Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos täällä kysyttäisiin, että miten keskimääräistä matalampi äo on vaikuttanut elämääsi, niin tulisikohan yhtä pitkä ketju? ;-)
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä kysyttäisiin, että miten keskimääräistä matalampi äo on vaikuttanut elämääsi, niin tulisikohan yhtä pitkä ketju? ;-)
Vähän tyngäksi on tähän verrattuna jäänyt: https://www.vauva.fi/keskustelu/4428058/poikkeuksellisen-matala-ao-mite…
Toisaalta samaa aihetta liippaava ketju on menestynyt hyvin: https://www.vauva.fi/keskustelu/1525500/tunnetko-ihmisia-jotka-ovat-hei…
Vielä kolmantena: https://www.vauva.fi/keskustelu/4600761/keskinkertainen-ao-miten-se-vai…
Pitkästyn usein, muiden ihmisten odottaminen on turhauttavaa. Olen kuitenkin ympäristöni tuote, kaikesta voi oppia uutta, kun on utelias.
Äly on harhaa luonne todellisuutta. Älykkyysosamäärälläni n. 143 olen aina tuntenut itseni aika yksinäiseksi. Varsinkin olen patalaiska lukemaan mitään, enemmän toiminnan ihminen. Koulussa opet valittivat koko ajan "kun vain vähän viitsisit" - en viitsinyt. Yo-turkinnon jälkeen alkoi hirveä manipulointi jostain korkean akateemisen koulutuksen hakemisesta. Valintani oli lähes tikkatauluun heittoa. Enkä kauaa viihtynyt opiskelemassa vaan jäin yhteen mielenkiintoiseen kesätyöpaikkaani vakituiseksi. Siitä sitten ura sen verran nousujohteinen että eläminen on sujunut mukavahkosti ja muksut saatu maailmalle. Edelleenkin olen patalaiska! Taivaanrannan maalari! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa luokkaa oma ÄO ja huomaan sen sosiaalisissa tilanteissa niin läheisten kuin tuntemattomienkin kanssa, että on hankalaa välillä keskustella ja olla. Tuntuu ettei ymmärretä ja välillä jätän sanomatta asioita ja odotan että ihmiset pääsevät itse sinne minne jo näen keskustelun/asian menevän, jos pääsevät. Välillä siis hahmottaa asiat hetkessä laajemmin ja tarkemmin, joskus jopa pelottavan tarkasti enkä tiedä miten, se vain tapahtuu. Mulla on kuitenkin todella huono matikkapää, että monesti se etten vain saa päässäni tehtyä yksinkertaisia laskukaavoja voi antaa ihmisille kuvan, että olen melko hidas... kuitenkin olen visuaalisesti lahjakas ja hahmotan maailmaa omalla tavallani. Tunneälykkyys ja ihmisten läpi katsominen on myös vahvuuksiani. Loputon uteliaisuus ja se tunne, ettei tiedä oikeastaan mitään on aina läsnä. Joskus yksinäistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös noilla hujakoilla, eli sellainen perus yliopistotasoinen. Minulla se näkyi niin, että ihmettelin nuorena, miksi osa luokallamme ei pärjännyt esim. kokeissa tai tiennyt perusasioita maailmasta (meillä luettiin myös paljon, eli sekin vaikutti). Elämänkokemus vasta toi sellaista hyväksyntää ja nöyryyttä tämän asian edessä, että en koe ylemmyyttä "tyhmyyden" edessä enää (paitsi joskus, jos joku ääliö rinta rottingilla mölisee jotain päätöntä ilkeästi ja aggressiivisesti ilman mitään pohtaa... populistisesti).
Joskus huomaan, että tunnen itseni oudoksi sellaisessa seurassa, jossa ihmiset eivät ole kovin kiinnostuneita syvemmistä asioista. Juttu pyörii senhetkisessä kokemusmaailmassa (missä viikonloppu vietetään jne.) ja naisilla varsinkin vaatteiden ja meikkien ympärillä. Pärjään niissä jutuissa myös, mutta koen myös helposti tyhjyyttä tyhjänpäiväisyydestä. Erityisopettajana tähän liittyy se, että puhun paljon sellaisille "ulkonäkötytöille", että kyllä kannattaa kasvattaa omaa osaamistaan ja tietämystään. Pelkkä söpöys ja seksikkyys eivät ole vielä oikeastaan mitään, vaikka ne tuntuvat nuorena kivalta. No, koen, että olen oikeassa paikassa ja teen itselleni mielekästä työtä.
Mihinköhän muuhun tämä älykkyys vaikuttaisi? Ainakin ymmärrän sen, mikä erottaa minut huippuälykkäistä. Oma älyni riittää hahmottamaan sen eron ja koen helposti riittämättömyyttä tilanteissa, joissa asia ei uppoakaan minuun kuin veitsi voihin vaan joudun ponnistelemaan valtavasti (jotkut fysiikan kaavat voisivat olla tällaisia, jos pidemmälle vietäisiin). Koulussa melkein kaikki asiat vain tarttuivat minuun ja ovat minussa yhä, mutta koulussa asiat ovatkin vielä perustasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testini tulos oli 144 mutta testaaja sanoi, että koska olin päässyt muutaman kysymyssarjan loppuun ja hän ei arvannut ottaa mukaan lisäkysymyksiä, oikea tulos olisi ollut muutaman pisteen korkeampi.
Suoraan sanoen poikkeuksellinen älykkyys on itselle erittäin rasittava muiden seurassa. Jos lausuu jotakin älykkyyttä vaativaa, saa heti ja aina kuulla, että älykkyys on noussut hattuun, vaikkei ole koskaan kenellekään edes maininnut mitään älykkyydestä.
On hyvin harvinaista herkkua keskustella toisen poikkeuksellisen lahjakkaan kanssa. Mensalaisten poseeraus iljettää.
Keskustelua aiheeseen sopien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
154 täällä eikä tunnu missään, tosin osaan asettua ja kuvitella toisen osapuolen kannalta asioista ja hahmotan todella montasoisia teoreettisiakin ongelmia ja piirrän valokuvamaisesti vaikka jne. Motorisesti taas en ole notkea enkä taitava mutta opin lajin skeemat helposti. Vaikeuksia katsoa kusetuksia yhteiskunnissa ja näen suoraan joitain asioita intuitiolla joka hyvin vahvaa. Elän next level suhteessa tavikseen sisäsisesti mutta en näytä sitä, mikä herättää heti epäilemistä ja luottamuspuutetta vaikka olen rauhanomaisilla asioilla. En kuitenkaan lohko ns pahuuselementtejä itsestäni vaan tunnistan ja osaan siten vältää ne tahdollani. Älykkyyteni näkyy siinä miten hahmotan laajoja kokonaisuuksia vaivatta ja osaan yhdistellä asioita loogisesti ja luovuutta on myös astua rajojen yli ajattelussa.
Vierailija kirjoitti:
154 täällä eikä tunnu missään, tosin osaan asettua ja kuvitella toisen osapuolen kannalta asioista ja hahmotan todella montasoisia teoreettisiakin ongelmia ja piirrän valokuvamaisesti vaikka jne. Motorisesti taas en ole notkea enkä taitava mutta opin lajin skeemat helposti. Vaikeuksia katsoa kusetuksia yhteiskunnissa ja näen suoraan joitain asioita intuitiolla joka hyvin vahvaa. Elän next level suhteessa tavikseen sisäsisesti mutta en näytä sitä, mikä herättää heti epäilemistä ja luottamuspuutetta vaikka olen rauhanomaisilla asioilla. En kuitenkaan lohko ns pahuuselementtejä itsestäni vaan tunnistan ja osaan siten vältää ne tahdollani. Älykkyyteni näkyy siinä miten hahmotan laajoja kokonaisuuksia vaivatta ja osaan yhdistellä asioita loogisesti ja luovuutta on myös astua rajojen yli ajattelussa.
Lisäys : näen myös suoraan asioita tietämättä miten, se vaan tapahtuu, ja tätä miltei joka päivä sekunneissa. Tekeehän se vähän sosiaalisessa tilanteessa hauskaksi tilanteita kun on vaan yritettävä pelata mukana ettei saa turpiin kovasti. Tämä on ehkä se raskain puoli koko asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
154 täällä eikä tunnu missään, tosin osaan asettua ja kuvitella toisen osapuolen kannalta asioista ja hahmotan todella montasoisia teoreettisiakin ongelmia ja piirrän valokuvamaisesti vaikka jne. Motorisesti taas en ole notkea enkä taitava mutta opin lajin skeemat helposti. Vaikeuksia katsoa kusetuksia yhteiskunnissa ja näen suoraan joitain asioita intuitiolla joka hyvin vahvaa. Elän next level suhteessa tavikseen sisäsisesti mutta en näytä sitä, mikä herättää heti epäilemistä ja luottamuspuutetta vaikka olen rauhanomaisilla asioilla. En kuitenkaan lohko ns pahuuselementtejä itsestäni vaan tunnistan ja osaan siten vältää ne tahdollani. Älykkyyteni näkyy siinä miten hahmotan laajoja kokonaisuuksia vaivatta ja osaan yhdistellä asioita loogisesti ja luovuutta on myös astua rajojen yli ajattelussa.
Lisäys : näen myös suoraan asioita tietämättä miten, se vaan tapahtuu, j
Näettekö muissa hyviä asioita ja tunnistatteko muissa samaa osaamista?
Vierailija kirjoitti:
Kysyt, että miten sitä kannattaisi hyödyntää, mutta hyödynsit sen jo: "yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa"
Suomessa on satojatuhansia 120+ äo:lla varustettuja, mutta vain pieni osa hyödyntää sitä noin hyvin.
Nuo luvut eivät kerro minulle mitään mutta nyt taidat hieman valehdella jos viittasit aloitukseen sillä että hyödynnät noin hyvin älykkyyttäsi. Se voi olla että työ ei ole kuitenkaan riittävän kehittävää hänelle jolloin elämään voisi keksiä muitakin mielenkiintoisia asioita palvelemaan niitä omia vahvuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä tuskaa, kun kaikkea pitää pohtia. Joka puolella näkee vain kehittämisen / tehostamisen varaa ja kestävästi, ettei rajallisia luonnonvaroja tuhlata.
On se pohtiminen välillä tuskaa ja varsinkin jos ei pysty tekemään asioille mitään, muutenhan asioiden pohtiminen on mielestäni hyvää ajankulua.
En kuitenkaan yleisesti ottaen koe asiaa noin raskauttavana. Ehkä pohtiminen ei ole kaikille yhtä mieluista.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan sopiva määrä älykkyyttä. On hyvät pärjäämisen edellytykset, muttet vielä oikein ymmärrä puoliakaan. Katso huviksesi jotain perustoopeja, niin tiedät miltä näyttäydyt hyvin älykkäille poikkeuksille. Mutta ei tää niin vakavaa ole.
Nyt oli kyllä rohkea kannanotto. Saanen hieman epäillä tätä esitettyä asetelmaa.
Olisikohan kommentin kirjoittaja itse vielä palstalla näkemässä ja kommentoimassa?
Olisi mukava kuulla lisää millaisesta asetelmasta on ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Kuinka paljon olet itse satsannut ihmissuhteisiin? Itsestään ne eivät muodostu tai pysy kasassa.
Minut on todettu keskimääräistä huomattavasti älykkäämmäksi. En ymmärrä miten keskimääräisen älykkyyden omaavat ihmiset ovat niin tyhmiä, eivätkä he ymmärrä mitä heille sanoo. Ihan niin kuin kehitysvammaisen kanssa yrittäisi kommunikoida.
Voi olla, että teillä on erilaiset tyylit oppia asioita. Yliopiston (tai ainakin oman alasi) opetusmenetelmät vastasivat hyvin sinun tyyliäsi, ja siksi opit helposti. Ehkä puolisollasi tilanne oli toisenlainen, eli professorit opettivat asioita tavalla jonka puolisosi koki itselleen hankalaksi. Paljon riippuu myös siitä millaisia asioita tenteissä painotetaan, eli kysytäänkö yksittäisiä nippelitietoja vai laajempia kokonaisuuksia ja oleellisen ymmärtämistä.
On ikävää, että tiedonhalua irvaillaan. Itse olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että ympäristö on pääsääntöisesti suhtautunut uteliaisuuteen kannustavasti tai vähintään hyväksyvästi. On totta, että tämä maanpäällinen elämä on rajallinen, mutta niin kauan kuin sitä riittää, haluan oppia uutta ihan vain siksi, että se on hauskaa. Tuntuisi varsin karulta ajatukselta, että julistaisin olevani näillä tiedoilla ja taidoilla valmis niin että koko loppuelämä olisi vain niiden varassa puurtamista.