Lue keskustelun säännöt.
Miksi meidän 5v ja 3v lapset ei leiki?
22.02.2014 |
Olen sitä mieltä, että leikki on lasten juttu, aikuisten ei tarvitse jatkuvasti olla leikittäjänä. Eli ei olla todellakaan totutettu lapsia leikittamiseen. Yhdessä kyllä pelaillaan paljon, askarrellaan, ulkoillaan, laitan joskus leikin alulle (teen majan, tuunaan pahvilaatikkoa paloasemaksi tms), mutta lapset saavat muuten touhuta.
Isompi kärttää jatkuvasti ohjelmia, tabletilla pelaamista, tietsikasta youtubea tms. Niita annetaan tietyssä määrin katsoa, ei jatkuvasti eikä kaikkea joka päivä, esim. jos on kasonut ohjelmia tänään niin ei tablettia ym. Pienempikin haluaa ohjelmia, muttei jaksa keskittyä niihin pitkään.
Leikkeihin ei kumpikaan jaksa keskittyä: 2min sitä, 2min tätä, 2min tota ja aina jää lelut/palapelit ym. siihen lattialle lojumaan. Toki käsketään siivoamaan jälkensä, mutta ei sitä voi jatkuvasti kulkea urputtamassa perässä, kun laitan ruokaa, pesen pyykkiä tms. Muutoin lapset vain haahuilevat: tule äiti/isä leikkimään, ei ole tekemistä, saako ohjelmaa, saako varastosta (olen osan leluista kantanut "unohtumaan" varastoon) leluja ym ym kinuamista. Lapset saa PAKOTTAA leikkimään. Sitten kun monen pakotuksen jälkeen alkavat jotain touhuamaan, se on yleensä vain riehumista tai toisen leikin pilaamista (yleensä jompi kumpi lopulta itkee) tai tuota leikin vaihtamista jatkuvasti toiseen.
Meillä on säännöt ja kuri, pidetään käytöstavoista kiinni, ruokaillaan yhdessä, ohjelmaa saa katsoa kohtuuden rajoissa. Mutta kyllä lasten tehtävä on leikkiä. Muistan omasta lapsuudestani, että minut piti pakottaa LOPETTAMAAN leikkiminen esim. ruokailun ajaksi. Meidän lapset pitää pakottaa leikkimään ruokailuun asti jatkuvasti patistamalla ja komentamalla, muuten ne vain haahuilee jaloissa.
Ovat olleet paljon sairaana tänä talvena, joten välillä mennut 1,5vko ilman ulkoilua, toki siis ymmärrän että tylsäähän se sisällä on vaikka yritetään keksiä tekemistä. Koko ajan ei kuitenkaan voi vanhemmat keksiä. Ja sanotaan, että lapselle on ihan tervettä kokea tylsyyttä, jotta mielikuvitus pääsee valloilleen. Tylsyyttä tuntuu jatkuneen kuukausi kaupalla ja pahenee vain tuo leikittömyys. Milloin se mielikuvitus pääsee valloilleen, päivittäin keskustellaan lasten kanssa samasta asiasta, milloin ne kunnon leikit alkaa?
Muilla tallaista?
Kommentit (80)
46/49 vielä jatkaa..... vapaapäivillä käydään koko perhe uimahallissa/leffassa/ravintolassa/tapahtumissa tai ihan vaan vaikka kävelyllä tai jätskillä tms. Mutta vietetään lasten kanssa aikaa siellä ja kahdella vanhemmalla lapsella 4 ja 5 v. On molemmilla omat tanssitunnit. Laitoin tän etten kuulosta aivan paskalta mutsilta :D oon vaan aika laiska tapaus.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kanssa sanoisin, että unohda se, että lapsen pitäisi leikkiä sinun määrittelemälläsi tavalla. Ympäri pökerryksiin saakka pyöriminen on älyttömän hauska leikki. Tuollaisen juonellisen leikin leikkiminen tulee eri lapsilla vähän eri kehitysvaiheissa. Ehkä sun lapset ei vaan vielä osaa. Ja se ei todellakaan tule itsestään monilla vaan vaatii sen mallin - oletko leikkinyt lasten kanssa "nyt tää ukkeli menee ja tekee sitä ja tätä"? Ei voi osata, jos ei kukaan ole näyttänyt mallia.
Sitten tietty voi olla, että sun esikoisella on jotain, mistä jossain vaiheessa saa diagnoosin, mutta sitä on turha nyt miettiä.
Mutta siis koet, että kun lapsi leikkii puoli tuntia teltassa, se on vähän aikaa? Sehän on lapselle pitkä aika, tuon ikäiselle. Ne omat leikkimuistot, joita sulla on on varmasti lähinnä jo kouluikäisestä, joten et voi verrata niihin.
Miksi haluat todellisuudessa, että lapset "osaisi leikkiä"? Siksikö, että jättäisivät sut rauhaan vai siksi, että haluaisit niiden pääsevän nauttimaan siitä ihanasta leikkiin uppotumisen fiiliksestä? Rehellisesti?
Kyllä meillä ainakin istutaan lattialle lasten kanssa ja leikitään.
lapset nyt 4v ja 2v.
en keksi mitään järkevää syytä, miksen viettäisi aikaa lasteni kanssa.
hehän nauttivat yli kaiken kun saavat lisää roolihahmoja leikkeihin.
puolituntia intensiivistä leikkiä ei ole paljoa vaadittu kerralla.
sitten voin huoletta tehdä omia juttuja ja lapset leikkivät keskenään.
ei Se tarkoita että olisin palvelua jos osallistun lasteni kanssa leikkimiseen.
en ymmärrä tätä näkökantaa..
Kun minä olin nuori niin lapset kyllä riehui ja riistivät leluja toisten kädestä ja se ihan normaalia. Kuuluu kehitykseen, harva 5v leikkii täydellisen kiltisti.
Ja kuule ihan psykologiassa on selitetty siitä että ei tuon ikäiset vielä jaksa kovin pitkää keskittyä yhteen asiaan, ihan normaalia tommoset 2 min leikit.
Kanttis olla olematta niin hiton kontrolloiva toisten leikeistä niin ehkä alkais se leikkiminen kiinnostaa kun äippä ei ole kokoajan hengittämässä niskaan.
Lukematta suurinta osaa viesteistä, miten noin pienet edes tietää tablettien yms peleistä? Miten osaavat niitä kinuta?
En sano, että meillä olisi parempi tilanne nyt alakoululaisten kanssa, vaikka olivat jo "isoja" pelit aloittaessaan. Silti syytän osittain miestä joka on ns. nörtti itse ja kiinnostunut opettamaan lapsille kaikenlaista tietotekniikkaa.
Oma kuvitelmani on se, ettei lapset vaatisi, jos eivät tietäisi tai säännöt ja peliajat olisi heti tehty selviksi. Koen, että meillä on epäonnistuttu siinä. Jos joskus jämerästi kielletään, niin johan alkaa leikki maistua ja mielikuvitus lentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
54 lisää, että lapsen luonne myös vaikuttaa. Ei ollut tarkoitus antaa noin mustavalkoista kuvaa ajatuksistani.
Leikki on lapsen tapa harjoitella monia tärkeitä taitoja. Sosiaalisten taitojen lisäksi lapsi voi harjoitella valinnan tekemistä, omien mieltymystensä tunnistamista ym. Leikissä lapsi voi purkaa mietteitään ( tämän vuoksi myös yksin leikki esim. Logoilla on minusta tärkeää)Aikuisen silmiin poukkoileva leikki ei välttämättä ole turhaa.
Olen antanut kohta kuusivuotiaan lapseni rakentaa leikkiään yksin tai kaverin kanssa melko vapaasti kotiimme, kunhan yhteisiä sääntöjä on noudatettu ( ei sängyllä pomppimista, vauvelipikkuveljeä pitää liikkuessa varoa jne.). Leikkien vaiheista toiseen on saanut siirtyä, kunhan edellinen on siivottu kutakuinkin pois. esim kun autokorjaamosta tuleekin poliisilaitos, niin autot on pitänyt siivota pois. Kohta kuusivuotias poikani leikkii eniten eri rooleja roolivaatteiden avulla, myös Legojen rakentelu ja leikki vetävät puoleensa. Roolivaatteiden avulla lapsen on helpompi asettua jonkun muun asemaan. Meillä suosittuja leikkihahmoka ovat olleet palomies, poliisi, noita, taikuri, tonttu, merirosvo, rakennusmies, kuningas ja ninja. Roolivaatteita on ostettu, saatu lahjaksi, kerätty kaapin perukoilta ja itse askarreltu.
Välillä olen kuvannut lapseni Legoleikkiä tai spontaaneja esityksiä iPadilla ja sitten niitä on katsottu perheen kanssa yhdessä. Spontaanit esitykset tuppaavat aina venymään ja sitten sanon, että loppuratkaisua kiitos.. sisällöllä ei niin väliä, kunhan ei loukkaa ketään. Yleensä tuotokset ovat sekavia tarinoita kuten tuon ikäisellä, mutta minusta itseilmaisun ilo on ollut tärkeintä.
Leikkitreffit leikin lumoissa olevan lapsen kanssa voivat innostaa verkkaisemmin leikkitoimintaan lämpenevää lasta. Vertaisryhmä kun on usein paras opettaja:)
Olen huomannut, että ainakin meillä uusien tuttavuuksiin kohdalla ensimmäisten treffikertojen tavoite on ollut lähinnä toisiinsa ja toistensa leluihin tutustuminen. Lasten kehitystaso ja temperamentti ovat muutoin määritelleet leikin sujuvuutta.pikkuhiljaa luottamuksen kasvettua on liekkikin alkanut sujua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milläköhän me 80-luvulla syntyneet opittiin leikkimään ja myöhemmin elämään, kun jo meidänkin lapsuudessamme oli telkkari ja lastenohjelmat keksitty?
Ihan hyvin teillä menee, ja iän myötä se keskittymiskyky kasvaa. Tabletinkäyttö kannattaa rajoittaa tiettyyn kellonaikaan ja pidättäytyä siinä, että lapsi tietää, ettei vinkuminen auta. Voi olla, että vanhempi lapsesi on luonteeltaan enemmän sosiaalinen leikkijä ja nuorempi ei vielä oikein osaa olla oikeanlainen leikkikaveri, mutta se korjaantuu kyllä ajan myötä. Miksikään viihdekeskukseksi ja leikittäjäksi (saatikka leikkikaveriksi!) ei toki tarvitse ryhtyä.
Siis joka päivä keskustelet lasten kanssa, koska ne oikeat leikit alkaa ja lapset alkavat leikkiä kunnolla niinkö? Pienet paineet lapsilla varmaan sitten siitä asiasta. Eikä sun viisvuotiaalla ole ikäistään seuraa, silleenhän ne jaksavat leikkiä ikuisuuksiin asti jos on samanikästä leikkiseuraa, ei tarkota etteikö kolme veee vois leikkiä mukana mutta samanikänen seura olis kyllä hyvä olla...
en antais motään tabletteja alle kuus vuotiaalle. Pikkukakkonen ja pari muuta ojjelmaa viikossa telkkarista riittäs. Lapsille lukeminen oikeita tarinoita eikä mitään aku ankkoja vain auttas stimuloimaan mielikuvitusta ja keskittyminen paranis kun olisivat hiljaa puoli tuntia kuunnellen kerrankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tarjoan tylsyyttä valittavalle lapselle yleensä paria vinkkiä esim. Piirtämistä ja kotileikkiä. Jos ei kelpaa ja vikinä jatkuu niin annan pienen kotityön. Usein lapset katoavat sen jälkeen vauhdilla leikkimään ja joskus tulevat pyytämään lisää töitä.
Toinen vinkki on opettaa leikin jatkaminen ja kehittäminen eteenpäin itsenäisesti.
opeta lapsia vaiheittain leikkimään. laitat leikin alulle kuten sanoit. Sitten kerrot että käyt vaikka ripustamassa pyykit. Sitä tehdessäsi voit huikata lapselle jonkin leikkiin liittyvän kysymyksen esim. saihan nallekin kakkua. Pyykit laitettuasi kurkkaa lasten leikkiä ja kehu "miten hienosti eläimet onkaan syömässä". Tue leikin jatkumista pienin vinkein. Käy joskus ottamassa valokuva hienosta leikistä ja tee selväksi että otat kuvan juuri siksi että leikki on sinusta hieno. Alkuun lapset voivat tarvita enemmän apua leikin kehittämiseen. Mitä paremmin se sujuu sen vähemmän sekaannut asiaan.
Kolmas asia oon leikin arvostus. Jos lapsi kokee että lykäät hänet pois jaloista leikkimään se ei tunnu kivalta eikä innosta leikkimään. Mieti miten sanot ja näytät leikin arvostusta esim käytkö katsomassa lasten leikkiä jos pyytävät, autatko joskus jos heillä ongelma välillä, kerrotko puolisollesi tai isovanhemmille lasten hienoista leikeistä niin että lapset kuulevat Ym.
Osa lapsista leikkii luonnostaan ja osa ei välttämättä leiki vaikka mitä tekisi.
Meillä on kolme lasta. Kaikki jo kouluikäisiä. Heistä keskimmäinen on leikkinyt aina paljon ja leikki pitkään. Eka ei leikkinyt, mutta askarteli. Kolmas ei ole leikkinyt, eikä askarrellut. Vieläkin (11v) pyörii kotona ja valittaa, että ei ole tekemistä, jos ei ole kaverilla tai ei ole peliaikaa.
Kahdella kolmesta lelut ovat siis olleet aika turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tabletti käyttöön vain kerran viikossa. Lastenohjelmia vain max 2 kertaa viikossa. Ja leiki lasten kanssa ainakin 3 kertaa viikossa, opeta heille leikkitaitoja.'
T. Erityislastentarhanopettaja
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:00"]
Mä kanssa sanoisin, että unohda se, että lapsen pitäisi leikkiä sinun määrittelemälläsi tavalla. Ympäri pökerryksiin saakka pyöriminen on älyttömän hauska leikki. Tuollaisen juonellisen leikin leikkiminen tulee eri lapsilla vähän eri kehitysvaiheissa. Ehkä sun lapset ei vaan vielä osaa. Ja se ei todellakaan tule itsestään monilla vaan vaatii sen mallin - oletko leikkinyt lasten kanssa "nyt tää ukkeli menee ja tekee sitä ja tätä"? Ei voi osata, jos ei kukaan ole näyttänyt mallia.
Sitten tietty voi olla, että sun esikoisella on jotain, mistä jossain vaiheessa saa diagnoosin, mutta sitä on turha nyt miettiä.
Mutta siis koet, että kun lapsi leikkii puoli tuntia teltassa, se on vähän aikaa? Sehän on lapselle pitkä aika, tuon ikäiselle. Ne omat leikkimuistot, joita sulla on on varmasti lähinnä jo kouluikäisestä, joten et voi verrata niihin.
Miksi haluat todellisuudessa, että lapset "osaisi leikkiä"? Siksikö, että jättäisivät sut rauhaan vai siksi, että haluaisit niiden pääsevän nauttimaan siitä ihanasta leikkiin uppotumisen fiiliksestä? Rehellisesti?
[/quote]
Samaa mieltä paitsi että normaalilla lapsella on aikuista parempi mielikuvitus eikä leikkiin tarvitse ohjata. En oikein ymmärrä ap:n kontrollinhalua, lasten pitäisi leikkiä tietyllä tavalla jotta se on leikkiä? Minä en ole edes tiennyt että lasten touhuja pitäisi tarkkailla noin että mikä on sitä oikeaa leikkiä ja kauanko sen pitäisi kestää. En ole koskaan leikkinyt lasten kanssa, lapsena minulla oli hurja mielikuvitus, nykyään olen ihan tylsä. Lapsista muilla on ollut myös vilkas mielikuvitus, paitsi yhdellä joka nyt aikuisenakin on hyvin rationaalinen tyyppi.
Minulla on siis kuusi lasta ja olen työskennellyt lasten parissa koko aikuisikäni ja sitä ennen, enkä ole koskaan tavannut lasta joka ei leikkisi tai tarvitsisi ohjausta leikkiin jos ei ole mitään diagnoosia taustalla. Eivät kaikki leiki juonellisia leikkejä ollenkaan, mutta kaikki leikkivät omalla tavallaan. Aika monilla pojilla se on riehumista, taistelua, Ym joissa ei ole mitään monimutkaista juonikuviota, mutta kyllä se sotaleikki ja hirviöiden tappaminenkin leikkiä on. Riehuminen, juokseminen, pomppiminen on liikuntaa ja terveellistä. Anna luovuudelle tilaa äläkä pakota leikkimään tavallasi, ei väkisin leikkimisessä ole mitään järkeä. Lelujakin voi kerätä aika ajoin pois, esim ennen ulkoilua ja ruokailua paitsi jos on niillä leikki kesken niin anna olla kunnes on loppu. Jatkuva nipotus leluista voi olla ahdistavaa. Ja tosiaan tuon ikäisten leikit ovat lyhytaikaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuten ymmärrä, miksi tuon ikäiset lapset edes saavat muita tabletteja kuin vitamiineja.
Hörhöt vanhemmat hankkivat lapsilleen kaikki vempaimet ja sitten ihmetellään, etteivät leiki.
Hmm, mulla on vain 1 lapsi, 5v poika, ja me olemme leikkineet hänen kanssaan todella paljon, osittain siksi, että pidämme molemmat leikkimistä hauskana, osittain siksi, että hän on ollut tähän saakka ainoa lapsi ja meni vasta 3v päiväkotiin. Poika ei juuri koskaan kinua tv:tä tai pelejä (ei ole juuri pelannut, joskus katsoo jonkun lastenohjelman), mieluummin leikkii, mutta haluaa kyllä yleensä jomman kumman meistä siihen mukaan. Emme ole kokeneet tätä hankalana, sillä vuorottelemme lapsen kanssa ja melkein koko ajan jompi kumpi leikkii tai puuhailee jotain hänen kanssaan. Tämä on sopinut meille koska pidämme siitä. Eli lapsi ei kyllä leiki kovin hyvin yksin paitsi ihan satunnaisesti. Mutta toisaalta hän ei koskaan tule kinuamaan seuraa, kun teemme ruokaa tai kotitöitä, vaan jaksaa hyvin odottaa. Eli meillä luulen, että lapsi jaksaa odottaa koska tietää, että saa mun tai isänsä täyden huomion jonkin ajan päästä, ja ei kinua tv:tä tai pelejä, koska ei ole koskaan saanut niitä kovin paljon.
Kiitos jälleen vastanneille. Kauhean mustavaltoisesti vain moni lukee kirjoituksia tai kärjistää tai ymmärtää jotenkin tahallaan väärin. Kieltämättä harmittaa, kun yritän hyvää ja se väännetään täällä pahaksi.
En kontrolloi lasten leikkejä, vaan kannustan leikkimään, ihmettelen vain miksi eivät leiki. Mutta ihan oikeastiko annatte lastenne rieuhua jatkuvasti (kun se leikki on vain sitä riehumista)? Eli hakataan toisiaan tyynyillä tai pehmoleluilla niin että kaukosäätimet lentelee pöydilltä, pyöritään niin että lennetään päin kaappeja ja portaita ja tullaan itkien valittamaan kun sattuu, kaadetaan lelut lattialle, ei leikitä niillä, kaadetaan seuraavat, ei leikitä, kaadetaan taas, ei leikitä. Juostaan ympäriinsä päättömämä vaikkapa keittiön läpi, jossa on kuumat kattilat liedellä (avokeittiö) jne. Siis ihan oikeasti annatte lastenne tehdä mitään huvittaa selittäen että se on sitä luovaa leikkiä? Toki meillä saa pitää hauskaa, mutta mun mielestäni hauskan pito ja riehuminen, jossa sattuu ja jossa tavarat menee rikki, ei ole sitä luovaa hauskanpitoa, jota täällä kuulutetaan. Meillä saa esim. vanhempien sängyllä pomppia, mutta siinäkin kun se ei jää siihen pomppiseen vaan hetken päästä lentää tyynyt ja peitot niin että yöpöydän lamput lentää mukana. Onko sekin luovaa leikkiä ja teen väärin kun komennan rauhottumaan?
Me leikitään lasten kanssa, se on mustakin mukavaa, tai annetaan leikille alku tai pelataan, askarrellaan, laulellaan, katsotaan tanssiesityksiä, käydään lastenkonserteissa jne. Harrastuksia ei vielä ole, isomman kanssa pari kertaa yritetty, mutta sielläkään hän ei jaksa seurata ohjattua toimintaa vielä eli vaatii kasvamista eikä olla haluttu missään nimessä painostaa. Mutta kun ei aikuinen voi AINA leikittää, antaa alkua leikille jne.
Kauhean moni jotenkin tuomitsevasti kirjoittaa, kuinka he leikkii lasten kanssa ja sitten ne kiltisti antaa tilaa aikuisten jutuille. Mutta kun meillä ne lapset ei kiltisti anna tilaa aikuisten jutuille. Ei vaikka mitä tekis. Se lasten leikki loppuu tasan siihen kun aikuinen poistuu leikistä, se haahuilu alkaa heti tai sitten se on sitä riehumista niin että paikat särkyy jne. Tottakai otetaan mukaan kotitöihin ja varsinkin pienempi on innokas apulainen niin keittiö puuhissa, pyykkihuollossa kuin pölyjen pyyhinnässäkin. Mutta entäs kun pitää täyttää joku lomake tai hoitaa jotain sellaista, jossa lapset ei voi auttaa? Se tylsistyminen on jatkunut ikuisuuden ja silti ei niitä leikkejä ala löytymään itsekseen. Sillä hetkellä kun aikuinen alkaa tekemään aikuisten juttuja, alkaa se haahuilu, mankuminen, tappelu (aikuinen joutuu siis keskeyttämään hommansa jatkuvati toimiakseen erotuomarina), riehuminen (joutuu komentamaan jottei paikat hajoa tai lapsia satu).
Mun mielesä nykyajan lapsen tulee pikku hiljaa oppia käyttämään tietoteknisiä vempaimia. Nykyaika sitä vaatii ja nuorena oppii hyvin. Nyt laitetaan tabletti tauolle, mutta mun mielestä meillä se pari kertaa viikossa ei ole leikittömyyden syy. Lienee sitten lasten luonteissa tai jossain. Jos omassa lapsuudessani (s.-77) olisi ollut nykyajan vempaimet, eiköhän niitä olisi käytetty, mun lapsuudessani ole VHS ja Commodore 64.
Hoidosta on asiaa kyselty ja olen kertonut jo aiemmin miten hoidossa lapset leikkii/toimii. Pienempi leikkii, isompi vähemmän (jututtaa hoitajia mieluiten). Meillä on jatkuvasti kirjaston kirjoja ja kuten olen kirjoittanut, luetaan paljon. Akkareita meillä ei ole vaan oikeita kirjoja.
Mutta kyse on niistä hetkistä, kun aikuinen tekee aikuisten juttuja. Lapset ei silloin leiki. Siihen ei auta se, että oltais leikitty tunti sitä ennen yhdessä. Vaan heti kun aikuisen huomio on muualla, niin haahuilu alkaa. Eikö oikeasti muut rasitu siitä, kun sata kertaa sanotaan, että koitapa keksiä tekemistä tai jospa vaikka piirtelisit tai rakenna vaikka legoista paloasema tai järjestäkää my little poneille synttäri juhlat tai istu sitten siinä ja möllötä paikallaan...
Aika fakiiri vanhempia täällä on, se täytyy myöntää ja ihanne kasvattajia!
Kiitos jälleen vastanneille. Kauhean mustavaltoisesti vain moni lukee kirjoituksia tai kärjistää tai ymmärtää jotenkin tahallaan väärin. Kieltämättä harmittaa, kun yritän hyvää ja se väännetään täällä pahaksi.
En kontrolloi lasten leikkejä, vaan kannustan leikkimään, ihmettelen vain miksi eivät leiki. Mutta ihan oikeastiko annatte lastenne rieuhua jatkuvasti (kun se leikki on vain sitä riehumista)? Eli hakataan toisiaan tyynyillä tai pehmoleluilla niin että kaukosäätimet lentelee pöydilltä, pyöritään niin että lennetään päin kaappeja ja portaita ja tullaan itkien valittamaan kun sattuu, kaadetaan lelut lattialle, ei leikitä niillä, kaadetaan seuraavat, ei leikitä, kaadetaan taas, ei leikitä. Juostaan ympäriinsä päättömämä vaikkapa keittiön läpi, jossa on kuumat kattilat liedellä (avokeittiö) jne. Siis ihan oikeasti annatte lastenne tehdä mitään huvittaa selittäen että se on sitä luovaa leikkiä? Toki meillä saa pitää hauskaa, mutta mun mielestäni hauskan pito ja riehuminen, jossa sattuu ja jossa tavarat menee rikki, ei ole sitä luovaa hauskanpitoa, jota täällä kuulutetaan. Meillä saa esim. vanhempien sängyllä pomppia, mutta siinäkin kun se ei jää siihen pomppiseen vaan hetken päästä lentää tyynyt ja peitot niin että yöpöydän lamput lentää mukana. Onko sekin luovaa leikkiä ja teen väärin kun komennan rauhottumaan?
Me leikitään lasten kanssa, se on mustakin mukavaa, tai annetaan leikille alku tai pelataan, askarrellaan, laulellaan, katsotaan tanssiesityksiä, käydään lastenkonserteissa jne. Harrastuksia ei vielä ole, isomman kanssa pari kertaa yritetty, mutta sielläkään hän ei jaksa seurata ohjattua toimintaa vielä eli vaatii kasvamista eikä olla haluttu missään nimessä painostaa. Mutta kun ei aikuinen voi AINA leikittää, antaa alkua leikille jne.
Kauhean moni jotenkin tuomitsevasti kirjoittaa, kuinka he leikkii lasten kanssa ja sitten ne kiltisti antaa tilaa aikuisten jutuille. Mutta kun meillä ne lapset ei kiltisti anna tilaa aikuisten jutuille. Ei vaikka mitä tekis. Se lasten leikki loppuu tasan siihen kun aikuinen poistuu leikistä, se haahuilu alkaa heti tai sitten se on sitä riehumista niin että paikat särkyy jne. Tottakai otetaan mukaan kotitöihin ja varsinkin pienempi on innokas apulainen niin keittiö puuhissa, pyykkihuollossa kuin pölyjen pyyhinnässäkin. Mutta entäs kun pitää täyttää joku lomake tai hoitaa jotain sellaista, jossa lapset ei voi auttaa? Se tylsistyminen on jatkunut ikuisuuden ja silti ei niitä leikkejä ala löytymään itsekseen. Sillä hetkellä kun aikuinen alkaa tekemään aikuisten juttuja, alkaa se haahuilu, mankuminen, tappelu (aikuinen joutuu siis keskeyttämään hommansa jatkuvati toimiakseen erotuomarina), riehuminen (joutuu komentamaan jottei paikat hajoa tai lapsia satu).
Mun mielesä nykyajan lapsen tulee pikku hiljaa oppia käyttämään tietoteknisiä vempaimia. Nykyaika sitä vaatii ja nuorena oppii hyvin. Nyt laitetaan tabletti tauolle, mutta mun mielestä meillä se pari kertaa viikossa ei ole leikittömyyden syy. Lienee sitten lasten luonteissa tai jossain. Jos omassa lapsuudessani (s.-77) olisi ollut nykyajan vempaimet, eiköhän niitä olisi käytetty, mun lapsuudessani ole VHS ja Commodore 64.
Hoidosta on asiaa kyselty ja olen kertonut jo aiemmin miten hoidossa lapset leikkii/toimii. Pienempi leikkii, isompi vähemmän (jututtaa hoitajia mieluiten). Meillä on jatkuvasti kirjaston kirjoja ja kuten olen kirjoittanut, luetaan paljon. Akkareita meillä ei ole vaan oikeita kirjoja.
Mutta kyse on niistä hetkistä, kun aikuinen tekee aikuisten juttuja. Lapset ei silloin leiki. Siihen ei auta se, että oltais leikitty tunti sitä ennen yhdessä. Vaan heti kun aikuisen huomio on muualla, niin haahuilu alkaa. Eikö oikeasti muut rasitu siitä, kun sata kertaa sanotaan, että koitapa keksiä tekemistä tai jospa vaikka piirtelisit tai rakenna vaikka legoista paloasema tai järjestäkää my little poneille synttäri juhlat tai istu sitten siinä ja möllötä paikallaan...
Aika fakiiri vanhempia täällä on, se täytyy myöntää ja ihanne kasvattajia!
Minkä verran lapset ulkoilevat päivittäin?
Tässäpä muutama vinkki, kannattaa kokeilla, koska leikki on lapsen kehityksen kannalta tärkeä asia.
1. Jätä esim. kolmeksi viikoksi televisio, tietokone, kännykkä, plekkari yms ruutuaika täysin pois. Kun lapsi kyselee saako pelata tai katsoa, sanot jonkun sellaisen vastauksen, että lapsi ei odota saavansa kohta pelata/katsoa. Esim. Nyt olet saanut sellaista tietää, että pelit eivät ole lapsille hyväksi ja teillä ei nyt enää lapset katsele/pelaile. Jos lapsilla on paljon harrastuksia, karsi.
2. Ota lapset mukaan kotitöihin. Ei tarvitse keksiä mitään olemattomia. Varmaan teillä on päivittäin kotihommia, ruuanlaittoa, pöydänkattamista, pyykkejä jne. Molemmat lapsesi ovat jo sen ikäisiä, että osaavat auttaa. Vaatii vain hieman viitseliäisyyttä, että keksii miten lapsi voisi osallistua kotitöihin ja neuvoa työ hänelle. Tässä muutama esimerkki, sinä viikkaat kuivat vaatteet ja lapset vievät niitä yksi kaksi kappaletta kerrallaan paikoilleen, lapsi nostelee pyykit koneeseen, pilkkoo banaania hedelmärahkaan, paistaa jauhelihaa, kattaa pöydän, pyyhkii pölyt.
3. Menkää kirjastoon, lainaa laadukkaita kirjoja kirjastosta. Lue lapsille joka päivä. Kaikissa kirjoissa ei tarvitse olla kuvia. Käykää teatterissa ja lastenkonsertissa. Kuunnelkaa musiikkia. Elokuvissa voitte käydä, kun lapset ovat alkaneet leikkiä ja se sujuu.
4. Hommaa kotiisi laatikko, jonne keräät tyhjät pakkaukset, kangasta yms jäteaskartelumateriaalia ja teippiä, liimaa. Askarrelkaa yhdessä ja sano lapsille, että näillä saa puuhailla, jos haluaa.
5. Kun lapsilla ei ole mitään tekemistä, älä ohjelmoi heitä. Mutta ole heidän kanssaan pyydä vaikka katsomaan ikkunasta vesipisaroita.
6. Katso, mitä tapahtuu. Ps. olisi kiva kuulla ajatuksesi näistä ja kuulla myös auttoivatko.