Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on myös siitä, onko ollut mahdollisuus maksaa. Se on ihan ok, jos toinen maksaa lyhennykset ja toinen vakuutukset, ruuat jne. Mutta jos toisella ei ole lainkaan tuloja ja silti merkitään puolet hänen nimiinsä, se on lahja ja veronkiertoa olla hoitamatta siitä verot.
Ehkä teoriassa noin, mutta käytännössä tuolla ei ole väliä jos ollaan avioliitossa eikä avioehtoa ole. Milloin tahansa sitä varallisuutta pystyy siirtämään puolisoiden välillä verottomasti osituksen kautta. Kun avioerohakemus laitetaan vetämään, syntyy ositusperuste ja omistukset voidaan tasata. Tästä ei mene veroja. Vaikka avioeroa ei vietäisikään loppuun asti, ositus jää voimaan. Siksi verottajaa ei niin kauheasti kiinnosta, kuka sen asuntolainan on maksanut.
Tavallisessa ydinperheessä, jossa on yhteiset lapset, ei pitäisi vanhempiakaan hiertää pahasti jos toinen onnistuu toisen siivellä vähän vaurastumaan. Koska loppupeleissä se omaisuus menee kuitenkin omille lapsille.
Uusioperheessä on aivan eri tilanne, koska on sun ja mun lapset ja ehkä yhteisiäkin. Jos suurempituloinen kartuttaa pienempituloisen omaisuutta, se saattaa hiertää, koska silloin hän kartuttaa omaisuutta jonkun vieraan miehen lapsille omien lastensa kustannuksella.
Kuka sen takaa, että omaisuus menee lapsille? Se vaatii sitä että se omaisuus on vielä viikatemiehen tullessa jäljellä, eikä tämä ole nykyisessä pitenevän eliniän ja heikkenevän huoltosuhteen yhteiskunnassa mitenkään varmaa. On täysin mahdollista, ettei meillä enää tulevaisuudessa ole kunnon eläkkeitä, vaan vanhustenpalvelut joudutaan kustantamaan käänteisillä asuntolainoilla. Ja voi ne rahat joutua käyttämään aiemminkin. Kukaan ei ole suojassa sairaudelta ja työttömyydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa käy ilmi, että nainen tienaa yleensä aina vähemmän kuin mies. Eikö naisilla ole pokkaa pyytää rahaa työnantajalta? Vai miksi naiset valitsevat ne helpoimmat työt, josta ei makseta?
Nainen jää tulokehityksessä jälkeen viimeistään silloin, kun jää äitiyslomille. Naisvaltaisten alojen palkat ovat miesvältäisten alojen palkkoja matalampia. Tasa-arvoa olisi se, että samantasoisella koulutuksella saisi samantasoisen palkan riippumatta siitä onko henkilö hoitoalalla vai insinööri.
Meillä tienaamme suht saman verran. Kaikki rahat menee rouvalla, joka sitten säätelee sitä paljonko saan käyttää omiin menoihini. Jos on ollut pahalla päällä tai kiukustunut sitten ei tipu mitään. Yleensä on mennyt aika hyvin. Kerran vaan jouduin korottamaan ääntä, että sain ostettua kaverille 50v lahjan, kun ei ensin meinannut luvata, kun ei kaveristani pidä. Mitä olen jutellut niin meitä naisen kontrollissa olevia aviomiehiä on paljon enemmän kuin luullaan. Naisten versiot on sitten tietenkin ihan toista, jos kysytään. Täälläkin moni nätisti kirjoittava nainen on todellisuudessa ihan kauhea pirttihirmu. "Kaikki on yhteistä". Tosiaan! Sama kuin se, että alkoholisti tai kotipahoinpitelijä on se viimeinen, joka ymmärtää, että jotain ongelmaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ollaan yhdessä, niin sitten ollaan joko köyhiä yhdessä tai rikkaita yhdessä. Kun menimme naimisiin ja saimme lapsen, "minästä" tuli "me". Kaikki tulot ovat perheen yhteiseksi hyväksi ja yhdessä päätetään, mihin ne käytetään. Kaikki omistetaan puoliksi. Olin ihan pöyristynyt lukiessani tuota artikkelia, en lähtisi tuommoiseen. Jos haluaa olla "minäminä " ja "minun rahat " niin olkoon hankkimatta lapsia. Maksan enemmän jos tienaan enemmän, puolisoni maksaa enemmän jos tienaa enemmän, ja sukulaisten rahalahjoja käyttää kumpi vain riippumatta siitä, kumman sukulainen lahjan antoi.
Siis miksi ihmeessä erillisiä rahoja pitävät parit eivät saisi hankkia lapsia? Ajatteko yleensäkin noin mustavalkoisesti, että ihmiset jotka ovat kanssasi jostain eri mieltä eivät saisi haluta elämältään tiettyjä asioita?
Vaikuttaa siltä, että ymmärsit nyt lukemasi tahallaan väärin ja teit siitä olkiukon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumisesta pitää enemmän tienaavan maksaa, mutta jokainen maksakoon itse ruokansa, vaatteensa ym.
Jos ruuat maksaa kumpikin omansa, niin sitten jääkaapissa pitää olla kummallekin omat hyllyt, kumpikin käy ostamassa omat ruokatarpeet kaupasta ja tekee itse omat ruokansa omilla ruuanvalmistusvälineillä. Himppasen hankalaa, sanoisin.
Meillä molemmat lappaa kaupassa kärryyn sen mitä tekee mieli, hihnalla kumpikin maksaa sen mitä on kärryyn laittanut ja ruuat tehdään ja syödään yhdessä. Ei ole ollut lainkaan hankalaa.
Minusta teillä yhteisten rahojen pariskunnilla on usein aika kummallisia oletuksia meidän erillisten rahojen parien elämästä. Minä tunnen useamman erillisten rahojen pariskunnan ja jopa lapsiperheitä, eikä kukaan laputtele jääkaapissa ruokia tai tappele kuiteista senttien tarkkuudella (tai ylipäänsä).
Ettehän te maksa omia ruokianne, kun syötte samaa. Minä ymmärsin, että kumpikin maksaa omat ruokansa, te ette tee niin.
No joo, olet oikeassa. En siis ole se jota aiemmin lainasit. Meillä on erilliset rahat jotka koskee myös ruokaostoksia, mutta ei me tarkalleen ottaen makseta vain omia ruokiamme. Jotkut taas tasaavat kauppalaskut 50-50 tai jossain muussa sovitussa suhteessa. Varmaan kyllä aika harvassa ne, jotka todella laskevat ihan jokaisen ruuan erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten avioliitossa voi olla eri elintaso? Kumpikin jos hankkii rahaa, nehän täytyy mennä perheen yhteiseen hyvään.
Näin meillä yli 40 vuotta jo.Ihan helposti voi. Eikä täydy. Ihmisillä on ihan Suomessakin oikeus sopia näistä keskenään - myös eri tavalla kuin teillä. Aika metkaa, eikö.
On kyllä metkaa. Aikamoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ollaan yhdessä, niin sitten ollaan joko köyhiä yhdessä tai rikkaita yhdessä. Kun menimme naimisiin ja saimme lapsen, "minästä" tuli "me". Kaikki tulot ovat perheen yhteiseksi hyväksi ja yhdessä päätetään, mihin ne käytetään. Kaikki omistetaan puoliksi. Olin ihan pöyristynyt lukiessani tuota artikkelia, en lähtisi tuommoiseen. Jos haluaa olla "minäminä " ja "minun rahat " niin olkoon hankkimatta lapsia. Maksan enemmän jos tienaan enemmän, puolisoni maksaa enemmän jos tienaa enemmän, ja sukulaisten rahalahjoja käyttää kumpi vain riippumatta siitä, kumman sukulainen lahjan antoi.
Siis miksi ihmeessä erillisiä rahoja pitävät parit eivät saisi hankkia lapsia? Ajatteko yleensäkin noin mustavalkoisesti, että ihmiset jotka ovat kanssasi jostain eri mieltä eivät saisi haluta elämältään tiettyjä asioita?
Vaikuttaa siltä, että ymmärsit nyt lukemasi tahallaan väärin ja teit siitä olkiukon.
"Jos haluaa olla "minäminä" ja "minun rahat" niin olkoon hankkimatta lapsia." Miten tuon voi ymmärtää väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eriliset tilit, eriliset rahat, eri elintasot, mutta emme asukaan yhdessä miehen kanssa, vaan kumpikin omassa kodissa.
Välillä käydään ravintolassa ja minä maksan. Teemme myös erilliset ruuat kummankin kotona, mutta siihen vaikuttaa enemmän se että itse olen kasvissyöjä ja mies ei.
Ei ole yhteisiä lapsia eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ollaan yhdessä, niin sitten ollaan joko köyhiä yhdessä tai rikkaita yhdessä. Kun menimme naimisiin ja saimme lapsen, "minästä" tuli "me". Kaikki tulot ovat perheen yhteiseksi hyväksi ja yhdessä päätetään, mihin ne käytetään. Kaikki omistetaan puoliksi. Olin ihan pöyristynyt lukiessani tuota artikkelia, en lähtisi tuommoiseen. Jos haluaa olla "minäminä " ja "minun rahat " niin olkoon hankkimatta lapsia. Maksan enemmän jos tienaan enemmän, puolisoni maksaa enemmän jos tienaa enemmän, ja sukulaisten rahalahjoja käyttää kumpi vain riippumatta siitä, kumman sukulainen lahjan antoi.
Siis miksi ihmeessä erillisiä rahoja pitävät parit eivät saisi hankkia lapsia? Ajatteko yleensäkin noin mustavalkoisesti, että ihmiset jotka ovat kanssasi jostain eri mieltä eivät saisi haluta elämältään tiettyjä asioita?
Vaikuttaa siltä, että ymmärsit nyt lukemasi tahallaan väärin ja teit siitä olkiukon.
"Jos haluaa olla "minäminä" ja "minun rahat" niin olkoon hankkimatta lapsia." Miten tuon voi ymmärtää väärin?
Myönnän, se oli huonosti aseteltu. Meilläkin siis on erilliset rahat. Yritin viestittää, että en tykkäisi tuosta Me Naiset-lehden artikkelin asenteesta, että esim. yhteinen lapsi nähdään vain toiselle kuuluvana kulueränä, ja toinen elää hulppeasti eikä osallistu lapsen kuluihin, toisen kituttaessa ja vastatessa samalla lapsen kuluista. "Minäminä " on vaan se asenne, että "minä" menee sen lapsen tarpeitten edelle. Rahat voi olla yhteiset tai erilliset, kunhan niinkuin yhdessä osallistutaan ja vedetään yhtä köyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliittoon ei pidä mennä, jos elintavat eroavat kovasti toisistaan. Tiedossa ei ole kuin ongelmia kiimavaiheen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi
Miksi olet noin katkera?
Mutta tottahan tuo on. Naiset hyötyvät tuosta järjestylystä, eivätkä muuhun edes "suostuisi", kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi. Tasa-arvon aikana! Onhan se noloa kupata kaikki rahat toiselta. On se jännä, että kaikista muinaishistoriallisista tavoista pidetään kiinni silloin, kun itse siitä hyödytään. Muuten vaaditaan "tasa-arvoa".
Ohis, nainen
Yhteinen tili olisi painajaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama elintaso ruoan, asumisen jne. suhteen. Paremmin tienaavalla on kalliimmat harrastukset.
Olen melko hyvätuloinen ja maksanut monta kymmentä vuotta ylivoimaisesti suurimman osan perheen menoista. Vaimo ei ole monista mahdollisuuksista huolimatta pystynyt saavuttamaan minimiansiotasoa parempaa tilannetta. Aikansa se meni kun elämä pyöri mm lasten harrastusten parissa. Nyt alkaa kuitenkin mitta olla täysi. Toisen tuhlailevampi rahan käyttö ja minimaalinen osallistuminen yhteisiin menoihin ja kotitöihinkin on saanut pohtimaan miten sitä jatkossa haluaa elää. Taidan katsoa mitä vaihtoehtoja on tälle nykysysteemille, jossa toinen tienaa 90% tuloista ja toinen hoitaa 90% valittamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumisesta pitää enemmän tienaavan maksaa, mutta jokainen maksakoon itse ruokansa, vaatteensa ym.
Jos ruuat maksaa kumpikin omansa, niin sitten jääkaapissa pitää olla kummallekin omat hyllyt, kumpikin käy ostamassa omat ruokatarpeet kaupasta ja tekee itse omat ruokansa omilla ruuanvalmistusvälineillä. Himppasen hankalaa, sanoisin.
Meillä molemmat lappaa kaupassa kärryyn sen mitä tekee mieli, hihnalla kumpikin maksaa sen mitä on kärryyn laittanut ja ruuat tehdään ja syödään yhdessä. Ei ole ollut lainkaan hankalaa.
Minusta teillä yhteisten rahojen pariskunnilla on usein aika kummallisia oletuksia meidän erillisten rahojen parien elämästä. Minä tunnen useamman erillisten rahojen pariskunnan ja jopa lapsiperheitä, eikä kukaan laputtele jääkaapissa ruokia tai tappele kuiteista senttien tarkkuudella (tai ylipäänsä).
No tuo ainakin on hankalaa että pitää molempien käydä kaupassa, ja jos on lapsia niin nekin pitää raahata siihen. Olen katsonut kaupan kanssalla näitä pariskuntia, ja hankalalta näyttää kun pitää säätää että oliko tää sun, oliko tää mun, kumpi maksaa nää lasten jutut...
Elintaso? Joo... Meillä on elintasopatti, hän käy vielä ulkona vessassa.
On ja ei, riippuu miten asian tulkitsee. Saan palkkaa nettona noin 1000€/kk enemmän kuin mieheni ja lisäksi mulla on pääomatuloja. Mieheni ei kuitenkaan ole pienipalkkainen, joten ei näe nälkääkään. Olemme suhteen alusta lähtien mitoittanut yhteisen elintasomme siten, että kun kumpikin maksaa siitä puolet, molemmille jää vielä itselleenkin ihan riittävästi rahaa. Olemme myös sopineet, mitä yhteinen elintaso läsittää. Se käsittää esimerkiksi yhteiset lomareissut, mutta ei kavereiden kanssa tehtyjä reissuja. Se käsittää yhteiset ravintolaillalliset, mutta ei kavereiden kanssa ravintoloissa käymistä. Se käsittää lasten harrastukset, mutta ei kummankaan omia harrastuksia. Se käsittää kotona syötävät ateriat, mutta ei työpaikalla syötyjä aterioita. Jne jne.
Meillä on sekä omat että yhteinen tili. Yhteiselle tilille kummankin tililtä menee palkkapäivänä sama summa. Kun mietimme yhteisiä lomareissuja, keskustelemme siitä, kuinka paljon kumpikin olisi valmis investoimaan reissuun. Ja pienemmän ehdotuksen mukaisesti mennään. Asunnon olemme hankkineet siten, että kumpikin maksaa asuntolainaa yhtä paljon. Jos olisimme laskeneet kaikki tulot yhteen, voisimme asua paljon isommassa ja hienomassakin asunnossa. En kuitenkaan ole koskaan katsonut tarpeelliseksi investoida yhteen asuntoon kaikkea, mitä ikinä vaan irti lähtee. Mieheni tykkää enemmän kuluttamisesta ja minä taas säästämisestä ja sijoittamisesta. Kun molemmilla on myös omat rahansa, kumpikin voi tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa. Koskaan ei ole tarvinnut riidellä rahasta eikä neuvotella, voiko vain itselleen hankkia jotain ja jos,paljonko se saa maksaa. Yhdessä jo 15 vuotta.
Lähtökuopissa kirjoitti:
Olen melko hyvätuloinen ja maksanut monta kymmentä vuotta ylivoimaisesti suurimman osan perheen menoista. Vaimo ei ole monista mahdollisuuksista huolimatta pystynyt saavuttamaan minimiansiotasoa parempaa tilannetta. Aikansa se meni kun elämä pyöri mm lasten harrastusten parissa. Nyt alkaa kuitenkin mitta olla täysi. Toisen tuhlailevampi rahan käyttö ja minimaalinen osallistuminen yhteisiin menoihin ja kotitöihinkin on saanut pohtimaan miten sitä jatkossa haluaa elää. Taidan katsoa mitä vaihtoehtoja on tälle nykysysteemille, jossa toinen tienaa 90% tuloista ja toinen hoitaa 90% valittamisesta.
Teilläkin on ongelma ihan jossain muualla kuin rahassa.
Vaimon tuhlailu on ongelma. Vaimon osallistumattomuus kotitöihin on ongelma. Ne olisivat ongelmia siinäkin tapauksessa että sinä olisit työtön ja vaimo tienaisi hyvin. Ja valittaminen on varmasti myös paha ongelma, ja se kertoo siitä että vaimo ei ole onnellinen suhteessanne, etkä ole sinäkään. Pitäisikö vaan puhua siitä että rakastetaanko tässä toisiaan ja jos niin, miten pitäisi asiat hoitaa niin että molemmat on tyytyväisiä, tai jos rakkaus on jo kuollut ja kuopattu, että miten laitetaan lusikat jakoon. Ei tuo tilanne ole kummallekaan eduksi, teillä on aika vähän elämää elettävänä enää ennen vanhusvuosia, joten ei kannata tuhlata niitä epätyydyttävään elämiseen ihmisen kanssa josta ei edes pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on myös siitä, onko ollut mahdollisuus maksaa. Se on ihan ok, jos toinen maksaa lyhennykset ja toinen vakuutukset, ruuat jne. Mutta jos toisella ei ole lainkaan tuloja ja silti merkitään puolet hänen nimiinsä, se on lahja ja veronkiertoa olla hoitamatta siitä verot.
Ehkä teoriassa noin, mutta käytännössä tuolla ei ole väliä jos ollaan avioliitossa eikä avioehtoa ole. Milloin tahansa sitä varallisuutta pystyy siirtämään puolisoiden välillä verottomasti osituksen kautta. Kun avioerohakemus laitetaan vetämään, syntyy ositusperuste ja omistukset voidaan tasata. Tästä ei mene veroja. Vaikka avioeroa ei vietäisikään loppuun asti, ositus jää voimaan. Siksi verottajaa ei niin kauheasti kiinnosta, kuka sen asuntolainan on maksanut.
Tavallisessa ydinperheessä, jossa on yhteiset lapset, ei pitäisi vanhempiakaan hiertää pahasti jos toinen onnistuu toisen siivellä vähän vaurastumaan. Koska loppupeleissä se omaisuus menee kuitenkin omille lapsille.
Uusioperheessä on aivan eri tilanne, koska on sun ja mun lapset ja ehkä yhteisiäkin. Jos suurempituloinen kartuttaa pienempituloisen omaisuutta, se saattaa hiertää, koska silloin hän kartuttaa omaisuutta jonkun vieraan miehen lapsille omien lastensa kustannuksella.
Kuka sen takaa, että omaisuus menee lapsille? Se vaatii sitä että se omaisuus on vielä viikatemiehen tullessa jäljellä, eikä tämä ole nykyisessä pitenevän eliniän ja heikkenevän huoltosuhteen yhteiskunnassa mitenkään varmaa. On täysin mahdollista, ettei meillä enää tulevaisuudessa ole kunnon eläkkeitä, vaan vanhustenpalvelut joudutaan kustantamaan käänteisillä asuntolainoilla. Ja voi ne rahat joutua käyttämään aiemminkin. Kukaan ei ole suojassa sairaudelta ja työttömyydeltä.
Voihan se olla. Karsea kehitys kuitenkin - tuo johtaisi siihen, että asuntosijoittajat, pankit, vakuutusyhtiöt yms lopulta omistaisivat suurimman osan asunnoista ja jokainen sukupolvi pysyisi melko köyhänä, koska kaikki joutuisivat aloittamaan nollasta. Tiedän, että joitain tahoja tämä kiehtoo, koska he olisivat niitä potentiaalisia asuntosijoittajia, Mutta en ainakaan itse olisi enää tuollaisessa yhteiskunnassa kiinnostunut omistamaan asuntoa, jos ei se omille lapsille jäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumisesta pitää enemmän tienaavan maksaa, mutta jokainen maksakoon itse ruokansa, vaatteensa ym.
Jos ruuat maksaa kumpikin omansa, niin sitten jääkaapissa pitää olla kummallekin omat hyllyt, kumpikin käy ostamassa omat ruokatarpeet kaupasta ja tekee itse omat ruokansa omilla ruuanvalmistusvälineillä. Himppasen hankalaa, sanoisin.
Meillä molemmat lappaa kaupassa kärryyn sen mitä tekee mieli, hihnalla kumpikin maksaa sen mitä on kärryyn laittanut ja ruuat tehdään ja syödään yhdessä. Ei ole ollut lainkaan hankalaa.
Minusta teillä yhteisten rahojen pariskunnilla on usein aika kummallisia oletuksia meidän erillisten rahojen parien elämästä. Minä tunnen useamman erillisten rahojen pariskunnan ja jopa lapsiperheitä, eikä kukaan laputtele jääkaapissa ruokia tai tappele kuiteista senttien tarkkuudella (tai ylipäänsä).
No tuo ainakin on hankalaa että pitää molempien käydä kaupassa, ja jos on lapsia niin nekin pitää raahata siihen. Olen katsonut kaupan kanssalla näitä pariskuntia, ja hankalalta näyttää kun pitää säätää että oliko tää sun, oliko tää mun, kumpi maksaa nää lasten jutut...
Onko nuo välttämättä pariskuntia kaikki?
Ettehän te maksa omia ruokianne, kun syötte samaa. Minä ymmärsin, että kumpikin maksaa omat ruokansa, te ette tee niin.