Miten osasit päättää mitä lähdet opiskelemaan?

Tee lista ammateista, jotka kiinnostavat. Listaa kunkin kohdalle hyvät ja huonot puolet. Jos tulee kovin tasaväkisiä vastauksia kirjoita ammattien nimet lapuille ja laita hattuun. Sekoita ja nosta yksi.

En halunnut köyhyyttä enää aikuisena. Halusin mahdollisuuden rahakkaaseen ammattiin ja menin kauppakorkeaan. Sain haluamani.

Jos olet ylevä "raha ei merkitse minulle mitään" - ihminen mene sinne mikä ikinä kiinnostaa, opiskele vaikka yleväksi taiteilijaksi tai hömppähumanistiksi. Jos taas haluat hyvän taloudellisen pohjan jonka turvin voit töiden jälkeen harrastaa vaikka noita yllä mainittuja, hakeudu lääkikseen jos taidot riittävät, juridiikkaan, teknilliseen korkeakouluun tai kauppakorkeaan josta valmistuneille on monia ammatteja tarjolla, osa huippupalkattuja. 

Kannattaa muistaa, että jos päädyt opiskelemaan alaa mikä ei sitten tunnukaan omalta niin aina voi vaihtaa. Monikaan tuossa iässä tiedä mihin sitä lopulta päätyy ja ne haaveet ei aina täsmää todellisuuden kanssa.

Erehdyksen kautta. Opiskelen parhaillaan toista korkeakoulututkintoani kun ensimmäinen osoittautui minulle niin vääräksi alaksi. Jälkiviisaana olisin pitänyt välivuosia miettien oikeaa alaa. Nyt tuhlasin vuosia väärään alaan kun oli kiire suoraan lukiosta opiskelemaan. 

Jouduin itse tyytymään kouluun, johon pääsin. En koskaan päässyt opiskelemaan alaa, jota olisin oikeasti halunnut opiskella.

Opon kanssa kannattaa katsoa ja pohtia. Tärkeää miettiä työn kiinnostavuutta ja myös työllistävyyttä. Ammatinvaihtaminen aikuisena voi osoittautua haastavaksi, joten kannattaa pyrkiä kerralla tekemään kestävä ratkaisu.

Minä pidin koulussa teknisistä töistä. Halusin puusepäksi, kuten ukkini. Opo kuitenkin sanoi, ettei niille juuri töitä löydy. Niinpä menin kavereideni perässä lukioon ja opiskelin aikoinaan rakennusmestariksi.

Jos olisin parikymppinen itseni, valitsisin yhä samoin. Olen viihtynyt alalla hyvin ja palkkakin on jo 6000€/kk.

En minä tiennytkään. Olisin halunnut pitää välivuoden, mutta vanhemmat painostivat heti jatkamaan opiskelua. Valitsin summamutikassa kolme eri alaa ja kävin niiden pääsykokeissa. En päässyt mihinkään. Sitten pääsin jälkivalinnassa kauppikseen, joka ei myöskään ollut kiinnostava ala, mutta siellä oli yksi oppiaine, josta innostuin. Hain sitten seuraavana keväänä sitä opiskelemaan yliopistoon. Siinä ammatissa yhä olen.

Mä tein alunperin paniikkivalinnan, kun silloin ei opoilta saanut muuta tukea ku opuksen tutkinnoista, enkä työttömyyden keskellä kasvaneena oikein hahmottanut mitä eri töihin kuuluu ja mitä haluaisim tehdä. Räpelsin amkssa pari vuotta, kunnes lopetin ja parin vuoden päästä uusi paniikkiratkaisu opintotuet vähissä. Sieltä valmistuin, mutta en työllistynyt eikä paljon alakaan kiinnostanut. Sain ruputyön ja sen ohessa yritin opiskella kiinnostavaa alaa yliopistossa, mutta jaksaminen loppui. Kaiken sekoilun jälkeen sit vielä opiskelin törkeen kivan duunariammatin. Siitä tykkäisin, mutta burnouttien ja boreouttien ja muun sekoilun jälkeen en jaksa tehdä 40 tuntia viikossa töitä, vaan romahtelen. 

Eli kannattaa miettiä tarkasti ja hyödyntää opoa!

Varsinkaan korkeakoulutetuilla ei opiskelualan valinnalla välttämättä ole kiinteää yhteyttä siihen, millaisiin tehtäviin työllistyy. Itse opiskelin fyysikoksi, mutta varsinaisia fyysikon töitä en valmistuttuani ole päivääkään tehnyt. Erikoistumisalaani lähellä olleista muista tehtävistä sen sijaan kehkeytyi nyt jo yli neljännesvuosisadan jatkunut ura teollisuudessa.

Eka ammatin hommasin koulusta, joka sijaitsi lähellä silloisen poikaystäväni asuinpaikkaa. Tutkinnon hommasin, kun pääsin papereilla suoraan yliopistoon ja vaihdoin sitten sivuaineeni pääaineeksi. Nykyinen työni ei liity kumpaakaan koulutukseeni. 

Ala, jolla olen oli ns. varma kakkosvalinta. Hain yliopistoon graafiseksi suunnittelijaksi, mutta 2 kertaa jäin varasijoille. Mietin sitten alan, jolta ei duunit lopu. 

-sosionomi, lastensuojelu jo 25 vuotta

En ole vieläkään päättänyt. Mulla on varmaan 3 keskeytettyä koulutusta alla. Jokainen jäi kesken syistä xyv. Ensimmäisen keskeytin, koska tiedossa oli se ettei töitä alalta löydy Suomesta (tehtaat viety muualle). Toka oli myös täysin turha. Kolmannen lopetin, koska päätin käyttää aikani musiikin ja valokuvauksen parissa. Ehkä mulla on joskus joku koulutus. Mutta ei hyvältä näytä.

Mulla oli monia vaihtoehtoja. Yksi mitä kehottaisin miettimään, olisi myös oma luonne ja ominaisuudet, ei  vain se, mikä kiinnostaa, vaan sovinko minä siihen ammattiin, niihin tilanteisiin, joihin kyseisessä ammatissa voi joutua.

Sitten se, kuinka tärkeä tulotaso on sulle, kuinka tärkeää työn sisältö ja siihen liittyvät arvot.

18-vuotiaana olin vielä aika lapsellinen, joten tunteella ja intuitiivisesti tuli valinta tehtyä. Yliopistossa sitten tajusinkin, että pääaineen lisäksi voi opiskella sivuaineina ihan mitä vain.

Löysin kymmenkunta tosi erilaista mutta kiinnostavaa ainetta, joista tutkintoni sitten koostin.

Ja vähän hämmästykseksenikin tein työuran, jolla onnistuin hyödyntämään ihan jokaista noista aineista, melkein kuin olisin ollut ennustaja. Viime vuonna jäin tyytyväisenä 68-vuotiaana eläkkeelle.

Ap:lle sanon, että kunhan valitset jotakin. Alaa voi myöhemmin vaihtaa, voi opiskella lisää, kaikesta on jotakin hyötyä. Kaikkea hyvää elämääsi!

Pitkä matikka joten niille tienoille opiskelemaan. Hammaslääkäriksi olin aina halunnut, no missasin yhden osa kokeen . Matemaattisluonnontieteellinen ja oisko ollut elintarvikebiologia tai sinnepäin. Ei sinnekään, välivuosi ja tekniseen opistoon kun en uskaltanut tekniseen korkeakouluun edes yrittää. Tuli sitten insinööri , 40 v niitä hommia viimeiset 20 ICT -tä jossain muodossa. Nyt lojun eläkkeellä.En kadu, ei minusta ois hammaslääkäriksi ollut, tupsulakin puute on kyllä harmittanut

En tiennytkään. Johonkin oli pakko hakea joten jatkoin peruskoulusta kauppikseen ja merkonomiksi kun lukio ja ammattikoulu eivät kiinnostaneet yhtään. Sittemmin opiskelin hoitajaksi ja sote-alan töissä ollut jo 25 vuotta.

Minulla alavalinta-asiat ovat olleet hyvin helppoja. Vahva harrastuneisuus ja  intohimo ohjasivat opiskeluani jo yläasteiässä. Minulle henkilökohtaisesti on vieras kokemus, että "ei tiedä, mitä tekisi". Ehkä hieman ihmettelenkin sitä, mitä ylioppilaaksi asti edennyt ihminen on elämästä ja asioista kokenut ja ajatellut, jos siinä vaiheessa on aivan tuntemattoman edessä. Varmaankin oppilaanohjaus on liian vähäistä ja hyödyntämätöntäkin, kun melko moni ilmeisesti päätyy ap:n kaltaiseen tilanteeseen.

Halusin ammatin jolla pystyn tekemään tarpeeksi rahaa ja joka vaatii pääasiassa aivojen käyttöä. Sitten alkoi eliminointiprosessi.

En ollut kovin "myyjä" luonteeltani, joten myynti- ja kaupallinen ala putosi pois, kuten myös hoito- ja opetusalat (niissäkin olisi "ei sosiaalisia" töitä mutta vähemmän). Halusin myös taitoja joita voin käyttää työn ulkopuolella ja maailmanlaajuisesti, joten se pudotti monia aloja pois mm juridiikan.

Lääkis olisi ollut ensimmäinen vaihtoehto mutta kilpailu oli/on erittäin kovaa ja minulla jäi pisteet vähän vajaaksi, joten seuraava vaihtoehto oli tekninen ala. En lähtenyt enää uudelleen yrittämään lääkikseen, vaikka se olisi ehkä maailmanlaajuisesti yleiskäyttöisin ja melko rahakaskin ala, joskin siinä on myös sosiaalinen aspekti.

Sähkö (pienvirta) tuli teknisistä valittua, koska sille on eniten käyttöä myös harrasteissa (erilaiset härvelit ovat mielenkiintoisia). Siitä sitten hienosäätöä piirisuunnitelun kautta ohjelmointiin, koska softalla pystyy saamaan eri analogikomponentit elämään helpommin kun rakentamalla logiikan piireiksi. Tarvitaan vähimmillään läppäri eikä muuta.

Kemian alat olisi ollut toinen vaihtoehto, vähän samoista syistä (sitä voi harrastuksenakin tehdä), mutta siinä rajoitteena on suurempi välineiden tarve. 

En osannut. En päässyt sinne minne hain. Allergian takia. Myöhemmin menin töihin ja jäin sille tielle.