Lue keskustelun säännöt.
Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille
Listataan asioita mitkä olivat normaaleja ennenvanhaan vaikkapa 70-luvulla ja nykyään nuoret nauravat niille
Minä aloitan:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä
Mitä muita tulee mieleen?
-
Kommentit (1446)
Vierailija kirjoitti:
Netissä surffailu maksoi paljon. Saimme olla veljen kanssa 20 minuuttia Internetissä :D
Sain aivan hirvittävät nettilaskut kun hankin netin joskus 1997, vaikka rajasin nettiajan päivässä max kahteen tuntiin. Samoin puhelinlaskut olivat kauheat tuolloin, kun olin köyhä opiskelija. Hankin ensimmäisen kännykkäni samoihin aikoihin tyttöystävän painostuksesta. En tajunnut, miksi semmoinen pitäisi olla, ja pidin ihan turhana kotkotuksena. Mullahan oli ihan toimiva lankapuhelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37100 kirjoitti:
Lankapuhelimessa oli pyöritettävät numerot. Jos omisti kaksi lankapuhelinta niin toisella pystyi salakuuntelemaan. Ukkosella ei saanut käyttää puhelinta, oli hengenvaarallista. Äidillä lähti kuulo toisesta korvasta kun salama iski puhelinlinjaan.
Mitä? Olen 80-luvun lapsi enkä ole kuullut tuosta.
No sinä olit sitten se, jota salakuunneltiin.
Maaseudulla 90-luvun alussa tuo salakuuntelu toimi jopa naapurien puhelimiin. Puhelut ylikuuluivat kaapelista toiseen pitkillä matkoilla Pohjois-Savossa. Kun hiljaa kuunteli omaa puhelinta, niin kuuli vaimeana muiden kyläläisten keskustelut. Valintaääni tietysti häiritsi, mutta sen sai rämppäämällä luurinpidikettä vaimennettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Jep. Mietipäs sitä että Kanadassa heitettiin teinitytön isä vankilaan, koska ei suostunut kutsumaan häntä pojaksi. Kyllä, luit oikein.
Lähde on sitten mv-tasoa joten ei kannata uskoa tähän ilman, että itse tarkistaa asiaa.
Kaikki 18-30 -vuotiaat kiertelivät viikonloppuisin 90-luvulla kyliä ympäri pitkissä jonoissa ympäri yön autoilla, ja sitä nuoremmat olivat kyydissä tai katselivat kadun varrella. Tämä ralli oli päällä iltakahdeksasta aamukahteen. Välillä sentään oltiin parkissa ja haettiin makkaraperunat kioskilta. Maaseudulla kaikilla oli ajokortti.
Olin luokallani ainoa, ja ihmetyksen aihe, kun en käynyt rippikoulua 90-luvun vaihteessa maaseudulla. Tämän jumalattomuuden tiedettiin johtuvan siitä, että vanhempani olivat vasemmistolaisia. Niinkuin totta olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki 18-30 -vuotiaat kiertelivät viikonloppuisin 90-luvulla kyliä ympäri pitkissä jonoissa ympäri yön autoilla, ja sitä nuoremmat olivat kyydissä tai katselivat kadun varrella. Tämä ralli oli päällä iltakahdeksasta aamukahteen. Välillä sentään oltiin parkissa ja haettiin makkaraperunat kioskilta. Maaseudulla kaikilla oli ajokortti.
'
80-90 luvun taitteessa ajettiin pillurallia, vedettin viinaa silloin tälläin, harrastettiin seksiä. ,käytiin laittomissa varastobileissä. Meillä ollut mitään mt-ongelmia vaan elettiin, ei mietitty mitäsukupuolta ollaan vai ollaanko mitään,
tai järkytytty jonkunn 30-luvun biisin sanoista. Nykyään nuoret narkkaa, ovat helvetin väkivaltaisia tai uupuvat jo lukiossa vaikka vaikka kirjotukset voi hajauttaa usealle vuodelle ja lukiotakin käydä vaikka 4 vuotta. Lisäksi kasvisruoka vegaanisafkan sijasta saattaa aiheuttaa terapiatarpeen.Ennen lukio oli 3 v ja vikana keväänä kirjoitit kaiken. Tietty saatoit jäädä luokalleen ja kerrata koko lukuvuoden.
Suuriosa nykynuorista ei tule pärjäämään tulevaisuudessa missä vaaditan paljon sietokykyä erilasiten katastofien takia. Nythän joka toinen korkakoulutettu on burn outissa kun tehnyt 3 vuoden työuran.
Miten me vanhempina ollaan onnistuttu kasvattamaan moisia luusereita??
Vierailija kirjoitti:
Olin luokallani ainoa, ja ihmetyksen aihe, kun en käynyt rippikoulua 90-luvun vaihteessa maaseudulla. Tämän jumalattomuuden tiedettiin johtuvan siitä, että vanhempani olivat vasemmistolaisia. Niinkuin totta olikin.
Säälin sinua.Tuossa taas näkyy miten egoistisia vasemmistolaiset ovat. Ei saa lapsia ristiä, ei rippikoulua.Ei kai he voi päättää lapsen yli asioistamistä he pitävät.
Varmaan kun lapsi kasvaa nuoreksi aletaan höpöttämään sukupuolesta ja sen hyväksynnästä , siitä kuuluisasta Hen teoriasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalon pihalla huudettiin: äi-ti tuu iik-kuunaan! Lappalaisen äi-ti tuu iik-kuunaan.
En muista mitä asiaa yleensä oli, kun piti saada äiti ikkunaan. Meillä ei ollut mitään lukittuja alaovia edes ja kodin ovetkin laitettiin lukkoon vain yöksi.
Huuto oli kerrostalopihalla "ääitiiii tuuu ikkunaaan, tääällä huutaaaa Tiiiinaaaaa"
M26 kirjoitti:
Semmosta nuorten piilokiusaamista taas boomereilta. :)
Taitaa iso osa vastaajista olla X-sukupolvea tai milleniaaleja päätellen näistä eniten mainituista vuosikymmenistä. Vai olitko sarkastinen? Otsikko ja keskustelunaloitus eivät ole mitenkään pahantahtoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kolmelta/neljältä kanavalta ei tullut kivaa ohjelmaa, lähdettiin kaupunkiin vuokraamaan vhs-kasetti ja se palautettiin seuraavana päivänä samaan putiikkiin.
Kyllä näin, mutta meillä näkyi vain kaksi kanavaa ja kun videoita ei ollut, niin piti vuokrata myös movie box.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Tuossa ekassa kohdassa on kyllä vähän white priviledge-fiilis. Ei nimittäin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla suinkaan mitenkään automaattisesti ollut "etuoikeutta" olla yksilöitä, vaan rotunsa edustajia heistä usein valtaväestö pyrki tekemään vaikka väkisin. Rasismi eli ja voi hyvin ysärilläkin.
Kukaan ei ihmetellyt yksittäisiä mustia ennen 1990-lukua. Rasismi alkoi toden teolla vasta somalien rantauduttua Suomeen ysärillä.
Somalit alkoivatkin tulla Suomeen ihan 90-luvun alussa ja sitä ennen rasismi kohdistui mm. Vietnamin ja Chilen pakolaisiin.
Ja jos nyt ajatellaan esimerkiksi ihan tätä kotimaista vähemmistöämme, eli romaneita, niin saavatko he olla aidosti yksilöitä vieläkään, vai eikö vieläkin heihin suhtauduta negatiivisesti siksi, että he ovat heimonsa edustajia? Eikö heitä kohtaan ole vieläkin ennakkoluuloja juuri siksi, että heidät nähdään ensin heimonsa edustajina ja yksilöinä vasta sitten kun opitaan tuntemaan?
Suomesta on viety ja Suomeen on tuotu tuotteita varsin kauan. Esimmäinen jäänmurtajakin vuodelta 1877. Satamakaupungeissa on totuttu merimiehiin, jotka ovat edustaneet kaiken maailman ihmsiä. Koripallossakin on nähty ulkomaalaisia mustaihoisia vahvistuksia viimeistään 1970-luvulta. Puhumattakaan siitä, kuinka erilaiset kulttuurit ovat vaikuttaneet suomalaiseen kulttuuriin mm. viihteen kautta.
Romaneiden keskuudessa vaikuttaa edelleen vahva sosiaalinen paine toimia romanikulttuurin mukaisesti eikä kuten valkolaiset käyttäytyvät.
Toisekseen kaikki nähdään ensin jonkin edustajina, koska niin ihmiset määrittelevät toisiaan. Ihmiset eivät ole jotakin epämääräisiä "yksilöitä", vaan edustavat aina persoonansakin osalta jotakin, jonka kautta ihminen määritellään kyseiseen ryhmään kuuluvaksi, jonka myötä ihmisen oletetaan käyttäytyvän tietyllä tapaa.
Eikä se tarkoita rasismia, jos ihminen suhtautuu ennakkoluuloisesti henkilöön, joka edustaa ihmissyöjiä. Ennakkoluulot perustuvat yleisesti todellisuuteen ja ennakkoluuloton ja koko maailmaa syleilevä pääsee nopeasti hengestään.
Eivätkä ennakkoluulot rajoitu ihmiseen jonkin ryhmän jäsenenä. Ennakkoluulot kohdistuvat ihmiseen ilman, että ihminen nähdään jonkin ryhmän jäsenenä, koska ihminen itsessään ilman ryhmääkin voi olla uhka tai mahdollisuus.
No johan on rasis.inen soperrus. Totta kai se on ennakkoluuloista, että pelkän ihonvärin perusteella katsot jonkun edustavan "ihmissyöjiä"!!
Ensinnäkin ihmissyöntiä ei todellakaan ole esiintynyt kaikkien kansojen keskuudessa, eikä voi väittää sitä esiintyneen nimenomaan vaikkapa Afrikassa. Toisekseenkin jos tarpeeksi kauas mennään, aivan jokaisen kansan historiassa on ei-niin-mairittelevia ja sivistyneitä tapoja. Meidän suomalaistenkin.
Eli se juuri on sitä ras.smia, että sinulle tulee ensimmäisenä mieleen vierasm..laisista ihmisistä erittäin negatiivinen mielleyhtymä ja toimit sen perusteella.
Luonnollista on tosiaan olettaa joistakin asioista jotakin esimerkiksi turistikohteen ulkopuolella vierasta kieltä puhuva on todennäköisesti ulkom..lainen matkailija, jos ei sitten olekin Suomessa syntynyt turistiopas. Mutta jos oletus on siis kielteinen ja johtaa sinulla välttelyyn, syrjintään, vihapuheeseen, SE ei ole luonnollista, vaan ras.smia.
Eri kulttuurien syleileminen ei tarkoita naiiviutta. Totta kai vieras ihminen on vieras ihan taustataan riippumatta. En avaa lompakkoani tai kerto yksityisasioitani kenellekään, ihonv.ristä tai uskonnosta riippumatta.
Mutta en myöskään tuomitse ketään ihmissyöjäksi. Ja tämän asenteeni ansiosta tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja olen edennyt urallani pitkälle.
Johan taas onkinuken kehitit. En maininnut ihmissyöjän ihonväristä mitään.
Tottakai vieraan kulttuurin syleileminen on naiiviutta ja typeryyttä, kun se perustuu paikkansa pitämättömiin ennakkoluuloihin ja haluun halata koko maailmaa riippumatta siitä, vaikka joutuisi niin tehdessäänihmissyöjien suömäksi. Vielä ongelmallisempaa, kun naiiviudellaan ja typeryydellä saattaa muitakin ihmissyöjien syömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Tuossa ekassa kohdassa on kyllä vähän white priviledge-fiilis. Ei nimittäin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla suinkaan mitenkään automaattisesti ollut "etuoikeutta" olla yksilöitä, vaan rotunsa edustajia heistä usein valtaväestö pyrki tekemään vaikka väkisin. Rasismi eli ja voi hyvin ysärilläkin.
Kukaan ei ihmetellyt yksittäisiä mustia ennen 1990-lukua. Rasismi alkoi toden teolla vasta somalien rantauduttua Suomeen ysärillä.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ne harvat täällä ennen 90-lukua eläneet mustat saivat kyllä kokea rasismia. Alkaen jo Rosa Claysta, joka oli ensimmäinen tiedossa oleva afrikkalaistaustainen suomalainen. En taida tietää täällä ennen 90-lukua asuneita mustia.
Varmasti saivat kummastusta osakseen, mutta väittäisin ettei se ollut rasistista sillä tavalla kuin nykyään. Itselläni oli 80-luvulla lapsena afrikkalainen kaveri, jonka vanhemmat olivat lääkäreitä. Rasismi ilmiönä alkoi 90-luvulla kun maahan alkoi itärajalta tulemaan toistaan kurjemmissa oloissa eläneitä neuvostokansalaisia ja luku- ja kirjoitustaidottomia Afrikan sisällissotia paenneita. Vielä kun lama oli jo omasta takaa päällä.
Minkä ihmeen takia afrikkalaiset vääntyvät tänne.Lähempänä olisi kotoisampaa ,mutta ei !
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Joopa joo ja höpö höpö.
90-luvulla oli jo paljon rasismia, vaikka Suomessa oli vain vähän ei-valkoisia.
Transsukupuolisia on ollut aina, mutta heillä ei ollut mediassa minkäänlaista ääntä. Varmasti miettivät sukupuoli-identiteettiään päivittäin, kun oli niin huonot mahdollisuudet korjata sukupuolta. Piti vaan teeskennellä olevansa sitä mitä muut odottivat.
Samoin ihmiset ovat aina "loukkaantuneet" tai kokeneet että joku asia on vahingollinen, mutta niitä valituksia ei TV-asemat ja lehdet ole välttämättä julkaisseet. Sosiaalisessa mediassa vähemmistöt ovat saaneet oman äänen, ja yhtäkkiä on kohdattava se, että heillä on oikeutensa puhua.
Sitä paitsi 90-luvulla pöyristyttiin sellaisista asioista, jotka ovat nykyään täysin normaaleja. Esim. homohahmo jossain sarjassa, tai avoin seksikohtaus. Transsukupuolisuus oli täysin tabu. AIDS oli homojen tauti ja rangaistus siitä että harrasti vääränlaista seksiä. 90-luvulla sekin oli vielä aika uutta, että ihmiset asuivat yhdessä ennen avioliittoa, ja vanhat ihmiset paheksuivat sitä. Ja avioton lapsikin oli silloin vielä monen mielestä paheksuttavaa. Jos värjäsit tukan siniseksi, koko perhe oli järkyttynyt. Lävistykset muualla kuin korvissa olivat paha juttu. Ja tatuoinnitkin ovat yleistyneet kunnolla vasta 2000-luvun puolella. Jotkut vanhanaikaiset ihmiset, kuten oma äitini, pitävät vieläkin tatuointeja rikollisten juttuna. Äiti on sanonut, ettei voisi luottaa ihmiseen jolla on tatuointeja. Ei varmasti ole ainoa vanha ihminen, joka noin ajattelee.
Niin se aika kultaa muistot, jos on itse ollut tämmöisen keskustelun ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90 luvulla oli vielä yhteisöllisyys, toisen huomioon ottaminen yms tärkeitä asioit, nykyään vaan haistatellaan, möllötellään tai aletaan kuvaamaan jos joku olisi avun tarpeessa.
Lisään vielä, että 90-luvulla pornoa paheksuttiin ja se oli hyväksyttävää vain miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Joopa joo ja höpö höpö.
90-luvulla oli jo paljon rasismia, vaikka Suomessa oli vain vähän ei-valkoisia.
Transsukupuolisia on ollut aina, mutta heillä ei ollut mediassa minkäänlaista ääntä. Varmasti miettivät sukupuoli-identiteettiään päivittäin, kun oli niin huonot mahdollisuudet korjata sukupuolta. Piti vaan teeskennellä olevansa sitä mitä muut odottivat.
Samoin ihmiset ovat aina "loukkaantuneet" tai kokeneet että joku asia on vahingollinen, mutta niitä valituksia ei TV-asemat ja lehdet ole välttämättä julkaisseet. Sosiaalisessa mediassa vähemmistöt ovat saaneet oman äänen, ja yhtäkkiä on kohdattava se, että heillä on oikeutensa puhua.
Sitä paitsi 90-luvulla pöyristyttiin sellaisista asioista, jotka ovat nykyään täysin normaaleja. Esim. homohahmo jossain sarjassa, tai avoin seksikohtaus. Transsukupuolisuus oli täysin tabu. AIDS oli homojen tauti ja rangaistus siitä että harrasti vääränlaista seksiä. 90-luvulla sekin oli vielä aika uutta, että ihmiset asuivat yhdessä ennen avioliittoa, ja vanhat ihmiset paheksuivat sitä. Ja avioton lapsikin oli silloin vielä monen mielestä paheksuttavaa. Jos värjäsit tukan siniseksi, koko perhe oli järkyttynyt. Lävistykset muualla kuin korvissa olivat paha juttu. Ja tatuoinnitkin ovat yleistyneet kunnolla vasta 2000-luvun puolella. Jotkut vanhanaikaiset ihmiset, kuten oma äitini, pitävät vieläkin tatuointeja rikollisten juttuna. Äiti on sanonut, ettei voisi luottaa ihmiseen jolla on tatuointeja. Ei varmasti ole ainoa vanha ihminen, joka noin ajattelee.
Niin se aika kultaa muistot, jos on itse ollut tämmöisen keskustelun ulkopuolella.
Voi kun palattaisiin vanhoihin hyviin aikoihin, liian paljon syntiä ja moraalittomuutta, mitä enemmän kristittyjä arvoja vähennytty ja poistettu sitä huonommin ihmiset voi.
Alkaen tästä että lapset määrää vanhempiaan, nuorten joukko kasvava väkivalta, murhat, sanavapauden ja oikeuksien rajaaminen jne.
Vierailija kirjoitti:
Itse näin nykynuorisoon kuuluvana (oon syntynyt 2002/nyt 18) voin sanoa et vaik en tiiä millast alkoholin käyttö on ollut menneillä vuosikymmenillä niin ei se nyt mitenkään tavatonta ole nykyäänkään. Join 14-v syntymäpäivästä joka toinen viikonloppu alaikäisenä, sinänsä huvittavaa kun nyt vihdoin täytin 18-v nii en oo viel ees päässy baarii tai nyt on ylioppilaskirjoitukset nii eipä oo aikaakaan. Mut joo nykyää kannabiksen polttaminen on sellane et kotibileissä löytyy ainaki yks joka polttelee, toki jotku vielki on sitä vastaan ihan omanikäisistäkin. Ainakin äidin kans asiasta puhuessa se tuntuu kauhistelevan kannabiksen polttoa nii ei kai sen nuoruudessa ollu iha sama meno.
Ei ollut marihuanaa saatavilla, hashista nuoret poltti, piipulla. Nimim. Been there
Vierailija kirjoitti:
Kun puhelin soi, juostiin sukat lattialla lipsuen ja huutaen "Se on mulle!" koska soittaja saattoi olla bestis tai poikakaveri.
Ylä-asteelle siirtyessa alettiin polttaa, se oli yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Röökirinki roskiksen takana oli myös sosiaalinen tapahtuma, josssa maanantaisin käytiin läpi viikonlopun bileet sun muut.
Energiajuomaa ei ollut pitämään hereillä, juotiin kahvia tai teetä.
Minä olin ujo ja vähän kiusattu poikien osalta, muutamat koulumme kovitytöt huuteli sitten tupakkapaikalta että "Tiina tuu tänne!" ja olin heidän keskellään turvassa vaikken itse polttanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Joopa joo ja höpö höpö.
90-luvulla oli jo paljon rasismia, vaikka Suomessa oli vain vähän ei-valkoisia.
Transsukupuolisia on ollut aina, mutta heillä ei ollut mediassa minkäänlaista ääntä. Varmasti miettivät sukupuoli-identiteettiään päivittäin, kun oli niin huonot mahdollisuudet korjata sukupuolta. Piti vaan teeskennellä olevansa sitä mitä muut odottivat.
Samoin ihmiset ovat aina "loukkaantuneet" tai kokeneet että joku asia on vahingollinen, mutta niitä valituksia ei TV-asemat ja lehdet ole välttämättä julkaisseet. Sosiaalisessa mediassa vähemmistöt ovat saaneet oman äänen, ja yhtäkkiä on kohdattava se, että heillä on oikeutensa puhua.
Sitä paitsi 90-luvulla pöyristyttiin sellaisista asioista, jotka ovat nykyään täysin normaaleja. Esim. homohahmo jossain sarjassa, tai avoin seksikohtaus. Transsukupuolisuus oli täysin tabu. AIDS oli homojen tauti ja rangaistus siitä että harrasti vääränlaista seksiä. 90-luvulla sekin oli vielä aika uutta, että ihmiset asuivat yhdessä ennen avioliittoa, ja vanhat ihmiset paheksuivat sitä. Ja avioton lapsikin oli silloin vielä monen mielestä paheksuttavaa. Jos värjäsit tukan siniseksi, koko perhe oli järkyttynyt. Lävistykset muualla kuin korvissa olivat paha juttu. Ja tatuoinnitkin ovat yleistyneet kunnolla vasta 2000-luvun puolella. Jotkut vanhanaikaiset ihmiset, kuten oma äitini, pitävät vieläkin tatuointeja rikollisten juttuna. Äiti on sanonut, ettei voisi luottaa ihmiseen jolla on tatuointeja. Ei varmasti ole ainoa vanha ihminen, joka noin ajattelee.
Niin se aika kultaa muistot, jos on itse ollut tämmöisen keskustelun ulkopuolella.
Voi kun palattaisiin vanhoihin hyviin aikoihin, liian paljon syntiä ja moraalittomuutta, mitä enemmän kristittyjä arvoja vähennytty ja poistettu sitä huonommin ihmiset voi.
Alkaen tästä että lapset määrää vanhempiaan, nuorten joukko kasvava väkivalta, murhat, sanavapauden ja oikeuksien rajaaminen jne.
Noilla asioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä kirjoitin. Eikä ne johdu siitä, että ihmiset asuu avoliitossa ja homot ovat hyväksyttyjä.
Enemmänkin epätasa-arvoistuminen, köyhyys, työttömyys ja tukien leikkaaminen ovat niitä asioita, joista noita ongelmia kumpuaa. Ja jos katsot USA:ta, missä on paljon enemmän kristillistä oikeistoa, niin samoja ongelmia sielläkin on. -sama
Minun 50-60-luvulla syntyneet vanhempani ovat molemmat maaseudulta, duunari/maanviljelijäperheestä. Isä on karjakkona työskennelleen yksinhuoltajaäidin nuorimmainen, nykyään tohtori. Äiti maatilan tytär, maisteri. Ymmärtääkseni tämän tyyppinen luokkanousu oli nimenomaan tavallista siihen aikaan, vaikka varmaan sitä herravihaista duunariväkeäkin oli. Isäni äiti pakotti kaikki neljä lastaan lukioon ja 3/4 päätyi korkeakouluun sen jälkeen.