Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?

Joo, kyllä on elimeni on tasokkaampi kuin puolisoni, vuodet ovat tehneet hänelle tehtävänsä, mutta onneksi en ajattele niin pinnallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Siis puhutko nyt tilanteesta jossa nainen on vaan yksinään tehnyt lapsen ja mies ei liity siihen millään tavalla? Ja lapsi ei siis ole miehen? Sitten tietenkään asia ei miehelle kuulu, ei se miten lapsen hoito järjestetään tai maksamisen muutenkaan. Kuvittelin että naimisissa olevan perheen lapsi on tietenkin molempien.

Ei, vaan puhuin siitä, että lapsi on molempien, jolloin taloudellinen rasite (tässä tapauksessa korvaus jota tuo kirjoittaja vaatisi "urakehityksen" hidastumisesta) ei tule kaatua vain miehen niskoille.

Jos nainen, joka jää hoitamaan yhteistä lasta (myös) omalla päätöksellään, saa mieheltä tästä täysimääräisen korvauksen, niin silloinhan mies maksaa 100 % ja nainen 0 %.

Tämäkö on sitä nykyajan tasa-arvoa?

Öö jos ennen lasta molemmat tienasivat 2000e, nyt lapsen jälkeen mies tienaa yhä 2000e ja nainen 340e niin kumpi sinusta on taloudellisesti heikommalla ja kumman niskaan ne tulon menetykset kaatuivat? Jos ennen on pistetty yhteiselle tilille kumpikin 1000e ja nyt mies pistää 1500e ja nainen 150e niin kummalle jää enemmän omaa rahaa käyttöön?

Oli ennen. Mies tienasi todennäköisesti jotain 2 tonnia enemmän kun minä! Mun palkka 3400€ - verot. Omat tilit ja miehen itsekseen sopimat kohteet, mitä kumpikin perheen kuluista maksoi.  Nyt on lusikat jaettu ja ei tarvi enää asiaa miettiä. Ulkopuolisen silmissä elettiin varmasti äärimmäisen niukasti. Ei lomailua, ei kesämökkiä, käytettyjä romuja autoja, vaatimattomat vaatteet jn. Oli omaksanut systeemin omasta kodistaan. Oli kallis diili kuitenkin minulle, sillä kaikki "arvokas" on miehen nimissä. Toisaalta taitaa olla loppupeleissä, että hän tässä tavallaan eniten hävisi, ei euroja, mutta muuten! Olin laittanut omasta tilistäni jemmaan tätä hetkeä ajatellen ja ELÄN nyt ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä(kin) mies tienaa enemmän. Yhteiset säännölliset menot maksetaan puoliksi. Mies maksaa enemmän yhteisiä epäsäännöllisiä menoja, eli voisi sanoa, että nostaa näin meidän elintasoa - joskaan ei esim asumisen kohdalla, eli muun muassa siihen meillä olisi varaa vaikka molemmat tienattaisiin sen verran kuin minä. Jos roolit olisi toisinpäin, eli itse tienaisin enemmän, niin todennäköisesti silloin mietittäisiin rahankäyttö vähän toisella tavalla. Tämä siitä syystä, että en itse koe näitä epäsäännöllisiä elintasoa nostavia menoja (tarkoittaen siis kahviloita, ravintoloita, yms) niin tärkeänä. En näistä nipota, koska toki tykkään käydä ja toisaalta mielestäni mies saa niihin meitä varten rahojaan laittaa, koska on omat rahansa tienannut. Jos kuitenkin minä olisin se, joka niitä maksaisi, haluaisin vähentää sitä. Koen, että siinä on liikaa rahanmenoa. Ehkä silloin pitäisi miettiä, onko reilua maksaa säännölliset menot 50/50, vai pitäisikö niitä viilata tulojen mukaan.

Noin päinhän se toimii. Ongelma tosiaan tulisi siinä, kun sinä tienaisit enemmän (ja sijoittaisit rahat tai käyttäisit ne omaan harrastukseesi) ja teidän yhteiset kahvi- ja ravintolahetket loppuisivat tai miehen pitäisi rahoittaa ne teille. Jos taas rahoittaisit teille jonkun uuden yhteisen harrastuksen, ongelmaa ei syntyisi. Huonommin tienaavasta ei tunnut reilulta rahoittaa yhteisiä juttuja, kun toinen säästää itselleen tai käyttää rahat yksin itseensä. 

Minulle ei olisi ongelma jos tälläkin hetkellä mies sijoittaisi/säästäisi rahansa, eikä maksaisi näitä kahviloita yms. Tosin kuten edellisessä viestissäni sanoin, tällaisessa tilanteessa ehkä kokisin aiheelliseksi miettiä, pitäisikö muut kustannukset maksaa jotenkin muuten kuin 50/50. Mutta minua ei haittaisi luopua näistä kuluista ja jos minun pitäisi niihin osallistua enemmän (oli rahatilanne tai tuloerot mitä tahansa ja kumpaan suuntaan tahansa), sanoisin, että mielummin vähennetään niitä, koska en pidä niitä niin suuressa arvossa. Mies taas tykkää käydä, joten myös maksaa. En näe tässä ongelmaa.

Onko tässä siis sinun ja muiden alapeukuttajien mielestä ongelma se, että mies maksaa enemmän vai että "otan vastaan, mutta en suostuisi itse tähän jos tuloero olisi toisinpäi"? Kun en itse koe asian olevan kumminkaan. En siis koe ongelmaksi, että suurempi tuloinen maksaa enemmän, kun hän saa myös hiukan enemmän päättää mihin se raha menee (enkä kokisi sen olevan ongelma, jos asia olisi toisinpäin, mutta jälleen: kun saisin hiukan enemmän päättää mihin se raha menee). Enkä koe, että mitenkään elän mieheni siivellä vaatimalla häntä maksamaan kahvilakäyntejä yms. Jos hän ei maksaisi, ei siellä niin paljon käytäisi, minä en vaadi meitä näitä palveluja käyttämään. Minä en siitä kärsisi jos ei käytäisi, hän ehkä kärsisi, koska selvästi priorisoi sen säästämisen edelle.

Eihän siinä mitään, jos asetelma olisi ollut aina toisin päin, mutta saattaa helposti herättää katkeruutta siinä ihmisessä, joka on itse jakanut ensin omastaan ja sitten kun tilanne kääntyy, toinen pitää kaiken itse. Olen nähnyt tämän tapahtuvan omien vanhempieni suhteessa. Toinen oli itsekäs ja toinen ei. Se epäitsekäs ei koskaan ääneen valittanut asiasta, mutta tajuan, että se satutti häntä ja oli yksi eroon johtanut tekijä. 

Mutta kompensaatiohan tulisi siinä, jos muut kulut maksettaisiin jatkossa tulojen suhteessa esim. 60/40. Pienempituloinen maksaisi säästäisi ja voisi sitten käyttää halutessaan omaa rahaa vaikka niihin kahviloihin. Meillä kommunikaatio sen verran pelaa, että kävisimme asian keskustellen läpi ja kertoisin, että tämä ei edelleenkään ole asia, johon haluan käyttää (näin paljon) rahaa, joten maksetaan jatkossa kiinteät 60/40, jolloin sinulle jää enemmän käyttää arvostamiisi asioihin - vaikka kahviin. Onhan se toisaalta näennäistä rahan "siirtelyä", mutta koen itse että tämä olisi ihan yhtä reilua. Toki jos puoliso kokisi sen jostain syystä epäreiluksi, niin uskon että keskustellen saisimme tämänkin asian setvittyä niin, että molemmat ovat tyytyväisiä, kuten tähän mennessä kaiken muunkin.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo on edes mahdollista... Luulis, että puolisoilla ois sama elintaso jos yhdessä saman katon alla elävät. Järkyttävää että jotkut pitää niin tiukasti minun rahat ja sinun rahat meininkiä. :D

Meillä nimenomaan on sama elintaso, koska maksamme yhteiset kulut puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä(kin) mies tienaa enemmän. Yhteiset säännölliset menot maksetaan puoliksi. Mies maksaa enemmän yhteisiä epäsäännöllisiä menoja, eli voisi sanoa, että nostaa näin meidän elintasoa - joskaan ei esim asumisen kohdalla, eli muun muassa siihen meillä olisi varaa vaikka molemmat tienattaisiin sen verran kuin minä. Jos roolit olisi toisinpäin, eli itse tienaisin enemmän, niin todennäköisesti silloin mietittäisiin rahankäyttö vähän toisella tavalla. Tämä siitä syystä, että en itse koe näitä epäsäännöllisiä elintasoa nostavia menoja (tarkoittaen siis kahviloita, ravintoloita, yms) niin tärkeänä. En näistä nipota, koska toki tykkään käydä ja toisaalta mielestäni mies saa niihin meitä varten rahojaan laittaa, koska on omat rahansa tienannut. Jos kuitenkin minä olisin se, joka niitä maksaisi, haluaisin vähentää sitä. Koen, että siinä on liikaa rahanmenoa. Ehkä silloin pitäisi miettiä, onko reilua maksaa säännölliset menot 50/50, vai pitäisikö niitä viilata tulojen mukaan.

Noin päinhän se toimii. Ongelma tosiaan tulisi siinä, kun sinä tienaisit enemmän (ja sijoittaisit rahat tai käyttäisit ne omaan harrastukseesi) ja teidän yhteiset kahvi- ja ravintolahetket loppuisivat tai miehen pitäisi rahoittaa ne teille. Jos taas rahoittaisit teille jonkun uuden yhteisen harrastuksen, ongelmaa ei syntyisi. Huonommin tienaavasta ei tunnut reilulta rahoittaa yhteisiä juttuja, kun toinen säästää itselleen tai käyttää rahat yksin itseensä. 

Minulle ei olisi ongelma jos tälläkin hetkellä mies sijoittaisi/säästäisi rahansa, eikä maksaisi näitä kahviloita yms. Tosin kuten edellisessä viestissäni sanoin, tällaisessa tilanteessa ehkä kokisin aiheelliseksi miettiä, pitäisikö muut kustannukset maksaa jotenkin muuten kuin 50/50. Mutta minua ei haittaisi luopua näistä kuluista ja jos minun pitäisi niihin osallistua enemmän (oli rahatilanne tai tuloerot mitä tahansa ja kumpaan suuntaan tahansa), sanoisin, että mielummin vähennetään niitä, koska en pidä niitä niin suuressa arvossa. Mies taas tykkää käydä, joten myös maksaa. En näe tässä ongelmaa.

Onko tässä siis sinun ja muiden alapeukuttajien mielestä ongelma se, että mies maksaa enemmän vai että "otan vastaan, mutta en suostuisi itse tähän jos tuloero olisi toisinpäi"? Kun en itse koe asian olevan kumminkaan. En siis koe ongelmaksi, että suurempi tuloinen maksaa enemmän, kun hän saa myös hiukan enemmän päättää mihin se raha menee (enkä kokisi sen olevan ongelma, jos asia olisi toisinpäin, mutta jälleen: kun saisin hiukan enemmän päättää mihin se raha menee). Enkä koe, että mitenkään elän mieheni siivellä vaatimalla häntä maksamaan kahvilakäyntejä yms. Jos hän ei maksaisi, ei siellä niin paljon käytäisi, minä en vaadi meitä näitä palveluja käyttämään. Minä en siitä kärsisi jos ei käytäisi, hän ehkä kärsisi, koska selvästi priorisoi sen säästämisen edelle.

Eihän siinä mitään, jos asetelma olisi ollut aina toisin päin, mutta saattaa helposti herättää katkeruutta siinä ihmisessä, joka on itse jakanut ensin omastaan ja sitten kun tilanne kääntyy, toinen pitää kaiken itse. Olen nähnyt tämän tapahtuvan omien vanhempieni suhteessa. Toinen oli itsekäs ja toinen ei. Se epäitsekäs ei koskaan ääneen valittanut asiasta, mutta tajuan, että se satutti häntä ja oli yksi eroon johtanut tekijä. 

Mutta kompensaatiohan tulisi siinä, jos muut kulut maksettaisiin jatkossa tulojen suhteessa esim. 60/40. Pienempituloinen maksaisi säästäisi ja voisi sitten käyttää halutessaan omaa rahaa vaikka niihin kahviloihin. Meillä kommunikaatio sen verran pelaa, että kävisimme asian keskustellen läpi ja kertoisin, että tämä ei edelleenkään ole asia, johon haluan käyttää (näin paljon) rahaa, joten maksetaan jatkossa kiinteät 60/40, jolloin sinulle jää enemmän käyttää arvostamiisi asioihin - vaikka kahviin. Onhan se toisaalta näennäistä rahan "siirtelyä", mutta koen itse että tämä olisi ihan yhtä reilua. Toki jos puoliso kokisi sen jostain syystä epäreiluksi, niin uskon että keskustellen saisimme tämänkin asian setvittyä niin, että molemmat ovat tyytyväisiä, kuten tähän mennessä kaiken muunkin.

Nojoo, itseasiassa. Jatkan ja otan tavallaan vähän sanoja takaisin. Tietysti tilanne riippuisi myös siitä, nousisiko omat tuloni niin paljon, että ne olisivat yhtä paljon isommat kuin puolisoni tulot tällä hetkellä ovat minun tuloihini verrattuna, vai tippuisiko puolison tulot niin, että hänen tulonsa olisivat yhtä paljon pienemmät kuin minun tuloni hänen tuloihinsa verrattuna. Itse ehkä ajattelin ennemmin tuota tilannetta, että puolison tulot tippuu (koska pidän sitä todennäköisempänä kuin että mun tulot kasvaisi noin paljon :D). Siinä tilanteessa koen, että meidän pitäisi olla tarkempia rahasta. Hänen tulonsa olisivat sellaiset, että ei meillä olisi varaa siihen, että hän itkisi sitä, etten maksa yhtä paljon asioita kuin hän silloin kun hän tienasi sen mitä nyt tienaa. Hänelle ei siinä tilanteessa varmaankaan jäisi ihan hirveästi säästöön (50/50 säännöllisten kulujen jaolla) ja jos taas kulujen suhdetta muutettaisiin vaikka 60/40, niin sehän tarkoittaa, että jo sillä minun kuluni nousisivat. Eli ei tosiaan olisi varaa käyttää rahaa samalla tavalla kuin nyt.

Jos taas omat tuloni nousisivat niin, että tulojen suhde olisi sama mutta toisinpäin, niin joo. Ehkä mulla sitten olisi varaa parit päivälliset maksaa ravintolassa. Että kyllä se varmasti vähän myös riippuu siitä tulojen määrästäkin, että miten on fiksua jakaa. Meillä on toiminut nyt näin ja kuten mainitsin, keskustelemalla on toistaiseksi pärjätty oikein hyvin ja yhdessä vaiheessa myös pohdittu miten selvitään yhdessä tulojen rajusta pudotuksesta, jota ei sitten onneksi tullutkaan.

Meillä mä olen pienituloinen. Olin vuosia kotiäitinä ja nyt olen 3 vuotta tehnyt pätkätöitä. Juuri aloitin uudessa duunipaikassa, palkka bruttona 1800 euroa. Miehen keskiansio on bruttona 4300 euroa. Meillä on todellakin yhteinen talous ja yhteinen asuntolainakin, 3 yhteistä lasta. Tuttavapiirissäni on näitä naisia, jotka elelevät kädestä suuhun ja elättävät lapsensa. Miehillä on uudet Autot, puhelimet ja pleikkarit. En ole koskaan ymmärtänyt tuota. Tosin kyllä meidänkin perheessä mies useammin hemmottelee itseään jollain kalliilla kuin minä, mutta lapset laitamme aina etusijalle.

En todellakaan tajua perheitä, joissa toinen puoliso joutuu kulkemaan ryysyissä ja laskemaan kolikoita ruokakaupassa, samaan aikaan kun toinen ostelee itselleen kaikkea kivaa.

Mielestäni silloin kun ollaan yhdessä ja on yhteisiä lapsiakin, niin talouskin on yhteinen. Silloin maksetaan puoliksi mitä voidaan ja hoidetaan arkiset hankinnat yhdessä. Jos toinen tienaa huomattavasti paremmin, niin luonnollisesti hän myös maksaa enemmän. Jos säästöjä kertyy, niin nekin on perheen yhteisiä.

Ei ole mitään järkeä siinä että samassa taloudessa eletään kahta elintasoa. Silloin ei pidä muuttaa yhteen eikä varsinkaan hankkia lapsia, jos haluaa olla taloudellisesti täysin omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?

Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.

MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.

Parempituloiselle ei kelpaa se pienituloisen elintaso. Ei meilläkään mies tykkää, kun kiellän lämmittämästä saunaa kuin korkeintaan kerran viikossa, teen paljon puuroja ja kasviskeittoja ruuaksi ja nalkutan jatkuvasti valojen sammuttamisesta. Kaupasta ostetaan halvinta kinkkua leivälle eikä sitä, josta mies tykkää.

Parempituloinen maksaa itse sen erotuksen.

Niinhän sitä luulisi, mutta ketjun mukaan se on parempituloisen hyväksikäyttöä.

Ehei, se on omien kulujen maksamista ihan samalla tavalla kuin se varaton nainen ostaa itse itselleen kengät, koska ne haluaa. Mutta jos esimerkissäsi nainen haluaa lämmittää saunan joka ilta, mutta mies sen joutuu maksamaan, niin kyseessä on parempituloisen hyväksikäyttö.

Tästähän tulee upea parisuhde. Nainen haluaa pullaa, joten hän ostaa tarvikkeet ja maksaa pullanpaistoon menneen sähkön. Vaikka mies miten kuolaisi lämpien korvapuustien perään, hän ei saa syödä niitä. Seksikin menee mahdottomaksi, sillä sitten pitäisi jakaa jollain tavalla pillereiden ja kondomien kustannukset sekä vesimaksu vedestä, jonka nainen käyttää alapesuun seksin jälkeen.

Muistutan edelleen jokaista ketjua lukevaa miestä, että yhdenkään naisen kanssa ei tarvitse muuttaa yhteen. Eikä lapsiakaan kannata hankkia, niihin menee paljon rahaa.

Haluaisin todella nähdä tämän perheyksikön excel-taulukon menojen jakautumisesta. Ei ole iltapuhteista pulaa.

Ei tarvita taulukkoa, kumpikin maksaa omat kulunsa. Ei tulojen perusteella, vaan käytön.

Tää on niin noloa!

Meillä on ystäväpariskuntia jotka splittaavat ravintolassa laskun vielä 20 yhteisen vuoden jälkeenkin. Tekisivät sen kotona! Monta kertaa olemme maksaneet laskun ettei tuosta kuitin tarkistuksesta tule mitään sirkusta. Kauppalaskustakin erottelevat toistensa "erityisostot" kuten partaterät, kasvorasvat, deodorantit, hiustenhoitoaineet ja kuukautissiteet. 

Ja toinen 30v yhdessä ollut pari tietää tarkkaan nimetä kotoa jokaisen esineen kumpi sen omistaa:O Mun sohva, mun tv, mun saippuat, mun ulkoporeamme jne. Meillä on meidän koti, me ostamme sohvan, me kutsumme kaverit syömään meidän laittamaa ruokaa. 

Mä en jaksaisi tuollaista jatkuvaa vahtimista ettei toinen vaan hyödy mun rahoistani!

Tuollaisessa suhteessa ei pitäisi sitten tehdä mitään toisen hyväksi. Kumpikin siivoaa omat sotkunsa jne.  Toivottavasti nainen ei sorru passaamaan miestään ja päinvastoin. Jokin tuon tilanteen on aiheuttanut, ja siitä ei osata enää siirtyä pois. Huh huh. Kyllä sinkkuna on ihanaa kun näitä lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ymmärtää miten vihaa puolisoaan tai kumppaniaan niin paljon, että ei halua antaa omastaan. Miksi olla parisuhteessa jonkun kanssa, kenen parasta ei halua? Missä se rakkaus sitten näkyy? Perhe on yksikkö, jossa kaikki rahat on yhteisiä ja koitetaan mahdollistaa kaikille kivaa. 

Tiedän kyllä tällaisen parisuhteen missä mies tienaa ja hilloaa omat rahansa. Hän kiertää kavereilla syömässä ja kahvilla, ei kulu rahaa ruokaan. Lapsilleen ei osta mitään, ei ne mitään tartte ja äiti sitten kotihoidontuella koittaa saada rahaa tarpeisiin myymällä lastenvaatteita kirppiksellä. Aivan älytöntä, naisella ei mitään omanarvontuntoa. 

Miksi rahan antaminen menee mielestäsi eri kategoriaan muiden asioiden kanssa? Eikö samaa voisi ajatella muistakin asioista parisuhteessa? Miksi se raha on jotenkin eri asemassa? Pystytkö yhtään asettumaan sen tienaajan näkökulmasta katsomaan asioita? Tuo esimerkkisi nyt on kovin kärjistetty, en toki tarkoita mitään sellaistakaan.

Mutta eikö ole väärin, jos toinen joutuu jotenkin "maksamaan" siitä, että on avioliitossa taloudellisen tappion merkeissä? Varsinkin kun toinen on kyvykäs huolehtimaan omasta elatuksestaan. Lasten elatuksen tulisi tietysti olla itsestäänselvyys.

Mitä ihmettä selität? Etkö muka saa siitä mitään, että vaimollasi on mukavaa = teillä on mukavaa. Lapsilla on välineet ja voitte yhdessä tehdä kivoja asioita. Näkemyksesi on hyvin mustavalkoinen. Perheelle rahan antaminen tai perheeseen tai muihin ihmisiin rahankäyttäminen on mielestäsi riistoa ja hyväksikäyttöä sinua kohtaan? Entä toisille tuottamasi ilo, toisten ilo ei anna sinulle mitään.

Kylmää on, toivottavasti vaimosi ymmärtää erota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Vaatiko mies jäämään kotiin? 

Mihin vastasyntyneen voi pistää hoitoon?

Halusit siis omasta tahdosta jäädä kotiin etkä miehen painostuksesta? Voihan ne lapset jättää tekemättäkin, jotta voi keskittyä siihen uraan vain. 

Ihanan mustavalkoinen maailma sinulla.

Jos pariskunta lapsia haluaa, elämä muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.

Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?

Siis sinusta yhteiskunnan pitäis enemmin elättää yksilöä kuin tämän oman puolison? Miksi näin?

Siksi, että nykyään eletään tasa-arvon aikaa. Eletään yksilön vapauden ja vastuun, oikeuksien ja velvollisuuksien aikaa. Silloin toisen puolison minkäänlaisen hyväksikäytön ei tulisi olla missään nimessä suotavaa ja hyväksyttyä. Miksi sinun mielestäsi on oikein, että toisen on elätettävä aikuinen ihminen, joka esim. heittäytyy täysin passiiviseksi. Eikö mikään oikeudentaju sussa sodi tällaista vastaan?

Oikeustajuni sotii sitä vastaan että joku hyvin toimeentuleva perhe saa vielä sosiaalitukia valtiolta koska toinen pihi puoliso ei suostu elättämään köyhempää puolisoaan. Ei todellakaan näin. Jos menee naimisiin hyväksyy sen että olette samaa perhettä.

Minäkin lähtökohtaisesti näkisin, että avioliitto on myös kahden ihmisen keskinäinen taloudellinen sopimus johon sisältyy elatus.

Naimisiinhan ei ole pakko mennä. Ei edes solmia parisuhdetta, eikä hankkia perhettä.

On meillä ehkä jossain määrin erilainen elintaso. Mies tienaa todella paljon enemmän kuin minä ja vaikka palkat tulee samalle tilille, josta kaikki laskut maksetaan, niin en minä kehtaa itselleni ihan niin kalliita vaatteita ostaa kuin mies. Eikä minulla ole niin paljon erilaisia kenkiä kuin miehellä. Mutta ei minulta myöskään mitään puutu, en vaan ole sellainen hupishoppailija vaan ostan tarpeeseen. Ja käyn kampaajalla juuri niin usein kun tarve on. Miehen rahoilla käyn myös lääkärissä. Meillä ei ole työterveyslääkäriä mihin voisi mennä sairauslomatodistusta hakemaan, vaan käyn yksityisellä miehen piikkiin. Ja on varaa hammaslääkäriin ja silmälaseihin. 

Mutta omaisuutta meillä on eri määrä, koska mies saa palkan lisäksi bonuksia, jotka ovat vähän niin kuin hänen omaa rahaa. Niistä kyllä otetaan jos ei palkkaraha riitä laskuihin. Mutta sijoituksia miehellä on paljon enemmän kuin minulla. Asunto omistetaan 50/50, mökki ostettiin viime kesänä 20/80 koska minä en pystynyt ostamaan suurempaa osuutta. Ja katsoin että mökkilainaa pystyn maksamaan sen 20% ja mies maksakoon loput. Vene on kokonaan miehen, samaten auto, mutta nämä on käteisostoksia enkä niitä nyt muutenkaan laske omaisuudeksi. 

Mutta samaa ruokaa syödään ja siihen menee paljon rahaa. Minä söisin halvemmallakin, mutta mies tykkää syödä hyvin. Kaikki matkat ja ravintolareissut on tehty aina yhdessä, ei niistä ole ketään jätetty pienten tulojen takia ulkopuolelle. Ihan työttömänäkin olen perheen lomamatkoilla ollut mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka nyt olette sitä mieltä että nainen voi aivan hyvin mennä heti äitiysloman jälkeen töihin niin näyttäkääs sellainen työpaikka johon 3kk sitten synnyttänyt äiti voi palata hyvillä mielin joutumatta silmätikuksi? Tässä asiassa kun työnantajilla ei asenteet ole ihan yhtä tasa-arvoiset, valitettavasti. Töissä kun pitää kyetä samaan työpanokseen kun muutkin. On varmaan niitäkin äitejä joilla ei mitkään hormonit enää tuossa vaiheessa heittele ja onnea heille jos niin onnekkkaita ovat. 

Vaikka äidillä nyt on oikeus palata töihin jo heti äitiysloman 3kk jälkeen niin uskokaa pois että se vielä hyvin hyvin harvassa tapauksessa onnistuu joutumatta silmätikuksi. 

Omassa yrityksessähän voi työskennellä vaikka suoraan sairaalasta.

No sitä nyt ei kannata näitä päätöksiä tehdessä ajatella. Päätökset on syytä tehdä ihan vain oman perheen näkökulmasta, ei mahdollisten työpaikan kahvipöytäkeskustelujen.  

Puhuin työnantajan asenteesta tuoretta töihin palaavaa äitiä kohtaan. Työnantajat ei suhtaudu niin suopeasti kun mitä mielellään antavat ymmärtää. Kahvipöytäkeskustelut asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Jos puolisot tekevät kotityöt puoliksi, niin miksi vaimo olisi au pair? Mennääkö vuonna 2021 naimisiin siksi, että saadaan puolison tulot omaan käyttöön?

Jos todella kotityöt tehdään puoliksi lastenhoito mukaan lukien ja kulut peruskulut ( ruoka, auto, lasten kulut yms) ovat samat ( eikä esim niin että mies syö reippaasti enemmän ja nainen on ne ruuat ostanut) niin ei tietenkään toisen tarvi antaa rahaa toiselle.

Yleensä kuitenkin se joka tienaa paljon, joutuu tekemään myös töitä paljon ja se aika on pois niistä kotitöistä ja lasten kanssa olemisesta.

Toinen asia on se että jos halutaan matkustaa yhdessä tai hankkia vaikka mökki yhdessä, on sen enemmän tienaavat satsattava enemmän koska muuten niitä ei voida yhdessä tehdä.

Ja jos ei voida , miksi olla sitten suhteessa ollenkaan.

Ne jotka pitävät tärkeänä sitä että kaikki kulut ovat tasan , olisi syytä ottaa sellainen puoliso joka tienaa suunnilleen yhtä paljon.

Eihän sitä koskaan elämässä tiedä että mitä tapahtuu, voi tulla työkyvyttömäksi tms.

Miten se ratkaistaan, ero?

Yksi perhe, yksi elintaso. Molemmilla on omat tilit ja maksetaan omat laskumme jos rahaa tilillä riittää, ja loput rahat menee perheen ruokaan jne. Ei tulisi mieleenkään elää parisuhteessa samassa taloudessa ihmisen kanssa joka sanoisi että ei, nämä on mun rahat, elä sä omillas. Jos jaan jopa ruumiini ja henkisen itseni toisen kanssa olemalla rakkaussuhteessa eli parisuhteessa, niin maallisen jakaminen on pikku juttu. 

Ihmettelen tätä nykyistä kulttuuria että raha on ihmiselle intiimiä yksityisyyttä, mutta ruumis on täysin jaettavissa kenen kanssa vaan.

Mulle mies sanoi jo 20 vuotta sitten että hän antaa vaikka paidan päältään ja housut jalastaan perheen eteen, ja samalla tavalla minä ajattelen, me ollaan yksikkö yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?

Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.

MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.

Parempituloiselle ei kelpaa se pienituloisen elintaso. Ei meilläkään mies tykkää, kun kiellän lämmittämästä saunaa kuin korkeintaan kerran viikossa, teen paljon puuroja ja kasviskeittoja ruuaksi ja nalkutan jatkuvasti valojen sammuttamisesta. Kaupasta ostetaan halvinta kinkkua leivälle eikä sitä, josta mies tykkää.

Parempituloinen maksaa itse sen erotuksen.

Niinhän sitä luulisi, mutta ketjun mukaan se on parempituloisen hyväksikäyttöä.

Ehei, se on omien kulujen maksamista ihan samalla tavalla kuin se varaton nainen ostaa itse itselleen kengät, koska ne haluaa. Mutta jos esimerkissäsi nainen haluaa lämmittää saunan joka ilta, mutta mies sen joutuu maksamaan, niin kyseessä on parempituloisen hyväksikäyttö.

Tästähän tulee upea parisuhde. Nainen haluaa pullaa, joten hän ostaa tarvikkeet ja maksaa pullanpaistoon menneen sähkön. Vaikka mies miten kuolaisi lämpien korvapuustien perään, hän ei saa syödä niitä. Seksikin menee mahdottomaksi, sillä sitten pitäisi jakaa jollain tavalla pillereiden ja kondomien kustannukset sekä vesimaksu vedestä, jonka nainen käyttää alapesuun seksin jälkeen.

Muistutan edelleen jokaista ketjua lukevaa miestä, että yhdenkään naisen kanssa ei tarvitse muuttaa yhteen. Eikä lapsiakaan kannata hankkia, niihin menee paljon rahaa.

Haluaisin todella nähdä tämän perheyksikön excel-taulukon menojen jakautumisesta. Ei ole iltapuhteista pulaa.

Ei tarvita taulukkoa, kumpikin maksaa omat kulunsa. Ei tulojen perusteella, vaan käytön.

Tää on niin noloa!

Meillä on ystäväpariskuntia jotka splittaavat ravintolassa laskun vielä 20 yhteisen vuoden jälkeenkin. Tekisivät sen kotona! Monta kertaa olemme maksaneet laskun ettei tuosta kuitin tarkistuksesta tule mitään sirkusta. Kauppalaskustakin erottelevat toistensa "erityisostot" kuten partaterät, kasvorasvat, deodorantit, hiustenhoitoaineet ja kuukautissiteet. 

Ja toinen 30v yhdessä ollut pari tietää tarkkaan nimetä kotoa jokaisen esineen kumpi sen omistaa:O Mun sohva, mun tv, mun saippuat, mun ulkoporeamme jne. Meillä on meidän koti, me ostamme sohvan, me kutsumme kaverit syömään meidän laittamaa ruokaa. 

Mä en jaksaisi tuollaista jatkuvaa vahtimista ettei toinen vaan hyödy mun rahoistani!

Tuollaisessa suhteessa ei pitäisi sitten tehdä mitään toisen hyväksi. Kumpikin siivoaa omat sotkunsa jne.  Toivottavasti nainen ei sorru passaamaan miestään ja päinvastoin. Jokin tuon tilanteen on aiheuttanut, ja siitä ei osata enää siirtyä pois. Huh huh. Kyllä sinkkuna on ihanaa kun näitä lukee.

Miten näissä katsotaan kuka syö mitäkin ja miten paljon, vai onko omat ruoat

Asumisesta pitää enemmän tienaavan maksaa, mutta jokainen maksakoon itse ruokansa, vaatteensa ym.

Vierailija kirjoitti:

Vastaavassa tilanteessa mun veli ryhtyi tekemään osa-aikaista työtä, tulot putosi samoiksi kuin mitä vaimollaan oli, mutta vapaata oli paljon enemmän. Hänelläkin vaimo oli olettanut, että mies maksaa ison osan perheen menoista, mutta niin ei käynyt eikä veli suostunut siihen, että hän käyttää vapaa-aikansa kotitöihin vain siksi, että sitä aikaa oli enemmän kuin vaimolla. Erohan siitä tuli ja mies palasi tekemään täyttä työpäivää ilman, että joku yritti hyötyä siitä työstä.

Minun mies tienaa reippaasti enemmän kuin minä, mutta lapsen suuntaan hän ei koskaan ole pihistellyt vaan lapselle on hankittu pelit ja pensselit ja on maksettu harrastukset ilman hampaiden kiristelyä. 

Minä olen miehelle ehdotellutkin, että siirtyisi lyhyempään työaikaan. Kun koen, että hän olisi sen ansainnut, että tekisi vähän vähemmän töitä ja nauttisi vapaa-ajasta. Mutta miehellä on töissä niin kivaa, ettei leppoistaminen houkuttele. Itsellä taas vähän sellainen ankea ja halveksittu työ, mistä mielelläni keventäisin, mutta miestä kohtaan tuntuisi epäreilulta, koska hän nytkin maksaa paljon enemmän kuin minä. 

Syljen kyllä sellaisten miesten päälle, jotka saituuttaan pihistelevät omien lasten menojen rahoittamisessa. Lapsethan kuitenkin perivät loppupeleissä sen omaisuuden, niin miksei siitä voi osan käyttää lasten hyväksi silloin kun lapset on pieniä tai vaikka olisi opiskelevia nuoria aikuisia?

Vierailija kirjoitti:

Oli ennen. Mies tienasi todennäköisesti jotain 2 tonnia enemmän kun minä! Mun palkka 3400€ - verot. Omat tilit ja miehen itsekseen sopimat kohteet, mitä kumpikin perheen kuluista maksoi.  Nyt on lusikat jaettu ja ei tarvi enää asiaa miettiä. Ulkopuolisen silmissä elettiin varmasti äärimmäisen niukasti. Ei lomailua, ei kesämökkiä, käytettyjä romuja autoja, vaatimattomat vaatteet jn. Oli omaksanut systeemin omasta kodistaan. Oli kallis diili kuitenkin minulle, sillä kaikki "arvokas" on miehen nimissä. Toisaalta taitaa olla loppupeleissä, että hän tässä tavallaan eniten hävisi, ei euroja, mutta muuten! Olin laittanut omasta tilistäni jemmaan tätä hetkeä ajatellen ja ELÄN nyt ihan ok.

Mihin sen miehen rahat sitten meni? Ja mitä arvokasta teillä oli, teidän koti? Kyllähän sä erossa sait siitä osuutesi kun se teidän yhteinen koti oli.