Millainen aikuinen ihminen ei ole koskaan ollut parisuhteessa?

Minä en pitänyt nuorena ja nättinä siitä että kaikki juoksi perässäni. Halusin olla rauhassa ja nyt 60v saan elää omissa oloissani ja niinkuin haluan.

Itse löysin ensimmäisen poikaystävän 29 vuotiaana, sitä ennen en ollut seurustellut. Paljon oli ollut säätöjä, ja tosissani etsin kumppania kiven ja kannon takaa, mutta ei vaan ollut tullut sitä ihmistä vastaan, jonka kanssa kemiat loksahtaa. Se oli hassua sinänsä, että olen aika sosiaalinen ja esim. kavereiden löytäminen on ollut mulle aina todella helppoa, mutta kumppanin löytäminen ei vaan onnistunut.

Mutta tosiaan 29 vuotiaana löysin elämäni miehen, ja oon superonnellinen, etten tyytynyt kehenkään vaikka painostusta tuli kaikkialta että parisuhde pitäisi olla.

Karulta tuntuu ajatella mutta ehkä pyylevyyden ja ulkonäön vuoksi. Aiemmin ei kiinnostukset sattunut yhteen millään ilveellä, koin että en ollut kiinnostava naisena. Laihduin normaalipainon ylärajalta alarajalle, sain iho- ja hiusongelmat kuntoon ja nyt kiinnostukset osuu yhteen vähän väliä.

Tosin uusi juttu on se että osa kiinnostuneista on selkeästi kuitenkin hakenut sekä mieleltään että keholtaan sitä kuuluisaa instabeibeä ulkonäön perusteella. Ja ei, eivät ole olleet alfoja vaan vähän nörtähtäviä ja sosiaalisilta taidoilta kömpelöhköjä tavallisia miehiä.

Semmoinen joka yrittää välttää mt-potilaita ja muita persoonallisuushäiriöisiä. Noita tuntuu nykyään riittävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmalla ikäluokalla nämä asiat olivat erilaisia, kun vaatimattomampikin mies kelpasi elättäjäksi kun naiset olivat pääosin köyhiä ja kouluttamattomia. Nykyisin nuoret työikäiset naiset on itsenäisiä ja itsellisiä uraihmisiä, eivät he tarvitse elättäjää elämäänsä.

Nykypäivän nuori nainen peittoaa monet duunariammattien tulot ihan pelkästään pikkuhousujen myynnillä + hummustelulla (säännölliset Dubain reissut).

Naisen hypergamia kun vaatii sen, että mies tienaa aina enemmän kuin hän itse ja että miehellä on korkeampi status kuin hänellä itse, niin tämän myötä prospektit vähenee ja vähenee kokoajan.

Ei naisille pian ole enää tarpeeksi hyvälaatuisia miehiä. Itse asiassa se on jo nyt totta.

Sitä se nykyajan hyper-hypergamia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ensimmäinen parisuhde vasta 25-vuotiaana. Sitä ennen olin harrastanut seksiä kahden ihmisen kanssa. Ensisuudelma oli 20-vuotiaana.

Koen, että olen ihan normaali nainen. Olen nätti, hoikka, fiksu, mukava. Mulla oli pitkään vaikeuksia luottaa ihmisiin monien huonojen kokemusten takia. Lisäksi ei vaan yksinkertaisesti napannut kenenkään kanssa. En halunnut parisuhteeseen vain jonkun kanssa. Halusin, että meillä oikeasti klikkaa ja tuntuu että siinä on minulle sopiva ihminen. No nyt olen sen löytänyt. Ei haittaa, että piti vähän odotella :)

Lisähankaluuksia pariutumiseen tuo se, että melkein kaikki haluaa vain jotain fwb/fb/orgiaparisuhde/avoin suhde -kuviota. Harvaa kiinnostaa normaali suhde kahden ihmisen välillä, yhteenmuutto ja perheen perustaminen.

Korjaus: Harvaa alfachadia kiinnostaa normaali suhde kahden ihmisen välillä, yhteenmuutto ja perheen perustaminen.

M/40

Alfachad tai muu hunksi kiinnostaa harvaa naista parisuhdemielessä. Sama juttu näiden supersosiaalisten suupalttien ja helppoheikkien kanssa, koska kukaan ei vaan jaksa sitä jatkuvaa turhaa läpätystä ja puujalkavitsejä.

Kertapanoksi tai ihan vaan hauskaksi seuraksi nämä toki kelpaa mainiosti. Sopivassa humalassa ne puujalatkin naurattaa sen yhden ravintolaillan ajan.

Minä 42- vuotias nainen. AMK-koulutus, pitkä vakituinen työsuhde toimihenkilönä, omistusasunto, ystäviä jonkun verran. Ei vaan koskaan oo menny yksiin tunteet kenenkään kanssa. Ihastun tosi harvoin ja kohteet on ollut todella erilaisia eli kouluttamattomasta raksamiehestä ekonomi-johtajaan. Eli tasoista on turha tulla jauhamaan. Kolmekymppiseksi asti olin normaalipainoinen, sen jälkeen olen yksinäisyyden vuoksi lihonnut todella paljon. Että varmasti tällä hetkellä ulkonäkö on se syy miesten mielestä miksi en kelpaa kenellekään. Luonteen puolesta en osaa sanoa, tavallaan olen aika rauhallinen, mutta huumori on aika karskia. Että semmonen, koettelee kyllä mielenterveyttä tämä kelpaamattomuus, tunnen itseni nykyään koko ajan huonolla tavalla poikkeavaksi ja ulkopuoliseksi. Pelkään, että jopa ystäväni pitävät minua luuserina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ensimmäinen parisuhde vasta 25-vuotiaana. Sitä ennen olin harrastanut seksiä kahden ihmisen kanssa. Ensisuudelma oli 20-vuotiaana.

Koen, että olen ihan normaali nainen. Olen nätti, hoikka, fiksu, mukava. Mulla oli pitkään vaikeuksia luottaa ihmisiin monien huonojen kokemusten takia. Lisäksi ei vaan yksinkertaisesti napannut kenenkään kanssa. En halunnut parisuhteeseen vain jonkun kanssa. Halusin, että meillä oikeasti klikkaa ja tuntuu että siinä on minulle sopiva ihminen. No nyt olen sen löytänyt. Ei haittaa, että piti vähän odotella :)

Lisähankaluuksia pariutumiseen tuo se, että melkein kaikki haluaa vain jotain fwb/fb/orgiaparisuhde/avoin suhde -kuviota. Harvaa kiinnostaa normaali suhde kahden ihmisen välillä, yhteenmuutto ja perheen perustaminen.

Korjaus: Harvaa alfachadia kiinnostaa normaali suhde kahden ihmisen välillä, yhteenmuutto ja perheen perustaminen.

M/40

Alfachad tai muu hunksi kiinnostaa harvaa naista parisuhdemielessä. Sama juttu näiden supersosiaalisten suupalttien ja helppoheikkien kanssa, koska kukaan ei vaan jaksa sitä jatkuvaa turhaa läpätystä ja puujalkavitsejä.

Kertapanoksi tai ihan vaan hauskaksi seuraksi nämä toki kelpaa mainiosti. Sopivassa humalassa ne puujalatkin naurattaa sen yhden ravintolaillan ajan.

Tuossa pari kommenttia yläpuolella joku nainen kerrankin myöntää, että kunnollinen parisuhde jäi saamatta koska nussi jänn*miehiä koko elämänsä.

Minä. Haluan olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Samat naiset, jotka valittavat sinkkuuttaan, eivät kuitenkaan tee asialle mitään.

Tärkein sääntö naisten kanssa: nainen haluaa kertomiinsa ongelmiin ainoastaan sympatiaa, ei IKINÄ ratkaisua.

Vastentahtoisen sinkkuuden suhteen vaan on sellainen ongelma, että yhtä tai edes kahta toimivaa ratkaisua ei ole. Mietipä ohjeita, joita sinkuille (myös miehille) annetaan. Ne ovat aina toistensa vastakohtia!

Ole itse aktiivinen ja lähesty. Ei älä missään nimessä tee aloitetta, se on epätoivoista. Etsi ahkerasti, ei kotoa kukaan tule hakemaan. Lakkaa etsimästä, se tulee kun sitä vähiten odotat. Mene heti sänkyyn, sillähän se selviää onko kiinnostusta. Älä todellakaan harrasta heti seksiä, vasta vakiintuneessa suhteessa. Mene nettiin, siellä on satoja miehiä heti valmiina. Ei, älä, siellä on vain hulluja. Jne jne.

Itse olen nätti ja mukava tavallinen nainen. Asun ulkomailla, olen mennyt ja tehnyt elämässäni monenlaista. Tiedän etten ole tyhmä enkä tylsä. Silti kiinnostuneita miehiä on ollut tasan 0. Mikään ehdotettu "ratkaisu" ei auta, kun ei saa vastakaikua keneltäkään.

Ja tähän tulee aina sama virsi vastaukseksi - olisit huomannut ne ujot/kiltit/whatever miehet jotka tykkäsivät sinusta. Ei, niitä ei ole ollut. Jos joku on minua katsellut 100 metrin päässä kiikareilla nurkan takaa, en voi tietää että siellä on joku. Näköyhteyden päässä ei ole ollut ketään. Minua ei ole koskaan pyydetty mihinkään, tai tehty tikusta asiaa, tai yritetty mitenkään tutustua.

Ja kyllä, olen näin 38. ikävuoteen mennessä ehtinyt itse tehdä aika paljon asian suhteen. On kokeiltu netit ja kahville kutsumiset ja harrastukset ja kaverinkaverit ja ihan kaikki ne tavalliset jutut, joiden kautta muut löytävät parisuhteita. Mutta - jostain syystä - minä en.

Kerro ihmeessä se viimeinen "ratkaisu" tilanteeseeni.

Otsikkosi kysyi millainen aikuinen ihminen ei ole koskaan ollut parisuhteessa ja tekstissäsi kysyt millainen aikuinen ”jää yksin”.Oletatko tosiaan, että he ovat kaikki ”jääneet” yksin? Ehkäpä jotkut eivät edes ole halunneet parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni nainen vammautuu tai jopa kuolee parisuhteessa ollessaan. Mutta eihän sellaista minulle tai sinulle voi mitenkään tapahtua, eikö niin.

Se on muuten todennäköisempää kuin kuolla koronaan. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jompikumpi kirjoitti:

Joko sellainen ,joka ei

(ehkä lukuisistakaan sen suuntaisista  yrityksistään huolimatta)   

ole koskaan onnistunut  kenenkään kanssa sellaiseen pääsemään.... 

....tai sitten sellainen, joka ei ole koskaan mitään sellaista halunnutkaan,kaivannutkaan.

(eikä siis  tietenkään myöskään koskaan mitään sellaista  yrittänytkään saada .)

Woah! Nyt oli uutta tietoa!

Ei  kysytty mitään 'uutta tietoa' .

Selkeän yksinkertainen kysymys siinä vain  sai yhtä selkeän vastauksen. 

Oisko yksinäinen ja varmaan yleensä aseksuaali. Ei ole pakottavaa tarvetta hakeutua parisuhteeseen, kun ei se läheisyys ehkä kiinnosta silleen. Tai jotenkin neuroottinen, tai traumatisoitunut, aattelee, ettei kelpaa. Moni minun mielestäni aivan normiviehättävä ihminen on sitä mieltä, ettei voisi kelvata kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Minä 42- vuotias nainen. AMK-koulutus, pitkä vakituinen työsuhde toimihenkilönä, omistusasunto, ystäviä jonkun verran. Ei vaan koskaan oo menny yksiin tunteet kenenkään kanssa. Ihastun tosi harvoin ja kohteet on ollut todella erilaisia eli kouluttamattomasta raksamiehestä ekonomi-johtajaan. Eli tasoista on turha tulla jauhamaan. Kolmekymppiseksi asti olin normaalipainoinen, sen jälkeen olen yksinäisyyden vuoksi lihonnut todella paljon. Että varmasti tällä hetkellä ulkonäkö on se syy miesten mielestä miksi en kelpaa kenellekään. Luonteen puolesta en osaa sanoa, tavallaan olen aika rauhallinen, mutta huumori on aika karskia. Että semmonen, koettelee kyllä mielenterveyttä tämä kelpaamattomuus, tunnen itseni nykyään koko ajan huonolla tavalla poikkeavaksi ja ulkopuoliseksi. Pelkään, että jopa ystäväni pitävät minua luuserina. 

Raksamies ja ekonomijohtaja ovat molemmat tyypillisesti suosittuja miehiä. Erityylisiä, mutta silti siellä suositummassa päässä miehistä.

Miehiä joista naiset ei kiinnostu, ovat tyypillisesti introvertit nörtit, jotka ovat töissä esimerkiksi jossain tietokonehommissa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on outoa, jos aikuinen ihminen, esim. 40-vuotias, ei ole koskaan asunut kenenkään kanssa. Tulee mieleen, ettei pysty sitoutumaan.

Asuin puoli vuotta naisen kanssa ja se riitti. Ei ikinä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena aikuisena yritin elää ns. normaalia elämää, seurustella yms. kunnes tajusin ettei se tule toimimaan. Siitä lähtien olen ollut yksin enkä ole yrittänyt saada kumppania. Olen lapsirakas herrasmies.

Nyt sait multa vahinkopeukun. Ensin peukutin ylös, sitten tajusin mitä tarkoitat. Ja sitten mietin, mahdatko tarkoittaa että kumppanin lisäksi kaikki muukin seksuaalinen/romanttinen viritelmä on jäissä vai etkö tarkoita. Kun peukkua ei saa pois, jätän alaspäin, vaikka mieluiten olisin ottamatta kantaa kun en tiedä, mitä kaikkea viestiisi sisältyy. (En varmaan ikinä ennen ole selitellyt peukutuksiani kenellekään. 😶)

Joo kaikki seksuaalinen viritelmä on jäissä, en edes tyydytä itseäni, kun en koe sellaiseen tarvetta ja esim. elokuvian romanttiset/seksuaaliset kohtaukset ovat joko tylsiä, tai ällöttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni nainen vammautuu tai jopa kuolee parisuhteessa ollessaan. Mutta eihän sellaista minulle tai sinulle voi mitenkään tapahtua, eikö niin.

Se on muuten todennäköisempää kuin kuolla koronaan. 

Kaikki, mikä on mahdollista tapahtua, on tietysti mahdollista.

Kaikki mahdollinen ei kuitenkaan ole todennäköistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena aikuisena yritin elää ns. normaalia elämää, seurustella yms. kunnes tajusin ettei se tule toimimaan. Siitä lähtien olen ollut yksin enkä ole yrittänyt saada kumppania. Olen lapsirakas herrasmies.

Nyt sait multa vahinkopeukun. Ensin peukutin ylös, sitten tajusin mitä tarkoitat. Ja sitten mietin, mahdatko tarkoittaa että kumppanin lisäksi kaikki muukin seksuaalinen/romanttinen viritelmä on jäissä vai etkö tarkoita. Kun peukkua ei saa pois, jätän alaspäin, vaikka mieluiten olisin ottamatta kantaa kun en tiedä, mitä kaikkea viestiisi sisältyy. (En varmaan ikinä ennen ole selitellyt peukutuksiani kenellekään. 😶)

Joo kaikki seksuaalinen viritelmä on jäissä, en edes tyydytä itseäni, kun en koe sellaiseen tarvetta ja esim. elokuvian romanttiset/seksuaaliset kohtaukset ovat joko tylsiä, tai ällöttäviä.

Ja näin ollen, en ole siis myöskään koskaan ollut yhdynnässä (eli "olen" neitsyt, en tykkää vain käyttää tuota sanaa, koska se usein koetaan negatiivissävytteiseksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä 42- vuotias nainen. AMK-koulutus, pitkä vakituinen työsuhde toimihenkilönä, omistusasunto, ystäviä jonkun verran. Ei vaan koskaan oo menny yksiin tunteet kenenkään kanssa. Ihastun tosi harvoin ja kohteet on ollut todella erilaisia eli kouluttamattomasta raksamiehestä ekonomi-johtajaan. Eli tasoista on turha tulla jauhamaan. Kolmekymppiseksi asti olin normaalipainoinen, sen jälkeen olen yksinäisyyden vuoksi lihonnut todella paljon. Että varmasti tällä hetkellä ulkonäkö on se syy miesten mielestä miksi en kelpaa kenellekään. Luonteen puolesta en osaa sanoa, tavallaan olen aika rauhallinen, mutta huumori on aika karskia. Että semmonen, koettelee kyllä mielenterveyttä tämä kelpaamattomuus, tunnen itseni nykyään koko ajan huonolla tavalla poikkeavaksi ja ulkopuoliseksi. Pelkään, että jopa ystäväni pitävät minua luuserina. 

Raksamies ja ekonomijohtaja ovat molemmat tyypillisesti suosittuja miehiä. Erityylisiä, mutta silti siellä suositummassa päässä miehistä.

Miehiä joista naiset ei kiinnostu, ovat tyypillisesti introvertit nörtit, jotka ovat töissä esimerkiksi jossain tietokonehommissa.

Joo on ollut myös tälläinen atk-nörtti. Itse hain tuolla sitä, että ainakaan rahalla tai varallisuudella ei ole ollut minun ihastuksen-kohteiden kanssa mitään tekemistä. Eikä kyllä ulkonäöllä tai miehen pituudellakaan, toi raksamies tais olla just ja just 170cm. Näitten juttujen peräähän miehet aina luulee naisten olevan.