Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:04"]

Ihanaa, löysin Hitler-kortin.

[/quote]

Tekeekö Hitler-esimerkin käyttö asiasta jollain tapaa vähemmän toden kuin jos tekstissä olisi nimetty jokin muu pahuuksia tehnyt henkilö?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:02"]

Luin jostain, että aivot ovat erityisen herkkiä teiniaikana, ja sen ajan muistot painuvat lähtemättömästi mieleen. Niinpä siis traumaattiset kokemukset 13-18 vuoden iässä ovat erityisen tuhoisia psyykelle. 

Tietysti voi sanoa, ettei ymmärrä mitään toisten ihmisten tuskallisia kokemuksia, mutta silloin on kyllä empatiakyvyssä kehittämisen varaa. Vaikka itse ei olisi erityisen herkkä, voi silti sisäistää sen, että muut ovat.

[/quote]

Niin, siitä on 20 vuotta kun minua on viimeksi kiusattu, mutta yhä päivittäin ajattelen asiaa, asia nousee väkisin mieleen ja osaltaan myös rajoittaa elämää. Jos jossain työpaikalla olisi sellaista minkä sain kestää kolme vuotta yläasteella, niin se työ loppuisi kyllä päivän jälkeen. Aivan käsittämätöntä mitä sitä kesti päivittäin pitkän aikaa. 

Mun oikeudentajuni on vähän "silmä silmästä" -tyyppinen. Minua kiusattiin ala-asteen viimeisillä luokilla sekä koko yläasteen ajan. Kyllä, olen katkera. En vatvo asiaa sen kummemmin, mitä nyt joskus tulee mieleen tai huomaan sen vaikuttavan jollain tavoin elämääni. Silti haluaisin, että kiusaajat saisivat maistaa omaa lääkettään. Saisivat tuntea sen, kun käsi puristuu kurkulle, ilkeät sanat satuttavat, joukko muita nauraa, kannustaa ja haukkuu vieressä. Kukaan ei puolusta. Sen yksinäisyyden ja voimattomuuden tunteen. Häpeänkin. Voi, kyllä ihan mieluusti laittaisin kiusaajani tuntemaan nuo asiat. Mutta en laita. En alennu heidän tasolleen. Toki salaa toivon, että heillä menee huonosti, ja joillakin meneekin. Hah.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 12:31"]

Minä en usko että kiusaaja voi muuttua. Hän vain oppii peittämään pahuutensa sivistyksen alle, olemaan näennäisesti ystävällinen sillä aikaa kun salassa edelleen kahmii itselleen hyvää muitten kustannuksella. Kiusaaja jatkaa aikuisena samaa linjaa, on vain ovelampi ja manipuloi sen sijaan että olisi avoin ja näyttäisi mikä on oikeasti.

[/quote]

Joo, kiusaajat ei muutu, ne on sairaita ihmisiä, eikä ne mystisesti parane jossakin vaiheessa.

Ottakaa myös huomioon, että keskustelija 101 on itse kiusaaja, jolla tyypilliseen kiusaajan tapaan pelottaa ajatus siitä, että joutuisi joskus jollakin tavalla vastuuseen teoistaan, eikä sitä pidettäisi hyvänä tyyppinä. Sairas, sairas ihminen.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]

Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.

Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.

Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?

Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.

Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.

[/quote]

Asiastako tulee legitiimi ja hyväksyttävä, koska aikaa on kulunut ja SINÄKIN sen omassa elämässäsi olet hyväsynyt. Oletko joku ennakkotapaus, synteesi kaikista kiusatuista? 

Murha ei vanhene koskaan, samoin ei esim. koko ikänsä koulukiusatun haavat ja arvet. Nämä kulkevat läpi koko hänen elämänsä jonkinlaisena taakkana, joka ei oikeasti hänelle kuuluisi. On aika hävytöntä esittää, että kiusaaminen vanhenisi tekona. Tekijä ja kohde voivat keskenään sopia asiasta, mutta ulkopuoliset eivät voi tehdä sitä heidän puolestaan. 

Joillekin ihmisille tuntemus siitä, että he ovat uhreja, on todella tyydyttävä. Siitä ei edes haluta eroon.

Samalla tavalla kuin voi luoda identiteettinsa vihan varaan (en voi lakata olemasta vihainen, koska en tiedä, mitä sitten olisin), identiteetin voi perustaa uhriuteen.

Uhrina olo on ihanaa, koska uhri on aina oikeassa ja uhri saa myötätuntoa. Tällainen uhristatukseen jämähtäminen on samanlaista kuin se, että jotkut sairaat eivät halua parantua, koska avuttomana sairaana olemisessa on tietyt etunsa.

Katkeruus voi olla melkein yhtä tyydyttävä tunne kuin orgasmi, sen näkee tällä palstallakin.

Tätä ei ole tarkoitettu vakavasti kiusatuille vaan niille vähän tönityille, jotka eivät aio antaa anteeksi, koska uhri-identiteetissä on tosiaan jotain käsittämättömän tyydyttävää.

Joillakin katkeruus ei ole missään mittasuhteessa tapahtuneeseen ja sen piikkiin on helppo laittaa ihan kaikki, kuten ylipaino, työttömyys jne. Siks kun mä olin kiusattu... joopa.

Niitä melkein kiusattuja on liiaksi asti, inflatoivat koko käsitteen ja taas mikä irvokkainta, taas kärsivät eniten ne, joita on oikeasti todella pahasti satutettu.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:04"]

Mun oikeudentajuni on vähän "silmä silmästä" -tyyppinen. Minua kiusattiin ala-asteen viimeisillä luokilla sekä koko yläasteen ajan. Kyllä, olen katkera. En vatvo asiaa sen kummemmin, mitä nyt joskus tulee mieleen tai huomaan sen vaikuttavan jollain tavoin elämääni. Silti haluaisin, että kiusaajat saisivat maistaa omaa lääkettään. Saisivat tuntea sen, kun käsi puristuu kurkulle, ilkeät sanat satuttavat, joukko muita nauraa, kannustaa ja haukkuu vieressä. Kukaan ei puolusta. Sen yksinäisyyden ja voimattomuuden tunteen. Häpeänkin. Voi, kyllä ihan mieluusti laittaisin kiusaajani tuntemaan nuo asiat. Mutta en laita. En alennu heidän tasolleen. Toki salaa toivon, että heillä menee huonosti, ja joillakin meneekin. Hah.

[/quote]

Täysin samaa mieltä. En toivo heille hyvää, mutten alennu heidän tasolleen. Unohdan heidät ja kohtelen ilmaa, kun törmätään. Tosiaan elämä on kummallinen siinä mielessä, että kyllä paha karma seuraa ja jossain vaiheessa se kolahtaa kunnolla. Normaali ja tasapainoinen ihminen ei kiusaa, joten omaan nilkkaan pilkka tulee vielä kolahtamaan. En usko ihmisluonteen muutoksee. Paha on paha.

Itse olen oikeinkin mielelläni kostanut kiusaajilleni siten, etten heidän yrittämisestään huolimatta suostunut nujertumaan tai muuttumaan toisenlaiseksi ihmiseksi. Anteeksipyyntöä heiltä en kaipaa, mutta toivoisin heidän joku päivä saavan selville sen, että minulla on mennyt elämässäni hyvin, heillä kun ei tietääkseni ole mennyt kovinkaan kummoisesti. 

En vain voi antaa anteeksi, että minua vuosien ajan ahdisteltiin, kuritettiin, mollattiin. Sain tästä hyvästä masennuksen ja syömishäiriön, olin tappaa itseni ja itsetuhoisuudesta tuli hyvä ystäväni paniikkikohtausten kera.

Vieläkään en ole syömishäiriöstä eroon päässyt, vaikka tapahtumista aikaa jo vuosia. Sen vuoksi niitä vatvotaan ja puidaan, jotta mahdolliset jälkiseuraukset saataisiin minimoitua tai parannettua. Itse en ainakaan hetkeen unohda, kuinka minulta riistettiin elämänhalu.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 12:31"]

Minä en usko että kiusaaja voi muuttua. Hän vain oppii peittämään pahuutensa sivistyksen alle, olemaan näennäisesti ystävällinen sillä aikaa kun salassa edelleen kahmii itselleen hyvää muitten kustannuksella. Kiusaaja jatkaa aikuisena samaa linjaa, on vain ovelampi ja manipuloi sen sijaan että olisi avoin ja näyttäisi mikä on oikeasti.

[/quote]

Eli kerran kiusaaja, aina sadistipaska. Kaulakiikkuun vaan. Entäs kun tosiaan niistä kiusaajista moni on itsekin kiusattu? Onko ne puoliksi paskoja ja puoliksi marttyyrienkeleitä? Mieti nyt vähän säkin.

Mun mielestä nämä asiat ei parane hyssyttämällä eikä lakaisemalla niitä maton alle. Vakavan kiusaamisen uhri kärsii pitkään, ehkä loppuelämänsä. Ei se tarkoita sitä että haluaa rypeä katkeruudessa tai olla uhri. Tämä ketju osoittaa sen miten ei-kiusatut ei tajua mistään mitään ja tällaiset asenteet mahdollistaa sen kiusaamisen. Uhrien syyllistäminen on kiusaamisen hyväksymistä vaikka ei itse varsinaisesti kiusaakaan. Tätä tapahtuu ihan aikuistenkin keskuudessa eli ei voida vedota aina siihenkään että ei muka ymmärrä satuttavansa toista. Tuntuu todella pahalta lukea näitä juttuja, ihmisten pahuus on karseaa. 

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 12:31"]

Minä en usko että kiusaaja voi muuttua. Hän vain oppii peittämään pahuutensa sivistyksen alle, olemaan näennäisesti ystävällinen sillä aikaa kun salassa edelleen kahmii itselleen hyvää muitten kustannuksella. Kiusaaja jatkaa aikuisena samaa linjaa, on vain ovelampi ja manipuloi sen sijaan että olisi avoin ja näyttäisi mikä on oikeasti.

[/quote]

Joo, kiusaajat ei muutu, ne on sairaita ihmisiä, eikä ne mystisesti parane jossakin vaiheessa.

Ottakaa myös huomioon, että keskustelija 101 on itse kiusaaja, jolla tyypilliseen kiusaajan tapaan pelottaa ajatus siitä, että joutuisi joskus jollakin tavalla vastuuseen teoistaan, eikä sitä pidettäisi hyvänä tyyppinä. Sairas, sairas ihminen.

[/quote]

Herranen aika. Luepa nyt ihminen kommenttini kunnolla. Minua itse kiusattiin koko peruskoulun aika ja lapsistani nuorempaa on kiusattu monta vuotta. Millä hiton lihaksella sinä menet haukkumaan minua kiusaajaksi vain, koska olen kanssasi eri mieltä siitä, miten kiusaamiseen kannattaa puuttua ja siitä, voiko kiusattu itse pyrkiä itseapua harjoittamaan?

Oikeasti, kaltaisesi ihmisen kanssa ei kannata ilmeisesti pyrkiä järkevään keskusteluun ollenkaan.

101

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:41"]

Herranen aika. Luepa nyt ihminen kommenttini kunnolla. Minua itse kiusattiin koko peruskoulun aika ja lapsistani nuorempaa on kiusattu monta vuotta. Millä hiton lihaksella sinä menet haukkumaan minua kiusaajaksi vain, koska olen kanssasi eri mieltä siitä, miten kiusaamiseen kannattaa puuttua ja siitä, voiko kiusattu itse pyrkiä itseapua harjoittamaan?

Oikeasti, kaltaisesi ihmisen kanssa ei kannata ilmeisesti pyrkiä järkevään keskusteluun ollenkaan.

101

[/quote]

Herranen aika sentään, eilen söin jotain toffeekarkkia, ja sitten tunsin miten nousin lentoon.

Yhtä todennäköistä kuin se ettet itse olisi koulukiusaaja, voit tietenkin valehdella niin paljon kuin haluat, jotta saisit edistettyä agendaasi, jonka tarkoituksena on syyllistää kiusatut ja kerätä sympatiaa kiusaajille.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:41"]

 lapsistani nuorempaa on kiusattu monta vuotta.

101

[/quote]

Tuolla toisessa ketjussahan sä olit nuori psykiatrian opiskelija, mites nyt muutuit vähän vanhemmaksi äidiksi.

Onko sulla joku kolmaskin persoona näissä kiusauskeskusteluissa?

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:16"]

Joillekin ihmisille tuntemus siitä, että he ovat uhreja, on todella tyydyttävä. Siitä ei edes haluta eroon.

Samalla tavalla kuin voi luoda identiteettinsa vihan varaan (en voi lakata olemasta vihainen, koska en tiedä, mitä sitten olisin), identiteetin voi perustaa uhriuteen.

Uhrina olo on ihanaa, koska uhri on aina oikeassa ja uhri saa myötätuntoa. Tällainen uhristatukseen jämähtäminen on samanlaista kuin se, että jotkut sairaat eivät halua parantua, koska avuttomana sairaana olemisessa on tietyt etunsa.

Katkeruus voi olla melkein yhtä tyydyttävä tunne kuin orgasmi, sen näkee tällä palstallakin.

Tätä ei ole tarkoitettu vakavasti kiusatuille vaan niille vähän tönityille, jotka eivät aio antaa anteeksi, koska uhri-identiteetissä on tosiaan jotain käsittämättömän tyydyttävää.

Joillakin katkeruus ei ole missään mittasuhteessa tapahtuneeseen ja sen piikkiin on helppo laittaa ihan kaikki, kuten ylipaino, työttömyys jne. Siks kun mä olin kiusattu... joopa.

Niitä melkein kiusattuja on liiaksi asti, inflatoivat koko käsitteen ja taas mikä irvokkainta, taas kärsivät eniten ne, joita on oikeasti todella pahasti satutettu.

[/quote]

Koita nyt löytää sisältäsi edes jompikumpi, aivot tai sydän. Se että joutuu/valikoituu uhriksi aiheuttaa häpeää, pelkästään häpeää. Ei kukaan halua kantaa häpeää koko elämäänsä. Häpeän vuoksi näistä asioista ei edes kyetä puhumaan muualla kuin anonyymisti täällä ja terapiassa ne jotka sinne ovat päässeet tai hakeutuneet. 

Et joko tiedä miltä orgasmi tuntuu tai sitten et tiedä mitä on katkeruus. Orgasmi tuntuu hyvältä ja antaa energiaa kun taas katkeruus kalvaa eikä siinä ole mitään tyydyttävää, se vai syö ja kuluttaa ihmistä. Kukaan ei vapaaehtoisesti hakeudu uhrin osaan saadakseen elää katkerana loppuelämänsä. 

Viestisi tuntuu taas olevan yksi, jossa uhreja syyllistetään. Luuletko sinä että täällä kerran tönityt ovat uhreina kirjoittelemassa. 

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:41"]

 lapsistani nuorempaa on kiusattu monta vuotta.

101

[/quote]

Tuolla toisessa ketjussahan sä olit nuori psykiatrian opiskelija, mites nyt muutuit vähän vanhemmaksi äidiksi.

Onko sulla joku kolmaskin persoona näissä kiusauskeskusteluissa?

[/quote]

Vainoharhaisuus ei pue sinua. En ole muihin keskusteluihin osallistunut koulukiusaamisen suhteen viime kuukausina.

Kismittääkö sinua, että vastaan ja puolustan kantaani tässä ketjussa, ja vieläpä niin, että signeeraan joka kommenttini? Voi kettu, mutta tiedätkös, se on leimallinen piirre vapaassa väittelyssä, että kantoja myös puolustetaan. Ja reilusti niin, että käy ilmi, mitkä kaikki kommentit ovat saman kirjoittajan, eikä tekeydytä eri persooniksi, mistä minua epäilet (mutta jota ehkä itse harrastat, kun moinen mieleesi edes tuli).

101

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:41"]

Herranen aika. Luepa nyt ihminen kommenttini kunnolla. Minua itse kiusattiin koko peruskoulun aika ja lapsistani nuorempaa on kiusattu monta vuotta. Millä hiton lihaksella sinä menet haukkumaan minua kiusaajaksi vain, koska olen kanssasi eri mieltä siitä, miten kiusaamiseen kannattaa puuttua ja siitä, voiko kiusattu itse pyrkiä itseapua harjoittamaan?

Oikeasti, kaltaisesi ihmisen kanssa ei kannata ilmeisesti pyrkiä järkevään keskusteluun ollenkaan.

101

[/quote]

Herranen aika sentään, eilen söin jotain toffeekarkkia, ja sitten tunsin miten nousin lentoon.

Yhtä todennäköistä kuin se ettet itse olisi koulukiusaaja, voit tietenkin valehdella niin paljon kuin haluat, jotta saisit edistettyä agendaasi, jonka tarkoituksena on syyllistää kiusatut ja kerätä sympatiaa kiusaajille.

[/quote]

Panepa nyt äkkiä sitaatti sinne, missä minä syyllistän kiusattuja. Katso vaikka ihan eka kommenttini 101: korostan koko ajan, että syypää on aina kiusaaja, eikä henkinen itseapu ole todellakaan helppo juttu eikä onnistu välttämättä kaikilta.

Sinä siis - koeta nyt keskittyä ja vastata, kun en ole vielä keneltäkään saanut vastausta - sanot nyt, että OMA asenne EI LAINKAAN vaikuta siihen, miten kiusatuksi tulemisen traumasta selviää?

Niinkö? Minä väitän, että se vaikuttaa, ja olisi hyvä, jos kykenisi trauman keskellä kysymään itseltään, miten voi itse itseään auttaa. Tarvitseeko terapiaa, onko voimavaroja hakea sitä?

Nämä siis ovat sinusta turhia kysymyksiä, niinkö?

Vastaa nyt ja jätä mollaaminen syrjään, kiitos.

101

Miksi kiusattuja vaaditaan antamaan anteeksi, mutta kiusaajilta ei vaadita anteeksipyyntöjä? Minä en edelleenkään tajua tätä logiikkaa.

En ole pilannut koko elämääni asialla ja enemmän kuin anteeksipyyntöjä odottaisin edes jonkinlaista selitystä sille että miksi. Tiedän että asioilla on syynsä ja todennäköisesti minusta riippumattomat, mutta koska kiusaaminen oli kollektiivista niin kaikilla todennäköisesti sama syy (oliko isäni ehkä antanut joidenkin isille potkut mikä sitten kostettiin vuosikausien piinalla ja väkivalla minua kohtaan?).

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:59"]

 sanot nyt, että OMA asenne EI LAINKAAN vaikuta siihen, miten kiusatuksi tulemisen traumasta selviää?

101

[/quote]

Tiedätkö mikä on red herring ja metakeskustelu?

Sä yrität red herringilla ohjata keskustelua pois kiusaajien vastuusta ja kiusattujen kokemasta ihan todellisesta kärsimyksestä.

Yrität myös luoda harhautuksena metakeskustelua siitä mikä on uhrin vastuu omassa toipumisessa, asia, joka ei kuulu tähän keskusteluun yhtään, ja jolla voi olla vain yksi tarkoitus.

Sama asia kuin keskustelisimme tässä raiskauksista, ja tähän tulisi metakeskustelijajankkaaja, joka itsepäisesti jankkaisi siitä, että raiskauksen uhreilla on väärä asenne raiskauksesta toipumiseen, ja ihan totta raiskauksen uhrit voivat itse vaikuttaa toipumiseensa jne. ad nauseam.

Tuossakin tapauksessa metakeskustelijaihmisperseellä on vain yksi tarkoitus, ei ole varmaan vaikeaa arvata mikä.

Hyvä 101, mm. minä yritin sinulle vastata pariinkiin kertaan eilen, ettei se oma asenne auta, kun yrittää selviytyä kiusaamisesta jääneiden pelkojen kanssa eteen päin, _vaikka kuinka olisi sinällään selviytynyt kiusaamisesta ja jatkanut sitä elämää_. Ne jälet, jotka monelle kiusaamisesta jäävät, eivät häviä sillä terapialla tai anteeksiannolla. Ohitit molemmat vastaukseni olankohautuksella, samoin monet muut vastaukset. Tämä nyt siis kommenttiisi 300, jossa valitat, ettet saa vastauksia! Kaikki eivät tykkää jankata, kun et kerran reagoi kommentteihin vaan jankkaat siitä huolimatta.