Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?

Yksinäisyyttä se on minullekin tuonut. Ystäviä kyllä on, mutta parisuhteesta saati perheestä on turha haaveilla. Parisuhteessa pitäisi olla suurin piirtein samalla tasolla ja samoilla arvoilla, ja itse en juurikaan välitä taloudellisesta menetyksestä toisin kuin tapaamani älykkäät naiset. Samoilla arvoilla varustetut taas eivät pysy jutuissa mukana, ja tuntevat itsensä täten alempiarvoisiksi vaikka yritän välttää liian vaikeita aiheita.

En koe että tämä maailma on minua varten, älykkyys itsessään auttaa vain ymmärtämään kuinka monimutkaisessa maailmassa elämme, ja kuinka epätodennäköistä onnellisen elämän saavuttaminen on kun poikkeaa massasta. Toki olen onnellinen että poikkeavuus on tähän suuntaan, mutta tavoitteiltani olen kuitenkin perinteinen ja yksinkertainen ihminen, ja minua tahdonvastainen lapsettomuus surettaa kovin.

Vaski kirjoitti:

Luin vain ketjun alkua, pahoittelut jos tulee toistoa tms.

On vaikea sanoa, millä tavoin korkea älykkyys on vaikuttanut elämääni, kun en ole elänyt kuin tätä yhtä. Luulen, että ihmisen elämään vaikuttaa niin moni muukin asia, että on mahdotonta sanoa mikä johtuu älykkyydestä.

Jossain vaiheessa koulu oli minulle helppoa, toisessa taas vaikeaa. Olen korkeakoulutettu, mutta tutkinnon kasaaminen vei pitkän ajan. Mielenterveysongelmia on, mutta niin on monilla muillakin. On autismin kirjon piirteitä (kuten monilla muillakin), muttei luultavasti diagnoosiin asti. Olen asenteeltani positiivinen (opeteltua). Jos saisin valita, olisin mieluummin tyhmä ja onnellinen kuin älykäs ja onneton. Olen hyvin seurankaipuinen, viihdyn loputtomiin tuttujen ihanien ihmisten kanssa. Olen yksinäinen, mutta se johtuu siitä, että ystäväni ovat kiireisiä enkä itse panosta riittävästi heidän tapaamiseensa. Minulla on puoliso ja lapsia.

En usko, että erityisen älykkään ihmisen kokemus keskivertoihmisestä on suoraan verrattavissa keskivertoihmisen kokemukseen pienen ÄO:n henkilöstä. Pienen ÄO:n ihmisellä saattaa olla hankaluuksia luovia yhteiskunnassa ja noudattaa oletuksia, mikä pistää silmään enemmän kuin se, että suuren ÄO:n ihminen on keskivertoa parempi ratkaisemaan haastavia pulmia jne. Jos suuren ÄO:n ihmisen käytös pistää silmään, syynä saattaa olla muukin kuin se ÄO, esimerkiksi autismi, ADHD, persoonallisuushäiriö.

Suosittelen vertaistueksi Mensaa (onko vaihtoehtoja?), sieltä taitaa löytyä monenlaista puuhaa ja porukoita joten voi valita mieleisensä (ainakin jos asuu pk-seudulla - pienemmällä paikkakunnalla toiminta oli vähäisempää). Vertaistukea vartenhan Mensa ensisijaisesti käsittääkseni on. Ei kannata ainakaan ennakkoluulojen takia välttää sitä, jos kaipaat vertaistukea. Ehkä voit myös aktiivijäsenenä (ainakin yrittää) vaikuttaa siihen, millaista Mensassa on.

ÄO-lukuani en muista (luku riippuu muuten käytetystä testistä eli kaikki luvut eivät ole verrattavissa keskenään, Mensakin muistaakseni vaihtoi testiään jossain vaiheessa), mutta edessä oli >-merkki joten oletan sen olleen maksimi, mitä kyseisestä testistä voi saada. Suomen väestöön verrattuna tulos oli >99 %.

Nuo älykkyystestit mittaavat loogista päättelykykyä ja käytännössä tuo

päättelykyky auttaa hahmottamaan syy-seuraussuhteita. Toisin sanoen pystyy ennakoimaan miten joku uusi tilanne tulee jatkossa menemään tai vaikka uusi matemaattinen ongelma ratkaistaan.

Itse ajattelen niin että älykkyys on ikään kuin kehä ihmisen ympärillä. Mitä älykkäämpi ihminen sitä laajempi kehä eli pystyy liikkumaan laajalla asteikolla ajattelussaan niin ajalllisesti (menneisyydestä tulevaisuureen) kuin myös teknisesti/matemaattisesti ja ratkomaan vastaan tulevia ongelmia. Tarve myös löytää ne tosiasialliset ydinongelmat kun pitää kehittää jotain teknistä juttua paremmin toimivaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omani on 130, oli se sitten poikkeuksellisen korkea tai ei, en tiedä. Minulla vaikuttaa esimerkiksi siihen, että usein ylianalysoin ja murehdin asioita liikaa. Vaikea elää vaistomaisemmin "hetkessä" niin kuin tyhmä ihminen. Myös estoja enemmän samasta syystä. Minulle politiikka on esimerkiksi pelkkää teatteria, ja tiedän, että maailman päätökset tehdään ihan muissa paikoissa, ja että rahan lisäksi päätöksenteossa ratkaisevat ideologiat, joista keskimääräinen ihminen ei ole koskaan kuullutkaan. Pidän suurta osaa nykytieteestä, "pop-tieteestä", täydellisenä hölynpölynä, ja tiedän, että etenkin nykyhistoria on yhtä kusetusta toisensa perään.

Toisin sanoen en luota tai usko auktoriteetteihin ja näen niiden valheiden läpi. Tämä aiheuttaa joskus vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäynnissä, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin uskoo näihin valtavirtaisiin rakennelmiin ja narratiiveihin ainakin jonkinasteisesti. Silti haluaisin olla rehellinen ja ilmaista näkemykseni, mutta tasapainottelu on vaikeaa. On usein vaikea olla osa valtavirtaisempaa yhteiskuntaa, kun näkee asiat niin eri tavoin. Muilta osin, jonkinasteinen älykkyyteni näkynee siinä, että työskentelen akateemisella alalla. Tiedonjanoni on sammumaton.

Siis 130 kerran mitattuna, en tiedä miten validi. Voisi tehdä uudelleen ja katsoa, mitä tulee.

Onko testit tehty jollain netissä olevalla testillä? En tiedä luottaisinko noihin 100%:sti.

Itsellä testit tehty joskus muinoin kun hain yhteen työpaikkaan. Testejä oli melkoisesti erilaisia ja koko päivä siellä meni. Psykologi myös teki ns. musteläiskätestit. Keskivertoa älykkäämpi olin ja lisäksi erittäin kunnianhimoinen. Nämä ovat jääneet mieleen varsinkin tuo kunnianhimo josta olin pitkän aikaa eri mieltä kun miellän sen sellaiseksi asiaksi että nämä ovat niitä jotka haluavat kalifiksi kalifin paikalle mutta minulla on vain halu tehdä kaikki mahdollisimman hyvin.

Myöhemmin tajunnut että onhan sekin kunnianhimoa eikä väkttämättä huono asia 😊

Itse olen ihmetellyt seuraavaa seikkaa: puolisoni ja minä olemme saaneet älykkyystesteistä suunnilleen samat tulokset virallisissa testeissä (jotain 122-125 ÄO), mutta itse olen menestynyt opinnoissa paljon vaivattomammin. Puolisoni on ollut todella huono esim. kielissä, mutta itsellä laudatureja ja korkeakoulututkinto. Puoliso on kuitenkin ollut hyvä (tai riittävän kovapintainen) raha-asioissa, joten tilanne mielestäni oikein hyvä hänelläkin. Mikä siis selittää tätä yleisälykkyyden ja koulusuoriutumisen ristiriitaa, kun varsinaista motivaatio-ongelmaa ei ole ollut? Sitten toinen itseäni kiinnostava seikka, jota ei ole mielestäni käsitelty: onko teitä dissattu fiksuutenne johdosta? Itselleni on käynyt elämän aikana usein niin, että tiedonhalua moititaan. "Sinä se jaksat lukea! Tekisit jotain hyödyllistä! Mitä järkeä on enää tuon ikäisenä opiskella!" Että tämmöistä -  neroja emme ole, mutta mietityttää kumminkin.

Anteeks en ymmärrä aihetta, eikös mensa oo naisilla joka kuukaus, vai kestikö ne kuukauven

Yksinäisyys nuorena, kaikki energia oli purettava joko urheiluun tai järjestötoimintaan, koska niissä sai olla ihmisten parissa ihan "pakotettuna". Järkyttävä päänsärky 18-vuotiaaksi asti, kunnes aloin dokaamaan. Kielet ja matikka olleet aina helppoja. Kirjoitin matikasta ällän käymättä yhdelläkään tunnilla (myönnettiin erikoisvapautus).

Iso osa ihmisistä ahdistaa, paitsi kännissä. Muita huumeita en uskalla koittaa.

Peruselämä ahdistaa, ja kaikki tuntuu turhalta. Rahatalous toimii ok, vaikka olen virallisesti työtön (hankkinut kuitenkin kaksi omistusasuntoa ja kesämökin Tampereelta).

Parisuhteet ovat vaikeita, ja päädyn usein pettämään, koska ihmiset tuntuvat tylsiltä ja itsestään selvyyksiä toistavilta, toki samalla hyväntahtoisilta, mutta ahtailta tapauksilta.

Takana monta aborttia, koska vastuu ihmisen alusta tuntuu ylitsepääsemättömältä, ja ekologisuus on myös itselleni kaikki kaikessa.

Asunut 5 eri maassa, erikoisten ihmisten ja elämäntilanteiden keskellä. Nykyään matkustelu ei kiinnosta pätkääkään.

En suosittele kellekään,

nainen 44-v, 170 äo

Joo tuo dissaaminen. Sanotaan, että mä en nyt kuuntele sinua, koska osaat perustella mitä vaan vakuuttavasti. Eli täysin mitätöidään se oma kanta.

Tai jos on tehnyt töitä jonkun saavutuksen eteen, niin se kuitataan sanomalla, että no sä nyt oot tommonen lahjakas että sulta kaikki sujuu itsestään. Kiitti vaan, mutta näin kyllä aika paljon vaivaa tämän eteen.

ÄO-testien tuloksista ja niiden verrattavuudesta.

Piti nyt sitten käydä kaivamassa se Mensan todistus esiin, kun en muistanut lukua :D

2009 suoritetusta testistä sain ">135 joka on parempi kuin >99 % väestöstä". Kukahan tuonkin tekstin on muotoillut, itse laittaisin mieluummin "suurempi" enkä "parempi", koska koen tämän enemmän tai vähemmän tieteellisenä testinä eikä tieteen kuulu arvottaa havaintojaan. Kuten moni täällä ja esim. tuolloin 2009 testin vetänyt totesivat, "paras" tulos olisi luultavasti hiukan keskiarvon yläpuolella. Paremmuus riippuu siitä, mitä kukakin elämässä arvostaa.

Mensan sivuilla nyt 2023 lukee näin:

"Mensan älykkyystestin jäsenyysraja on 130

Suomen Mensa ry:n käyttämän älykkyystestin keskihajonta on 15. Jotta älykkyystestin tulos olisi parempi kuin 98 % väestöstä, tulee testissä saavutetun älykkyysosamäärän eli ÄO:n olla suurempi kuin 130.

Erilaiset älykyystestit eivät aina ole keskenään suoraan verrattavissa. Mikäli testissä käytetty keskihajonta on jokin muu kuin 15, joissakin testityypeissä esimerkiksi 16 tai 24, on myös jäsenyyteen vaadittava älykkyysosamääräluku vastaavasti erisuuruinen."

Eräs ystäväni näytti minulle aikoinaan oman vanhemman testinsä, jossa lukema oli suurempi kuin tuo omani (150-180 luokkaa?). Ainakin jossain vaiheessa viimeisten 40 vuoden sisällä testi on siis vaihdettu.

Pelkkä numero ei siis kerro paljoakaan. Yksittäisten, lähellä toisiaan olevien testitulosten vertailu ei myöskään ole nähdäkseni kovin mielekästä, koska kaikissa testituloksissa on vaihtelua ja luultavasti saman henkilön tulos voi vaihdella esim. ympäristötekijöistä (miten hyvin nukkunut jne.) johtuen jonkin verran.

Lisäksi erityisen poikkeavien yksilöiden vertailu toisiinsa on vaikeaa siksikin, että heitä on verrattain vähän eli otoskoko on pieni. Älykkyystesti mittaa asiaa, joka ei ole yksinkertaista edes määritellä, saati mitata, joten sanoisin tuloksen olevan parhaimmillaankin suuntaa-antava. Lisäksi kyseenalaistaisin korkeiden tulosten keskinäisen vertailun tarpeellisuuden - mitä merkitystä sillä on, kuka älyköistä on älykkäin? Mitä hyötyä vertailusta on? Jos valitaan vaikka Mensalle puheenjohtaja, eikö älykkyyden pieniä eroja oleellisempaa ole esim. sosiaaliset taidot, johtamistaidot, motivaatio ja henkilöllä käytettävissä oleva aika? Olettaisin, että Mensan pj nimittäin myös tekee asioita eikä vain nauti hienosta tittelistä.

Pitää vielä todeta, että kylläpä täällä riittää kyynisiä, elämään kyllästyneitä ihmisiä (jotka olettavat tilanteensa johtuvan älykkyydestään). Itse uskon, että kuka tahansa voi oppia nauttimaan elämästä, kun asennoituu oikein.

Ps. Kyllä täällä varmasti on muitakin oikeasti älykkäitä kirjoittelemassa. On harhaa, että älykkyys takaisi tutkinnon, uran, perheen ja elämän täyttymisen pelkillä Tärkeillä Asioilla ja menestyksellä. Älykkyys ei myöskään tarkoita, että ihminen olisi automaattisesti vakava tai huumorintajuton. Eikä sitä, että ihminen tekisi vain hyviä valintoja.

Pps. En tykkää Temppareista, mutta Euroviisuista ja chick flickeistä kylläkin. Roskaviihteestä voi nauttia älykkyydestä riippumatta, jos uskaltaa nähdä siinä hyviä puolia (esim. tunne-elämykset, yhteisöllisyys) eikä anna siitä pitämisen olla kolaus omalle identiteetilleen. Ei ole pakko nauttia, jos ei halua, mutta kehotan pohtimaan, johtuuko se siitä, ettet halua olla "sellainen ihminen joka katsoo roskaa" vaan jollain tavalla "parempi". Moni keskivertoälykäskin muuten pitää Temppareita turhanpäiväisenä. Ei tarvita paljoa älykkyyttä, että tajuaa, että se on hömppää, mutta hömpästä nauttiminen on mahdollista vaikka tajuaisi sen olevan hömppää. Koska asiat voivat kutkuttaa muutenkin kuin intellektuellilla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt seuraavaa seikkaa: puolisoni ja minä olemme saaneet älykkyystesteistä suunnilleen samat tulokset virallisissa testeissä (jotain 122-125 ÄO), mutta itse olen menestynyt opinnoissa paljon vaivattomammin. Puolisoni on ollut todella huono esim. kielissä, mutta itsellä laudatureja ja korkeakoulututkinto. Puoliso on kuitenkin ollut hyvä (tai riittävän kovapintainen) raha-asioissa, joten tilanne mielestäni oikein hyvä hänelläkin. Mikä siis selittää tätä yleisälykkyyden ja koulusuoriutumisen ristiriitaa, kun varsinaista motivaatio-ongelmaa ei ole ollut? Sitten toinen itseäni kiinnostava seikka, jota ei ole mielestäni käsitelty: onko teitä dissattu fiksuutenne johdosta? Itselleni on käynyt elämän aikana usein niin, että tiedonhalua moititaan. "Sinä se jaksat lukea! Tekisit jotain hyödyllistä! Mitä järkeä on enää tuon ikäisenä opiskella!" Että tämmöistä -  neroja emme ole, mutta mietityttää kumminkin.

Erot johtuvat siitä, että näihin asioihin vaikuttaa todella moni muukin asia kuin älykkyystesteissä mitatut ominaisuudet ja motivaatio.

Totta kai täällä palstalla pyörii myös älykkäitä, hyvinkoulutettuja ja menestyviäkin ihmisiä. Tunnen muutaman, jotka ovat myöntäneet, ja myöntämisen aiheuttamista reaktioista pystyi kyllä päättelemään, ettei palsta ollut vieras kuulijakunnallekaan. Guilty pleasure.

Asian pystyisi päättelemään myös siitä, että osa kommenteista on hyvinkin oivaltavia ja hyvää kieltä.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele kellekään,

nainen 44-v, 170 äo

Sanoisin että juu, tuttua osittain ja kävin itsekin masennuksen läpi nuorempana. Mutta, että tämäkin on vähän kuin lottovoittajan lohduton tilanne. Kaikesta saa ongelman tehtyä. Sen vastapainona löytyy myös kaikkeen vähintään osaratkaisuja.

Itse olen selättänyt mielen ongelmat suht hyvin, nauran paljon kaikelle, etenkin itselleni. Se lieneekin ainot miinus tällä hetkellä kun ihmiset luulevat että nauran heille tai heidän jutuilleen. Oikeasti nauran sille hullunkurisuudelle miten hassua/tyhmää elämä on, ja miten ihmiset reagoivat asioihin. Itselleni kun harvalla arkielämän asialla on oikeastaan mitään syvempää merkitystä, muuta kuin se tietenkin että nautin siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta kuinka me täällä elämme. Sitähän ei voi toki myöntää omalla naamallaan, sen kun voi käsittää negatiivisesti aika monella tapaa.

Viihdyn toki aidosti parhaiten itsekseni viihdyttäen itseäni, mutta koska olen ihminen niin ei se toki riitä. Sosiaalisuus on silti tärkeä osa elämää. Jos en olisi harrastukseni kautta päässyt kiinni sosiaalisiin piirteisiin niin olisin luultavasti onneton kuten sinä(?) tällä hetkellä.

Ei ole haitannut menoa sekään että harvemmin jaksan mitään ystäväpiirejä perustaa, olen toki osa sosiaalista piiriä, mutta koskaan ei ole minulle sellaista ystäväpiiriä tullut kuin esim naisilla monesti näkee. Että mentäisiin sosialisoimaan jonkun luokse muuten vain. Lapsena viimeksi oli sellaista. Siitä ehkä hiukan kade, mutta toisaalta en enää.

Olipa miten syrjäytynyt sisäisesti mieleltään niin kyllä se jonkinlainen yhteisöllisyyden tunne vaan antaa paljon. Vaikka toki ihmiset onkin mitä on. Tiedän toki ettei sitä omaa paikkaansa noin vaan löydä, vaatii tuuriakin ja lähellä oli minullakin ettenkö olisi vaeltanut surullisena katuja itsekseni vielä nykyäänkin. Mutta kyllä kaikilla on tämä mahdollisuus, se mieli vaan tahtoo sanoa että ei ole. Resurssit loppuvat kesken sisäisen myllerryksen takia.

Hauska ketju kun kolmenlapsen yyhhoo mammat kertoilevat miten älykkäitä ovat.

Viisas selviää tilanteista mihin älykäs ei koskaan edes joutuisi.?

Johtopäätös - viisainkaan yyhhoo ,ei voi koskaan olla kovinkaan älykäs.

Ei pahalla,mut tahallaan. *wirn*

Eikai siinä mitään pahaa ole että joku luulee olevansa älykäs? Se kylläkin osoittaa pienisieluisuutta jos ärsyyntyy aiheesta. Älykkäillä on oikeasti paljon ongelmia selviytyä yhteiskunnassa. Tavis pärjää paremmin.

Normaalia enemmän lääkkeitä

En ihan koko ketjua lukenut, mutta sieltä täältä vastauksia. Taas tätä samaa: masennukseni, heikot sosiaaliset taitoni, yksinäisyyteni, elämänarvoni jne jne johtuvat vain siitä että olen huikean älykäs. Bullshit.

Älykkyys on loogista päättelykykyä. Käytännössä se ilmenee nopeana oppimiskykynä ja hyvänä ongelmanratkaisutaitona.

Itselleni on älykkyydestä ollut pelkästään hyötyä. Ihmiset myös arvostavat älykkyyttäni, koska pystyn aina neuvomaan ja auttamaan heitä monissa mm. teknisissä ongelmissa (esim. apotti, erilaiset hengistyshoidot ja haavahoitolaitteet jne).

Olen lähihoitaja ja olen todella sosiaalinen pidetty ihminen. En ole pätkääkään masentunut enkä yksinäinen vaikka omaan hyvin korkean älykkyysosamäärän ja olen myös luonteeltani vähän besserwisseri.

Oman pääni sisällä joskus ihmettelen kun monet asiat ovat esim. työkavereille hyvin vaikeita, hitaita ja keskittymistä vaativia ja lääkelaskujakin pitää uusia kun ovat niin "vaikeita" heh.

Oma ystäväpiirini on laidasta laitaan, on vajaamielinen hyvä ystävä, on akateemisia älyköitä jne. Älykkyys avaa ovia moneen suuntaan ja antaa mahdollisuuksia. Vähän samaan tapaan kuin poikkeuksellisen hyvä ulkonäkö.

Useimpien älykkäiden ihmisten ongelmat elämässä ja ihmissuhteissa johtuvat persoonallisuudesta, eivät älykkyydestä.

Sama poikkeuksellisen kauniilla ja komeilla ihmisillä.

Positiiviset sisäiset ja ulkoiset ominaisuudet, olivat ne kuinka pinnallisia tahansa, avaavat enemmän mahdollisuuksia elämässä, mutta on yksilöstä kiinno, kuinka hyvin niitä osaa tai ymmärtää käyttämään.

Jos feilaat korkeasta älykkyydestä huolimatta, se on sun persoonallisuus ja/tai olosuhteet joihin kompastuit, ei sun älykkyys.

Aika vähän on vaikuttanut elämääni. Mensan testissä sain tulokseksi 131. Olen aina ollut kiinnostunut monista asioista. Tämä on näkynyt mm. jatkuvana opiskeluna, uusien taitojen opetteluna sekä itsensä kehittämisenä. Olen nopea oppimaan ja ymmärtämään asioita. Kaveripiirissäni minä olen se tyyppi, jolta kysytään monesti neuvoa tai apua eri asioissa. Viihdyn itsekseni, omissa ajatuksissani, erittäin hyvin ja on harvinaista että koen oloni pitkästyneeksi. Jos ei ole mitään konkreettista tekemistä, voin sukeltaa omiin ajatuksiini ja viihdyttää itseäni siellä loputtomiin. Parasta on liikkua itsekseen luonnossa ja vain ajatella kaiken maailman asioita. Olen myös hyvin itsenäinen. Parisuhderintamalla se on tosin ollut ehkä enemmän haitaksi...

Vierailija kirjoitti:

Normaalia enemmän lääkkeitä

Alapeukuttaja veä käte

Monissa kommenteissa korostuu se, että korkean äo:n omaava tuntee olonsa yksinäiseksi ja hyljeksityksikin, ja on vaikea luovia "tavisten" parissa. Pohdin asiaa, ja tulin tämänmoiseen teoriaan, että älykkäitä tuskin hyljeksitään yhtään enempää kuin muitakaan muista syistä, mutta meillä on tapana yrittää ratkaista kaikki ja se on tässä asiassa se ongelma. Aivomme eivät vain anna olla, eivätkä osaa sanoa että "se nyt vaan on semmoista", koska kaikelle täytyy löytyä selitys. Aivomme eivät siis ymmärrä, että muiden käytös ei ole perinpohjaisen loogista ja loppuun asti harkittua, vaan iso osa porukasta on ns. tuulella käyviä ja muiden mukana meneviä. Eivät he kaikki kyseenalaista kaikkea mitä ympärillä tapahtuu, eikä edes omaa toimintaansa, koska heillä ei ole tarvetta vaikuttaa asioihin ja ratkaista ongelmia. Siksi älykkäästä voi tuntua pahalta ja yksinäiseltä, kun kaikki ympärillä tuntuu niin älyttömältä, kajahtaneelta ja turhanpäiväiseltä. Itse kuvittelin pitkään olevani jotenkin yksinkertaisempi kuin muut, kun en tajunnut muiden yksioikoisilta tuntuvia motiiveja (luulin siinä olevan taustalla jotain syvempää), kunnes sattumalta tuli testattua äo ja se oli aika yllätys. En ollutkaan kolostaan muurahaisia tuijotteleva mato, vaan oksalta seuraava lintu. Yhtäaikaa tämä tieto nosti itsetuntoa, ja yhtäaikaa masensi; minäkö siis olen niitä fiksuimpia, ei kyllä ihmiskunnalla hyvin pyyhi. Tiedon myötä olen kuitenkin uskaltautunut tuoda enemmän esiin ajatuksiani esim. kokouksissa tai vastaavissa tilanteissa. Edelleen ideoitani saatetaan torjua, koska kuulostavat kai liian pöhköiltä ja uudenlaisilta, mutta monesti on myös uusia ovia avautunut.

Vielä se, että neroja saattaa olla vaikea bongata tai suosia, koska normaalisti ihmiset ottavat porukkaansa mielellään itsensä kaltaiset, ja älykäs saattaa vaikuttaa liian oudolta. Tämä pätee myös ihan työelämässä rekrytoijista yhteistyökumppaneihin.

Vierailija kirjoitti:

En ihan koko ketjua lukenut, mutta sieltä täältä vastauksia. Taas tätä samaa: masennukseni, heikot sosiaaliset taitoni, yksinäisyyteni, elämänarvoni jne jne johtuvat vain siitä että olen huikean älykäs. Bullshit.

Älykkyys on loogista päättelykykyä. Käytännössä se ilmenee nopeana oppimiskykynä ja hyvänä ongelmanratkaisutaitona.

Itselleni on älykkyydestä ollut pelkästään hyötyä. Ihmiset myös arvostavat älykkyyttäni, koska pystyn aina neuvomaan ja auttamaan heitä monissa mm. teknisissä ongelmissa (esim. apotti, erilaiset hengistyshoidot ja haavahoitolaitteet jne).

Olen lähihoitaja ja olen todella sosiaalinen pidetty ihminen. En ole pätkääkään masentunut enkä yksinäinen vaikka omaan hyvin korkean älykkyysosamäärän ja olen myös luonteeltani vähän besserwisseri.

Oman pääni sisällä joskus ihmettelen kun monet asiat ovat esim. työkavereille hyvin vaikeita, hitaita ja keskittymistä vaativia ja lääkelas

kujakin pitää uusia kun ovat niin "vaikeita" heh.

Oma ystäväpiirini on laidasta laitaan, on vajaamielinen hyvä ystävä, on akateemisia älyköitä jne. Älykkyys avaa ovia moneen suuntaan ja antaa mahdollisuuksia. Vähän samaan tapaan kuin poikkeuksellisen hyvä ulkonäkö.

Useimpien älykkäiden ihmisten ongelmat elämässä ja ihmissuhteissa johtuvat persoonallisuudesta, eivät älykkyydestä.

Sama poikkeuksellisen kauniilla ja komeilla ihmisillä.

Positiiviset sisäiset ja ulkoiset ominaisuudet, olivat ne kuinka pinnallisia tahansa, avaavat enemmän mahdollisuuksia elämässä, mutta on yksilöstä kiinno, kuinka hyvin niitä osaa tai ymmärtää käyttämään.

Jos feilaat korkeasta älykkyydestä huolimatta, se on sun persoonallisuus ja/tai olosuhteet joihin kompastuit, ei sun älykkyys.

Mistä sinä tiedät, että olet älykäs? Mistä sinä tiedät, että jos on todella älykäs, niin se voisi haitata elämää? Kuvitteletko oikeasti, että älykkyys, ja persoonallisuus ovat jotenkin erillisiä saarekkeita ihmisen mielessä? Niin erillisiä, että voi sanoa, että jos hommat menee pieleen, niin kyse on vain ja ainoastaa "persoonallisuudesta ja/tai olosuhteista"... Selvähän tämä sitten. Myöskään sosiaalisuudella ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Voi myös olla kovin varma itsestään, ilman keskiverrosta korkeampaa älykkyyttä. Itse asiassa, korkea älykkyys voi tehdä ihmisestä epävarman, ja ne vähemmän älykkäät usein ovat varmoja itsestään, ja kyvyistään. Tulee mieleen, että lähihoitajan opinnoissa ei taida ihan älyttömästi olla psykologiaa, neuropsykologiaa, kognitiivista psykologiaa tms.

Opintomenestys ei kerro älykkyydestä mitään. Ulkoa muistaminen on osaamisen matalin taso ja kuitenkin meidän koulujärjestelmämme perustuu sille. Älykkyys tulee esiin arkisissa asioissa, joissa oivaltaa uusia tapoja tehdä asioita, ei joudu samanlaisiin ongelmiin kuin muut ja pärjää elämässä niillä korteilla, jotka on saanut.