Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä päästit irti ulkonäön murehtimisesta?
27.08.2025 |
Ikää nyt 46 ja vaikka mitä teen; kuorin ihoa, laitan hiuksia jne, niin venähtänyt naama ja kaula näkyy peilistä.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt se vasta on alkanut eläkeiässä, olen aina ollut kaunis ja hyvä keho, nyt saa vahtia ettei tule kiloja kun on ollut pari nivelleikkausta jarruttamassa liikuntaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vielä. Olen 57 v.
Anoppi säästää, että voi mennä leikkauttamaan silmäpussit pois. Hänellä on ikää 81 v. Toivottavasti olen itse päässyt ulkonäöstä murehtimisesta eroon tuon ikäisenä.
Murehdin kun katson valokuvia itsestäni. Peilistä katsoo ihan ok näköinen täti, mutta valokuvissa näkyy vanha, väsynyt ja rupsahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-iän jälkeen ei ole ulkonäkö kiinnostanut. Tai no, tukka on tällainen liru että päälaki paistaa, mutta kun sille ei voi mitään niin en siitäkään jaksa oikein murehtia, harmittaa vain surkeat hiusgeenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus teininä ja parikymppisenä oli jotain epävarmuuksia että olen liian pitkä tai oudonnäkönen, nyt pidän ulkonäöstäni . Olen aika naturel enkä meikkaile tai laittaudu t.33v
En ole koskaan murehtinut ulkonäköäni, kaksi silmää ja nenä niiden alla, miksi olisin? Pitäisikö minun näyttää joltain muulta mitä olen? Ei ketään kiinnosta muiden, tavallisten ihmisten, ulkonäkö.
N67
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan murehtinut, mutta olen toisaalta päässyt helpolla. Olen aika hyvän näköinen (vaikkakaan en mikään veretseisauttava kaunotar), minulla on hyvät hiukset ja iho, sekä todella kauniit mittasuhteet ja olen aina ollut hyvin hoikka.
Olen nyt 46v ja ihmettelen, miten ihoni on pysynyt niin kiinteänä kuin on. Kevyitä uurteita on silmäkulmissa, mutta esim. decolte on kuin 16-vuotiaalla. Ja en ole mikään terveysintoilija. Hyvä tuuri vissiin geenilotossa.
Sitten kun iho alkaa todenteolla vanheta, otan todennäköisesti jotain kiinteyttäviä käsittelyjä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt se vasta on alkanut eläkeiässä, olen aina ollut kaunis ja hyvä keho, nyt saa vahtia ettei tule kiloja kun on ollut pari nivelleikkausta jarruttamassa liikuntaa
Sama minulla, nyt vasta eläkeiässä. Itseäni hatuttaa suunnattomasti harvenevat hiukset. Hirveä homma peitellä sisuskumia. Ei muuta valittamista. Olen paria kuukautta vaille kasikymppinen.
Olisipa kiva tulla sanomaan, että nyt olen 44-vuotiaana todennut, että sisäinen kauneus on tärkeintä. Sen sijaan totean, että olen hyväksynyt että näytän elähtäneeltä ja tästä eteenpäin on vain lisää alamäkeä luvassa. Murehtiminen on ainakin turhaa.
Joskus 30-vuotiaana opin hyväksymään oman ulkonäköni. Muutamaa vuotta myöhemmin ensimmäiset ikääntymisen merkit alkoivat näkyä, ja siihen loppui oman ulkonäköni hyväksyminen.
50 vee ja samat ajatukset aamuisin puuteria, kajalia ja ripsaria naamaan vedellessä kuin 15 veenä. Siis että pakko meikata jotta näyttää paremmalta.
Alue: Aihe vapaa
En oo koskaan murehtinutkaan