IS: Risto joutui pettymään myös hovioikeudessa – määrättiin maksamaan lähes 50 000 euron elatusmaksut lapselle, jonka biologinen isä hän ei ...

Riston olisi pitänyt olla nopeampi tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sama vaikka adoptioiden kanssa jossa mies merkitään isäksi, sit tulisi avioero ja elatusvelvollisuus lähtisi pois, kun ei olekaan lapsen biologinen isä?

Ristolla oli KAKSI vuotta aikaa kumota isyys, mutta ei kumonnut. Voi olla, että ei nähdä koko totuutta... ensin on voinut hyväksyä olevansa lapsen isä ja sitten sukset menneetkin ristiin ex:n kanssa ja nyt haluaa kostaa

Risto myöhästyi kertomansa mukaan sen takia, koska hän oli järkyttynyt silloisen vaimonsa pettämisestä, joka tuli yllätyksenä. Yllätys oli yhtä lailla myös se, ettei poika ollutkaan Riston. Kriisi vaikutti Riston terveyteen ja työkykyyn, eikä hän kyennyt toimimaan rationaalisesti. Täysin ymmärrettävää.

Lapsen oikeudet ja hyvinvointi menevät aikuisten ongelmien edelle.

Risto päätti olla lapselle isä, ja sitä päätöstä ei voi jälkikäteen perua. Risto on jo nyt aiheuttanut omalla toiminnallaan lapselle valtavan henkisen taakan kannettavaksi; ei riitä, että isä ei häntä halua sittenkään, isä on myös tehnyt sen julkisesti selväksi aivan kaikissa tiedotusvälineissä.

Risto kuulostaa näiden juttujen perusteella katkeralta ja kostonhaluiselta, ja mikä olisikaan tehokkaampi tapa satuttaa äitiä, kuin tämän lapset.

Kaikin puolin surullinen tapaus. Toivon lapselle valtavasti voimia ja rakkautta elämään, toivottavasti hänellä on lähipiirissä edes joku, joka osaa rakastaa ja kunnioittaa toista ihmistä ja opettaa nämä taidot myös lapselle. Lapsen vanhemmista siihen ei selvästikään ole.

Toisessa lehdessä kerrottiin, että asia selvisi kun lapsi oli noin 1,5v. Eli n.6kk meni ristolla käsitellä asiaa. Hyvin ymmärrettävää - valtava asia käsitellä.

Lisäksi asiaa vaikeuttaa se, että Riston vaimo on nyt yhdessä tämän lapsen biologisen isän kanssa.

Tilanne on todella väärin. Eli sinä saisit miehesi kanssa lapsen ja naapurin Jorma joutuisi maksamaan elareita sinulle... Tilanne on aikalailla tämä...

Kanne kumoamiseksi voidaan nostaa myöhemminkin mikäli on näyttää painava syy miksi sitä ei tehty aiemmin. Ristolla ei oikeudenpäätöksen mukaan siis sellaista ollut.

Vierailija kirjoitti:

Naisena kommentoin: jokaisen syntyneen lapsen isäoletetusta tehdään isyystesti, niin asia on varma.

Ihan vapaasti voitte tehdä.

Kaikki eivät tarvitse. Esimerkiksi kaikki ne/me, jotka olemme tietäen ja tieten tahtoen saaneet lapsemme luovutettujen siittiöiden avulla.

Mikset muuten vaadi myös äidin testaamista? Lapset voivat synnärillä vaihtua tai muutakin häröä voi sattua, kuten tv-sarjoissa 😂 kuolleen lapsen tilalle ostetaan/varastetaan uusi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sama vaikka adoptioiden kanssa jossa mies merkitään isäksi, sit tulisi avioero ja elatusvelvollisuus lähtisi pois, kun ei olekaan lapsen biologinen isä?

Ristolla oli KAKSI vuotta aikaa kumota isyys, mutta ei kumonnut. Voi olla, että ei nähdä koko totuutta... ensin on voinut hyväksyä olevansa lapsen isä ja sitten sukset menneetkin ristiin ex:n kanssa ja nyt haluaa kostaa

Risto myöhästyi kertomansa mukaan sen takia, koska hän oli järkyttynyt silloisen vaimonsa pettämisestä, joka tuli yllätyksenä. Yllätys oli yhtä lailla myös se, ettei poika ollutkaan Riston. Kriisi vaikutti Riston terveyteen ja työkykyyn, eikä hän kyennyt toimimaan rationaalisesti. Täysin ymmärrettävää.

Lapsen oikeudet ja hyvinvointi menevät aikuisten ongelmien edelle.

Risto päätti olla lapselle isä, ja sitä päätöstä ei voi jälkikäteen perua. Risto on jo nyt aiheuttanut omalla toiminnallaan lapselle valtavan henkisen taakan kannettavaksi; ei riitä, että isä ei häntä halua sittenkään, isä on myös tehnyt sen julkisesti selväksi aivan kaikissa tiedotusvälineissä.

Risto kuulostaa näiden juttujen perusteella katkeralta ja kostonhaluiselta, ja mikä olisikaan tehokkaampi tapa satuttaa äitiä, kuin tämän lapset.

Kaikin puolin surullinen tapaus. Toivon lapselle valtavasti voimia ja rakkautta elämään, toivottavasti hänellä on lähipiirissä edes joku, joka osaa rakastaa ja kunnioittaa toista ihmistä ja opettaa nämä taidot myös lapselle. Lapsen vanhemmista siihen ei selvästikään ole.

Toisessa lehdessä kerrottiin, että asia selvisi kun lapsi oli noin 1,5v. Eli n.6kk meni ristolla käsitellä asiaa. Hyvin ymmärrettävää - valtava asia käsitellä.

Lisäksi asiaa vaikeuttaa se, että Riston vaimo on nyt yhdessä tämän lapsen biologisen isän kanssa.

Tilanne on todella väärin. Eli sinä saisit miehesi kanssa lapsen ja naapurin Jorma joutuisi maksamaan elareita sinulle... Tilanne on aikalailla tämä...

Kanne kumoamiseksi voidaan nostaa myöhemminkin mikäli on näyttää painava syy miksi sitä ei tehty aiemmin. Ristolla ei oikeudenpäätöksen mukaan siis sellaista ollut.

Oma vitkuttelu ei riitä painavaksi syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätön päätös. Siinä vaiheessa, jos dna-testillä selviää myöhemmin biologinen isä niin jos on väärässä luulossa petoksen vuoksi tunnustanut isyyden se pitäisi voida perua ja määrätä elatusmaksut biologiselle isälle. Kaikki sympatia Ristolle.

Mutta kun isyys on muutakin kuin biologista. Jos joku kasvattaa lasta omanaan vuosia, on lapsen etu, että tätä miestä myös pidetään juridisesti hänen isänään, jos hän ei isyyttään kiistä aikarajaan mennessä.

Kaiken järjen mukaan miehelle myös kuuluisi kaikki isän oikeudet, mutta kun alunperin tästä jutusta luin, ymmärsin, ettei häntä kiinnostanutkaan taistella pitääkseen lasta enää omanaan. Halusi vain tästä eroon kuin riippakivestä.

Niin se rakkaus lapseen haihtui, kun ei ollutkaan oma biologinen lapsi, vaikka lasta oli hoitanut omanaan jo vuosia. Tästä syystä minun on todella vaikea luottaa esimerkiksi adoptiovanhempiin, vaikka uskon, että sellaisiakin löytyy, jotka oikeasti rakastavat lasta kuin omaansa. Lapsesta välittämisen pitäisi olla ehdotonta. Tämä on minulle siksi vaikea itse ymmärtää, että rakastan samalla tavalla ehdottomasti jopa koiraa, joka ei voisikaan olla oma lapseni.

On todella vaikea kuvitella esimerkiksi tilannetta, jossa hoitaisin pientä lasta omanani, sitten selviäisi että vauva on sairaalassa vaihtunut eikä olekaan biologinen lapseni, ja yhtäkkiä en tästä hoivassani olevasta lapsesta enää välittäisikään. Hyvin vaikea ymmärtää.

Miehen geneettinen tehtävä on siittää OMIA lapsia samoin kuin naisen geneettinen tehtävä on synnyttää OMIA lapsia. Voidaanko nainen pakottaa elättämään aviomiehen toisen naisen kanssa tehtyjä lapsia?

Ei tietenkään ketään pidä pakottaa mihinkään. Ihmettelen vain rakkauden häviämistä tapauksessa, jossa sitä lasta on kuitenkin jo ehtinyt hoitaa omanaan pitkän tovin.

Onhan se melkoinen shokki, alkuun. Ja jos olisit lukenut tästä keissistä aiemmin niin tietäisit, että Risto oli halukas edelleen tapaamaan poikaa. Juurikin tunnesiteen takia. Äiti  esti tämän mm. koska meni yhteen kakaran oikean biologisen isän kanssa.

Tässä minusta se vääryys tulee.

Jos lähdetään siitä, että tämä Risto katsotaan lapsen "isäksi" eli velvolliseksi elättämään lasta, toki lapselle pitäisi jäädä tapaamisoikeus "isäänsä". 

Voisin kuvitella, että alkujärkytyksen jälkeen Riston ja pojan suhde olisi voinut säilyä lapsi-vanhempi suhteena ja elatuskin olisi silloin ollut paljon reilumpaa. Nyt Ristolle ja lapselle ei jää mitään suhdetta, mutta rahallisesti mies on sidottu poikaan. Se on mielestäni väärin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä järki on tuollaisessa aikarajassa? Ei se äpãrä muutu omaksi lapseksi edes kahdeksassakymmenessä vuodessa.

No juuri siinä, että on ajateltu olevan lapselle henkisesti liian vaikeaa, jos isyys kumottaisiin sitten, kun hän on jo paljon vanhempi ja ymmärtää asian. Ja toisaalta on ajateltu myös, että isyys on vastuu, joka on otettu vastaan. En tässä puolustele lakia kaikilta osin, koska näen kyllä tuon "Riston" tilanteen olevan aika kohtuuton. Joskin Riston tapauksessa hänellä oli mahdollisuus oikaista asia, eli laissa oleva aikaraja ei ollut esteenä hänelle hoitaa asiaa, vaan muut, henkilökohtaiset syyt. Ymmärrän silti laissa olevan aikarajan, vaikken pidä sitä ehkä ihan kohtuullisena etenkään nykyisin, kun isyystesti on luotettava ja helppo tapa selvittää asia.

Kannattaa myös muistaa, että isyyslaki on sen verran vanha, että se on laadittu aikana, jolloin käsitys isyydestä oli ihan toinen kuin nykyisin, ja myös yhteiskunta oli erilainen. Ja naisia ja feministejä on turha syytellä asiasta - he eivät olleet se taho, joka laati isyyslain tai muutenkaan siihen aikaan eivät olleet päättäjinä samoissa määrin kuin nykyisin.

Mielestäni tuo jäänne, että lapsi on avioliitossa automaattisesti naimisissa olevien lapsi pitäisi poistaa ja ihan samalla tavoin, kuin avoliitossa isyys pitää tunnustaa jokaisen lapsen kohdalla. Ja se olisi myös se hetki kun ihan oikeasti kysytään neutraalisti haluatko isyystestin ennen tunnustamista. 

Parasta tietenkin olisi, että isyystestistä tulisi automaatio ja testit tehdään heti jo lapsen synnyttyä.

Miksi ei voisi järjestää jonkun kansankeräyksen ja auttaa maksaa se 50000 pois. Minusta on vääryttä tehty Ristolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristoa on erehdytetty. Olisi oikeudenmukaista, jos lapsen isäksi vahvistettaisiin oikea biologinen isä aina silloin, kun bioisä on tiedossa, ilman aikarajoja. Minusta ei ole lapsen edun mukaista laittaa maksumieheksi sellaista henkilöä, joka ei oikeasti ole lapsen isä, kun kaikkien osapuolten tiedossa kiistattomasti on myös oikean bioisän henkilöllisyys. 

Onkohan lapsen äiti miettinyt asiaa lainkaan lapsen henkisen hyvinvoinnin kannalta. Asia tulee ennemmin tai myöhemmin myös lapsen tietoon.

Lapsen isäksi ei voi vahvistaa toista miestä, kun Risto on itse toiminut lapsen isänä VUOSIA. Isyys ei ole asia, jota voi ilmoittamalla tuosta vaan vaihtaa. Jos lapsi on päätetty kasvattaa Riston lapsena, niin Risto on silloin isä, vaikka muuttaisikin mielensä jossain vaiheessa.

Risto on itse päätöksen tehnyt, hänellä oli täysi oikeus kumota isyys, mutta hän valitsi toisin. 

Tässäpä tulikin, kirjoittajan tahtomatta, keissin toinen puoli ja vääryys. Ristolla ei ole isän oikeuksia, hän ei ole saanut tavata lasta eikä hän ole huotlaja. Risto ei  voi olla huoltaja koska hän ei ole lapsen isä. Erittäin mielenkiintoista.

Riston kannattaisi hakea lapsen yksinhuoltajuutta, äiti on huoltajaksi kelvoton. 

Juttu ei kerro mitä Risto meni tekemään että menetti huoltajuuden?

Luuletko joku todella että Risto saisi huoltajuuden vain itselleen sen jälkeen kun oikeudessa on taistellut ettei lasta halua?

Mutta nythän oikeus teki päätöksen jotta Riston on lapsi haluttava ja maksettava. Joten oikeuden päätöksen nojalla Ristolle pitäisi myös palauttaa kaikki vanhemman oiekudet. Tähän kuuluu myös huoltajuus. Nythän äiti on vieraannuttanut lapsen jo muutaman vuoden ajan Ristosta (mediassa aiemmin kerrottiin että äiti esti tapaamiset vaikka Risto olisi halunnut tavata). 

Kun Risto oikeuden siunaamana on lapsen isä, niin toki hänellä on myös kaikki isyyden oikeudet. Ei voi oikeuskaan päättää, että on isä paperilla mutta ei muuten. 

Onneksi oikeus Suomessa ei toimi sillä periaatteella että "mä haluun". Risto pyrki pääsemään lapsesta eroon ja tämä ei katoa minnekään, hän ei tule saamaan yksinhuoltajuutta vaikka lähtisi leikkimään että sen haluaa. Ei hän halua, se olisi kalliimpaa kuin nuo elarit mistä nyt valittaa.

Lisäksi me emme tiedä syytä miksi hän huoltajuuden menetti, luopuiko itse vai satuttiko lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätön päätös. Siinä vaiheessa, jos dna-testillä selviää myöhemmin biologinen isä niin jos on väärässä luulossa petoksen vuoksi tunnustanut isyyden se pitäisi voida perua ja määrätä elatusmaksut biologiselle isälle. Kaikki sympatia Ristolle.

Mutta kun isyys on muutakin kuin biologista. Jos joku kasvattaa lasta omanaan vuosia, on lapsen etu, että tätä miestä myös pidetään juridisesti hänen isänään, jos hän ei isyyttään kiistä aikarajaan mennessä.

Kaiken järjen mukaan miehelle myös kuuluisi kaikki isän oikeudet, mutta kun alunperin tästä jutusta luin, ymmärsin, ettei häntä kiinnostanutkaan taistella pitääkseen lasta enää omanaan. Halusi vain tästä eroon kuin riippakivestä.

Niin se rakkaus lapseen haihtui, kun ei ollutkaan oma biologinen lapsi, vaikka lasta oli hoitanut omanaan jo vuosia. Tästä syystä minun on todella vaikea luottaa esimerkiksi adoptiovanhempiin, vaikka uskon, että sellaisiakin löytyy, jotka oikeasti rakastavat lasta kuin omaansa. Lapsesta välittämisen pitäisi olla ehdotonta. Tämä on minulle siksi vaikea itse ymmärtää, että rakastan samalla tavalla ehdottomasti jopa koiraa, joka ei voisikaan olla oma lapseni.

On todella vaikea kuvitella esimerkiksi tilannetta, jossa hoitaisin pientä lasta omanani, sitten selviäisi että vauva on sairaalassa vaihtunut eikä olekaan biologinen lapseni, ja yhtäkkiä en tästä hoivassani olevasta lapsesta enää välittäisikään. Hyvin vaikea ymmärtää.

Miehen geneettinen tehtävä on siittää OMIA lapsia samoin kuin naisen geneettinen tehtävä on synnyttää OMIA lapsia. Voidaanko nainen pakottaa elättämään aviomiehen toisen naisen kanssa tehtyjä lapsia?

Ei tietenkään ketään pidä pakottaa mihinkään. Ihmettelen vain rakkauden häviämistä tapauksessa, jossa sitä lasta on kuitenkin jo ehtinyt hoitaa omanaan pitkän tovin.

Voitko selittää termin rakkaus. Rakastaako esim. valtio kansalaisiaan?

Olen aina luullut, että lasta kasvattava perheenjäsen kiintyy lapseen. En odota samaa viranomaisilta tai valtiolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä järki on tuollaisessa aikarajassa? Ei se äpãrä muutu omaksi lapseksi edes kahdeksassakymmenessä vuodessa.

No juuri siinä, että on ajateltu olevan lapselle henkisesti liian vaikeaa, jos isyys kumottaisiin sitten, kun hän on jo paljon vanhempi ja ymmärtää asian. Ja toisaalta on ajateltu myös, että isyys on vastuu, joka on otettu vastaan. En tässä puolustele lakia kaikilta osin, koska näen kyllä tuon "Riston" tilanteen olevan aika kohtuuton. Joskin Riston tapauksessa hänellä oli mahdollisuus oikaista asia, eli laissa oleva aikaraja ei ollut esteenä hänelle hoitaa asiaa, vaan muut, henkilökohtaiset syyt. Ymmärrän silti laissa olevan aikarajan, vaikken pidä sitä ehkä ihan kohtuullisena etenkään nykyisin, kun isyystesti on luotettava ja helppo tapa selvittää asia.

Kannattaa myös muistaa, että isyyslaki on sen verran vanha, että se on laadittu aikana, jolloin käsitys isyydestä oli ihan toinen kuin nykyisin, ja myös yhteiskunta oli erilainen. Ja naisia ja feministejä on turha syytellä asiasta - he eivät olleet se taho, joka laati isyyslain tai muutenkaan siihen aikaan eivät olleet päättäjinä samoissa määrin kuin nykyisin.

Totta kai feministejä voi syyttää. Näitä istuu värisuora hallituksessa mutta heidän mielstä on tärkeämpää keskittyä nyt muihin tasa-arvoasioihin kuin miesten oikeudet Suomessa verrattuna naisiin. Myös ulkomaalaisten miesten lennättäminen Suomeen eläteiksi on ollut oikein sydämenasia nykyhallitukselle. Liekö tämäkin isä yksi näistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätön päätös. Siinä vaiheessa, jos dna-testillä selviää myöhemmin biologinen isä niin jos on väärässä luulossa petoksen vuoksi tunnustanut isyyden se pitäisi voida perua ja määrätä elatusmaksut biologiselle isälle. Kaikki sympatia Ristolle.

Mutta kun isyys on muutakin kuin biologista. Jos joku kasvattaa lasta omanaan vuosia, on lapsen etu, että tätä miestä myös pidetään juridisesti hänen isänään, jos hän ei isyyttään kiistä aikarajaan mennessä.

Kaiken järjen mukaan miehelle myös kuuluisi kaikki isän oikeudet, mutta kun alunperin tästä jutusta luin, ymmärsin, ettei häntä kiinnostanutkaan taistella pitääkseen lasta enää omanaan. Halusi vain tästä eroon kuin riippakivestä.

Niin se rakkaus lapseen haihtui, kun ei ollutkaan oma biologinen lapsi, vaikka lasta oli hoitanut omanaan jo vuosia. Tästä syystä minun on todella vaikea luottaa esimerkiksi adoptiovanhempiin, vaikka uskon, että sellaisiakin löytyy, jotka oikeasti rakastavat lasta kuin omaansa. Lapsesta välittämisen pitäisi olla ehdotonta. Tämä on minulle siksi vaikea itse ymmärtää, että rakastan samalla tavalla ehdottomasti jopa koiraa, joka ei voisikaan olla oma lapseni.

On todella vaikea kuvitella esimerkiksi tilannetta, jossa hoitaisin pientä lasta omanani, sitten selviäisi että vauva on sairaalassa vaihtunut eikä olekaan biologinen lapseni, ja yhtäkkiä en tästä hoivassani olevasta lapsesta enää välittäisikään. Hyvin vaikea ymmärtää.

Miehen geneettinen tehtävä on siittää OMIA lapsia samoin kuin naisen geneettinen tehtävä on synnyttää OMIA lapsia. Voidaanko nainen pakottaa elättämään aviomiehen toisen naisen kanssa tehtyjä lapsia?

Ei tietenkään ketään pidä pakottaa mihinkään. Ihmettelen vain rakkauden häviämistä tapauksessa, jossa sitä lasta on kuitenkin jo ehtinyt hoitaa omanaan pitkän tovin.

Lapsi muistuttaa miestä joka päivä vaimon tekemästä aviorikoksesta. Kyllä siitä on normaali isyys kaukana. Paha olo tulee pelkästään kun ajattelee tapausta.

Ehkä tämä on syy miksi Risto ei lasta enää tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sama vaikka adoptioiden kanssa jossa mies merkitään isäksi, sit tulisi avioero ja elatusvelvollisuus lähtisi pois, kun ei olekaan lapsen biologinen isä?

Ristolla oli KAKSI vuotta aikaa kumota isyys, mutta ei kumonnut. Voi olla, että ei nähdä koko totuutta... ensin on voinut hyväksyä olevansa lapsen isä ja sitten sukset menneetkin ristiin ex:n kanssa ja nyt haluaa kostaa

Risto myöhästyi kertomansa mukaan sen takia, koska hän oli järkyttynyt silloisen vaimonsa pettämisestä, joka tuli yllätyksenä. Yllätys oli yhtä lailla myös se, ettei poika ollutkaan Riston. Kriisi vaikutti Riston terveyteen ja työkykyyn, eikä hän kyennyt toimimaan rationaalisesti. Täysin ymmärrettävää.

Lapsen oikeudet ja hyvinvointi menevät aikuisten ongelmien edelle.

Risto päätti olla lapselle isä, ja sitä päätöstä ei voi jälkikäteen perua. Risto on jo nyt aiheuttanut omalla toiminnallaan lapselle valtavan henkisen taakan kannettavaksi; ei riitä, että isä ei häntä halua sittenkään, isä on myös tehnyt sen julkisesti selväksi aivan kaikissa tiedotusvälineissä.

Risto kuulostaa näiden juttujen perusteella katkeralta ja kostonhaluiselta, ja mikä olisikaan tehokkaampi tapa satuttaa äitiä, kuin tämän lapset.

Kaikin puolin surullinen tapaus. Toivon lapselle valtavasti voimia ja rakkautta elämään, toivottavasti hänellä on lähipiirissä edes joku, joka osaa rakastaa ja kunnioittaa toista ihmistä ja opettaa nämä taidot myös lapselle. Lapsen vanhemmista siihen ei selvästikään ole.

Toisessa lehdessä kerrottiin, että asia selvisi kun lapsi oli noin 1,5v. Eli n.6kk meni ristolla käsitellä asiaa. Hyvin ymmärrettävää - valtava asia käsitellä.

Lisäksi asiaa vaikeuttaa se, että Riston vaimo on nyt yhdessä tämän lapsen biologisen isän kanssa.

Tilanne on todella väärin. Eli sinä saisit miehesi kanssa lapsen ja naapurin Jorma joutuisi maksamaan elareita sinulle... Tilanne on aikalailla tämä...

Kanne kumoamiseksi voidaan nostaa myöhemminkin mikäli on näyttää painava syy miksi sitä ei tehty aiemmin. Ristolla ei oikeudenpäätöksen mukaan siis sellaista ollut.

Ja kuka yllättyisi, että tuomari oli feministi?

Eikö ketään hämmästytä tapauksen vielä ilmeisempi epäkohta?

Lapsen biologinen isä on menettänyt oikeutensa jälkeläiseensä ja ne on annettu Ristolle, joka ei edes halua olla lapsen "isä".

Onko tältä biologiselta isältä ollenkaan kysytty kantaa asiaan? Jospa hän haluaisi elättää jälkeläistään, mutta ei voi, koska Risto on ollut lapsen äidin kanssa siittämishetkellä naimisissa? 

Ei se nainen raskaana ollessaan ole voinut olla varma lapsen isästä, jos on sekstannut kummankin kanssa lyhyen ajan sisään. Vasta kun lapsi syntyy, voi teettää isyystestin. Näin tässä tapauksessa tehtiinkin. Risto sai tietää ja silti vitkasteli kaksi vuotta. Olisi mennyt vaikka terapiaan, joka olisi sosiaaliohjaajan kanssa voinut laittaa lomakkeen postiin. Ei kai Risto ole kahta vuotta elänyt epätietoisuudessa, milloin asiasta pitää ilmoittaa, että voi pestä kätensä siitä? 

Ei kukaan voi olla noin järkyttynyt yhdestä syrjähypystä, että lamaantuu niin, ettei kahteen vuoteen pysty toimimaan. Ehkä nainenkin on kuvitellut tuon pari vuotta, että Risto antoi syrjähypyn anteeksi, koska liittokin jatkuu, ehtiihän tässä vielä tehdä lapsen Ristollekin. 

Sitten Risto pimahtaa, soittaa Iltalehteen ja ilmoittaa, että tämä on epäreilua! 

Eikö lapsen biologinen isä voi vielä adoptoida lasta itselleen? Etenkin, jos hän Riston lähdettyä asuu tämän äidin kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätön päätös. Siinä vaiheessa, jos dna-testillä selviää myöhemmin biologinen isä niin jos on väärässä luulossa petoksen vuoksi tunnustanut isyyden se pitäisi voida perua ja määrätä elatusmaksut biologiselle isälle. Kaikki sympatia Ristolle.

Mutta kun isyys on muutakin kuin biologista. Jos joku kasvattaa lasta omanaan vuosia, on lapsen etu, että tätä miestä myös pidetään juridisesti hänen isänään, jos hän ei isyyttään kiistä aikarajaan mennessä.

Kaiken järjen mukaan miehelle myös kuuluisi kaikki isän oikeudet, mutta kun alunperin tästä jutusta luin, ymmärsin, ettei häntä kiinnostanutkaan taistella pitääkseen lasta enää omanaan. Halusi vain tästä eroon kuin riippakivestä.

Niin se rakkaus lapseen haihtui, kun ei ollutkaan oma biologinen lapsi, vaikka lasta oli hoitanut omanaan jo vuosia. Tästä syystä minun on todella vaikea luottaa esimerkiksi adoptiovanhempiin, vaikka uskon, että sellaisiakin löytyy, jotka oikeasti rakastavat lasta kuin omaansa. Lapsesta välittämisen pitäisi olla ehdotonta. Tämä on minulle siksi vaikea itse ymmärtää, että rakastan samalla tavalla ehdottomasti jopa koiraa, joka ei voisikaan olla oma lapseni.

On todella vaikea kuvitella esimerkiksi tilannetta, jossa hoitaisin pientä lasta omanani, sitten selviäisi että vauva on sairaalassa vaihtunut eikä olekaan biologinen lapseni, ja yhtäkkiä en tästä hoivassani olevasta lapsesta enää välittäisikään. Hyvin vaikea ymmärtää.

Miehen geneettinen tehtävä on siittää OMIA lapsia samoin kuin naisen geneettinen tehtävä on synnyttää OMIA lapsia. Voidaanko nainen pakottaa elättämään aviomiehen toisen naisen kanssa tehtyjä lapsia?

Ei tietenkään ketään pidä pakottaa mihinkään. Ihmettelen vain rakkauden häviämistä tapauksessa, jossa sitä lasta on kuitenkin jo ehtinyt hoitaa omanaan pitkän tovin.

Voitko selittää termin rakkaus. Rakastaako esim. valtio kansalaisiaan?

Olen aina luullut, että lasta kasvattava perheenjäsen kiintyy lapseen. En odota samaa viranomaisilta tai valtiolta.

Niin,mitä on rakkaus? Rakkaus jälkeläiseen= narsistinen itserakkaus omiin geeneihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin Riston eksän niin sanoisin tuttavuuden irti samoin tein. Onneksi en tietääkseni tunne noin häikäilemättömiä ja sikamaisia ihmisiä.

Todella toivon, että kakara lukee kaiken itseään ja äitiään koskevan kommentoinnin ja lehtijutut ja ymmärtää hävetä syvästi äitinsä tekoa. Ja pyytää Rsitolta anteeksi.  

Todenäköisesti on jo aivopesty siinä vaiheessa eikä osaa hävetä...

Kummallinen ajatus. Mitä anteeksi pyydettävää ja hävettävää lapsella on?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voisi järjestää jonkun kansankeräyksen ja auttaa maksaa se 50000 pois. Minusta on vääryttä tehty Ristolle.

Ei tuokaan olisi oikein, että nainen saisi korvaukset vaikka maksava taho olisikin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko feministit jo aloittaneet somehyokkäyksen saadakseen tämän epäkohdan takautuvasti poistettua?

Ai ei ole suunnitelmissa?

Onko teillä mitään uskottavuutta enää mihinkään?

Miksi feministien pitäisi tehdä jotain? Miksei Riston kaverit? Miksei Riston miespuoliset ystävät? Miksei Riston ei-biologisen lapsen ihan oikea biologinen isä? Hänenhän pitäisi olla etunenässä vaatimassa, että hän saa elättää lapsensa. Miksei kansanedustajat, jotka oikeasti voivat tehdä jotain, koska säätävät lakeja?

Miksi sormi osoittaa aina feministejä, jos jossain on jonkun mielestä vääryyttä?

Koska feministit väittävät ajavansa tasa-arvon toteutumista. Jos heitä ei kiinnosta miesten epätasa-arvo, niin eikö tämä kannattaisi sanoa suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään hämmästytä tapauksen vielä ilmeisempi epäkohta?

Lapsen biologinen isä on menettänyt oikeutensa jälkeläiseensä ja ne on annettu Ristolle, joka ei edes halua olla lapsen "isä".

Onko tältä biologiselta isältä ollenkaan kysytty kantaa asiaan? Jospa hän haluaisi elättää jälkeläistään, mutta ei voi, koska Risto on ollut lapsen äidin kanssa siittämishetkellä naimisissa? 

Ei se nainen raskaana ollessaan ole voinut olla varma lapsen isästä, jos on sekstannut kummankin kanssa lyhyen ajan sisään. Vasta kun lapsi syntyy, voi teettää isyystestin. Näin tässä tapauksessa tehtiinkin. Risto sai tietää ja silti vitkasteli kaksi vuotta. Olisi mennyt vaikka terapiaan, joka olisi sosiaaliohjaajan kanssa voinut laittaa lomakkeen postiin. Ei kai Risto ole kahta vuotta elänyt epätietoisuudessa, milloin asiasta pitää ilmoittaa, että voi pestä kätensä siitä? 

Ei kukaan voi olla noin järkyttynyt yhdestä syrjähypystä, että lamaantuu niin, ettei kahteen vuoteen pysty toimimaan. Ehkä nainenkin on kuvitellut tuon pari vuotta, että Risto antoi syrjähypyn anteeksi, koska liittokin jatkuu, ehtiihän tässä vielä tehdä lapsen Ristollekin. 

Sitten Risto pimahtaa, soittaa Iltalehteen ja ilmoittaa, että tämä on epäreilua! 

Eikö lapsen biologinen isä voi vielä adoptoida lasta itselleen? Etenkin, jos hän Riston lähdettyä asuu tämän äidin kanssa? 

Taitaa faktat olla sulla aika hakusessa. Ristolla ei todellakaan ollut kahta vuotta reagoida.

Siinä sitä suomalaista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta! ei nyt kiinnosta hallitusta kun kyseessä on vain suomalainen heteromies. Jos kysessä olisi joku työvoimapulanpoistajan kokema vääryys niin kaikki presssaa myöten olisi pyytämässä anteeksi