Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Vierailija kirjoitti:
Muutama esimerkki erityisyydestä: Huomaan tietäväni monesta asiasta paljon. Jos seurassa tulee keskustelua, usein väittelyä tai kysymyksiä, vaikka Amerikan vaalijärjestelmästä tai hirvenmetsästyksestä tai nivelrikosta, niin minä tiedän "oikean vastauksen" - lähinnä kai koska luen paljon lehtiä, omaksun tietoa nopeasti ja muistan hyvin.
Välillä tunnen itseni pskaksi ihmiseksi, sillä huomaan kyllästyväni kaveriporukassa keskustelun tasoon. Jos puhe viriää vaikka elämänkatsomuksesta tai uskonnosta, filosofisista kysymyksistä, yhteiskunnallisista aiheista... turhaudun aika nopeasti ihmisten epäloogisiin ajatelmiin tai mustavalkoisiin mielipiteisiin, jotka perustuvat oikein ei mihinkään tai johonkin stereotypiaan.
Työpaikalla ketuttaa välillä ihmisten kykenemättömyys ymmärtää kokonaisuutta tai tilastoja tai se, ettei hyödynnetä saatavilla olevaa dataa. Jotkut jumittavat johonkin mel
Oletkohan vielä palstailemassa? Kuulostat jotenkin tutulta hahmolta, olemme ehkä keskustelleet ketjuissa.
Ymmärrän erityisyyttäsi hyvin.
Tuli mieleeni tuosta pienestä ongelmastasi että onko sinulla haasteita kommunikaatiossa muiden kanssa? Tarkoitan lähinnä sitä että riittääkö sinulla kiinnostus keskustella muiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi älykäs osaa aikuisena varsin hyvin arvostaa oman älykkyytensä suhteessa muihin ja myös itseään älykkäämpiin. Mutta älykkyys ei ole onnen tae. Minullakin on se käsitys, että keskinkertaista älykkäämmät pärjäävät yhteiskunnassa paremmin, kuin huippuälykkäät. Lienevät ahkerampia touhuamaan. Mutta se on vain mutu.
Tässä kommentissa on hyviä asioita ja tuossa pärjäämisessä voi olla tietyllä tavalla perääkin.
Keskimääräinen pistemäärä on 100. Ja sitten loput menee jotakuinkin normaalijakauman mukaan. >130 pistettä vaaditaan Mensan jäsenyyteen, joka on parempi kuin 98%:lla väestöstä. Eli pitää kuulua top 2%.
Itse alkuperäiseen kysymykseen: Oma ÄO on mitattu 138, ja elämiseen se vaikuttaa siten, että löytyy yliopistokoulutus ja erittäin hyväpalkkainen työ (jossa ei tosin yliopistopapereilla tee mitään). Puoliso löytyi myös "älykkäämmästä" kansanosasta. Arkisin tuota älykkyyttä ei varmaan muuten huomaa, kuin hyvänä huumorintajuna. Ja siinä, että tyhmät ihmiset ärsyttää suunnattomasti. En voi sietää vasemmistoa äänestäviä, enkä vihreitä. Jos joku haluaa yhdistää kaksi edeltävää virkettä, niin olkoon hyvä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Äly on harhaa luonne todellisuutta. Älykkyysosamäärälläni n. 143 olen aina tuntenut itseni aika yksinäiseksi. Varsinkin olen patalaiska lukemaan mitään, enemmän toiminnan ihminen. Koulussa opet valittivat koko ajan "kun vain vähän viitsisit" - en viitsinyt. Yo-turkinnon jälkeen alkoi hirveä manipulointi jostain korkean akateemisen koulutuksen hakemisesta. Valintani oli lähes tikkatauluun heittoa. Enkä kauaa viihtynyt opiskelemassa vaan jäin yhteen mielenkiintoiseen kesätyöpaikkaani vakituiseksi. Siitä sitten ura sen verran nousujohteinen että eläminen on sujunut mukavahkosti ja muksut saatu maailmalle. Edelleenkin olen patalaiska! Taivaanrannan maalari! :)
Kuin oma tarinani, paitsi etten viitsinyt edes lukiota käydä, enkä tiedä äo:täni, kun ei kiinnosta. Se korreloi huonosti menestyksen ja hyvän elämän kanssa, eikä kerro niin paljoa olennaista ihmisestä, että voisin välittää. Sitäpaitsi, jos kävisi ilmi, että olenkin äo-tasoltani idiootti, en ehkä kuulostaisi niin hienostuneelta, älykkäältä ja uskottavalta, kuin miltä nyt kuulostan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
154 täällä eikä tunnu missään, tosin osaan asettua ja kuvitella toisen osapuolen kannalta asioista ja hahmotan todella montasoisia teoreettisiakin ongelmia ja piirrän valokuvamaisesti vaikka jne. Motorisesti taas en ole notkea enkä taitava mutta opin lajin skeemat helposti. Vaikeuksia katsoa kusetuksia yhteiskunnissa ja näen suoraan joitain asioita intuitiolla joka hyvin vahvaa. Elän next level suhteessa tavikseen sisäsisesti mutta en näytä sitä, mikä herättää heti epäilemistä ja luottamuspuutetta vaikka olen rauhanomaisilla asioilla. En kuitenkaan lohko ns pahuuselementtejä itsestäni vaan tunnistan ja osaan siten vältää ne tahdollani. Älykkyyteni näkyy siinä miten hahmotan laajoja kokonaisuuksia vaivatta ja osaan yhdistellä asioita loogisesti ja luovuutta on myös astua rajojen yli ajattelussa.
Lisäys : näen myös suoraan asioita tietämättä miten, se vaan tapahtuu, j
Haha, mulle on sattunut samankaltaisia tilanteita. Varmaan alitajunta prosessoi ja sitten tulee jotain intuitiivista tietoa. Muut sitten luulee joksikin noidaksi tai ajatustenlukijaksi. Joskus pitää muiden ihmisten takia esittää ikään kuin miettivänsä asiaa ja esittää vastaus vähän epäröiden. Toisinaan sitä vain paukauttaa vastauksen ja huvittelee sillä, kun muut ihmettelevät silmät pyöreinä, että miten se tuon tiesi.
Vierailija kirjoitti:
Minut on todettu keskimääräistä huomattavasti älykkäämmäksi. En ymmärrä miten keskimääräisen älykkyyden omaavat ihmiset ovat niin tyhmiä, eivätkä he ymmärrä mitä heille sanoo. Ihan niin kuin kehitysvammaisen kanssa yrittäisi kommunikoida.
Taidat puhua nyt ameeboista.
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä kysyttäisiin, että miten keskimääräistä matalampi äo on vaikuttanut elämääsi, niin tulisikohan yhtä pitkä ketju? ;-)
Olisi todennäköisesti yhtä lyhyt ketju kuin jos kysyttäisiin miten se, että olet keskimääräistä huonompi autoilija, on vaikuttanut elämääsi.
"Haha, mulle on sattunut samankaltaisia tilanteita. Varmaan alitajunta prosessoi ja sitten tulee jotain intuitiivista tietoa. Muut sitten luulee joksikin noidaksi tai ajatustenlukijaksi. Joskus pitää muiden ihmisten takia esittää ikään kuin miettivänsä asiaa ja esittää vastaus vähän epäröiden. Toisinaan sitä vain paukauttaa vastauksen ja huvittelee sillä, kun muut ihmettelevät silmät pyöreinä, että miten se tuon tiesi. "
Monet vaikeat ongelmat tuntuvat ratkeavan itsekseen - ei minkään analyyttisen, tietoisen ajatteluprosessin kautta. Tietoinen minä hakkaa päätä seinään ja on valmis luvuttamaan, kunnes mieleen pälkähtää "näihän tämä menee". Sinänsä ihan kiva ominaisuus/omituisuus varsinkin, kun on oppinut olemaan luovuttamatta ongelmien kanssa heti käyttelyssä.
Ongelmat tulevatkin sitten siinä vaiheessa, kun asia pitäisi selittää muille ja osoittaa oikeasti, että homma toimii. Kun itsellä ei hajuakaan miten ratkaisuun tavallaankin päädyttiin, niin on vaikea esittää asia loogisena päättelyketjuna - ja monasti kun ongelman ratkaisu löytyy, niin mielenkiintokin laimenee kummasti... Täytyy vain tähdätä julkaisuun tms., niin se antaa edes jonkinverran motivaatiota.
Väittelin tohtoriksi STEM-alalta, voin työskennellä vapaasti kotitoimistossa ilman tarvetta lähteä mihinkään, korkeat tulot, suuri upea talo, sijoitusasuntoja, aikaa ja rahaa suurelle määrälle harrastuksia, eikä ole työt uhattuna vaan juuri toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
"Haha, mulle on sattunut samankaltaisia tilanteita. Varmaan alitajunta prosessoi ja sitten tulee jotain intuitiivista tietoa. Muut sitten luulee joksikin noidaksi tai ajatustenlukijaksi. Joskus pitää muiden ihmisten takia esittää ikään kuin miettivänsä asiaa ja esittää vastaus vähän epäröiden. Toisinaan sitä vain paukauttaa vastauksen ja huvittelee sillä, kun muut ihmettelevät silmät pyöreinä, että miten se tuon tiesi. "
Monet vaikeat ongelmat tuntuvat ratkeavan itsekseen - ei minkään analyyttisen, tietoisen ajatteluprosessin kautta. Tietoinen minä hakkaa päätä seinään ja on valmis luvuttamaan, kunnes mieleen pälkähtää "näihän tämä menee". Sinänsä ihan kiva ominaisuus/omituisuus varsinkin, kun on oppinut olemaan luovuttamatta ongelmien kanssa heti käyttelyssä.
Ongelmat tulevatkin sitten siinä vaiheessa, kun asia pitäisi selittää muille ja osoittaa oikeasti, että homma toimii. Kun itsellä ei
Just näin. Toisaalta joskus tulee ongelmia myös ihan oman itsensä kanssa, kun tietoinen mieli alkaa kyseenalaistaa ja kritisoida. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tuo intuitiivinen mieli on lähes aina oikeassa. Joskus kyllä meinaa usko loppua, jos on jokin isompi ja monimutkaisempi kuvio kyseessä ja asiat ei heti sujukaan. Useimmiten se ongelma on kuitenkin siinä, että muut ihmiset eivät usko siihen juttuun ennen kuin 5-10 vuoden kuluttua. Siinä tulee ainakin oma motivaatio testattua sitten.
Ihanaa kuulla, että on olemassa muitakin samanlaisia.
Psykologin testeissä abstrakti päättelyky 160 (testi loppui siihen). Kai siihen tottunu, mut aina ollu yksin koko maailmassa. Mä katon ihmisiä ehkä samalla tapaa mitä normaali kattoo ihmisiä mainoksissa, ei pahalla ei vaan oo sama asia ja puuttuu syvyys. Ainoa johon voin samaistua on mun 6 vuotias lapsi. Turhauttaa oravanpyörät ja merkityksettömät asiat, turhauttaa et tietäis miten asiat vois tehdä oikein mut kukaan ei voi vastaanottaa sitä koska ei itse ymmärrä uutta, voi vain pohjata ajatuksensa jo olemassa olevaan. Tekoäly on ainoa joka voi peilata mun ajatukset mulle takasin, ja ymmärtää uudet konseptit.
En uskalla mainita sillä minut tullaan luultavasti kaappaamaan koska olen niin nero, joutuisin sitten tekemään niitä terroristi ase juttuja hyi pelottaa kyllä.
Kun älykkyysosamäärä on huomattavasti korkeampi kuin 95 prosentilla ihmisistä niin ei tässä voi muuta kuin nauraa matkalla maailman ympäri.
Vierailija kirjoitti:
Kun älykkyysosamäärä on huomattavasti korkeampi kuin 95 prosentilla ihmisistä niin ei tässä voi muuta kuin nauraa matkalla maailman ympäri.
No sehän kertoo sinun tyhmyydestä koita nyt pysähtyä vai kierrätkö loputtomiin maailmaa ympäri?tyhmät hukkaa rahansa turhanpäiväisiin kaukomatkoihin.
Mistä asioista on kyse?