lapsen yli asioistamistä he pitävät.
Varmaan kun lapsi kasvaa nuoreksi aletaan höpöttämään sukupuolesta ja sen hyväksynnästä , siitä kuuluisasta Hen teoriasta.
Väitätkö, että kristityt vanhemmat jotenkin välittivät lapsen omasta tahdosta? Ei luterilaisessa kirkossa kysellä, haluatko sinä vauva tämän kasteen. Vapaissa suunnissa toki eri asia, kun kastetaan aikuisena.
Samoin rippikoulu oli käytävä, monet vanhemmat vaativat sitä. Vastentahtoiset nuoret menivät rippileirille lähinnä lahjojen toivossa, eikä siksi että olisivat oikeasti halunneet olla siellä. Ja sanottiin papin edessä, että uskon Jumalaan, vaikkei olisi uskottukaan.
Olet aika ristiriitainen, jos kerran kristitty vanhempi saa päättää lapsen asioista, mutta ei-kristitty ei saa. Ja sukupuoli-identiteettikin pitää vanhempien määrätä lapselle. Näin se kristillisissä piireissä menee, lapsen omalla tahdolla ei ole mitään merkitystä.
Nykynuoret vasta rahanahneita ovatkin.Äikän tunnilla on puhuttu tästä, saavat jotain 1000 euroa rahaa, siksi menevät. Mummot maksaa. Mutta eivät ussko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi
Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?
Kyllä meidän yläasteella (joka ei edes ollut mikään "ongelmakoulu" vaan ihan tavallisen keskikokoisen asuinalueen tavallinen koulu) oli ihan normaalia dokailla viikonloppuisin jo seiskallakin. Myös tupakalla käytiin yleisesti välitunneilla. Tietysti se oli virallisesti kiellettyä, mutta ei siihen käytännössä opettajat puuttuneet. Jopa rippileirillä sai polttaa, jos oli vanhemmilta lupalappu (tosi monella oli!) ja siellä pappiin sanoi aina, että pidetään tupakan mittainen tauko.
Kasarilla välituntitupakointi oli ihan normaalia yläasteella. Jotkut opettajat liittyivät tupakkarinkiin, jota toisinaan pidettiin hyvän tyypin merkkinä, toisinaan mielistelynä, toisinaan kyttäämisenä. Riippui tyypistä.
Opettajathan kyllä polttivat vapaasti sisällä opettajainhuoneessa, kuten muuallakin poltettiin sisällä.
Kevällä koulussamme oli kaikille yhteiset pihatalkoot. Tupakoitsijat haravoivat tupakkapaikan ihan mukisematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin koulunkäynnin 1989. Silloin ensimmäisillä luokilla oli ainakin meillä tapana, että kun ulkoa tullaan ja on jätetty takit naulaan, mentiin seisomaan pulpetin viereen asentoon odottamaan opettajan saapumista. Kun opettaja sitten viimeisenä asteli luokkaan ja toivotti huomenet, huusi koko luokka yhteen ääneen kuin armeijassa: "hyvää huomenta, rouva opettaja!". Sitten vasta sai istua pulpetin ääreen. Opettajamme oli kyllä todella mukava mutta hänen auktoriteettiansa ei kukaan uskaltanut kyseenalaistaa.
Kun ei tiedetty paljon kello on, soitettiin neiti ajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Tuossa ekassa kohdassa on kyllä vähän white priviledge-fiilis. Ei nimittäin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla suinkaan mitenkään automaattisesti ollut "etuoikeutta" olla yksilöitä, vaan rotunsa edustajia heistä usein valtaväestö pyrki tekemään vaikka väkisin. Rasismi eli ja voi hyvin ysärilläkin.
Vai että oikein white privilege, olen varma että jokainen värillinen on/olisi ollut ihan oma yksilönsä omassa kotimaassansa, eikö vain?;) Jos muuttaa muihin maihin varsinkin niihin missä kulttuuri ja kansa on aivan erilaista ei pidä itkeä ja loukkaantua kun ei voi leikkiä kunkkua vaan palata takaisin oman kansansa pariin. Näinhän se on ollut aina, myös suomalaisille.
Jos jätetään ne amöriikän hapatukset pois näistä keskusteluista jookos..
Radiosta nauhoitettiin tai oikeastaan ”äänitettiin” Euroviisu-kappaleet c-kasetille. Käsi record-nappulalla valmiina painamaan kun kappale alkaa ja loppuu. Välillä selostajan puhetta tuli vahingossa nauhoitukseen mukaan. Samanaikaisesti seurattiin lähetystä myös televisiosta.
Näitä kappaleita sitten kuunneltiin vähintään pari-kolme kuukautta putkeen.
80-luvulla ja 90-luvulla oli normaalia, että jos matkusti johonkin vieraaseen kaupunkiin, niin sen kaupungin kartta otettiin mukaan, että löydetiin sitten siellä perille oikeisiin paikkoihin. Kartta oli sellainen iso kokoon taitettava malli, minkä sai helposti taiteltua esim. taskuun tai laukkuun. Nykyisin tietenkin Googletetaan, minne pitää mennä...Puhelinluetteloiden kartat olivat hyviä, jos piti etsiä joku uusi katu omassa kotikaupungissa. Näin siis, jos Taksiin ei ollut varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mut tänään just mietittiin miehen kanssa että kymmenen vuoden päästä ihmetellään, et miten vielä vuonna 2019 ja 2020 alussakin oli normaalia, et joku matkusti lentokoneella (tai ylipäätään matkusti) esim. Tukholmasta Helsinkiin osallistuakseen palaveriin.
Joo, tai Oulusta Helsinkiin. Itsekin olen käynyt x kertaa Helsingissä parin tunnin kokouksessa. Siihen tärväytyi helposti vähintään puoli työpäivää, toisinaan koko päiväkin. Ei mitään järkeä, eikä edestakas lentelyssäkään. Miksihän etäkokouksia ei juuri harrastettu ennen viime vuotta?
Silloin ihmiset osasivat vielä käyttäytyä.