Tytär haluaisi koiran
14- vuotias tyttäreni haluaisi kovasti koiraa. Tuota koiraahan on jo pidempään haikailtu. Tytär on töissä, jakaa mainoksia. Ja on muutenkin säästänyt hyvin pitkään rahoja koiran kustannuksiin. Meillä on kissa, tyttären vastuulla. Hän hoitaa sitä moitteitta ja kissa on aivan ihana tapaus. Tytär on kouluttanut kissaa istumaan, tulemaan paikalle käskystä, hyppimään ja vaikka mitä. Mutta koirassa on kuitenkin todella iso vastuu, jota en tietenkään pelkästään tyttärelle antaisi, on niin nuori vielä. Tyttärellä on myös anoreksia, ei tosin enää paha. Ollut vuoden verran, ja nyt on jo parantuminen lähellä, mutta silti tytär huolettaa. Tytär on todella tunnollinen ja hyvä koulussa, joten en näe koulua esteenä koiralle. On puhunut että säästäisi vielä rahaa ennen koiran hankintaa ja tekisi töitä, siten että koira tulisi tytön ollessa 15. Asumme rivitalossa, aikeissa olisi muuttaa omakotitaloon tilaisuuden tullen. Minulla on myös 7-vuotias tytär ja 10kk poikavauva. Mieheni ottaisi koiran ihan mielellään, mutta täällä pohditaan miten rivitalossa koira voi, ja minkälaisia kokemuksia teinistä koiran omistajana. Kiinnostaisi myös tietää kuulostaako tilanteemme koiralle sopivalta. Ja onko tyttö valmis ottamaan vastuuta koirasta?
Koirasta vielä sen verran että toiveissa olisi sheltti, harrastaisi agilityä, tokoa, ralli tokoa, noseworkia, ja vaikka mitä. Selvittänyt kulut (maksaisi suurimman osan), sairaudet, koulutuksen, pentukoulut ja kaikkea mahdollista esim. Tassujen trimmauksesta, tassuvahasta. Ajatuksena olisi että jäisi koiran ja kissan kanssa kotiin jos käytäisiin jollain lomamatkalla, mutta tosiaan siinä se anoreksia mietityttää. (Ei kyllä olla lähiaikoihin minnekkään menossa). Myös kissan ja koiran tutustuttaminen olisi tytöllä hanskassa.
Kommentit (41)
Sheltti on hyvä rotu ja tyttö tuntuu tolkulliselta, mutta kerro hänelle, että sitä koiraa täytyy hoitaa joka ikinen päivä kunnes hän täyttää 30 vuotta. Ei yllätyslähtöjä festareihin tai Filippiineille. Koira sietää yksin korkeintaan 6 tuntia.
Vastuu koirasta on aina vanhemmilla, vaikka lapselle se ostettaisi. Eli oletko sinä ja miehesi valmis käymään minimi 3x pvä n.10+ vuotta ulkoilemassa säässä, kuin säässä ja muutoin huolehtimaan koirasta?
Joillakin nuorilla kinostus koiraan voi loppua jo pentuvaiheessa ja sisäsiisteysopetuskim saattaa jäädä teille.
Mä sain sheltin 13-vuotiaana, hoidin ja koulutin itse. Toki vanhempien pitää olla vastuussa viime kädessä että eläin saa tarvittavan hoidon. Ainoa mihin en lähtisi on tuo 15-vuotiaan kotiin jättäminen koiran ja kissan kanssa reissujen ajaksi, siihen mielestäni joku muu ratkaisu olisi parempi..
Ap mitä tarkoittaa käytännössä, että tytön parantuminen anoreksiasta on lähellä?
Pitää muistaa, että vaikka kuinka lukee alan kirjallisuutta ja ottaa selvää asioista, niin koirakin on yksilö, eikä kaikki yleisimmät koulutusmetodit välttämättä heti tepsikkään. Onko tyttö ottanut selvää, miten tulee toimia, jos koulutus vaatiikin tavallista enemmän pitkäjänteisyyttä?
Kannattaa myös miettiä, että mitä koiran käy kun tyttö lähtee opiskelemaan. Lähteekö se johonkin koirankopin kokoiseen yksiöön tytön mukaan vai jääkö teille. Koira on kuitenkin opiskelijalle aika pallo jalassa, ja opiskelurientoja jää kokematta, kun pitää olla kotona koiran kanssa. Ei voi ensin olla tunti tolkilla koulussa ja sitten päälle vielä liehua opiskeluriennoissa.
Ihan yhtä hyvin koira voi rivarissa ku omarissaki..
No miten se syömishäiriö estää koiran hankkimista?? Kuulostaa että tyttö on tosissaan koiran suhteen.
Mitä tarkoittaa, että tyttö säästää rahaa koiraan? Kyllä se koiran rahoitus on vanhempien vastuulla. Ehkä jotain extraleluja tai härpäkkeitä voi ostaa omilla rahoillaan. Minusta agilitynkin kustannukset olisi vanhempien maksettavana ihan kuin muutkin harrastukset.
Koira voisi auttaa tyttöä toipumisessa.
Meille koira tuli tyttären aloitteesta. Hyvin nopeasti siitä tuli perheenjäsen, josta kaikki kantoivat vastuunsa.
Kun tytär muutti kotoa, koira jäi kotiin. Ei muuta edes mietitty.
Nyt koirakaveri jo kuollut, mutta olen iloinen, että otimme sen aikoinaan.
Paljosta luovuimme koiran takia, mutta saimme meidän kaikkien mielestä enemmän.
En usko, että koiraa voi ottaa niin, että se olisi jonkun perheenjäsenen koira. Koira on laumaeläin ja sen lauma on koko perhe.
Tytön kannattaa jatkaa rahan säästämistä koiran oston jälkeenkin. Se koiran ostohinta on vasta alkusoittelua. Eläinlääkärikulut on pilvissä nykyään koiravakuutuksesta huolimatta, mikä tietenkin kannattaa ottaa. Rotuvalintanne on kyllä tosi hyvä. Terve ja pitkäikäinen rotu.
Nyt korona aikana koira ei ole hyvä idea ja muutenkinnihmidiä kuolee nälkään ja tauteihin. Mitäs jos tyttäresi ottaisi ns. kummilapsen jostain köyhästä maasta ja alkaisi rahoittaa hänen koulunkäyntiään ja perhettään. muutamalla kympillä kuukaudessa joku ihminen voisi saada uuden alun elämälleen. Eli paljon halvemmalla kuin mitä menisi koiran ruokiin ja trimmauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä tarkoittaa käytännössä, että tytön parantuminen anoreksiasta on lähellä?
Olemme käyneet yli puoli vuotta syömishäiriöklinikalla, tyttö pystyy ottamaan jo itse ruokaa, ja jopa nauttimaan siitä. Itse sanonut että tauti alkaa olla jo kodin ulkopuolella. Mutta on tässä silti vielä polkua kuljettavana.
Ap
Minusta voisitte sen koiran hankkia ihan hyvin, vaikuttaa siltä että siihen todellakin on jo panostettu.
Täytyykin keskustella asiasta tyttären kanssa! :)
Ap
Voisitteko ottaa jonkun koiran hoitoon joksikin aikaa, jolloin realiteetit tulisivat selviksi (ulos aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä ja siinä välissä ulkoilua ja touhua koiran kanssa, aina pakko tulla suoraan kotiin joka paikasta...). Päätöksen teko voisi sitten olla helpompaa.
Tosiaan lapsen rahat tuskin riittää esim vakuutuksiin, lääkäreihin, laadukkaaseen ruokaan ym, ellei hänellä sitten ole saman verran rahaa käytössään kuin työssäkäyvällä aikuisella.
Itse tässä tekemässä lähtöä ulos tänään jo kolmatta kertaa ja myöhemmin illalla vielä 4. kerta...
Vierailija kirjoitti:
Tytön kannattaa jatkaa rahan säästämistä koiran oston jälkeenkin. Se koiran ostohinta on vasta alkusoittelua. Eläinlääkärikulut on pilvissä nykyään koiravakuutuksesta huolimatta, mikä tietenkin kannattaa ottaa. Rotuvalintanne on kyllä tosi hyvä. Terve ja pitkäikäinen rotu.
Juu, siis tytär on ajatellut koko koiran elämänkaarta ja sen kuluja. Työtäänkin jatkaisi. Tietysti päävastuu asiasta olisi minulla, mutta hienosti tyttäreni on noita raha-asioita miettinyt. Kiitos asiallisesta kommentista! :)
Meille vinguttiin koiraa. Sade aamuina sanoin,että kipikipi koira ulos,no lapsi vänkäämään että ei,kysyin syytä miksi ei,niin vastaus oli koska sataa eikä meillä ole koiraa ! Sanoin vaan että niinpä! Ei puhunut koirasta senjälkeen enää mitään. On nyt aikuinen ja kas,eipä ole koiraa.
Koiran kanssa kun ei voi elää sellaista elämää kuin haluaa.
AIna koira ekana.
Sama kuin jos hankkisi lapsen,ei enää omaa elämää spontaanein tekemisin
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko ottaa jonkun koiran hoitoon joksikin aikaa, jolloin realiteetit tulisivat selviksi (ulos aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä ja siinä välissä ulkoilua ja touhua koiran kanssa, aina pakko tulla suoraan kotiin joka paikasta...). Päätöksen teko voisi sitten olla helpompaa.
Tosiaan lapsen rahat tuskin riittää esim vakuutuksiin, lääkäreihin, laadukkaaseen ruokaan ym, ellei hänellä sitten ole saman verran rahaa käytössään kuin työssäkäyvällä aikuisella.
Itse tässä tekemässä lähtöä ulos tänään jo kolmatta kertaa ja myöhemmin illalla vielä 4. kerta...
Tosiaan lapsen ei tarvitsisi tietenkään kaikkea maksaa, tyttö vain on kovin sellainen että haluaa itse huolehtia siitä sun tästä.
Ja tuo lenkillä säännöllisesti tässä hetkessä käyminen mietityttää minua tytön anoreksian takia. Tyttö on itseasiassa itse ehdottanut menevänsä itse lenkille aina kun koira sinne pitäisi viedä. Käy lähes päivittäin myös kavereidensa koiria lenkittämässä.
Kiitos hyvistä pointeista! :)
Ap
Ostakaa koira jos jostain saatte. Tuo tyttö on koiransa ansainnut!