Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.
Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.
Täällä ei tunnuta ymmärtävän avioliiton olemusta lainkaan. Se ei siis ole mikään hetkellinen kimppakämppäratkaisu, vaan oikeudellinen sopimus, jossa kaksi ihmistä muodostaa perheen. Usein perheeseen kuuluu myös lapsia. Perhe on siis yksikkö, eikä mikään ihme nollasummapeli, jossa vahditaan, että kuka saa eniten hyötyä. Naisen tulot ovat usein pienemmät raskauksien tai kotiäitiyden takia. Miehet voivat jäädä työttömäksi siinä missä naisetkin ja toisinaan elämässä tulee esim. terveydellisiä vastoinkäymisiä. Miten ihmeessä sellainen avioliitto voi kestää, jossa nainen alusta saakka varautuu eron jälkeiseen taloudelliseen tilanteeseen ja mies piilottelee varojaan, ettei nainen (oma vaimo!) pääse niistä hyötymään. Ja miten omille lapsille selitetään se, että äiti ei nyt pääse Kanarialle meidän kanssa, kun sillä on pienemmät tulot. Jos olet mennyt naimisiin vain sen takia, että halusit iihanat häät ja avioliiton varsinainen tarkoitus jäi vähän vähemmälle pohdinnalle, niin nyt viimeistään kannattaisi vähän miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi perhe, yksi elintaso. Molemmilla on omat tilit ja maksetaan omat laskumme jos rahaa tilillä riittää, ja loput rahat menee perheen ruokaan jne. Ei tulisi mieleenkään elää parisuhteessa samassa taloudessa ihmisen kanssa joka sanoisi että ei, nämä on mun rahat, elä sä omillas. Jos jaan jopa ruumiini ja henkisen itseni toisen kanssa olemalla rakkaussuhteessa eli parisuhteessa, niin maallisen jakaminen on pikku juttu.
Ihmettelen tätä nykyistä kulttuuria että raha on ihmiselle intiimiä yksityisyyttä, mutta ruumis on täysin jaettavissa kenen kanssa vaan.
Mulle mies sanoi jo 20 vuotta sitten että hän antaa vaikka paidan päältään ja housut jalastaan perheen eteen, ja samalla tavalla minä ajattelen, me ollaan yksikkö yhdessä.
Meillä lapsi kulki aina julkisilla ja kirppisvaatteissa kouluun. Kiusaamista tuli näistä ja halpahallivaateista. Lapset koulussa olivat ihmeissään kun isä tuli hakemaan järkyttävän kalliilla autolla. Ero tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.
Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.
Täällä ei tunnuta ymmärtävän avioliiton olemusta lainkaan. Se ei siis ole mikään hetkellinen kimppakämppäratkaisu, vaan oikeudellinen sopimus, jossa kaksi ihmistä muodostaa perheen. Usein perheeseen kuuluu myös lapsia. Perhe on siis yksikkö, eikä mikään ihme nollasummapeli, jossa vahditaan, että kuka saa eniten hyötyä. Naisen tulot ovat usein pienemmät raskauksien tai kotiäitiyden takia. Miehet voivat jäädä työttömäksi siinä missä naisetkin ja toisinaan elämässä tulee esim. terveydellisiä vastoinkäymisiä. Miten ihmeessä sellainen avioliitto voi kestää, jossa nainen alusta saakka varautuu eron jälkeiseen taloudelliseen tilanteeseen ja mies piilottelee varojaan, ettei nainen (oma vaimo!) pääse niistä hyötymään. Ja miten omille lapsille selitetään se, että äiti ei nyt pääse Kanarialle meidän kanssa, kun sillä on pienemmät tulot. Jos olet mennyt naimisiin vain sen takia, että halusit iihanat häät ja avioliiton varsinainen tarkoitus jäi vähän vähemmälle pohdinnalle, niin nyt viimeistään kannattaisi vähän miettiä.
Ensimmäinen mieheni ratkaisi asian niin, että lapset jäivät köyhän äitinsä kanssa kotiin. :D
Jos ollaan yhdessä, niin sitten ollaan joko köyhiä yhdessä tai rikkaita yhdessä. Kun menimme naimisiin ja saimme lapsen, "minästä" tuli "me". Kaikki tulot ovat perheen yhteiseksi hyväksi ja yhdessä päätetään, mihin ne käytetään. Kaikki omistetaan puoliksi. Olin ihan pöyristynyt lukiessani tuota artikkelia, en lähtisi tuommoiseen. Jos haluaa olla "minäminä " ja "minun rahat " niin olkoon hankkimatta lapsia. Maksan enemmän jos tienaan enemmän, puolisoni maksaa enemmän jos tienaa enemmän, ja sukulaisten rahalahjoja käyttää kumpi vain riippumatta siitä, kumman sukulainen lahjan antoi.
Vierailija kirjoitti:
Asumisesta pitää enemmän tienaavan maksaa, mutta jokainen maksakoon itse ruokansa, vaatteensa ym.
Jos ruuat maksaa kumpikin omansa, niin sitten jääkaapissa pitää olla kummallekin omat hyllyt, kumpikin käy ostamassa omat ruokatarpeet kaupasta ja tekee itse omat ruokansa omilla ruuanvalmistusvälineillä. Himppasen hankalaa, sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta on rahat olleet yhteisiä. Kummallista olisi ajatella ettei olisi, mutta jokainen tyylillään.
Olen aina tienannut enemmän kuin Vaimo, tosin enää 1000e enemmän, mutta vaimo taas on saanut pari perintöä jotka ovat menneet yhteisiin asioihin.
Kun kaikki menee mikä tulee, niin mitäpä sitä laskemaan.
Kommentoin aiemmin, että meillä ei ole yhteiset rahat. Tässä viestissäsi olikin se pointti. Meillä kummallakaan ei mene kaikki mitä tulee. Kun on saatu kiva talo, ruoka pöytään ja kaikilla on vaatteet päällä, kumpikin saa sijoittaa loput rahansa miten tahtoo. Ehkä jos toinen sijoittaisi kaiken uhkapeleihin tai bileisiin, voisi tulla sanomista.
Jos kaikki pitäisi laittaa puoliksi, niin sitten tosiaan kaikki. Kotityöt pitäisi jakaa. Lastenhoito puoliksi(jos on lapsia). Myös vapaa-aikaakin pitäisi olla tasan yhtä paljon, ei saa loisia ja nukkua enempää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten avioliitossa voi olla eri elintaso? Kumpikin jos hankkii rahaa, nehän täytyy mennä perheen yhteiseen hyvään.
Näin meillä yli 40 vuotta jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa käy ilmi, että nainen tienaa yleensä aina vähemmän kuin mies. Eikö naisilla ole pokkaa pyytää rahaa työnantajalta? Vai miksi naiset valitsevat ne helpoimmat työt, josta ei makseta?
Äiti tienasi aina keskipallkkaa tai enemmän. Sai eläkettäkin yli 2000 e netto. Isällä vaan sattui olemaan vielä parempi palkka, koska äiti elätti häntä DI-opintojen ajan.
Tunnen perheen jossa molemmat vanhemmat opiskelivat vuoronperään hyväpalkkaiset ammatit. Miksei tämä voi olla mahdollista? Itse opiskelin miehen kanssa yhtä aikaa, molemmat opintolainoilla. Meillä hienoinen ero palkoissa, minulla 7 t E, miehellä 10t E, mutta koskamiehellä palkka sisältää etuisuuksia (työsuhdeauto, vapaaehtoinen firman maksama eläkevakuutus) on käteenjäävä osuus lähes sama. Välillä tienasi hieman enemmän, nyt hieman vähemmän. Omat pankkitilit ja sijoitukset, yhteisistä maksetaan jouksevat menot puoliksi.
Naisten matalapalkkaisuus on yhteiskunnallinen ongelma: valitaan ne matalapalkka-alat, jäädään vuosiksi kotiin eikä edetä uralla. Tällaisia keskusteluja ei tarvitsisi käydä jos palkkaeroissa keskimäärin yhtä usein se mies olisi kehnompipalkkainen. Perheet saavat ratkaista asian omalla tavallaan, mutta minusta naisena ikävä ajatus, että naiset ovat vieläkin perheessä miesten "elätettäviä" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä näistä opimme. Ehkä kannattaa pitäytyä omaa varallisuutta vastaavissa kumppaneissa. Myös päämäärät pitäisi olla yhteisiä.
Minua myös järkyttää ajatus, että meillä olisi perheen sisällä eri elintaso! Tosin tienataan molemmat suhteellisen paljon. Minä miestäni enemmän. Meillä on omat tilit ja yhteinen tili, josta maksetaan ruokaostokset yms.
Valmistuin miestäni myöhemmin, joten sen ajan mieheni maksoi enemmän ja kustansi yhden ulkomaan matkan, vaikka hänen ei olisi tarvinnut. Eikä hän muistuttele tästä ajasta tai vaadi korvauksia.
Kyllä minun korvaan kuulostaa, että tuossa artikkelin pariskunnilla taitaa olla muita ongelmia myöskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tavallaan eri elintasot. Asunto on tietysti sama ja ruoka pääosin samaa. Minulla on kuitenkin 4 kertaa kalliimpi auto kuin miehellä enkä joudu laskemaan rahoja jos käyn esimerkiksi kavereiden kanssa viihteellä. Toisaalta mieheni rahat menevät pääosin pelivelkoihin. Eri juttu, jos toinen olisi ilman omaa syytään työtön tai sairas, mutta en koe että tässä tilanteessa olisi kohtuullista vaatia rahojen täydellistä tasausta. Minä kuitenkin maksan yhteisiä kuluja tuloihin suhteutettunakin enemmän kuin hän. Luokkaa minä maksan 3-4 kertaa enemmän kuin hän, vaikka palkka on "vaan" vajaa tuplasti isompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.
Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?
Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.
MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.
Parempituloiselle ei kelpaa se pienituloisen elintaso. Ei meilläkään mies tykkää, kun kiellän lämmittämästä saunaa kuin korkeintaan kerran viikossa, teen paljon puuroja ja kasviskeittoja ruuaksi ja nalkutan jatkuvasti valojen sammuttamisesta. Kaupasta ostetaan halvinta kinkkua leivälle eikä sitä, josta mies tykkää.
Parempituloinen maksaa itse sen erotuksen.
Niinhän sitä luulisi, mutta ketjun mukaan se on parempituloisen hyväksikäyttöä.
Ehei, se on omien kulujen maksamista ihan samalla tavalla kuin se varaton nainen ostaa itse itselleen kengät, koska ne haluaa. Mutta jos esimerkissäsi nainen haluaa lämmittää saunan joka ilta, mutta mies sen joutuu maksamaan, niin kyseessä on parempituloisen hyväksikäyttö.
Tästähän tulee upea parisuhde. Nainen haluaa pullaa, joten hän ostaa tarvikkeet ja maksaa pullanpaistoon menneen sähkön. Vaikka mies miten kuolaisi lämpien korvapuustien perään, hän ei saa syödä niitä. Seksikin menee mahdottomaksi, sillä sitten pitäisi jakaa jollain tavalla pillereiden ja kondomien kustannukset sekä vesimaksu vedestä, jonka nainen käyttää alapesuun seksin jälkeen.
Muistutan edelleen jokaista ketjua lukevaa miestä, että yhdenkään naisen kanssa ei tarvitse muuttaa yhteen. Eikä lapsiakaan kannata hankkia, niihin menee paljon rahaa.
Haluaisin todella nähdä tämän perheyksikön excel-taulukon menojen jakautumisesta. Ei ole iltapuhteista pulaa.
Ei tarvita taulukkoa, kumpikin maksaa omat kulunsa. Ei tulojen perusteella, vaan käytön.
Tää on niin noloa!
Meillä on ystäväpariskuntia jotka splittaavat ravintolassa laskun vielä 20 yhteisen vuoden jälkeenkin. Tekisivät sen kotona! Monta kertaa olemme maksaneet laskun ettei tuosta kuitin tarkistuksesta tule mitään sirkusta. Kauppalaskustakin erottelevat toistensa "erityisostot" kuten partaterät, kasvorasvat, deodorantit, hiustenhoitoaineet ja kuukautissiteet.
Ja toinen 30v yhdessä ollut pari tietää tarkkaan nimetä kotoa jokaisen esineen kumpi sen omistaa:O Mun sohva, mun tv, mun saippuat, mun ulkoporeamme jne. Meillä on meidän koti, me ostamme sohvan, me kutsumme kaverit syömään meidän laittamaa ruokaa.
Mä en jaksaisi tuollaista jatkuvaa vahtimista ettei toinen vaan hyödy mun rahoistani!
Tuollaisessa suhteessa ei pitäisi sitten tehdä mitään toisen hyväksi. Kumpikin siivoaa omat sotkunsa jne. Toivottavasti nainen ei sorru passaamaan miestään ja päinvastoin. Jokin tuon tilanteen on aiheuttanut, ja siitä ei osata enää siirtyä pois. Huh huh. Kyllä sinkkuna on ihanaa kun näitä lukee.
Sanoisin että miehet passaa enemmän isopalkkaisempia vaimojaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten avioliitossa voi olla eri elintaso? Kumpikin jos hankkii rahaa, nehän täytyy mennä perheen yhteiseen hyvään.
Näin meillä yli 40 vuotta jo.
Ihan helposti voi. Eikä täydy. Ihmisillä on ihan Suomessakin oikeus sopia näistä keskenään - myös eri tavalla kuin teillä. Aika metkaa, eikö.
Peruselintaso on sama ja mistään ei ole pulaa jne. Eli tuon jutun ääriesimerkkejä, mutta toki minulla on kalliimmat harrastukset jne. Tienaan siis huomattavasti enemmän kuin vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.
Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.
Täällä ei tunnuta ymmärtävän avioliiton olemusta lainkaan. Se ei siis ole mikään hetkellinen kimppakämppäratkaisu, vaan oikeudellinen sopimus, jossa kaksi ihmistä muodostaa perheen. Usein perheeseen kuuluu myös lapsia. Perhe on siis yksikkö, eikä mikään ihme nollasummapeli, jossa vahditaan, että kuka saa eniten hyötyä. Naisen tulot ovat usein pienemmät raskauksien tai kotiäitiyden takia. Miehet voivat jäädä työttömäksi siinä missä naisetkin ja toisinaan elämässä tulee esim. terveydellisiä vastoinkäymisiä. Miten ihmeessä sellainen avioliitto voi kestää, jossa nainen alusta saakka varautuu eron jälkeiseen taloudelliseen tilanteeseen ja mies piilottelee varojaan, ettei nainen (oma vaimo!) pääse niistä hyötymään. Ja miten omille lapsille selitetään se, että äiti ei nyt pääse Kanarialle meidän kanssa, kun sillä on pienemmät tulot. Jos olet mennyt naimisiin vain sen takia, että halusit iihanat häät ja avioliiton varsinainen tarkoitus jäi vähän vähemmälle pohdinnalle, niin nyt viimeistään kannattaisi vähän miettiä.
Mitä ihmeen avioliiton olemusta?
Joskus historiassa viime vuosisadalla oli aika, jolloin oli yhteinen perhe, jota jatkui kuolemaan asti. Kaikki jaettiin hyvässä ja pahassa. Nykyinen fakta on , että yli puolet avioliitoista kariutuu. On tyhmää jättää tämä huomioimatta.
Samaten se, että aviopuolisot yhä harvemmin ovat sitä paita ja peppu tyyppiä, jossa toisen peppu pyyhitään toisen paitaan. Avioliitossakin ollaan yksilöitä ja siihen kuuluu myös taloudellista itsenäisyyttä. Se, että vaimo saa viikkorahaa vähemmän kuin lapset on yhä harvemmalle naiselle kestävä tilanne.
Nuo perheyksikköpuheet on sitä tyypillistä miehistä vallannäyttöä, jossa kaikki on hyvin kunhan yksikkö pysyy kontrollissa, silloinkin un mies sitä vähän rumpaisee.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on myös siitä, onko ollut mahdollisuus maksaa. Se on ihan ok, jos toinen maksaa lyhennykset ja toinen vakuutukset, ruuat jne. Mutta jos toisella ei ole lainkaan tuloja ja silti merkitään puolet hänen nimiinsä, se on lahja ja veronkiertoa olla hoitamatta siitä verot.
Ehkä teoriassa noin, mutta käytännössä tuolla ei ole väliä jos ollaan avioliitossa eikä avioehtoa ole. Milloin tahansa sitä varallisuutta pystyy siirtämään puolisoiden välillä verottomasti osituksen kautta. Kun avioerohakemus laitetaan vetämään, syntyy ositusperuste ja omistukset voidaan tasata. Tästä ei mene veroja. Vaikka avioeroa ei vietäisikään loppuun asti, ositus jää voimaan. Siksi verottajaa ei niin kauheasti kiinnosta, kuka sen asuntolainan on maksanut.
Tavallisessa ydinperheessä, jossa on yhteiset lapset, ei pitäisi vanhempiakaan hiertää pahasti jos toinen onnistuu toisen siivellä vähän vaurastumaan. Koska loppupeleissä se omaisuus menee kuitenkin omille lapsille.
Uusioperheessä on aivan eri tilanne, koska on sun ja mun lapset ja ehkä yhteisiäkin. Jos suurempituloinen kartuttaa pienempituloisen omaisuutta, se saattaa hiertää, koska silloin hän kartuttaa omaisuutta jonkun vieraan miehen lapsille omien lastensa kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumisesta pitää enemmän tienaavan maksaa, mutta jokainen maksakoon itse ruokansa, vaatteensa ym.
Jos ruuat maksaa kumpikin omansa, niin sitten jääkaapissa pitää olla kummallekin omat hyllyt, kumpikin käy ostamassa omat ruokatarpeet kaupasta ja tekee itse omat ruokansa omilla ruuanvalmistusvälineillä. Himppasen hankalaa, sanoisin.
Meillä molemmat lappaa kaupassa kärryyn sen mitä tekee mieli, hihnalla kumpikin maksaa sen mitä on kärryyn laittanut ja ruuat tehdään ja syödään yhdessä. Ei ole ollut lainkaan hankalaa.
Minusta teillä yhteisten rahojen pariskunnilla on usein aika kummallisia oletuksia meidän erillisten rahojen parien elämästä. Minä tunnen useamman erillisten rahojen pariskunnan ja jopa lapsiperheitä, eikä kukaan laputtele jääkaapissa ruokia tai tappele kuiteista senttien tarkkuudella (tai ylipäänsä).
Vierailija kirjoitti:
Jos ollaan yhdessä, niin sitten ollaan joko köyhiä yhdessä tai rikkaita yhdessä. Kun menimme naimisiin ja saimme lapsen, "minästä" tuli "me". Kaikki tulot ovat perheen yhteiseksi hyväksi ja yhdessä päätetään, mihin ne käytetään. Kaikki omistetaan puoliksi. Olin ihan pöyristynyt lukiessani tuota artikkelia, en lähtisi tuommoiseen. Jos haluaa olla "minäminä " ja "minun rahat " niin olkoon hankkimatta lapsia. Maksan enemmän jos tienaan enemmän, puolisoni maksaa enemmän jos tienaa enemmän, ja sukulaisten rahalahjoja käyttää kumpi vain riippumatta siitä, kumman sukulainen lahjan antoi.
Siis miksi ihmeessä erillisiä rahoja pitävät parit eivät saisi hankkia lapsia? Ajatteko yleensäkin noin mustavalkoisesti, että ihmiset jotka ovat kanssasi jostain eri mieltä eivät saisi haluta elämältään tiettyjä asioita?
Mulla tulot 2500,- netto, miehellä 750,-. Maksan kaikki laskut ja lopuilla ostan ruokaa, bensat jne. Mies laittaa omat rahansa johonkin, mutta ei ainakaan yhteisiin menoihin. Jos uskallan huomauttaa jotain, hän todistaa minulle aukottomasti, että ei kuluta ruokaa, sähköä, vettä tai lämmitystä juuri yhtään (vaikka hän on kotona ja minä töissä). Lisäksi hän vaihtaa renkaat ja leikkaa nurmikon/tekee lumityöt. Minä taas teen kaikki kotityöt töiden jälkeen.
En viitsi tapella, kun mökötys ja kiukuttelu voi jatkua päiviä.