Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Nr. 58, miksi olet seurustellut lähes kehitysvammaisen kanssa? Nyt kuulostaa pahasti siltä että joko hän on ollut ihan normaali/älykäs ja sinä julmasti lytännyt häntä TAI olet valinnut helposti hallittavan puolison.
Rajattomasta en tiedä, mutta marttyyri hän ainakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pullanleipomiset kuulostaa ihan normaaleilta väärinkäsityksiltä. Ymmärrän, että on ärsyttävää mutta jos noin pienistä asioista kyse nii jotenkin huvittavaa että näille aletaan jakelemaan psykologisia termejä tai jopa diagnooseja. Varmaan tässä taas pätevä syy erota, jessus.
Joo, ilman muuta pullan leipominen voi olla juuri normaali väärinkäsitys. Ja kuten aikaisemmin joku ehdotti, tässä tapauksessa nimenomaan se alkuperäinen leipoja rupesi leipomaan muuta tilalle leivinjauheella, EIKÄ TARVINNUT ENÄÄ HIIVAA sillä hetkellä. Tämä kerrottiin rajattomalle puolisolle. Tähän asti normaalia. Silti rajaton puoliso oli jo saanut päähänpinttymän, että nyt on ongelma koska ei ole hiivaa, ja ajoi kauppaan ostamaan 5 pakettia hiivaa, jota kukaan ei halunnut, vaikka siitä itse ostosreissusta aiheutui lisää vaikeuksia. Tämä on sitä ongelmallista puolta.
Hiivan hakeminen oli selkeästi hyvittelyreissu. Nostit varmaankin hirveän metelin, jonka jälkeen toinen haluaa korjata tilanteen kuntoon, ehkä hieman ärsyyntyneenä liioitellen. Normaalia toimintaa kuitenkin edelleen eikä mitään rajattomuutta.
Just tätä mietin, että toisen naamasta näkee, että ottaa päähän niin paljon, että parempi kuitenkin hakea ne hiivat.
Vierailija kirjoitti:
Nämä pullanleipomiset kuulostaa ihan normaaleilta väärinkäsityksiltä. Ymmärrän, että on ärsyttävää mutta jos noin pienistä asioista kyse nii jotenkin huvittavaa että näille aletaan jakelemaan psykologisia termejä tai jopa diagnooseja. Varmaan tässä taas pätevä syy erota, jessus.
Yksittäisenä esimerkkinä kyllä. Mutta kun päivästä ja vuodesta toiseen elää tuollaisessa jatkuvassa väärinymmärryksessä, missä joutuu lopulta itse aina joustamaan.
Ei leivottu pullaa, ei pantu päälle tiettyjä vaatteita, ei saanut sitä lahjaa mitä toivoi, kun erikseen oli kysytty lahjatoivetta. Järjestellään kaapit pyytämättä, seinät maalataankin vihreäksi sinisen sijasta.
Jokainen sinun ideasi, toiveesi ja tarpeesi korvataan jollain toisella. Joka päivä, joka kerta.
Tämä on selvästi asia, mitä on vaikea ymmärtää, jos sitä ei ole kohdannut. Nuo mainitut esimerkit ovat niitä pieniä arjen asioita, missä tämä tulee vastaan. Meillä vastaava on käynyt paljon, esim kun puolisoni lahjoitti perintökasvini pois (”meillä on paljon kasveja enkä tykännyt noista”), tai heitti valmistaman ruoan jääkaapista kompostiin (”en muistanut tehneeni tuollaista, joten ajattelin että se on vanhaa”. Syyllisti vielä minua tapahtuneesta!) . Nämä yksittäisinä on pieniä asioita, mutta tosi raskaita elää, kun toinen ei kertakaikkiaan tunnu edes muistavan, että hänen kanssaan elää joku itsenäiset mielipiteet omaava ihminen.
Suurempina asioina tämä näkyy siinä, ettei hän muista kysyä mielipidettäni menoista, vastaa kysymyksiin puolestani ikäänkuin olisin joku lapsi, tai vakoilee puhelintani ”koska hänen täytyy tietää missä mennään, suojellakseen minua”. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pullanleipomiset kuulostaa ihan normaaleilta väärinkäsityksiltä. Ymmärrän, että on ärsyttävää mutta jos noin pienistä asioista kyse nii jotenkin huvittavaa että näille aletaan jakelemaan psykologisia termejä tai jopa diagnooseja. Varmaan tässä taas pätevä syy erota, jessus.
Yksittäisenä esimerkkinä kyllä. Mutta kun päivästä ja vuodesta toiseen elää tuollaisessa jatkuvassa väärinymmärryksessä, missä joutuu lopulta itse aina joustamaan.
Ei leivottu pullaa, ei pantu päälle tiettyjä vaatteita, ei saanut sitä lahjaa mitä toivoi, kun erikseen oli kysytty lahjatoivetta. Järjestellään kaapit pyytämättä, seinät maalataankin vihreäksi sinisen sijasta.
Jokainen sinun ideasi, toiveesi ja tarpeesi korvataan jollain toisella. Joka päivä, joka kerta.
Jos oikeasti kyseessä se että näin toimitaan tahallaan aina ja joka kerta niin asia toki on eri.
Minulla on rajaton äiti ja tunnistan hyvin, mitä ap tarkoittaa.
Esimerkiksi juuri tuo, ettei kuule 'ei' -sanaa.
Neuvoja ei ole antaa. Itse koetan välttää, etten kohtelisi samoin omia lapsiani.
Naimisissa olen jonkinlaisen patalaiskan henkilön kanssa (ehkä tietyllä tavalla rajattoman vastakohta ) Olisi virkistävää, jos hän tekisi joskus jotakin puolestani. En sitten tiedä, millaisiin ongelmiin joutuisin, jos puolisoni olisi rajaton.
Moni esimerkki on sinällään pieni. Esim pullanesteen voi moni siivota pois. Mutta kyllä ”normaali” ihminen alkaisi pohtia omaa toimintaansa, jos on jatkuvasti väärinymmärryksiä. Itse ainakin tekisin niin, etten enää tekisi yhtään mitää asiaa kysymättä ensin. Outoa ketjussa on se, että miksi mies ei ole näin alkanut toimimaan?
Vierailija kirjoitti:
Moni esimerkki on sinällään pieni. Esim pullanesteen voi moni siivota pois. Mutta kyllä ”normaali” ihminen alkaisi pohtia omaa toimintaansa, jos on jatkuvasti väärinymmärryksiä. Itse ainakin tekisin niin, etten enää tekisi yhtään mitää asiaa kysymättä ensin. Outoa ketjussa on se, että miksi mies ei ole näin alkanut toimimaan?
Koska tällainen käytös tyypillisesti liittyy persoonallisuushäiriöihin tai ainakin vahvasti sen tyyppisiin piirteisiin. Nämä ihmiset ovat täysin vakuuttuneita oman toimintansa oikeellisuudesta, eikä siihen puhuminen auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pullanleipomiset kuulostaa ihan normaaleilta väärinkäsityksiltä. Ymmärrän, että on ärsyttävää mutta jos noin pienistä asioista kyse nii jotenkin huvittavaa että näille aletaan jakelemaan psykologisia termejä tai jopa diagnooseja. Varmaan tässä taas pätevä syy erota, jessus.
Yksittäisenä esimerkkinä kyllä. Mutta kun päivästä ja vuodesta toiseen elää tuollaisessa jatkuvassa väärinymmärryksessä, missä joutuu lopulta itse aina joustamaan.
Ei leivottu pullaa, ei pantu päälle tiettyjä vaatteita, ei saanut sitä lahjaa mitä toivoi, kun erikseen oli kysytty lahjatoivetta. Järjestellään kaapit pyytämättä, seinät maalataankin vihreäksi sinisen sijasta.
Jokainen sinun ideasi, toiveesi ja tarpeesi korvataan jollain toisella. Joka päivä, joka kerta.
Jos oikeasti kyseessä se että näin toimitaan tahallaan aina ja joka kerta niin asia toki on eri.
Mutta kun nämä eivät ole sillä lailla tahallista tai kiusaamismielessä tehtyä. Vaan vankka uskomus siitä, että toinen tietää paremmin, ja siksi se lahja- tai väritoive korvataan jollain muulla.
Siinä on taustalla jotain sellaista, että se rajaton tahtoo tulla nähdyksi ja palvotuksi ja vain odottaa sitä, että kyynelsilmin kiitetään miten tämä korvattu toteutus olikin parempi kuin se alkuperäinen toive. Silti sitä ei koskaan ajatella silti siltä kantilta. Kyllähän nyt vaikka mustan hameen kanssa ihonväriset sukkikset on paremman näköiset kuin mustat, mutta ihonväristen sijasta eteesi tulevatkin punaiset, jotka eivät ainakaan sovi.
Jokainen pyyntösi korvataan ihan randomisti jollain toisella.
Sitä on rajattomuus - eikä se muuten ole diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pullanleipomiset kuulostaa ihan normaaleilta väärinkäsityksiltä. Ymmärrän, että on ärsyttävää mutta jos noin pienistä asioista kyse nii jotenkin huvittavaa että näille aletaan jakelemaan psykologisia termejä tai jopa diagnooseja. Varmaan tässä taas pätevä syy erota, jessus.
Joo, ilman muuta pullan leipominen voi olla juuri normaali väärinkäsitys. Ja kuten aikaisemmin joku ehdotti, tässä tapauksessa nimenomaan se alkuperäinen leipoja rupesi leipomaan muuta tilalle leivinjauheella, EIKÄ TARVINNUT ENÄÄ HIIVAA sillä hetkellä. Tämä kerrottiin rajattomalle puolisolle. Tähän asti normaalia. Silti rajaton puoliso oli jo saanut päähänpinttymän, että nyt on ongelma koska ei ole hiivaa, ja ajoi kauppaan ostamaan 5 pakettia hiivaa, jota kukaan ei halunnut, vaikka siitä itse ostosreissusta aiheutui lisää vaikeuksia. Tämä on sitä ongelmallista puolta.
Ihan normaalia käytöstä tuokin. En näe syytä leimata tässä ketään "rajattomaksi". Ainoastaan leipuri näkee kaiken toisen toiminnassa menevän väärin, ja itse taasen toimii täydellisesti.
On helppo toimia "täydellisesti" kun pysyy sillä omalla tontillaan. Olet ilmeisesti itse näitä rajattomia hössöttäjiä joiden päivä kuluu muiden elämää sabotoidessa.
Tästä ärsyyntymisessä ei voi olla kyse mistään kontrollifriikkiydestä koska kaikki minkä ärsyyntyjä haluaisi olevan omissa käsissään on omat asiansa, nämä rajattomat ovat sen sijaan jonkun asteisia kontrollifriikkejä kun eivät voi pysyä erossa muiden asioista.
Jos haluan ehdottomasti käydä jonkun sulat vaihtamassa ja samalla ostaa kukkasipuleita ei tulisi mieleenkään olla kysymättä mitä sipuleita haluaa, aivan käsittämätöntä miten kukaan voi tällaista pitää normaalina ja jopa avuliaana.
Voisiko kyseessä olla myös puolison lapsuudenkodistaan oppima tapa? Tunnistan tuota jatkuvaa vastuun kantamisen tarvetta vähän itsestäni. Vanhemmat raivosiivosivat kaikki tuollaiset hiivanliotuskulhot ja tuolin päällä suihkun aikana odottavat vaatteet pois kysymättä mitään ja odottivat samaa minulta. Lahjatoiveet oli myös asia jota opin välttämään, sekin oli vanhemmille stressin ja raivoamisen aihe jonka lopuksi sai vaikkapa uuden repun sijaan sukkia ja kynän.
Vierailija kirjoitti:
Nr. 58, miksi olet seurustellut lähes kehitysvammaisen kanssa? Nyt kuulostaa pahasti siltä että joko hän on ollut ihan normaali/älykäs ja sinä julmasti lytännyt häntä TAI olet valinnut helposti hallittavan puolison.
No hän ei ollut normaali. Näytti ulkoisesti kyllä ihan normaalilta, mutta oli heikkolahjainen kumminkin. Kertoi itse asiasta myöhemmin. Ihan testattuja tosi asioita. Minunkin älykkyyteni on testattu, että älä kuvittele ja kuulostele siellä mitään palstatietäjänä.
Minä en julmasti lytännyt häntä, enkä ollut meistä se joka yritti hallita tai kontrolloida toista.
En ole kiinnostunut sellaisesta suhteesta missä toista yritetään hallita, kytätään, omistetaan ja ei kunnioiteta.
Et tiedä mitään siitä suhteesta ja kuvittelet omiasi.
Rajaton yksilö hän oli. Ja suhde ei tosiaan kestänyt kuin pari kuukautta. Oli niin uuvuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni esimerkki on sinällään pieni. Esim pullanesteen voi moni siivota pois. Mutta kyllä ”normaali” ihminen alkaisi pohtia omaa toimintaansa, jos on jatkuvasti väärinymmärryksiä. Itse ainakin tekisin niin, etten enää tekisi yhtään mitää asiaa kysymättä ensin. Outoa ketjussa on se, että miksi mies ei ole näin alkanut toimimaan?
No ei pullanestettä kukaan normaali järkinen kyllä voi vahingossa heittää pois, sen tunnistaa jo etäältä hajustakin hiivaksi. Ja yleensä myös sijaitsee erillään tiskeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nr. 58, miksi olet seurustellut lähes kehitysvammaisen kanssa? Nyt kuulostaa pahasti siltä että joko hän on ollut ihan normaali/älykäs ja sinä julmasti lytännyt häntä TAI olet valinnut helposti hallittavan puolison.
No hän ei ollut normaali. Näytti ulkoisesti kyllä ihan normaalilta, mutta oli heikkolahjainen kumminkin. Kertoi itse asiasta myöhemmin. Ihan testattuja tosi asioita. Minunkin älykkyyteni on testattu, että älä kuvittele ja kuulostele siellä mitään palstatietäjänä.
Minä en julmasti lytännyt häntä, enkä ollut meistä se joka yritti hallita tai kontrolloida toista.
En ole kiinnostunut sellaisesta suhteesta missä toista yritetään hallita, kytätään, omistetaan ja ei kunnioiteta.
Et tiedä mitään siitä suhteesta ja kuvittelet omiasi.
Rajaton yksilö hän oli. Ja suhde ei tosiaan kestänyt kuin pari kuukautta. Oli niin uuvuttavaa.
Suhteessa, jossa älykkyydessä on iso ero ei ole valtasuhteet ihan kohdallaan. Miksi halusit suhteen, joka ei ole asetelmaltaan tasaveroinen?
En ihan käsitä. Jos sille puolisolle tähdentää, että älä MISSÄÄN tilanteessa koske minun tavaroihini tai siirtele niitä: vaatteisiin, astioihin, mihinkään lattialla lojuvaan roinaan, KOSKAAN. Vain tiskikoneessa olevat astiat ja pyykkikorissa olevat vaatteet pestään. Jokainen siivoaa omat tavaransa. Eikö silti usko? Jos puolison vastuulla on esim. pyykkääminen, siivoaminen ja tavaroiden paikoilleen järjestely yleisesti, mahdotonhan siinä on erottaa mihin saa koskea ja mihin ei. Se, että tekee pyytämättä asioita toisen puolesta tai tekee asiat toistuvasti toisin kuin on käsketty, kuulostaa niin oudolta, että luulisin sen olevan piirre josta on mahdotonta päästä eroon. Kun nyt mietin, niin oman puolisoni äiti on ehkä vähän tuollainen, puolisoni on vaan tehnyt hänelle omat rajansa niin selviksi, ettei anopin käytöksestä ole minulle harmia. Varmaan tulisi meille omilla avaimillaan siivoamaan ja toisi ruokia ym. tavaroita, joita olettaisi meidän tarvitsevan, jos hänellä vain olisi avain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pullanleipomiset kuulostaa ihan normaaleilta väärinkäsityksiltä. Ymmärrän, että on ärsyttävää mutta jos noin pienistä asioista kyse nii jotenkin huvittavaa että näille aletaan jakelemaan psykologisia termejä tai jopa diagnooseja. Varmaan tässä taas pätevä syy erota, jessus.
Joo, ilman muuta pullan leipominen voi olla juuri normaali väärinkäsitys. Ja kuten aikaisemmin joku ehdotti, tässä tapauksessa nimenomaan se alkuperäinen leipoja rupesi leipomaan muuta tilalle leivinjauheella, EIKÄ TARVINNUT ENÄÄ HIIVAA sillä hetkellä. Tämä kerrottiin rajattomalle puolisolle. Tähän asti normaalia. Silti rajaton puoliso oli jo saanut päähänpinttymän, että nyt on ongelma koska ei ole hiivaa, ja ajoi kauppaan ostamaan 5 pakettia hiivaa, jota kukaan ei halunnut, vaikka siitä itse ostosreissusta aiheutui lisää vaikeuksia. Tämä on sitä ongelmallista puolta.
Ihan normaalia käytöstä tuokin. En näe syytä leimata tässä ketään "rajattomaksi". Ainoastaan leipuri näkee kaiken toisen toiminnassa menevän väärin, ja itse taasen toimii täydellisesti.
On helppo toimia "täydellisesti" kun pysyy sillä omalla tontillaan. Olet ilmeisesti itse näitä rajattomia hössöttäjiä joiden päivä kuluu muiden elämää sabotoidessa.
Tästä ärsyyntymisessä ei voi olla kyse mistään kontrollifriikkiydestä koska kaikki minkä ärsyyntyjä haluaisi olevan omissa käsissään on omat asiansa, nämä rajattomat ovat sen sijaan jonkun asteisia kontrollifriikkejä kun eivät voi pysyä erossa muiden asioista.
Jos haluan ehdottomasti käydä jonkun sulat vaihtamassa ja samalla ostaa kukkasipuleita ei tulisi mieleenkään olla kysymättä mitä sipuleita haluaa, aivan käsittämätöntä miten kukaan voi tällaista pitää normaalina ja jopa avuliaana.
Puolisoni olisi varmaan onnellinen jos olisin enemmän tuollainen. Olen enemmänkin laiska kuin tuollainen avulias ihminen, jonka hössötys ei aina mene nappiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on selvästi asia, mitä on vaikea ymmärtää, jos sitä ei ole kohdannut. Nuo mainitut esimerkit ovat niitä pieniä arjen asioita, missä tämä tulee vastaan. Meillä vastaava on käynyt paljon, esim kun puolisoni lahjoitti perintökasvini pois (”meillä on paljon kasveja enkä tykännyt noista”), tai heitti valmistaman ruoan jääkaapista kompostiin (”en muistanut tehneeni tuollaista, joten ajattelin että se on vanhaa”. Syyllisti vielä minua tapahtuneesta!) . Nämä yksittäisinä on pieniä asioita, mutta tosi raskaita elää, kun toinen ei kertakaikkiaan tunnu edes muistavan, että hänen kanssaan elää joku itsenäiset mielipiteet omaava ihminen.
Suurempina asioina tämä näkyy siinä, ettei hän muista kysyä mielipidettäni menoista, vastaa kysymyksiin puolestani ikäänkuin olisin joku lapsi, tai vakoilee puhelintani ”koska hänen täytyy tietää missä mennään, suojellakseen minua”. 🙄
Joo tuo on pahinta kun kohdellaan kuin aivotonta lasta.
Minun lyhytaikainen kumppani tuli minulle aina lässyttämään kuin lapselle, että he ovat nyt keskustelleet äitinsä, isänsä, ex-vaimonsa tai ystävänsä kanssa, ja tulleet siihen tulokseen, että vaikka ovat päätyneet, siihen tulokseen, että minulle voisi olla sopiva tehtävä tässä talossa, vaikka lumityöt tai marjojen poiminta.
Olen siis ihan aikuinen ihminen, ja älykkyydessäni/kyvykkyydessäni ei ole testasi mitään vikaa. Olen vähintään normaali älyinen, enemmänkin.
Hän taas ei itse kuulema normaalia peruskoulua päässyt läpi. Käyttäytyi tosin kuin roolit olisivat olleet toisin päin.
Joku tässä ihmetteli, miksi seurustelin tuollaisen kanssa. No huono itsetunto ja se että minua on lytätty lapsesta saakka. Ja en tiennyt että hän on noin röyhkeä ja alentava minua kohtaan.
En ole ennustaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nr. 58, miksi olet seurustellut lähes kehitysvammaisen kanssa? Nyt kuulostaa pahasti siltä että joko hän on ollut ihan normaali/älykäs ja sinä julmasti lytännyt häntä TAI olet valinnut helposti hallittavan puolison.
No hän ei ollut normaali. Näytti ulkoisesti kyllä ihan normaalilta, mutta oli heikkolahjainen kumminkin. Kertoi itse asiasta myöhemmin. Ihan testattuja tosi asioita. Minunkin älykkyyteni on testattu, että älä kuvittele ja kuulostele siellä mitään palstatietäjänä.
Minä en julmasti lytännyt häntä, enkä ollut meistä se joka yritti hallita tai kontrolloida toista.
En ole kiinnostunut sellaisesta suhteesta missä toista yritetään hallita, kytätään, omistetaan ja ei kunnioiteta.
Et tiedä mitään siitä suhteesta ja kuvittelet omiasi.
Rajaton yksilö hän oli. Ja suhde ei tosiaan kestänyt kuin pari kuukautta. Oli niin uuvuttavaa.
Suhteessa, jossa älykkyydessä on iso ero ei ole valtasuhteet ihan kohdallaan. Miksi halusit suhteen, joka ei ole asetelmaltaan tasaveroinen?
EN HALUNNUT!
Voi hyvä ihminen kun ei ne suhteet ala siten, että katsotaan ensin jotkut älykkyystestien tulokset!
SUHDE LOPPUI KUN ASIA SELKISI!
Pitää tajuta, ettei kaikkialle voi tuppautua. Anoppi ei voi pyyhältää kotiin siivoamaan. Minä en voi napata naapurin tenavaa hoitoon, jotta vanhemmat pääsisivät keskenään treffeille. En voi edes hyvää hyvyyttäni auttaa ystävää liikaa enkä itse määrittämilläni tavoilla muuten kuin herkällä korvalla kuulostelemalla missä menee sopiva raja. Ja tuolta loputonta apua tuputtavalta pitäisi kysyä millaista apua vailla hän itse on, koska usein sitä apua syydetään juuri siksi, että joku joskus tajuaisi auttaa heitäkin.