Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille
Listataan asioita mitkä olivat normaaleja ennenvanhaan vaikkapa 70-luvulla ja nykyään nuoret nauravat niille
Minä aloitan:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä
Mitä muita tulee mieleen?
-
Kommentit (1446)
Valokuvat piti kehittää kuvaamossa, eikä voinut tietää ennen niiden näkemistä, miten hyvin kuva oli onnistunut. Vain ammattilaiset osasivat käsitellä kuvia ja käyttää erilaisia filttereitä.
Vierailija kirjoitti:
Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi
Tämä ei valitettavasti ole muuttunut. Yhä edelleen jo yläasteikäiset harrastavat tätä samoin kuin myös tupakanpolttoa.
Yläasteella musiikkiluokan ikkunat olivat jostain syystä katonrajassa. Siinä ulkopuolella teinit "salaa" polttelivat tupakkaa ja piilottivat tupakat selän taakse, suoraan päin sitä ikkunaa. Vähän nauratti meitä luokassa olijoita.
Vierailija kirjoitti:
Valokuvat piti kehittää kuvaamossa, eikä voinut tietää ennen niiden näkemistä, miten hyvin kuva oli onnistunut. Vain ammattilaiset osasivat käsitellä kuvia ja käyttää erilaisia filttereitä.
Ja jos aikuinen ihminen olisi ottanut kuvia omasta lärvistään ja laittanut ne vielä julkiseksi kaupan ilmoitustaululle niin olisi kohtapuoliin valkotakkiset tulleet hakemaan. Sellainen ei olisi tullut mieleenkään edes kylähulluille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelinnumeroiden muistaminen ulkoa. Samalla alueella oli aina ensimmmäiset 4 numeroa samaa ja kaksi viimeistä numeroa vaihteli. Äiti muisti aivan valtavat määrät puhelinnumeroita ulkoa.
Ja myös se, ettei tiennyt kuka soittaa, kun puhelin soi. Ja sitten oli nämä puhelinluettelo muistilehtiöt, mihin kerättiin ihmisten puhelinnumeroita.
Se oli myös mielenkiintoista aikaa, se murrosaika, kun kännykät ja lankapuhelimet olivat samaan aikaan käytössä. Joskus saattoi soida lankapuhelin ja jos siihen ei vastattu, sen jälkeen sama ihminen soitti kännykkään.
Tämä v...un z-sukupolvi ei sitä musta vaan on löyty älypuhelin käteen jo tarhassa.
Meillä yläasteella vuonna 98 ruotsinopettaja päivitteli, että on se nyt kun joka toisella on kännykkä(liioitteli tämänkin), ette te vielä niin tärkeitä ole. kännykkänä tietysti useimmin 5110. Mitähän sanoisi nyt kun esikoululaiset istuvat nenä kiinni älypuhelimessa. Vi..un nykynuoret.
Kun minä olin ala-asteella niin vanhempani varoittivat"namusedistä" ja sanoivat ettei saa mennä koskaan tuntemattoman kyytiin, niin nykyään kaverini avovaimo selasi ala-aste ikäisen tyttärensä puhelinta ja tämä viestejä, ettei siellä namusedät vaani.
Kai nyt nykynuorikin ainakin oman numeronsa muistaa? Eikä varmaan haittaisi, vaikka muistaisi lähiomaisen numeronkin sitä tilannetta ajatellen, ettei ole oma puhelin käytettävissä, mutta lähiomainen pitäisi silti tavoittaa. Ei tarvitse alkaa numerotiedusteluun soittelemaan ja kyselemään lähiomaisen puhelinnumeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kolmelta/neljältä kanavalta ei tullut kivaa ohjelmaa, lähdettiin kaupunkiin vuokraamaan vhs-kasetti ja se palautettiin seuraavana päivänä samaan putiikkiin.
Nyt puhuttiin 70-luvusta. Kolme, neljä kanavaa???? Sinulla heittää kahdella vuosikymmenellä.
Aloituksessa luki ”vaikkapa 70-luvulla”. Kyllä minäkin tulkitsin tuon ajan vain esimerkiksi, ja aloittaja tarkoitti ylipäätään eroa aiempien aikojen ja nykypäivän välillä. Tai sitten minäkin ymmärsin väärin mitä haetaan. T.eri
Vierailija kirjoitti:
Valokuvat piti kehittää kuvaamossa, eikä voinut tietää ennen niiden näkemistä, miten hyvin kuva oli onnistunut. Vain ammattilaiset osasivat käsitellä kuvia ja käyttää erilaisia filttereitä.
Ja filmirulla maksoi, samoin kuin sen kehittäminen. En muista enää, miten paljon.
Meillä otettiin kuvia välillä vitsillä, ja myös arkena. Monessa perheessä kaikki kuvat otettiin perhejuhlissa tai lomamatkoilla.
Jos halusi teettää jostain kuvasta kopion, piti käyttää negatiiveja, jotka olivat suoraan sillä filmillä. Ne olivat valokuvien mukana samassa pussissa.
Meillä oli myös diakuvia, joita voi heijastella seinälle. Sitten niitä katseltiin joskus yhdessä. Veljeni sensuroi kuvan, jossa oli alasti pelkkä käsine kädessä siivousta tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ja 90-luvulla oli normaalia, että jos matkusti johonkin vieraaseen kaupunkiin, niin sen kaupungin kartta otettiin mukaan, että löydetiin sitten siellä perille oikeisiin paikkoihin. Kartta oli sellainen iso kokoon taitettava malli, minkä sai helposti taiteltua esim. taskuun tai laukkuun. Nykyisin tietenkin Googletetaan, minne pitää mennä...Puhelinluetteloiden kartat olivat hyviä, jos piti etsiä joku uusi katu omassa kotikaupungissa. Näin siis, jos Taksiin ei ollut varaa.
Totta, kun me lähdimme täältä itäsuomesta helsinkiin niin isä ajoi ja äiti luki karttaa vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvat piti kehittää kuvaamossa, eikä voinut tietää ennen niiden näkemistä, miten hyvin kuva oli onnistunut. Vain ammattilaiset osasivat käsitellä kuvia ja käyttää erilaisia filttereitä.
Ja jos aikuinen ihminen olisi ottanut kuvia omasta lärvistään ja laittanut ne vielä julkiseksi kaupan ilmoitustaululle niin olisi kohtapuoliin valkotakkiset tulleet hakemaan. Sellainen ei olisi tullut mieleenkään edes kylähulluille.
Tai tullut kameran ruokapöytään ja julistanut, että ihan pakko ottaa kuva, että voi näyttää kaikille mitä tuli syötyä.
Tuskin ennen myöskään kutsuttiin omakuvaksi kuvaa, jossa oli itsensä lisäksi läjä muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvat piti kehittää kuvaamossa, eikä voinut tietää ennen niiden näkemistä, miten hyvin kuva oli onnistunut. Vain ammattilaiset osasivat käsitellä kuvia ja käyttää erilaisia filttereitä.
Ja jos aikuinen ihminen olisi ottanut kuvia omasta lärvistään ja laittanut ne vielä julkiseksi kaupan ilmoitustaululle niin olisi kohtapuoliin valkotakkiset tulleet hakemaan. Sellainen ei olisi tullut mieleenkään edes kylähulluille.
Kyllä me teininä otettiin sellaisia kuvia, ja läheteltiin vitsinä toisillemme. En tiedä miten aikuiset.
Mun aikuistuessa oli jo digi- ja kännykkäkamerat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina ollut iso pylly, semmoinen JLo, vaikka muuten olenkin aina ollut laiha tai hoikka. Siitä on saanut kuulla, traumaattisinta oli ehkä, kun siitä asiakseen huomautti myös poika johon olin ihastunut. Kerran koulumatkalla joku poika käveli minut kiinni, koputti olkapäähän ja sanoi "sullon isoperse". Ei ollut kivaa. Aina vihannut sitä ja toivonut jätkänpersettä tilalle.
En olisi KUUNA PÄIVÄNÄ voinut uskoa, että kyseinen asia tulisi tulevaisuudessa olemaan MUOTIA, jotain, mitä kaikki tavoittelevat ja VIELÄ ITSE valokuvaavat ja laittavat kuvat julkiseen jakeluun! En tiedä itkeäkö vai nauraa. Ihan kuin jokin sarjan tulevaisuuden utopia.
Joka tapauksessa vastaus aloitukseen: nykynuoret pitävät outona, että isoja peppuja on aikaisemmin haukuttu ja kunnolla.
Mutta ota huomioon että meidän aikamme isot peput olivat luomu peppuja, se mitä nykyään kuolaillaan ovat järjestään friikin näköisiä muoviperseitä. Naiset eivät ole enää in vaan joku ihmeellinen sukupuoleton naisennäköinen isoilla muovimöykyillä varustettuna..
Minkälainen "nainen" on sellainen jonka hiukset, huulet, rinnat, lantiot ja persus on pelkkää muovia tai muuta täytettä? Ja miksi nykyajan seksikkäillä naisilla ei näytä olevan amorin kaarta ollenkaan, pelkät ympyrän muotoiset nakit huulina.
Mitä pidemmälle historiaan mennään, sitä harvemmalla on ollut oma kamera. Äidin lapsuudesta 60-luvulta on vain muutama pieni kuva, ja ne ovat tosiaan pieniä, osa semmosia lähes postimerkin kokoisia, niin että on vaikea nähdä yksityiskohtia.
Kuvat olivat myös pitkään mustavalkoisia, ja värifilmin aikaankin jotkut halusivat ottaa nimenomaan mustavalkokuvia, koska niitä pidettiin hienompina ja taiteellisempina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvat piti kehittää kuvaamossa, eikä voinut tietää ennen niiden näkemistä, miten hyvin kuva oli onnistunut. Vain ammattilaiset osasivat käsitellä kuvia ja käyttää erilaisia filttereitä.
Ja jos aikuinen ihminen olisi ottanut kuvia omasta lärvistään ja laittanut ne vielä julkiseksi kaupan ilmoitustaululle niin olisi kohtapuoliin valkotakkiset tulleet hakemaan. Sellainen ei olisi tullut mieleenkään edes kylähulluille.
Samalla olisi viety se tyyppi, joka osoitti kameralla omaa hanuriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina ollut iso pylly, semmoinen JLo, vaikka muuten olenkin aina ollut laiha tai hoikka. Siitä on saanut kuulla, traumaattisinta oli ehkä, kun siitä asiakseen huomautti myös poika johon olin ihastunut. Kerran koulumatkalla joku poika käveli minut kiinni, koputti olkapäähän ja sanoi "sullon isoperse". Ei ollut kivaa. Aina vihannut sitä ja toivonut jätkänpersettä tilalle.
En olisi KUUNA PÄIVÄNÄ voinut uskoa, että kyseinen asia tulisi tulevaisuudessa olemaan MUOTIA, jotain, mitä kaikki tavoittelevat ja VIELÄ ITSE valokuvaavat ja laittavat kuvat julkiseen jakeluun! En tiedä itkeäkö vai nauraa. Ihan kuin jokin sarjan tulevaisuuden utopia.
Joka tapauksessa vastaus aloitukseen: nykynuoret pitävät outona, että isoja peppuja on aikaisemmin haukuttu ja kunnolla.
Mutta ota huomioon että meidän aikamme isot peput olivat luomu peppuja, se mitä nykyään kuolaillaan ovat järjestään friikin näköisiä muoviperseitä. Naiset eivät ole enää in vaan joku ihmeellinen sukupuoleton naisennäköinen isoilla muovimöykyillä varustettuna..
Minkälainen "nainen" on sellainen jonka hiukset, huulet, rinnat, lantiot ja persus on pelkkää muovia tai muuta täytettä? Ja miksi nykyajan seksikkäillä naisilla ei näytä olevan amorin kaarta ollenkaan, pelkät ympyrän muotoiset nakit huulina.
Tuo nyt on melko paksua liioittelua. Suurin osa suomalaisista naisista ei ole niin rahoissaan, että voisi hankkia ylipäätään mitään täytteitä naamaan eikä kroppaan. Filmitähdet ja mallit on erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvat piti kehittää kuvaamossa, eikä voinut tietää ennen niiden näkemistä, miten hyvin kuva oli onnistunut. Vain ammattilaiset osasivat käsitellä kuvia ja käyttää erilaisia filttereitä.
Ja jos aikuinen ihminen olisi ottanut kuvia omasta lärvistään ja laittanut ne vielä julkiseksi kaupan ilmoitustaululle niin olisi kohtapuoliin valkotakkiset tulleet hakemaan. Sellainen ei olisi tullut mieleenkään edes kylähulluille.
Tai tullut kameran ruokapöytään ja julistanut, että ihan pakko ottaa kuva, että voi näyttää kaikille mitä tuli syötyä.
Tuskin ennen myöskään kutsuttiin omakuvaksi kuvaa, jossa oli itsensä lisäksi läjä muita ihmisiä.
"Omakuva" tarkoitti pitkään maalausta, jossa taiteilija on maalannut itsensä.
Tosin "selfie"-sanaa ei käytetty silloin ollenkaan.
Meidän perheessä otettiin kuva juhlapöydästä, kun oli jotkut juhlat. Eli siinä oli ne kakut ja pikkuleivät ja kahvikannut. Minusta ne kuvat olivat aina tylsiä, mutta varmaan äiti halusi muiston siitä, kun oli nähnyt niin paljon vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi
Tämä ei valitettavasti ole muuttunut. Yhä edelleen jo yläasteikäiset harrastavat tätä samoin kuin myös tupakanpolttoa.
On se sillä tapaa muuttunut, että ennen huumausaineita käyttävä nuori oli huumausaineiden käytön ansionsta kaikkien tuntema kuuluisuus. Nykyään nuori saa nimeä itselleen, jos ei vähintäänkin kokeile jotakin Mömmö-Maken netistä tilaamaa pileriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvat piti kehittää kuvaamossa, eikä voinut tietää ennen niiden näkemistä, miten hyvin kuva oli onnistunut. Vain ammattilaiset osasivat käsitellä kuvia ja käyttää erilaisia filttereitä.
Ja jos aikuinen ihminen olisi ottanut kuvia omasta lärvistään ja laittanut ne vielä julkiseksi kaupan ilmoitustaululle niin olisi kohtapuoliin valkotakkiset tulleet hakemaan. Sellainen ei olisi tullut mieleenkään edes kylähulluille.
Samalla olisi viety se tyyppi, joka osoitti kameralla omaa hanuriaan.
Muistan elävästi kun otin 15-vuotiaana pyllykuvan (tosin housut päällä) ja nauroin hysteerisesti. Äiti paheksui, kun tuhlaan filmiä sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä oli ihan normaalia seurustella itseään vanhemman kanssa. Tyyliin yläasteikäisellä oli 18-20-vuotias poikaystävä. Nämä sitten toi ja haki autolla kouluun.
Ei tuohon kukaan puuttunut.En yhtään epäile, etteikö tätä olisi ollut paljonkin, koska tästä kuulee niin usein. Mutta ei tämä ehkä koko maata koskeva ilmiö ollut. Olen ysäriteini ja kotoisin pienestä länsisuomalaisesta kunnasta, eikä meillä ollut tällaista, kyllä oman ikäiset seurustelivat keskenään. Ehkä vuoden ikäeroja oli korkeintaan.[/quote
On se normaalia vieläkin koska nainen tykkää aina vanhemmasta. Sukulaistyttöni, tiimalasivartaloinen ja isotissinen seurusteli 15 vuotiaana 25v pojanklopin kanssa, sitten 16 vuotiaana 28v nuorukaisen kanssa.
Pojat aikuistuvat niin paljon tyttöjä hitaammin, että tyttö haluaa vanhemman pojan, toki bonuksena myös se auto. Teininaiselle vanhempi mies on myös statussymboli.
Itsekin muistan yläasteajoilta kun parikymppiset pojat hakivat ikäisiäni tyttöjä autolla koulusta.
En ole koskaan seurustellut autottoman pojan/miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvat piti kehittää kuvaamossa, eikä voinut tietää ennen niiden näkemistä, miten hyvin kuva oli onnistunut. Vain ammattilaiset osasivat käsitellä kuvia ja käyttää erilaisia filttereitä.
Ja jos aikuinen ihminen olisi ottanut kuvia omasta lärvistään ja laittanut ne vielä julkiseksi kaupan ilmoitustaululle niin olisi kohtapuoliin valkotakkiset tulleet hakemaan. Sellainen ei olisi tullut mieleenkään edes kylähulluille.
Rippi- ja ylioppilaskuvat otettiin kuvaamossa, ja osa niistä päätyi sinne ikkunalle. Mutta itse ei voinut päättää, onko minun kuvani siellä kaikkien nähtävillä. Taisi kuvaamo valita vain näteimmät tytöt ikkunaan.