Lue keskustelun säännöt.
Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille
Listataan asioita mitkä olivat normaaleja ennenvanhaan vaikkapa 70-luvulla ja nykyään nuoret nauravat niille
Minä aloitan:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä
Mitä muita tulee mieleen?
-
Kommentit (1446)
Vähän ohi aiheen, mut tänään just mietittiin miehen kanssa että kymmenen vuoden päästä ihmetellään, et miten vielä vuonna 2019 ja 2020 alussakin oli normaalia, et joku matkusti lentokoneella (tai ylipäätään matkusti) esim. Tukholmasta Helsinkiin osallistuakseen palaveriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soitettiin pilasoittoja, eikä vastaanottaja voinut selvittää, kuka soitti. Mutta ei voinut jättää vastaamattakaan, kun ei tosiaan tiennyt, kuka soitti...
.....varsinkin yleisistä puhelinkopeista......oi aikoja
Vierailija kirjoitti:
Jos teinipojat(alle 19v.) eivät viitsineet/halunneet opiskella, he menivät töihin, ja jatkoivat työuraansa koko aikuisiän.
Onko nykypäivänä kukaan 20-kymppinen poika ollut ikinä päivääkään töissä.
Ja taitaisi heitä naurattaa tuollainen muinainen käytäntö, että elääkseen pitäisi tehdä itse työtä eikä elää muiden työllä. Mutta ei ne tiedä sitä vaan luulee, että näin on ollut aina, ja aina oleva.
En ole vielä kolmeakymmentä, mutta minun lapsuudessani oli melko tavallista kävellä kaverin talolle, koputtaa oveen ja kysyä, onko kaveri kotona ja pääseekö pihalle.
Kun oltiin bussissa tai junassa pitkällä matkalla, katseltiin maisemia ikkunnasta (miten tylsää nykynuorten mielestä) ja luettiin kirjaa tai lehteä (miten noloa nykynuorten mielestä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Tuossa ekassa kohdassa on kyllä vähän white priviledge-fiilis. Ei nimittäin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla suinkaan mitenkään automaattisesti ollut "etuoikeutta" olla yksilöitä, vaan rotunsa edustajia heistä usein valtaväestö pyrki tekemään vaikka väkisin. Rasismi eli ja voi hyvin ysärilläkin.
Kukaan ei ihmetellyt yksittäisiä mustia ennen 1990-lukua. Rasismi alkoi toden teolla vasta somalien rantauduttua Suomeen ysärillä.
Somalit alkoivatkin tulla Suomeen ihan 90-luvun alussa ja sitä ennen rasismi kohdistui mm. Vietnamin ja Chilen pakolaisiin.
Ja jos nyt ajatellaan esimerkiksi ihan tätä kotimaista vähemmistöämme, eli romaneita, niin saavatko he olla aidosti yksilöitä vieläkään, vai eikö vieläkin heihin suhtauduta negatiivisesti siksi, että he ovat heimonsa edustajia? Eikö heitä kohtaan ole vieläkin ennakkoluuloja juuri siksi, että heidät nähdään ensin heimonsa edustajina ja yksilöinä vasta sitten kun opitaan tuntemaan?
Oisko ihan ansaittua se huono maine mannèílla ? Eikä vietnamin pakolaisiin suhtauduta pahasti
Eli tunnista ettei romaneja ole kohdattu yksilöinä vaan massana joka ”ansaitsee” huonon maineen. Miten ajattelet että asenne helpottaa romanien elämää esim. opiskelun, työharjoittelujen, työpaikkojen saannin suhteen? Heidän kohtaamansa esteet on niin isoja kantasuomalaisiin nähden, koska joka paikassa nähdään vain negatiivisena etnisen ryhmän edustajana eikä omana itsenään. Rasismi osaltaan edesauttaa sitä omiin poteroihin vetäytymistä. Tietysti joka yhteisössä on omat ongelmat mutta valkoiset kantasuomalaiset voi lähteä myös itse purkamaan ongelmaa kohtaamalla ihmiset yksilöinä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mut tänään just mietittiin miehen kanssa että kymmenen vuoden päästä ihmetellään, et miten vielä vuonna 2019 ja 2020 alussakin oli normaalia, et joku matkusti lentokoneella (tai ylipäätään matkusti) esim. Tukholmasta Helsinkiin osallistuakseen palaveriin.
Varmaan näin ja nyt ei puhuta mistään ruuduntuijottelusta, vaan virtuaalitodellisuudesta. Silloin ei voi enää pyöriä tärkeänä lentoasemilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsistä, ap. Näistä ei juurikaan mikään ole ollut noin 1970-luvulla:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin ---- juu ei, tuo oli ehkä vielä asiain laita agraariaikaan eli 1940-luvulla, mutta 70-luvulla elettiin kaupungistuneessa yhteiskunnassa, ja koulua kävivät tytötkin. Kuten täältä näet, koulutusaste nousi samalle tasolle jo 1960-luvulla syntyneillä.
https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-30_001.html
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle ---- ikinä kuullutkaan esimerkiksi Vanhan valtauksesta ja stallareista? Kyllä yliopistoissa oli paljonkin nuoria myös duunariluokasta, tosin silloin kuten NYKYÄÄNKIN vanhempien sosioekonominen asema ja koulutus ennustaa lapsen koulutusta ja sosioekonomista asemaa.
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan - no tämä koski kyllä miehiä ja naisia, vaikka toki naimattomiakin oli runsaasti, ei yhtä paljon kuin nykyään kumminkaan.
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies - syntyvyys putosi nykytasolle jo 1970-luvun alussa, ehkäisyä käytettiin innolla. JOS lapsia hankittiin, ne tosiaan hankittiin nuorempina kuin nyt, ja tämä koski ennen kaikkea naisia, ei niinkään miehiä.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.333559
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä. Tupakointi kyllä, mutta varsinkin naisten ei kyllä ollut hyväksyttyä olla humalassa. Joka tapauksessa siihen aikaan alkoholia kului roimasti vähemmän kuin nykyään.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128476/ap-1981-1-ylalahti…
"Suomessa juotiin 2,88 litraa sataprosenttista alkoholia henkeä kohti laskettuna vuonna 1968 ia vastaavasti 6,31 litraa vuonna 1976. Kun vuonna 1968 oli 15 vuotta täyttäneestä väestöstä raittiita naisia 43 yo, heitä oli vuonna 1976 enää vain 20 %. Raittiita miehiä oli vastaavasti vuonna 1968 L4%ia vuonna 1976 I %"
Vertailun vuoksi: 2019 suomalaiset kuluttivat 10 litraa sataprosenttista alkoholia - ja kokonaan raittiita miehiä on 12, naisia 15 prosenttia. Eli aika hitsisti vähemmän kuin 1970-luvulla.
N54, yhteiskuntatieteilijä
Ehkä Helsingissä on oltu modernimpia, mutta syvällä maaseudulla esim. Pohjanmaalla oltiin aika alkukantaisia. 70-luvulla nuorilla oli korkea kynnys lähteä etelän isompiin kaupunkeihin kuten Turkuun, Tampereelle tai Helsinkiin. Oli turvallisempaa jäädä kodinhengettäräksi kotikuntaan. Tuohon aikaan pikkukylätkin olivat vielä vireitä paikkoja, joissa oli paljon nuoria ihmisiä. Pikkukylissä oli kyllä 70-luvulla sitkeästi tätä koulutuksen halveksuntaa. Oppikouluja ei välttämättä ollut tai ei ollut rahaa kustantaa oppikouluja.
'
Täh? Olin Kiuruvedeltä, siellä oli maan suurin maaseutuoppikoulu, 1000 oppilasta . Kaikki ylioppilaat kyllä lähtivät kaupunkeihin. Esim. Jyväskylän yliopistoon tai Kuopioon. Korkeakouluja oli muuallakin kuin mainitsemissasi kolmessa kaupungissa, kiitos Kekkosen toiminnan. Vuositasolla n. 80 ihmistä häipyi.
Mutta tää olikin Savossa, jossa ollaan sosiaalisia ja rohkeita. .Eri asia Pohjanmaalla. :)
Voi voi, Pohjanmaalla on aina ollut yrittäjiä, ei siellä rohkeuden puutteesta kärsitä eikä kärsitty ennenkään.
70- luvulla ei enää ajateltu että naisen pitää mennä naimisiin eikä tarvi amma ttia.
Kaikki sen ajan nuoret naiset kyllä hankkivat ammatin ja työn .
Vierailija kirjoitti:
Mentiin töihin ja elöttettiin itsensä eikä loisittu toisten siivella vuodesta toiseen.
Tuen antaja on syypää tukiin. -Aikaisemmin työpaikat olivat pysyvämpiä, nykyään lähinnä virat ovat, joissa myös eniten vahinkoa tuotetaan. 30 vuotinen riistovallan kausi on tuhonnut maamme perumattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos näin voi käydä nyt Kanadassa, on sama pian täällä kun ideologia etenee.
Höpö höpö. En usko käyneen Kanadassakaan. Mulle ainakaan kyse ei ole ideologiasta vaan terveestä järjestä. Ihminen on yksilö ensisijaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Jep. Mietipäs sitä että Kanadassa heitettiin teinitytön isä vankilaan, koska ei suostunut kutsumaan häntä pojaksi. Kyllä, luit oikein.
Lähdekriittisyys? Miestä oli perheoikeudessa käsketty olemaan jakamatta julkisesti tietoja joiden perusteella lapsi voitaisiin tunnistaa, ja sai tuomion koska rikkoi tätä määräystä eli lapsen yksityisyyssuojaa.
Arvasin että valeuutinen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Tuossa ekassa kohdassa on kyllä vähän white priviledge-fiilis. Ei nimittäin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla suinkaan mitenkään automaattisesti ollut "etuoikeutta" olla yksilöitä, vaan rotunsa edustajia heistä usein valtaväestö pyrki tekemään vaikka väkisin. Rasismi eli ja voi hyvin ysärilläkin.
Kukaan ei ihmetellyt yksittäisiä mustia ennen 1990-lukua. Rasismi alkoi toden teolla vasta somalien rantauduttua Suomeen ysärillä.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ne harvat täällä ennen 90-lukua eläneet mustat saivat kyllä kokea rasismia. Alkaen jo Rosa Claysta, joka oli ensimmäinen tiedossa oleva afrikkalaistaustainen suomalainen. En taida tietää täällä ennen 90-lukua asuneita mustia.
Varmasti saivat kummastusta osakseen, mutta väittäisin ettei se ollut rasistista sillä tavalla kuin nykyään. Itselläni oli 80-luvulla lapsena afrikkalainen kaveri, jonka vanhemmat olivat lääkäreitä. Rasismi ilmiönä alkoi 90-luvulla kun maahan alkoi itärajalta tulemaan toistaan kurjemmissa oloissa eläneitä neuvostokansalaisia ja luku- ja kirjoitustaidottomia Afrikan sisällissotia paenneita. Vielä kun lama oli jo omasta takaa päällä.
Synnyin -89, pikkulapsiaikanani äitini kipuili kovasti pöyristyttävästä muutoksesta, jonka mukaan lapsia ei ollut enää ok kurittaa fyysisesti. Kymmenisen vuotta vanhempi isoveljeni oli vielä kasvatettu koivunvitsan avustuksella ja itsekin sain pari kertaa joskus 2-4 vuotiaana tukkapöllyä ennenkuin äiti pikkuhiljaa alkoi tottumaan ja hyväksymään "uuden normaalin". Tämä siis hänen itsensä kertomana, kuvaili miten raju muutos asenneilmapiirissä siitä miten lapset kuuluu kasvattaa tapahtui suhteellisen lyhyessä ajassa. Nykyään hänkään ei voi ymmärtää miten lapsen fyysinen kurittaminen on voinut joskus tuntua normaalilta ja asiaankuuluvalta asialta.
Muistan myös miten joskus ala-asteikäisenä vasta minulle selvisi että erinäiset nimitykset romaneista, kiinalaisista, venäläisistä ja tummaihoisista on loukkaavia. Meidän pikkukylässä aikuiset usein käyttivät näitä sanoja ihan neutraalisti, ilman että puheenaiheen konteksti oli mitenkään halveksuva tai ennakkoluuloonen, joten itselläni tuli suht myöhään opittua että ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla toimistotöissä täytin jotain tärkeitä lomakkeita kirjoituskoneella. Naputtelin ja oli hiton vaikea saada joku teksti osumaan pieneen ruutuun. Korjata ei oikein voinut, kun alla oli kalkkiiripaperi ja teksti painautui sen avulla toiseenkin lomakkeeseen. Kyllä kului kesäapulaisella paperia.
Silloin oli vielä toimistoapulaisia. No ehkä nykynuoret eivät naura asialle, mutta ehkä aiheuttaa kummastusta, että oli tällaisia toimistohommia, kuten konekirjoittajia ja sisäisen postin jakajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 2000-luvun alussa tekstareissa asia piti mahduttaa 160 merkkiin. Ilman emojeja. Yksikin ylimääräinen merkki, ja meni tuplahinta.
No montako niihin nykyisin saa? Eikö se ole enää sama? Nykyisillä naurettavilla puhelimilla kirjoittaa vain pakolliset, kun karvalakkimalleilla pystyi kirjoittamaan todella nopeasti vaikka katsomatta pitkiä viestejä.
Pystyin vanhalla näppäinpuhelimella kirjoittamaan pitkiä viestejä silmät kiinni täysin oikein. Oli suunnilleen sata kertaa nopeampaa kuin nykyisillä tuhraaminen, joissa joka toinen kirjain menee viereen/väärin ja saa korjata. Huomattavasti huonompia ovat puhelimet tässä suhteessa.
Enää ei tietysti tekstiviestejä juurikaan kirjoiteta, mutta whatsapp yms sama homma.
Täytyy kyllä sanoa näin 1970-luvulla lapsuuteni eläneenä etten tunnista aloitusviestistä kuin tuon viimeisen kohdan, eli kännääminen oli yleisesti hyväksyttyä. Sitä se oli kyllä vielä 1990 luvullakin kun olin nuori aikuinen.
Nuo muut kohdat olivat enempi realismia ehkä joskus 1930-1950 -luvuilla. Vahvasti vaikuttaa että avausviestin kirjoittajalle ei oikein ole asioihin perspektiiviä, eli heitetään jotain historian hämärässä tapahtuneita asioita ties mille vuosikymmenelle kun itsellä ei ole mitään käryä 1970-luvun elämästä. Toki olen Helsinkiläinen ja täällä ollaan aina näissä asioissa selvästi maaseutua edellä, eli ehkä jossain tuppukylässä saattoi meininki vielä olla tuollaista 1970-luvun alussa. Sinänsä kyllä koko 1970-luku oli todella ummehtunutta suomettumisen/pysähtyneisyyden/köyhyyden aikaa.
Itse näin nykynuorisoon kuuluvana (oon syntynyt 2002/nyt 18) voin sanoa et vaik en tiiä millast alkoholin käyttö on ollut menneillä vuosikymmenillä niin ei se nyt mitenkään tavatonta ole nykyäänkään. Join 14-v syntymäpäivästä joka toinen viikonloppu alaikäisenä, sinänsä huvittavaa kun nyt vihdoin täytin 18-v nii en oo viel ees päässy baarii tai nyt on ylioppilaskirjoitukset nii eipä oo aikaakaan. Mut joo nykyää kannabiksen polttaminen on sellane et kotibileissä löytyy ainaki yks joka polttelee, toki jotku vielki on sitä vastaan ihan omanikäisistäkin. Ainakin äidin kans asiasta puhuessa se tuntuu kauhistelevan kannabiksen polttoa nii ei kai sen nuoruudessa ollu iha sama meno.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi
Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?
2000-luvun alkupuolella myös tytöt dokasi jo kasiluokalla, ei ollut vain poikien "harrastus". Ei kaikki tietenkään, mutta jopa ihan hyvien perheiden lapsista osa oli näitä juopottelijoita. Ja suurimmasta osasta tuli ihan kunnon työssäkäyviä, asiansa hoitavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Synnyin -89, pikkulapsiaikanani äitini kipuili kovasti pöyristyttävästä muutoksesta, jonka mukaan lapsia ei ollut enää ok kurittaa fyysisesti. Kymmenisen vuotta vanhempi isoveljeni oli vielä kasvatettu koivunvitsan avustuksella ja itsekin sain pari kertaa joskus 2-4 vuotiaana tukkapöllyä ennenkuin äiti pikkuhiljaa alkoi tottumaan ja hyväksymään "uuden normaalin". Tämä siis hänen itsensä kertomana, kuvaili miten raju muutos asenneilmapiirissä siitä miten lapset kuuluu kasvattaa tapahtui suhteellisen lyhyessä ajassa. Nykyään hänkään ei voi ymmärtää miten lapsen fyysinen kurittaminen on voinut joskus tuntua normaalilta ja asiaankuuluvalta asialta.
Muistan myös miten joskus ala-asteikäisenä vasta minulle selvisi että erinäiset nimitykset romaneista, kiinalaisista, venäläisistä ja tummaihoisista on loukkaavia. Meidän pikkukylässä aikuiset usein käyttivät näitä sanoja ihan neutraalisti, ilman että puheenaiheen konteksti oli mitenkään halveksuva tai ennakkoluuloonen, joten itselläni tuli suht myöhään opittua että ei ole ok.
Olen syntynyt samana vuonna ja tunnistan samat asiat. Minun äitini oli valveutunut kasvattaja ja kasvatus oli hyvin samantyyppistä kuin nykyään, mutta samanikäiset kaverit ovat kertoneet fyysisen kurituksen olleen ihan "normaalia".
Ja juu, muistan itse joskus pikkulapsena huutaneeni n-sanaa nähdessäni luultavasti elämäni ensimmäisen kerran tummaihoisen. En ollenkaan tajunnut että se olisi jotenkin loukkaavaa. Äitiä kuulemma hävetti, aika pian tämän jälkeen tuon sanan käyttö kiellettiin.
'
Täh? Olin Kiuruvedeltä, siellä oli maan suurin maaseutuoppikoulu, 1000 oppilasta . Kaikki ylioppilaat kyllä lähtivät kaupunkeihin. Esim. Jyväskylän yliopistoon tai Kuopioon. Korkeakouluja oli muuallakin kuin mainitsemissasi kolmessa kaupungissa, kiitos Kekkosen toiminnan. Vuositasolla n. 80 ihmistä häipyi.
Mutta tää olikin Savossa, jossa ollaan sosiaalisia ja rohkeita. .Eri asia Pohjanmaalla. :)