Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1386)
Äo 168 Mensan testien mukaan. Huonoja puolia: lähes tulkoon kaikki muut ihmiset vaikuttavat idiooteilta. V***u miten v*****aa välillä kaikki ääliöt ku ne selittää jotain täyttä soopaa, ja ihan tosissaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeuttanut kauheesti, kun olen luullut, että muut ihmiset ymmärtävät yhtä paljon, mutta osaavat hienosti pelata jotain ovelaa peliä, mitä en tajua.
Minusta on tullut misantrooppi. Eläimet ovat mielenkiintoisempia seurata.
En tiedä omaa älykkyysosamäärääni, jossain aikanaan yli kymmenen vuotta sitten ehkä Suomen kuvalehden sivuilla olleessa Mensan suuntaa-antavassa nettitestissä tuli 140 vai 142 ja kehotettiin hakeutumaan oikeisiin testeihin. Sitten ryyppäsin paljon ja sain burnouteja seuraavina vuosina psykologisten heikkouksieni takia ja nyt olen varma, että jos älyä on, se täytyy todella todella kaivaa erikseen tuolta jostain.
Se on vaikuttanut lähinnä niin, että osaan ennustaa ns. tavallista hiukan alemman älykkyyden ihmisten keskusteluita sujuvasti, päätellä nopeasti ja intuitiivisesti ihmisten luonteita, ottaa nopeasti haltuun laajoja tiedollisia kokonaisuuksia, mutta olen pitäytynyt omalla ja rinnakkaisaloilla niin, että STEM-ala on jäänyt kokonaan vaikka pidän itsekin sitä jonkinlaisen älykkyyden oikeana mittarina (tiedän kyllä ettei se ole ainoa). Kielestä pystyn tunnistamaan todella herkästi nyansseja ja huomaamaan kaavoja ja erilaisia kielenkäytön tapoja ja sovittamaan oman kielen saumattomasti toisen ihmisen kielenkäyttötapaan ja maailmankuvaan (tai siihen, miten hän haluaa tulla siinä hetkessä nähdyksi) halutessani. Parisuhteet on olleet todella vaikeita, koska usein tunnistan toisen ajatukset, tunteet ja niiden väliset suhteet ja seuraukset reippaasti paremmin kuin toinen, mutta aina tulee huutia, jos menee toisen päähän. Niinkuin kuuluukin.
Harvojen ihmisten kanssa olen samalla taajuudella, mutta jestas että on kevyt ja ihana olla, kun niitä osuu kohdalle. Ei ole sitä jatkuvaa tahman tunnetta ja kahnausta, kun itsestäänselvien asioiden kohdalla pitää aina valita, että taistella vai antaa olla tämän ihmisen kanssa.
Olen onnellinen vain silloin kun saan haastaa aivojani suurten teksti- ja tietomassojen ja erilaisten teorioiden yhdistämisen parissa.
Olen valinnut alan, jossa toimeentulo on epävarmaa, mutta se johtuu suvussa periytyvistä asioista ja varhaisen traumatisoitumisen aiheuttamasta ennenaikaisen kuoleman kuvitelmasta, jonka takia en ajatellut ajoissa tarpeeksi pitkälle. Tällä hetkellä menestyn tällä alalla todella hyvin ja suunnittelen alanvaihtoa ennenkuin ala romahtaa.
Itselläni on todella korkea. Se on vaan luku mielestäni. En ole tehnyt elämässäni mitään ihmeellistä, vaikka jotkut asiat ovat helppoja. Mieluummin olisin viisaampi.
No up up