Lue keskustelun säännöt.
Miksi meidän 5v ja 3v lapset ei leiki?
22.02.2014 |
Olen sitä mieltä, että leikki on lasten juttu, aikuisten ei tarvitse jatkuvasti olla leikittäjänä. Eli ei olla todellakaan totutettu lapsia leikittamiseen. Yhdessä kyllä pelaillaan paljon, askarrellaan, ulkoillaan, laitan joskus leikin alulle (teen majan, tuunaan pahvilaatikkoa paloasemaksi tms), mutta lapset saavat muuten touhuta.
Isompi kärttää jatkuvasti ohjelmia, tabletilla pelaamista, tietsikasta youtubea tms. Niita annetaan tietyssä määrin katsoa, ei jatkuvasti eikä kaikkea joka päivä, esim. jos on kasonut ohjelmia tänään niin ei tablettia ym. Pienempikin haluaa ohjelmia, muttei jaksa keskittyä niihin pitkään.
Leikkeihin ei kumpikaan jaksa keskittyä: 2min sitä, 2min tätä, 2min tota ja aina jää lelut/palapelit ym. siihen lattialle lojumaan. Toki käsketään siivoamaan jälkensä, mutta ei sitä voi jatkuvasti kulkea urputtamassa perässä, kun laitan ruokaa, pesen pyykkiä tms. Muutoin lapset vain haahuilevat: tule äiti/isä leikkimään, ei ole tekemistä, saako ohjelmaa, saako varastosta (olen osan leluista kantanut "unohtumaan" varastoon) leluja ym ym kinuamista. Lapset saa PAKOTTAA leikkimään. Sitten kun monen pakotuksen jälkeen alkavat jotain touhuamaan, se on yleensä vain riehumista tai toisen leikin pilaamista (yleensä jompi kumpi lopulta itkee) tai tuota leikin vaihtamista jatkuvasti toiseen.
Meillä on säännöt ja kuri, pidetään käytöstavoista kiinni, ruokaillaan yhdessä, ohjelmaa saa katsoa kohtuuden rajoissa. Mutta kyllä lasten tehtävä on leikkiä. Muistan omasta lapsuudestani, että minut piti pakottaa LOPETTAMAAN leikkiminen esim. ruokailun ajaksi. Meidän lapset pitää pakottaa leikkimään ruokailuun asti jatkuvasti patistamalla ja komentamalla, muuten ne vain haahuilee jaloissa.
Ovat olleet paljon sairaana tänä talvena, joten välillä mennut 1,5vko ilman ulkoilua, toki siis ymmärrän että tylsäähän se sisällä on vaikka yritetään keksiä tekemistä. Koko ajan ei kuitenkaan voi vanhemmat keksiä. Ja sanotaan, että lapselle on ihan tervettä kokea tylsyyttä, jotta mielikuvitus pääsee valloilleen. Tylsyyttä tuntuu jatkuneen kuukausi kaupalla ja pahenee vain tuo leikittömyys. Milloin se mielikuvitus pääsee valloilleen, päivittäin keskustellaan lasten kanssa samasta asiasta, milloin ne kunnon leikit alkaa?
Muilla tallaista?
Kommentit (80)
Kyselkää päiväkodista leikkivätkö siellä vai tumput suorina seisovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
televisiot, i podit, tietokone pannaan ja annetaan lasten leikkiä, ulkoilua myös säännöllisesti viikonloppunakin
Lisää kirjoja! Ne kehittävät mielikuvitusta. Onko teillä roolivaatteita? ei vain valmiita naamiaisasuja, vaan myös aikuisten vaatteita. Lapset voi aikuisen kanssa askarrella kruunut, sitten aikuinen vetäytyy kuninkaallisleikkien tieltä. Majan/linnan rakennus on myös oivaa puuhaa
Kiitoksia monista eri näkökulmista! Ap taas kirjottelee.
Kuten olen kirjoittanut, normaalisti ulkoillaan päivittäin, monesti jäädään hetkeksi lasten toiveesta ulos vielä hoitopäivän jälkeenkin, jos olen "liian aikaisin" heidät hakenut. Mutta tänä talvena he ovat sairastelleet paljon, hoidossa ollut monta epidemiaa, jolloin yli puolet lapsista sairaana. Eli sisällä olo päiviä on tullut paljon. Ja kaksistaan en 3 ja 5v:tä laita yksinään ulos muutenkaan eli jos ei jompi kumpi vanhemmista ehdi mukaan, niin ollaan sisällä. Terveenä kuitenkin päivittäin ulkoillaan.
Luetaan paljon, aivan vauvasta lähtien, joka päivä. Tv:tä katsovat joka päivä jonkin aikaa, yleensä varsinkin pienempi ei jaksa sitä varttia pidempään katsoa vaikka joskus jopa toivoisin että viihtyisi hitusen pidempään paikallaan. Eli eivät he tuntikausia telkkua katso. Tablettia saa pelata pari kertaa viikossa, isompi tietää sen, mutta kinuaminen on jatkuvaa. Ei tuolloinkaan tee sitä kuin 30-45min kerrallaan ja itse antaa tabletin pois. Sitten alkaa se haahuilu.
Ja kyllä me niitä leikkejä laitetaan alulle, monesti leikitään mukanakin. Mutta ei aikuinen voi aina olla leikeissä mukana, olemassa kahvikupin kanssa läsnä tms. Kyllä pitää pestä pyykkiä, siivota, laitta ruokaa, maksaa laskuja, katsoa ne aikuisten uutisetkin. Kyllä lasten on kyettävä itsekin leikkimään. Vai voiko joku oikeasti olla joka hetki läsnä, antaa itsestään kaiken lapsille, työpäivän jälkeen ei ikinä istahda sohvalle uutisia katsomaan ja hengähtämään (toki on ensin sylitelty, kyselty kuulumiset, annettu huomiota jne). Meillä ei todellakaan ole "liian siistiä" eli ei liialla siivoamisella tukahduteta luovuutta, enemmänkin voisi siivota ja lelut on päivittäin pitkin lattioita. Silti ne lelut vain levitetään muttei leikitä. "Leikki" on sitä riehumista: juostaan peräkanaa, hakataan pehmoleluilla, pompitaan sohvalla kun silmä välttää, yritetään töniä tai kaataa toista, pyöritään niin paljon että "pökertyy", autoja viskellään hyppyristä niin että lattia on kolhuilla. Mutta oikeasti leikit, kuten joku mainitsi, että Palomies Sami pelastaa Salamaa ja Postimies Pate auttaa, puuttuvat.
Tää tilanne on varmasti kärjistynyt noiden sairasteluiden takia.
Moni jotenkin "lukee rivien välistä", että me ei oltais lasten kanssa, ulkoistais, ei oltais läsnä, ei kuunneltais, ei oteta kotitöihin mukaan tms. Kyllä me tehdään kaikkia noita ja kannustetaan leikkiin tai sitten siihen paikalla möllöttämiseen, jos on tylsää, koska edelleen olen sitä mieltä ettei aikuinen voi joka hetki lasta leikittää ja olla seurana. Paljon sitä tehdään, mutta aina siihen ei ole mahdollisuutta. Olen yrittänyt juurikin tasapainoilla sen välillä etten leikkimestariksi ala, mutta kuitenkin haluan viettää aikaa lasten kanssa lasten juttujen parissa... Silti tulos on tämä ja se ihmetyttää. Oikeasti omassa lapsuudessani ei lapsia tarvinnut leikkiin patistaa, vai kultaako aika muistot. :)
Kokeile antaa huomiota lapsille. Älä niinkään leikitä, vaan juttele ipanille, kutittele, mitä nyt tulee mieleen. Äiti ei ole mikään työnjohtaja, mutta ei äidin tarvitse leikkivä lapsikaan olla (ainakaan koko aikaa).
Mulla tosin vain yksi lapsi, mutta tämän kanssa tuntuu menevän niin että lataa sitä huomiota kylläkseen ja sitten haluaa omiin puuhiinsa. Jotka helposti keskeytyvät jos niitä alkaa sorkkia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä itse teet? touhuatko vai istutko paikallaan?
Meillä lapset leikkii, kun itse rauhoitun istumaan sohvalle ja vaikka luen tai katson tv:Tä.
Leikkiikö ne sitten, jos tulee muita lapsia kylään? Jos niiden henkilökemiat ei vaan kohtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ainakin leikin lasten kanssa, ku ne oli pieniä. Kyllä sitäkin pitä vähän oppia. Nyt nelivuotiaalla jo hirmu mielikuvitus kyllä ja omia ihme leikkejä, mutta silti välillä leikitään yhdessä.
Anna haahuilla äläkä reagoi vikinään silloin kun sulla on meneillään "aikuisten jutut". Sitten kun ne on tehty, olet oikeasti läsnä lapsille ja autat leikin alkuun. Suosittelen myös leikkikaveria oman perheen ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 7v ja 3v lapset ja meillä on omatoiminen leikki säilynyt elinvoimaisena varmasti sen tähden, ettei miellä katsella tv:tä tai pelata. Lapset saavat viikonloppuisin valita jonkun lastenleffan (yleensä la illalla) ja sunnuntaina esikoisen treenien jälkeen (pelaa jalkapalloa) hän saa 1-2h pelata läppärillä. Nuorempi ei meillä pelaa vielä ollenkaan.
Uskon myös että nimenomaan tuo ruutuaika vaikuttaa tosi passivoivasti lapsiin. Olimme putkiremontin aikaan evakossa sukulaisperheessä, jossa lapset katsoivat arkisinkin tv:tä ja pelasivat melko paljon. Se selvästi koukutti myös meidän lapsia. Tästä seurasi se, että leikit lyhenivät, tulivat levottomammiksi ja keskittyminen jotenkin herpaantui helpommin. Tulimme mieheni kanssa siihen tulokseen, että ainakaan meidän lasille sähköinen media ei päivittäisenä seuralaisena sovi. Mitä jos kokeilisitte 2kk ilman tablettia, tv:tä jne?
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 20:04"]
Meillä on 7v ja 3v lapset ja meillä on omatoiminen leikki säilynyt elinvoimaisena varmasti sen tähden, ettei miellä katsella tv:tä tai pelata. Lapset saavat viikonloppuisin valita jonkun lastenleffan (yleensä la illalla) ja sunnuntaina esikoisen treenien jälkeen (pelaa jalkapalloa) hän saa 1-2h pelata läppärillä. Nuorempi ei meillä pelaa vielä ollenkaan.
Uskon myös että nimenomaan tuo ruutuaika vaikuttaa tosi passivoivasti lapsiin. Olimme putkiremontin aikaan evakossa sukulaisperheessä, jossa lapset katsoivat arkisinkin tv:tä ja pelasivat melko paljon. Se selvästi koukutti myös meidän lapsia. Tästä seurasi se, että leikit lyhenivät, tulivat levottomammiksi ja keskittyminen jotenkin herpaantui helpommin. Tulimme mieheni kanssa siihen tulokseen, että ainakaan meidän lasille sähköinen media ei päivittäisenä seuralaisena sovi. Mitä jos kokeilisitte 2kk ilman tablettia, tv:tä jne?
[/quote]
Ihan hyvä ehdotus. Pitänee laittaa kokeiluun tv-tauko. Tekisi kai se itsellekin terää...
Toisaalta varsinkin isompi on aina ollut tällainen, siis jo sieltä taaperoajoista lähtien, jolloin ei katsonut yhtään tv:tä. Pienempi aina paremmin keksinyt touhuttavaa, jos isompi ei ole häiritsemässä. Sitten seuraa isompaa kun molemmat kotona ja tuloksena haahuilu.
Toisaalta leikkiikö ne lapset oikeasti koko ajan, jos ei ole yhtään tv käytössä? Tottakai me istutaan lasten kanssa, annetaan huomiota, jutellaan, kutitellaan jne. Ei siitä ole kyse. Mutta ITSE ne ei keksi molempien ollessa kotona tekemistä, vain riehumista ja haahuilua. Ja edelleen, ei aikuinen voi koko ajan leikittää, se vain on fakta.
Mitä siis teette, kun joku asia pitää oikeasti saada tehdyksi, tv:llä ei voi väliaikaisesti saada sitä hetken rauhaa, ja lapset on kyljessä kiinni että mitä tehdään, kun olet sadannen kerran sanonut, että tämä asia äidin pitää hoitaa rauhassa menkää leikkimään (vaikka sitä leikkiä, joka on jo äidin avustuksella hetki sitten aloitettu)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta jos 5-vuotias ei yhtään usko puhetta ja rikkoo paikkoja, voi ammattiapu olla tarpeen. Kuulostaa siltä että leikkimättömyys ei ole se ongelma vaan se että lapsilla on ADHD tai vastaava.
En ole ihannekasvattaja enkä fakiiri, mutta osaan kyllä panna omat lapseni kuriin. Ei meillä rikota paikkoja eikä hakata sisaruksia.
Ja laitteita oppii käyttämään vaikka aloittaisi myöhemminkin. Jopa minun isoäitini on oppinut käyttämään tietokonetta, vaikka aloitti lähemmäs kuusikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä näköjään kiinnostuneita löytyy. :) Ap tässä taas.
Lapset on hoidossa 3-4pv vko (miehen arkivapailla ovat kotona, itse olen päivätyössä). Eli ulkoilevat siellä. Talvisin ollaan jääty harvemmin hoidon jälkeen ulos, mutta näin valostumisen myötä jäädään usein tunniksi pariksi ulos jos ei ole illalla muuta ohjelmaa. Viikonloppuisin ollaan ulkona yleensä aamupäivällä näin keväällä (tai illalla, jos aamupäivällä muuta ohjelmaa). Kesän myötähän sitä ollaan enemmän ulkona kuin sisällä.
Eli mielestäni ihan riittävästi ulkoillaan. Mutta toki sen myönnän, että mitä enemmän piippuun ne saa ulkona, sitä rauhallisemaa on sisällä. Siksi ulkona olo onkin aika aktiivista touhua.
Ja tariiko sanoa, että mene tekemään legoja tms. Minä annan haahuilla, sanon vaan, että on kuule äitilläki todella tylsää välillä eikä ole tekemistä, eikä se ole vaarallista. Ja miten ne lapset voi heti alkaa tapella jos teet jotain tärkeää? Mä kyllä todella komennan kovasti jos olen esim. puhelimessa ja tulevat mankumaan jotain, että nyt äiti on puhelimessa, odota, mene pois, ole hiljaa, kohta voit sanoa asiasi, kyllä ainakin 5 vuotiaan pitäsi tuollainen normaali asia ymmärtää. Ja koitappa joskus jos tappelua tulee, että selvittäkää itse riitanne, siis en tarkoita, että jatkuvasti vaan joskus jos he oppisivat, että äiti ei hyppää joka tappelun väliin. Minä en ole hyvä kasvattaja, mutta en jaksa huonosti käyttäytyviä lapsia joten olen tehnyt selväksi että on kuri ja säännöt ja vanhemmilla oma tila. Toki sitten vietetään aikaakin yhdessä, luetaan, lauletaan ym. mutta vanhempia ei voi jatkuvasti häiritä ja mankua kun ei ole tekemistä tai pistää tappeluksi, että saa huomiota. Telkkaria meillä saa lapset katsoa, mutta välillä pitää laittaa kiinni ja tehdä muuta.
Anteeksi 59,painoin alapeukkua vahingossa.Piti yläpeukuttaa :)
Arvelen ongelman olevan seuraava: Lapsesi ovat eri kehitysvaiheissa eikä yhteisleikki onnistu. Hanki vanhemmalle lapselle kotiin saman ikäinen tai hieman vanhempi leikkikaveri.
Toinen vaihtoehto on se, että taustalta löytyy jokin neurologinen syy, vaikkapa aspergerpiirteitä tai keskittymisen estävä häiriö.
Minusta olennaisin löytyy tästä:
"Me leikitään lasten kanssa, se on mustakin mukavaa, tai annetaan leikille alku tai pelataan, askarrellaan, laulellaan, katsotaan tanssiesityksiä, käydään lastenkonserteissa jne. Harrastuksia ei vielä ole, isomman kanssa pari kertaa yritetty, mutta sielläkään hän ei jaksa seurata ohjattua toimintaa vielä eli vaatii kasvamista eikä olla haluttu missään nimessä painostaa. Mutta kun ei aikuinen voi AINA leikittää, antaa alkua leikille jne."
Luultavasti olet totuttanut lapset siihen että heidän kanssaan leikitään aika paljon. Kuvauksesi perusteella paljon enemmän kuin monissa muissa perheissä. Ovat varmaan oppineet että kun tarpeeksi kauan mankuu niin äiti tulee leikkimään? Vertailun vuoksi; en leiki lasten kanssa edes kerran päivässä, voi mennä useitakin päiviä. Ei niin että tahallani olisin leikkimättä mutta kun ei vaan ole yhtään minun juttuni. Enkä ole varmasti koskaan laittanut leikkiä alulle vaan lapset keksivät omat leikkinsä, joihin joskus äiti tai isäkin menee mukaan, mutta alkuperäinen idea on silloinkin lapsen oma. Majaakaan en heille rakenna vaan saavat rakentaa itse, se rakentaminenhan on koko majaleikin paras vaihe muutenkin.
Anna vaan haahuilla, jollei mene riehumiseksi. Älä anna pariin päivään yhtään ideaa leikkeihin, tee vain tylsänä vanhempana aikuisten juttuja, kotitöitä. Lapsi seurailee aikansa ja tylsistyy sitten niin että keksii jotain kivempaa tekemistä itselleen. Huom legoilla rakentelukin ON leikkimistä, anna lapsen itse keksiä mikä häntä kiinnostaa ja mihin jaksaa uppoutua pidemmäksi aikaa.
Näin 70-luvulla syntyneenä ja maalla kasvaneena tarjoan seuraavia vaihtoehtoja:
- lautapelit
- palapelit
- kirjat (ite opin 4v lukemaan kun ei ollu muuta tekemistä)
- musiikki (jos korvasi kestää, niin vie lapsi soittotunneille ja sitten harjoitellaan kotona).
- joku liikuntaharrastus voisi myös auttaa (meillä maalla se tarkoitti alle kouluikäisenä pulkkamäkeä, hiihtämistä ja pyöräilyä, käpyjen keräämistä, koiran ulkoilutusta jne kun ei ollut muita harrastuksia tarjolla).
- osallistuminen ruuanlaittoon ja leipomiseen
Kyllä se elämä oli helpompaa kun tv:stä ei tullut muita lastenohjelmia kuin Pikku Kakkonen ja viikonloppuaamujen tunti piirrettyjä (joka oli varmaan keksitty vain sen takia, että vanhemmat sai nukkua).
Mun mielestä toi on niin duunariajattelua, että "aikuinen ei ole mikään leikkimestari", liittyy toki laajemminkin siihen kasvatusnäkökulmaan, joka ei auta lapsia olemaan aktiivisia ja osaavia ihmisiä. Vaan on sellainen "lapsille on lasten jutut" ja "aikuisille aikuisten". Ei saa olla liikaa niiden kanssa, ne tottuu siihen ja pian orjuuttaa!