Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Kyllästyn helposti keskusteluissa tyhmien kanssa. Älykäs ihminen joutuu etsimällä etsimään tasoistaan seuraa ja se on rasittavaa. En jaksa selittää alkeellisia asioita ihmisille jotka eivät niitä kuitenkaan tule ymmärtämään. Terveisin nykyään introvertti
Mua kiinnostaa että missä tuo aloittaja on käynyt testeissä ja miten niihin pääsee, ja mitä ne testit on , monen käynnin testit vai ?
ÄO 138. Ajattelen asioista eri tavalla kuin useimmat. Keskusteluissa joudun alentamaan tasoa koska yleensä porukka alkaa ilkeillä kun loukkaantuvat puheistani vaikka tietoisesti en tietenkään ketään halua loukata. Läheisimmät alkaa väittämään asioista ja kyseenalaistavat miksi ajattelen toisin. Joskus on esim. työpaikalla ollut samanlainen henkilö jonka kanssa on helppo jutella ja asiat hoituu helposti riidoitta.
Vierailija kirjoitti:
Kysyt, että miten sitä kannattaisi hyödyntää, mutta hyödynsit sen jo: "yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa"
Suomessa on satojatuhansia 120+ äo:lla varustettuja, mutta vain pieni osa hyödyntää sitä noin hyvin.
"Suomessa on satojatuhansia 120+ äo:lla varustettuja" Heh:D. Enemmistö suomessa juo kossua tai vodkaa. Ei kykene mihinkään keskusteluun ja jankkaa jotain omaa paska totuutta. Korkeastikoulutetut ei kykene omaan päätelmään vaan uskoo kaikkeen opetetuun sontaan.
"Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa"...
Et ole mitään noista, et osaa edes kirjoittaa.
Täällä ei ole yhtään yliopistoihmistä, niillä on ihan muuta puuhaa.
Suosittelisin puhumaan persoonallisuushäiriöstä lääkärin kanssa.
Aloittaja on varmaan se henkilö, joka sanoi lukiossa opiskelevalla lapselleen, että sano nyt kummitädille alkepraksi päivää...
Sen viisaammaksi tulee kun katsoo miten toiset tolloilee ja ottaa heistä opikseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn helposti keskusteluissa tyhmien kanssa. Älykäs ihminen joutuu etsimällä etsimään tasoistaan seuraa ja se on rasittavaa. En jaksa selittää alkeellisia asioita ihmisille jotka eivät niitä kuitenkaan tule ymmärtämään. Terveisin nykyään introvertti
Millä päättelet, ja määrittelet, että keskustelet tyhmän kanssa? Missä menee tyhmyyden raja? Mistä tiedät olevasi älykäs? Et kuitenkaan edes tiedä, miten introvertti määritellään ;)
Korkeampi äö kuin keskiverto vaikuttaa siten, että jäät kaiken ulkopuolelle. Kun yrität neuvoa muita tai huomautat jotain, alle äö:n ottaa nokkiinsa.
Rankkaa siis myös.
Vierailija kirjoitti:
"Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa"...
Et ole mitään noista, et osaa edes kirjoittaa.
Täällä ei ole yhtään yliopistoihmistä, niillä on ihan muuta puuhaa.
Suosittelisin puhumaan persoonallisuushäiriöstä lääkärin kanssa.
Provosoija vauhdissa, tavallista tyhmempi äö.
Olen huomannut korken älykkyyteni siitä, että kirjoittelen Vauva-foorumille.
Itsellä erittäin korkea äo (kyllä, olen Mensan jäsen), tuntuu että kukaan ei tahdo ymmärtää ajatuksiani. Aivan kuin puhuisimme eri kieltä. Testin tein 90-luvulla jolloin testin lukema kerrottiin, eikä vain sitä että onko ylittänyt rajan. Tuntuu, että paremmin olisin menestynyt täydellisenä tollona.
Tämän ketjun lukeminen auttaa ymmärtämään itseäni. Älykkyyteni perusteella olen mensan jäsen (testattu), mutten halua liittyä siihen. Täällä moni korkeän äo:n omaava on kirjoittanut elämästään asioita, jotka koen tutuiksi.
Olen introvertti, vaikka toisaalta osaan nauttia yhteisistä hetkistä muiden kanssa. Parhaiten viihdyn omassa seurassani. Toki perhe on erittäin tärkeä, olen antanut "kaikkeni" perheelleni, nyt lapset jo omillaan. Muuten kovin syviä ystävyyssuhteita en ole luonut, läheisiä kavereita kyllä on. Oikeasti en sisintäni kuitenkaan jaa.
Mulla on rikas sisäinen maailma ja mielikuvitus. Ihmisten tyhmyys ja ymmärtämättömyys välillä rasittaa todella paljon, feikkiyden läpi näen heti. Olen nöyrä ja pidetty esim. työpaikalla, todellisuudessa en ole niin hyvä ja ystävällinen, kuin ulospäin näkyy, vaan saatan ajatella ilkeästi ja vahingoniloisesti.
olen todella älykäs kuten muutkin tällä palstalla
Yrittäkää nyt ymmärtää, että ÄO-lukuna ei tarkoita yhtään mitään jos ei ilmoiteta käytettyä keskihajontaa.
Esim. Mensan raja on se, että on vähintään kahden keskihajonnan päässä keskiarvosta eli jos käytetään keskihajontaa 15, raja on 130. Kuitenkin aiemmin Mensa käytti keskihajontaa 24 ja tuota käyttämällä raja olisi 148.
Jotkut älykkyystestit käyttävät keskihajontaa 16.
Eli se että täällä vertailette tai ilmoitatte jotain ÄO-lukuja ilman käytettyä keskihajontaa kertoo ainoastaan siitä, että ette edes ymmärrä mitä se luku tarkoittaa.
t. IQ 157 SD 15.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole suht. normaali. Korkea äo 140-
No eihän se ole mikään suht normaali, kun tilastojen mukaan 125 on selvästi keskitasoa korkeampi!
Juuri tämäntyyppiset epäloogiset väläykset ärsyttövät älykästä.
Riippuu ihan siitä minkä vaihteluvälin ÄO:den jakaumasta määrittelee suht normaaliksi. Kuuluuko 95. persentiili "suht normaalin" vaihteluväliin? No jos jaottelee ihmiset älyllisesti haasteellisiksi, suht normaaleiksi ja neroiksi niin 125:n ÄO menee tässä jaottelussa varmaankin sinne suht normaalin puolelle.
>Juuri tämäntyyppiset epäloogiset väläykset ärsyttövät älykästä.
Juuri sanojen, kuten "epäloogisuuden" käyttö väärässä merkityksessä ärsyttävät älykästä ;) Jos katsoo että 125:n ÄO ei ole suht normaalia nähnytkään, voi sinua edeltävää kirjoittajaa syyttää ehkä suhteellisuuden tajun puutteesta yms., ei epäloogisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko 125 normaalia korkeampi äo? Luulin aina 125 on ihan keskiverto ja normaalia korkeampi on 140 ja eteenpäin. Itse sain 130 enkä koe olevani keskivertoa älykkäämpi.
Ei voi olla 130 äo jos ei tiedä miten nuo pisteet menee.
Hyvin voi olla 130 tai vaikka 150 äo vaikka ei tietäisi miten nuo pisteet menevät. Se että tietää mitä pisteet mittaavat, miten niiden jakaumat menevät yms. kertoo asiaan perehtymisestä, ei älykkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun lukeminen auttaa ymmärtämään itseäni. Älykkyyteni perusteella olen mensan jäsen (testattu), mutten halua liittyä siihen. Täällä moni korkeän äo:n omaava on kirjoittanut elämästään asioita, jotka koen tutuiksi.
Olen introvertti, vaikka toisaalta osaan nauttia yhteisistä hetkistä muiden kanssa. Parhaiten viihdyn omassa seurassani. Toki perhe on erittäin tärkeä, olen antanut "kaikkeni" perheelleni, nyt lapset jo omillaan. Muuten kovin syviä ystävyyssuhteita en ole luonut, läheisiä kavereita kyllä on. Oikeasti en sisintäni kuitenkaan jaa.
Mulla on rikas sisäinen maailma ja mielikuvitus. Ihmisten tyhmyys ja ymmärtämättömyys välillä rasittaa todella paljon, feikkiyden läpi näen heti. Olen nöyrä ja pidetty esim. työpaikalla, todellisuudessa en ole niin hyvä ja ystävällinen, kuin ulospäin näkyy, vaan saatan ajatella ilkeästi ja vahingoniloisesti.
Minulla vähän samaa, yritän aina olla sovinnollinen "hyvä kaveri" mutta oikeasti tiedän että en ole hyvä ihminen. Aika usein säälin toisia ihmisiä, melkein kaikkia oikeastaan. Näen ihmiselämän traagillisuuden, heidän heikkoutensa ja ihmisten toimien turhanpäiväisyyden aika usein. Jotain sosiaalisia ongelmia minulla myös on, en oikein osaa olla luontevasti enkä "heittää läppää" tms. , vähän ahdistunkin siitä ja pyrin aina ulospääsyyn, että "tehtäisiin" jo jotain.
Älykkyyteni ilmenee kielellisissä kyvyissä, ja esim erilaisten älypelien harrastamisena. Niistä saan nautintoa vieläkin. Lukunopeus ja tiedonomaksumiskyky on suhteellisen iso ollut aina ja luin mm. Scifiä (Verne, Clarke, Asimov ym.) jo ala-asteikäisenä kun kaikki eivät osanneet vielä edes lukea. Ala-aste oli minulle vaikea aikaa, opettajani oli vanhan liiton tantta joka ei tukenut eikä kannustanut mihinkään vaan piti minua enemmänkin häirikkönä kun tein nopeasti tehtävät ja sitten pyörin levottomana tuolissani. En koskaan ymmärtänyt esim. sanelukokeita, miksi piti kirjoittaa opettajan hitaasti lukemia tekstejä paperille. Myös tavaaminen tuntui typerältä kun luin jo monisataasivuisia kirjoja
Nojoo, sittemmin en enää niin hyvä ollutkaan, meni lukiokin siinä sivussa, jokusen ällän kirjoitin kuitenkin. Yliopistossa en enää osannut olla joten päädyin sitten yksinkertaiseen suorittavaan duuniin. Joskus tuntuu että olisi voinut mennä toisinkin, että minun pitäisi tehdä jotain merkityksellistä, haastavia projekteja tms
Ööööö kyselet tällaisia täällä 🤣🤣🤣
Kyllä se jotain kertoo, vaikkakaan ei kaikkea. Asiaa on ihan niinku tutkittu :) Mihin perustat tän sun teorian älykkyyden ilmenemisestä vain arjessa, ja siinä että pärjää? Tutkimusdata kun ei kuitenkaan oikein tue tota ajatusta. Enemmänkin toi kertoo luonteenpiirteistä.