Lue keskustelun säännöt.
Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille
Listataan asioita mitkä olivat normaaleja ennenvanhaan vaikkapa 70-luvulla ja nykyään nuoret nauravat niille
Minä aloitan:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä
Mitä muita tulee mieleen?
-
Kommentit (1446)
Täällä oli puhetta tupakoinnista. Meidän yläasteella ei saanut välitunnilla tupakoida. Sitä valvottiin tarkkaan.
Tupakoivat opettajatkin kävivät koulurakennuksen pannuhuoneessa tupakalla vaivihkaa, eivät halunneet oppilaiden huomaavan asiaa, mutta kyllä se tiedettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ja 90-luvulla oli normaalia, että jos matkusti johonkin vieraaseen kaupunkiin, niin sen kaupungin kartta otettiin mukaan, että löydetiin sitten siellä perille oikeisiin paikkoihin. Kartta oli sellainen iso kokoon taitettava malli, minkä sai helposti taiteltua esim. taskuun tai laukkuun. Nykyisin tietenkin Googletetaan, minne pitää mennä...Puhelinluetteloiden kartat olivat hyviä, jos piti etsiä joku uusi katu omassa kotikaupungissa. Näin siis, jos Taksiin ei ollut varaa.
Juu ja autossa oli tietysti aina mukana tiekartta. Keväisin saattoi ostaa semmoisen kartan, jossa näkyi alueen sen kesän tietyöt, että saattoi sitten välttää niitä :)
Mapittaminen! Kaikki tärkeät paperit kerättiin mappeihin, ja kun tietokoneita ei ollut niin niitä papereita oli sitten paljon. Esim sairauskertomuksia, reseptejä, kotiin liittyviä papereita, verokortteja ym. Työpaikoista puhumattakaan, tolkuttomat määrät paperisia muistioita ym. joita piti säilöä x aika. Ja kun tietokoneet tuli, sieltä sähköpostista silti tulostettiin paperit ulos ja säilöttiin mappeihin. Edelleenkin on tietenkin jonkun verran tärkeitä säilytettäviä papereita, mutta se määrä on ihan eri toista kuin silloin ennen.
Minulla on aina ollut iso pylly, semmoinen JLo, vaikka muuten olenkin aina ollut laiha tai hoikka. Siitä on saanut kuulla, traumaattisinta oli ehkä, kun siitä asiakseen huomautti myös poika johon olin ihastunut. Kerran koulumatkalla joku poika käveli minut kiinni, koputti olkapäähän ja sanoi "sullon isoperse". Ei ollut kivaa. Aina vihannut sitä ja toivonut jätkänpersettä tilalle.
En olisi KUUNA PÄIVÄNÄ voinut uskoa, että kyseinen asia tulisi tulevaisuudessa olemaan MUOTIA, jotain, mitä kaikki tavoittelevat ja VIELÄ ITSE valokuvaavat ja laittavat kuvat julkiseen jakeluun! En tiedä itkeäkö vai nauraa. Ihan kuin jokin sarjan tulevaisuuden utopia.
Joka tapauksessa vastaus aloitukseen: nykynuoret pitävät outona, että isoja peppuja on aikaisemmin haukuttu ja kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Helsingissä on oltu modernimpia, mutta syvällä maaseudulla esim. Pohjanmaalla oltiin aika alkukantaisia. 70-luvulla nuorilla oli korkea kynnys lähteä etelän isompiin kaupunkeihin kuten Turkuun, Tampereelle tai Helsinkiin. Oli turvallisempaa jäädä kodinhengettäräksi kotikuntaan. Tuohon aikaan pikkukylätkin olivat vielä vireitä paikkoja, joissa oli paljon nuoria ihmisiä. Pikkukylissä oli kyllä 70-luvulla sitkeästi tätä koulutuksen halveksuntaa. Oppikouluja ei välttämättä ollut tai ei ollut rahaa kustantaa oppikouluja.
Aika monilta unohtuu menneen Suomen oloja miettiessä tuo, että maaseudulla tosiaan oli vielä paljon ihmisiä. Maaseudun tyhjeneminen on moderni ilmiö, ennen on pikkapaikoillakin ollut paljon nuorisoa, työ- ja pariutumismahdollisuuksia. Kokonaan toista elämää kuin nyt.
Natsiaiset poltti kommareiden kirjapainoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitin koulunkäynnin 1989. Silloin ensimmäisillä luokilla oli ainakin meillä tapana, että kun ulkoa tullaan ja on jätetty takit naulaan, mentiin seisomaan pulpetin viereen asentoon odottamaan opettajan saapumista. Kun opettaja sitten viimeisenä asteli luokkaan ja toivotti huomenet, huusi koko luokka yhteen ääneen kuin armeijassa: "hyvää huomenta, rouva opettaja!". Sitten vasta sai istua pulpetin ääreen. Opettajamme oli kyllä todella mukava mutta hänen auktoriteettiansa ei kukaan uskaltanut kyseenalaistaa.
Vastaava olisi hyvä vieläkin. Opettajan pitäisi olla auktoriteetti.
Vierailija kirjoitti:
Polkupyörällä kuljettiin 70-luvulla ympäri vuoden. Jos pakkasta oli enemmän kuin -25 astetta sai koulumatkalla käyttää linja-autoa. Siellä bussin takaosassa ukot kärytti tupakkaa. Ylipäätään tupakoida sai vähän siellä sun täällä. Naisille oli omia tupakkamerkkejään (ainakin Mary Slim).
Äiti teki pari kertaa vuodessa suursiivouksen. Silloin omakotitalon pihalle kannettiin sohva ja nojatuolit tampattaviksi. Hän oli kotiäiti ja teki aina tiettyinä viikonpäivinä tiettyjä asioita. Oli esimerkiksi leipomis-, siivous- ja pyykinpesupäivä. Pesukonetta ei käytetty yleensä kuin kerran viikossa. Keskiviikkoisin ja lauantaisin oli saunailta. Lauantaisin sai pienen limpparipullon pikkuveljen kanssa puoliksi. Kiukaalla paistui lenkkimakkara.
Näin maaliskuussa yleensä aloitettiin twistaaminen. Heti kun vain sula kohta löytyi.
90-luvulla me nuoret poltimme tupakkaa ja joka huoltoaseman kahvilassa leijui kotoisa punaisen Marlboron sinien savu ja hyvä tuoksu. Ihmiset ostivat kahvin ja menivät pöytään tupakoimaan ja tarinoimaan. Sitten tulivat terveysnatsit, jotka haluavat ajaa tupakkimiehet keskitysleireihin ja nostaa askin hinnan pilviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinnumeroiden muistaminen ulkoa. Samalla alueella oli aina ensimmmäiset 4 numeroa samaa ja kaksi viimeistä numeroa vaihteli. Äiti muisti aivan valtavat määrät puhelinnumeroita ulkoa.
Ja myös se, ettei tiennyt kuka soittaa, kun puhelin soi. Ja sitten oli nämä puhelinluettelo muistilehtiöt, mihin kerättiin ihmisten puhelinnumeroita.
Se oli myös mielenkiintoista aikaa, se murrosaika, kun kännykät ja lankapuhelimet olivat samaan aikaan käytössä. Joskus saattoi soida lankapuhelin ja jos siihen ei vastattu, sen jälkeen sama ihminen soitti kännykkään.
Matopeli oli kännyköiden modernein ja hienoin peli, jota kaikki pelasivat. lol
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Helsingissä on oltu modernimpia, mutta syvällä maaseudulla esim. Pohjanmaalla oltiin aika alkukantaisia. 70-luvulla nuorilla oli korkea kynnys lähteä etelän isompiin kaupunkeihin kuten Turkuun, Tampereelle tai Helsinkiin. Oli turvallisempaa jäädä kodinhengettäräksi kotikuntaan. Tuohon aikaan pikkukylätkin olivat vielä vireitä paikkoja, joissa oli paljon nuoria ihmisiä. Pikkukylissä oli kyllä 70-luvulla sitkeästi tätä koulutuksen halveksuntaa. Oppikouluja ei välttämättä ollut tai ei ollut rahaa kustantaa oppikouluja.
Aika monilta unohtuu menneen Suomen oloja miettiessä tuo, että maaseudulla tosiaan oli vielä paljon ihmisiä. Maaseudun tyhjeneminen on moderni ilmiö, ennen on pikkapaikoillakin ollut paljon nuorisoa, työ- ja pariutumismahdollisuuksia. Kokonaan toista elämää kuin nyt.
pitää kutinsa. Kesäpaikkamme naapuristakin sai aina 90-luvulla aitoa lehmänmaitoa, kävin monesti pikkupoikana hakemassa sieltä pullon. Olimme myös naapurilla auttamassa perunannostossa syksyisin.
Mustia sanottiin n**kereiksi ja se oli ihan normaalia kielenkäyttöä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhelinnumeroiden muistaminen ulkoa. Samalla alueella oli aina ensimmmäiset 4 numeroa samaa ja kaksi viimeistä numeroa vaihteli. Äiti muisti aivan valtavat määrät puhelinnumeroita ulkoa.
Ja myös se, ettei tiennyt kuka soittaa, kun puhelin soi. Ja sitten oli nämä puhelinluettelo muistilehtiöt, mihin kerättiin ihmisten puhelinnumeroita.
Se oli myös mielenkiintoista aikaa, se murrosaika, kun kännykät ja lankapuhelimet olivat samaan aikaan käytössä. Joskus saattoi soida lankapuhelin ja jos siihen ei vastattu, sen jälkeen sama ihminen soitti kännykkään.
Tämä v...un z-sukupolvi ei sitä musta vaan on löyty älypuhelin käteen jo tarhassa.
Meillä yläasteella vuonna 98 ruotsinopettaja päivitteli, että on se nyt kun joka toisella on kännykkä(liioitteli tämänkin), ette te vielä niin tärkeitä ole. kännykkänä tietysti useimmin 5110. Mitähän sanoisi nyt kun esikoululaiset istuvat nenä kiinni älypuhelimessa. Vi..un nykynuoret.
Kun minä olin ala-asteella niin vanhempani varoittivat"namusedistä" ja sanoivat ettei saa mennä koskaan tuntemattoman kyytiin, niin nykyään kaverini avovaimo selasi ala-aste ikäisen tyttärensä puhelinta ja tämä viestejä, ettei siellä namusedät vaani.
Saadakseen kasvisruokaa koulussa tarvittiin lääkärin tai terveydenhoitajan todistus.
Vierailija kirjoitti:
Puhelimeen puhuttiin olohuoneessa niin, että kaikki kotona olevat kuulivat keskustelun 😱
Meillä oli useampi puhelin, niin omassakin huoneessa pystyi puhumaan, tosin silloinkin oli se vaara, että jos toisenkin puhelimen luurin nosti, pystyi kuuntelemaan toistenkin keskusteluja. Meillä kuitenkin kunnioitettiin toisten yksityisyyttä, niin mitään salakuunteluja ei harrastettu ja muutenkin, jos joku oli puhelimessa, niin niitä keskusteluja ei aktiivisesti muutenkaan kuunneltu, ja aina pystyi olemaan vaikka keittiössä toisen puhelun ajan, niin mitään ei tarvinnut kuunnella. Ja kyllä sitä välillä yksikseenkin kotona oli, niin silloin ainakaan ei ollut vaarana, että joku keskusteluja kuuntelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi
Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?
Kyllä meidän yläasteella (joka ei edes ollut mikään "ongelmakoulu" vaan ihan tavallisen keskikokoisen asuinalueen tavallinen koulu) oli ihan normaalia dokailla viikonloppuisin jo seiskallakin. Myös tupakalla käytiin yleisesti välitunneilla. Tietysti se oli virallisesti kiellettyä, mutta ei siihen käytännössä opettajat puuttuneet. Jopa rippileirillä sai polttaa, jos oli vanhemmilta lupalappu (tosi monella oli!) ja siellä pappiin sanoi aina, että pidetään tupakan mittainen tauko.
Kasarilla välituntitupakointi oli ihan normaalia yläasteella. Jotkut opettajat liittyivät tupakkarinkiin, jota toisinaan pidettiin hyvän tyypin merkkinä, toisinaan mielistelynä, toisinaan kyttäämisenä. Riippui tyypistä.
Opettajathan kyllä polttivat vapaasti sisällä opettajainhuoneessa, kuten muuallakin poltettiin sisällä.
Kevällä koulussamme oli kaikille yhteiset pihatalkoot. Tupakoitsijat haravoivat tupakkapaikan ihan mukisematta.
Oli se normaalia vielä 90-luvullakin, tosin opettajia ei röökiringissä näkynyt. Jotkut kyllä polttivat salaa sisällä. Ja keväällä tosiaan tupakoitsijat nakitettiin siivoamaan tupakkapolku.
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä oli ihan normaalia seurustella itseään vanhemman kanssa. Tyyliin yläasteikäisellä oli 18-20-vuotias poikaystävä. Nämä sitten toi ja haki autolla kouluun.
Ei tuohon kukaan puuttunut.
En yhtään epäile, etteikö tätä olisi ollut paljonkin, koska tästä kuulee niin usein. Mutta ei tämä ehkä koko maata koskeva ilmiö ollut. Olen ysäriteini ja kotoisin pienestä länsisuomalaisesta kunnasta, eikä meillä ollut tällaista, kyllä oman ikäiset seurustelivat keskenään. Ehkä vuoden ikäeroja oli korkeintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelimeen puhuttiin olohuoneessa niin, että kaikki kotona olevat kuulivat keskustelun 😱
Meillä oli useampi puhelin, niin omassakin huoneessa pystyi puhumaan, tosin silloinkin oli se vaara, että jos toisenkin puhelimen luurin nosti, pystyi kuuntelemaan toistenkin keskusteluja. Meillä kuitenkin kunnioitettiin toisten yksityisyyttä, niin mitään salakuunteluja ei harrastettu ja muutenkin, jos joku oli puhelimessa, niin niitä keskusteluja ei aktiivisesti muutenkaan kuunneltu, ja aina pystyi olemaan vaikka keittiössä toisen puhelun ajan, niin mitään ei tarvinnut kuunnella. Ja kyllä sitä välillä yksikseenkin kotona oli, niin silloin ainakaan ei ollut vaarana, että joku keskusteluja kuuntelisi.
Meillä oli vain yksi puhelin, keittiössä. Kun veljeni halusi puhua luottamuksellisesti, hän meni eteiseen ja pisti välioven kiinni. Itse kyllä hölötin kaikki asiat kaverien kanssa avoimesti.
No esimerkiksi päästäkseen maahan, jossa on turvallista ja parhaat tiedossa olevat mahdollisuudet hyvään tulevaisuuteen? En itse kuulu rajat auki- tyyppeihin, mutta ymmärrän kyllä hyvin, miksi Skandinavian maat ja esim. Saksa ovat suosittuja. Maat ovat maailman turvallisimpia, täynnä vapauksia ja oikeuksia, ja kaikilla on myös oikeus kohtuulliseen elintasoon kaikissa tilanteissa.