Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?

Mä voisin kertoa vaikka kuinka monta tarinaa rajattomasta vanhemmastani, mutta joku aina poistattaa ne viestit.

Niitä on kaikenlaista. Nälkäinen vauva, jolle tarjotaan lelua, kun ei uskota vauvan äitiä, joka tietää vauvalla olevan nälkä. Tarjotaan valmiiksi suunniteltua parin päivän lomamatkaa, joka sattuu olemaan sellaiseen paikkaan, jonne emme halua mennä. Ilman lupaa kylään tulemista sillä välin kun ollaan poissa kotoa.

Vaikka voisi tuntua kivalta ajatukselta, että joku on teillä kotona yllärinä siivoamassa sillä välin kun olet töissä, ei se tosiasiassa ole kivaa. Siellähän on voinut jäädä vaikka mitä hyvin intiimiä tai epänormaalin sotkuista esille jne.

Sellainen ei onnistu ollenkaan, että sovittaisiin yhdessä mistään asioista. Kauheaa vaatimista ja hyväksikäyttöä sellainen!

Ei muutu, eikä varsinkaan jos ei aidosti edes halua muuttua. Se että jauhaa s0ntaa että muuttuu ei tarkoita aitoa halua.

Onko kyse siitä, että toinen osapuoli on niin kontrolloiva, että toisella osapuolella on jatkuvasti hätääntynyt olo ja yrittää pitää toisen tyytyväisenä? Jotenkin tämä keskustelunavaus on tosi outo. Mitä jos itse menet terapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Siis kun on itse kasvanut normaalissa ympäristössä, niin tuntuu hirveän vaikealta tosiaan valittaa siitä, että toinen tosiaan ”yrittää”. Mutta kun se menee siihen, että toinen tosiaan suunnittelee aikataulun sen ympärille, mitä olettaa toisen haluavan, vaikka toinen EI halua. Ja sitten kun tämä ei ole rajattomalta pyyteetöntä auttamista, vaan hän odottaa että vastineeksi puolison pitää joustaa yhtä paljon hänen suuntaansa ja nähdä yhtä paljon turhaa vaivaa. Lopputuloksena kumpikaan ei tee sitä, mitä ITSE haluaisi ja ollaan molemmat onnettomia.

Kuulostaa painajaismaiselta kontrollipeliltä jossa toista ei pystytä kohtaamaan ts ymmärtää itsenäisenä aikuisena. Ei minusta ole kyse ihan pikkuongelmasta.

Miksi syyllistät? Mikset lähde? Ei teidän suhde ole kahden aikuisen suhde. En tiedä miksi dynamiikka on toi.

Itsehän et sanonut että haluat narsisteja etkä tulppaaneja.

Ainoa jota voit maailmassa parantaa olet sinä.

Selvitä vihasi lähde, vaikka se normaali lapsuudenperhe, tai joku muu juttu.

Pelkäätkö jotakin?

Jos et näe etkä myönnä omia kipupisteitäsi...

Lapset kärsii. Mies kärsii. Sinä tulet kertomaan että vaadit miestä muuttumaan koska ei toimi.

Jos ei toimi, päästä irti. Anna mennä.

Joskus asiat tulee tiensä päähän.

Niin siis nämä tapahtumathan eivät jää rajattoman kanssa eläessä johonkin yhteen satunnaiseen konfliktiin kuukaudessa, vaan niitä tulee 20 päivässä.

Olet lähdössä ulos ja valitset sitä varten vaatteet tuolille, ja menet suihkuun. Kun tulet suihkusta, vaatteet ovat kadonneet. Kysyt puolisolta, joka kertoo laittaneensa ne pesukoneeseen, joka on käynnissä. Siellä ovat ainoat mustat sukkahoususi märkinä, ja puoliso sanoo "olisit onnellinen kun autan sinua".

Olet leipomassa pullaa kun tänään on tulossa kavereita talkoisiin. Liotat viimeisen hiivapalan lämpimään veteen kun lapsi kaatuu olohuoneessa. Menet lohduttamaan ja vaihtamaan vaipan. Kun tulet takaisin, keittiön työpöytä on siivottu. Kysyt, missä taikinakulho on. Tiskikoneessa, ja hän on kaatanut siinä olleen likaisen nesteen pois. "Olisit sanonut että sinulla on jotain kesken. Olisit iloinen kun autan siivoamisessa." Kun puoliso tajuaa että mokasi, uuden hiivan hankkimisesta tulee päivän tärkein tehtävä, vaikka sanot että sitä ei enää tarvita. Kun kaverit tulevat pihaan talkoita varten, puoliso häviää kuin pieru saharaan hiivaa ostamaan, jotta saisit leipoa. Mitä et muutenkaan enää ehdi tehdä, ja talkooväki ihmettelee siellä mitä tehdään kun isäntä on hiivakaupoilla.

Siitä huolimatta rajaton puoliso jatkossakin ihan koko ajan sekaantuu asioihisi samalla tavalla ja on hämillään, kun hänen hyvä työnsä ei saa kiitosta.

Vierailija kirjoitti:

Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.

Voi siis olla esim. näin.

1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.

2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.

1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.

2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.

1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.

2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.

Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.

Suomalaisessa kulttuurissa tunnetaan hyvin kursailu, ensin kieltäydytään tai sanotaan ettei tarvitse tehdä jotain. Toinen ilmeisesti tulkitsee sanojasi kursailuksi, koska esim. lasinpyyhkimien vaihto on hyvä ja tärkeä juttu. Kontrolloitko sinä teidän pihaanne niin, että miehesi ei saa hankkia sinne narsisseja? (Oletuksella tietenkin, ettei rahasta ole niin pulaa, että rahaa on vain joko narsisseihin tai tulppaaneihin).

Kaikesta tekin riitoja keksitte. Miehesi selvästi yrittää parhaansa ja todennäköisesti hän ei tee samaa virhettä kahdesti. Onneksi sukkahousut voi huuhtoa nopeasti ja kuivata hiustenkuivaajalla.

Anoppi meni liiallisuuksiin varaamalla lomamatkoja ja tunkemalla väkisin siivoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis nämä tapahtumathan eivät jää rajattoman kanssa eläessä johonkin yhteen satunnaiseen konfliktiin kuukaudessa, vaan niitä tulee 20 päivässä.

Olet lähdössä ulos ja valitset sitä varten vaatteet tuolille, ja menet suihkuun. Kun tulet suihkusta, vaatteet ovat kadonneet. Kysyt puolisolta, joka kertoo laittaneensa ne pesukoneeseen, joka on käynnissä. Siellä ovat ainoat mustat sukkahoususi märkinä, ja puoliso sanoo "olisit onnellinen kun autan sinua".

Olet leipomassa pullaa kun tänään on tulossa kavereita talkoisiin. Liotat viimeisen hiivapalan lämpimään veteen kun lapsi kaatuu olohuoneessa. Menet lohduttamaan ja vaihtamaan vaipan. Kun tulet takaisin, keittiön työpöytä on siivottu. Kysyt, missä taikinakulho on. Tiskikoneessa, ja hän on kaatanut siinä olleen likaisen nesteen pois. "Olisit sanonut että sinulla on jotain kesken. Olisit iloinen kun autan siivoamisessa." Kun puoliso tajuaa että mokasi, uuden hiivan hankkimisesta tulee päivän tärkein tehtävä, vaikka sanot että sitä ei enää tarvita. Kun kaverit tulevat pihaan talkoita varten, puoliso häviää kuin pieru saharaan hiivaa ostamaan, jotta saisit leipoa. Mitä et muutenkaan enää ehdi tehdä, ja talkooväki ihmettelee siellä mitä tehdään kun isäntä on hiivakaupoilla.

Siitä huolimatta rajaton puoliso jatkossakin ihan koko ajan sekaantuu asioihisi samalla tavalla ja on hämillään, kun hänen hyvä työnsä ei saa kiitosta.

Tämän täytyy olla provo. Pullan leipomiseen menee monta tuntia ja sait vasta hiivan liuotettua. Kauppaan on varmaankin parin tunnin matka (joopajoo), kun isäntä on hiivanhakureissulla vielä talkoolaisten tullessa. Ja teillä ei tietenkään kumpikaan osaa sanoa, että nyt tehdään pullan sijasta jotain leivinjauheella kohotettavaa ja nopeammin valmistuvaa.

Hanki kuivahiivaa kaappiin vastaisen varalle ja laita hiivaa pakastimeen (tiiviissä pakkauksessa).

Vierailija kirjoitti:

Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.

Voi siis olla esim. näin.

1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.

2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.

1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.

2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.

1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.

2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.

Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.

Jos tuon tilanteen miettii työpaikalle niin kaikki olisi ennen pitkää yhtä kaaosta tuollaisen työkaverin kanssa joka tekee hommia jotka eivät hänelle kuulu ja tekee ne vielä väärin. Kaiken kukkuraksi vielä uhriutuu asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.

Voi siis olla esim. näin.

1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.

2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.

1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.

2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.

1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.

2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.

Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.

Suomalaisessa kulttuurissa tunnetaan hyvin kursailu, ensin kieltäydytään tai sanotaan ettei tarvitse tehdä jotain. Toinen ilmeisesti tulkitsee sanojasi kursailuksi, koska esim. lasinpyyhkimien vaihto on hyvä ja tärkeä juttu. Kontrolloitko sinä teidän pihaanne niin, että miehesi ei saa hankkia sinne narsisseja? (Oletuksella tietenkin, ettei rahasta ole niin pulaa, että rahaa on vain joko narsisseihin tai tulppaaneihin).

Tässähän jatkuvasti on kyse siitä, että se toinen haluaa tehdä mielensä mukaan, ja siitä ei saa sanoa mitään, koska siitä seuraa marttyyrikohtaus. SE on vallankäyttöä.

Kukkasipulit nyt on tosi pieni juttu, mutta entä kun synttärilahjaksi tulee auto, kun toivoit moottoripyörää? "No mä aattelin, että pääset paremmin töihin!" ja olet paikassa, missä ei ole pysäköintimahdollisuutta. Pärrällä olisit päästellyt kesällä menemään kohti auringonlaskua ja sen jälkeen kuutamouinnille.

Ja tämä vastaava kaiken kokoisissa asioissa, joka päivä, monta kertaa. Mitä ikinä oletkaan tekemässä, toinen tulee auttamaan, vaikka apua ei ole pyydetty. Toi sukkahousuesimerkki ylempää oli hyvä.

Elämä menee sellaiseksi jatkuvaksi varomiseksi. Jotain hiton sukkahousuja ei voi jättää suihkun ajaksi esille, kun niille voi sinä aikana käydä ihan mitä vaan!

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta tekin riitoja keksitte. Miehesi selvästi yrittää parhaansa ja todennäköisesti hän ei tee samaa virhettä kahdesti. Onneksi sukkahousut voi huuhtoa nopeasti ja kuivata hiustenkuivaajalla.

Anoppi meni liiallisuuksiin varaamalla lomamatkoja ja tunkemalla väkisin siivoamaan.

Missä kohtaa sanottiin kenestä on kyse..?

Oletko koskaan kokeillut ostaa hänelle jotain väärää tai siivonnut hänen keskeneräiset askareensa pois? Miten hän itse reagoi silloin?

Bipolaarisena vähän loukkaa tuo, että oletetaan, että olemme rajattomia. Olen mm. koko lapsuuteni joutunut kestämään vanhempani loputonta rajattomuutta ja ymmärrän kyllä näitä asioita. :))

Vierailija kirjoitti:

Siis kun on itse kasvanut normaalissa ympäristössä, niin tuntuu hirveän vaikealta tosiaan valittaa siitä, että toinen tosiaan ”yrittää”. Mutta kun se menee siihen, että toinen tosiaan suunnittelee aikataulun sen ympärille, mitä olettaa toisen haluavan, vaikka toinen EI halua. Ja sitten kun tämä ei ole rajattomalta pyyteetöntä auttamista, vaan hän odottaa että vastineeksi puolison pitää joustaa yhtä paljon hänen suuntaansa ja nähdä yhtä paljon turhaa vaivaa. Lopputuloksena kumpikaan ei tee sitä, mitä ITSE haluaisi ja ollaan molemmat onnettomia.

Miksi sanot ääneen asiat, mitkä aiot itse hoitaa? Kyllä tuo saattaa kuulostaa toisen korviin avunpyynnöltä. Ja mistä hän olisi voinut tietää, että halusit tulppaaneja, kun hän toi narsisseja. Vaikuttaa enemmänkin siltä, että sinä haluat näyttää hänelle, että hän ei osaa toimia oikein, mutta sinä osaat ja saat siitä syyn suuttua/loukkaantua. Älä kerro mitä aiot tehdä, siinä on helppo ratkaisu tällaisiin tilanteisiin eikä tarvitse mennä terapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.

Voi siis olla esim. näin.

1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.

2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.

1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.

2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.

1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.

2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.

Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.

No eikö ole paremp käydä vain hissukseen vaihtamassa ne sulat ja ostamassa kukat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kun on itse kasvanut normaalissa ympäristössä, niin tuntuu hirveän vaikealta tosiaan valittaa siitä, että toinen tosiaan ”yrittää”. Mutta kun se menee siihen, että toinen tosiaan suunnittelee aikataulun sen ympärille, mitä olettaa toisen haluavan, vaikka toinen EI halua. Ja sitten kun tämä ei ole rajattomalta pyyteetöntä auttamista, vaan hän odottaa että vastineeksi puolison pitää joustaa yhtä paljon hänen suuntaansa ja nähdä yhtä paljon turhaa vaivaa. Lopputuloksena kumpikaan ei tee sitä, mitä ITSE haluaisi ja ollaan molemmat onnettomia.

Miksi sanot ääneen asiat, mitkä aiot itse hoitaa? Kyllä tuo saattaa kuulostaa toisen korviin avunpyynnöltä. Ja mistä hän olisi voinut tietää, että halusit tulppaaneja, kun hän toi narsisseja. Vaikuttaa enemmänkin siltä, että sinä haluat näyttää hänelle, että hän ei osaa toimia oikein, mutta sinä osaat ja saat siitä syyn suuttua/loukkaantua. Älä kerro mitä aiot tehdä, siinä on helppo ratkaisu tällaisiin tilanteisiin eikä tarvitse mennä terapeutille.

Sanottiinhan sille miehelle että _älä mene ostamaan kun minä menen_  

Kuinka selkeästi se pitää ilmaista että toinen ymmärtää puhetta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi syyllistät? Mikset lähde? Ei teidän suhde ole kahden aikuisen suhde. En tiedä miksi dynamiikka on toi.

Itsehän et sanonut että haluat narsisteja etkä tulppaaneja.

Ainoa jota voit maailmassa parantaa olet sinä.

Selvitä vihasi lähde, vaikka se normaali lapsuudenperhe, tai joku muu juttu.

Pelkäätkö jotakin?

Jos et näe etkä myönnä omia kipupisteitäsi...

Lapset kärsii. Mies kärsii. Sinä tulet kertomaan että vaadit miestä muuttumaan koska ei toimi.

Jos ei toimi, päästä irti. Anna mennä.

Joskus asiat tulee tiensä päähän.

Hyvin sanottu. Kuulostaa siltä, että siitä toisesta etsimällä etsitään vikoja ja keksitään tällainen diagnoosi vielä päälle, jota voidaan sitten käyttää vallankäytön välineenä.

Nämä pullanleipomiset kuulostaa ihan normaaleilta väärinkäsityksiltä. Ymmärrän, että on ärsyttävää mutta jos noin pienistä asioista kyse nii jotenkin huvittavaa että näille aletaan jakelemaan psykologisia termejä tai jopa diagnooseja. Varmaan tässä taas pätevä syy erota, jessus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kun on itse kasvanut normaalissa ympäristössä, niin tuntuu hirveän vaikealta tosiaan valittaa siitä, että toinen tosiaan ”yrittää”. Mutta kun se menee siihen, että toinen tosiaan suunnittelee aikataulun sen ympärille, mitä olettaa toisen haluavan, vaikka toinen EI halua. Ja sitten kun tämä ei ole rajattomalta pyyteetöntä auttamista, vaan hän odottaa että vastineeksi puolison pitää joustaa yhtä paljon hänen suuntaansa ja nähdä yhtä paljon turhaa vaivaa. Lopputuloksena kumpikaan ei tee sitä, mitä ITSE haluaisi ja ollaan molemmat onnettomia.

Miksi sanot ääneen asiat, mitkä aiot itse hoitaa? Kyllä tuo saattaa kuulostaa toisen korviin avunpyynnöltä. Ja mistä hän olisi voinut tietää, että halusit tulppaaneja, kun hän toi narsisseja. Vaikuttaa enemmänkin siltä, että sinä haluat näyttää hänelle, että hän ei osaa toimia oikein, mutta sinä osaat ja saat siitä syyn suuttua/loukkaantua. Älä kerro mitä aiot tehdä, siinä on helppo ratkaisu tällaisiin tilanteisiin eikä tarvitse mennä terapeutille.

Siinäpä mielenkiintoisia kysymyksiä kyllä. Minusta tuntuu, että varmaan aika monen parisuhteen ideaaliin kuitenkin kuuluu se, että voi avata suunsa ei-tärkeistä asioistakin. Ihan vaikka sillä, että toinen voi siinä yhteydessä sanoa että okei, minäkin tarvitsen ruuveja, voitko sitten samalla reissulla ostaa.

Ja pointtihan ei missään vaiheessa ollut, että puolison olisi toivottu ostavan kukkasipuleita. Ensimmäinen puhuja halusi itse ostaa niitä, mikä yleensä sisältää sen että voi katsoa mitä on saatavilla ja valita siellä mitä haluaa. Se on monista hauskaa. Se taas ei palvele ketään, että puoliso menee pyytämättä ostamaan jotain satunnaisia kukkasipuleita ja kärsii joka hetkestä.

Sekään ei tunnu edistykseltä, että sukkahousuepisodin jälkeen suihkun ovi aukeaa usein suihkun aikana, koska puoliso ilmestyy kysymään: tuolilla on vaatteita, tarvitsetko niitä vai laitanko pyykkiin? Se on ahdistavaa. Vaikka hän on oppinut, että pitää kysyä ennen kuin toisen vaatteet viedään pois, hän silti pitää lähtökohtaisesti toisen tuolilla odottavia vaatteitaan omana hoidettavana asianaan, eikä pysty käsittämään että ne voisi vain ohittaa.