Haastan mielelläni riitaa, mikä minussa on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaako sua enemmän se ajatus, että kun tuo toinen on tuota mieltä ja minä olen eri mieltä, niin tuosta toisesta minä olen väärässä. Ja sinun pitää päästä oikeastaan todistamaan, että et suinkaan ole väärässä ja tyhmä,

vaan että tuo toinen on. Sinua kiusaa se, että sinua pidetään tyhmänä.

Ei kiusaa. Olen hyvin väliinpitämätön mitä minusta ajatellaan. Mulla kiinnostaa itseni vuoksi nämä asiat, mun maailma on hyvin sellainen minä-lähtöinen ja kuten sanoin, mulla on korkea muuri, ei muut pääse loukkaamaan minua henkilökohtaisesti.

Ap

Suuri ego ja hyvä itsetunto, harvinaista. Sitten kun tulee se päivä, että hyvä itsetunto katoaa syystä tai toisesta, jäljelle jää suuri ego. Olet tuolloin jyrä, joka karkoittaa viimeisetkin läheltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole vain keskustelutaitoinen. Kuten aloituksessakin sanoit, sinulle on tärkeää saada "vastapuoli" olemaan samaa mieltä kanssasi. Se ei ole keskustelua. Toisaalta myös sanot aloituksessa, että olisi tylsää jos kaikki olisivat vain samaa mieltä asioista. Jos koet näin, miksi sinulle on sitten tärkeää saada ihmiset olemaan samaa mieltä juuri sinun kanssasi?

Keskusteluissa ei ole ideana saada käännytettyä toista, vaan vaihtaa ajatuksia ja näkökulmia ja sitä kautta lisätä ymmärrystä. Hyvä keskustelija on kohtelia, asiallinen, mutta myös jämäkkä ja taitava argumentoimaan. Hänen ei tarvitse ryhtyä hyökkääväksi saadakseen asiansa kuuluville.

Kyllähän mä nämä asiat tiedän. Siksi etsin itsessäni (tai muissa samankaltaisissa) niitä syitä, tarvetta, mistä tämä on opittu, miten tästä kannattaa opetella, jne. Joten tämä kommentti on joo totta, mutta ei tarjoa tähän keskusteluun mitään sisältöä.

Ap

Tuossa kommentissa kerrottiin oivallisesti millainen on hyvä keskustelija. Olisit voinut pohtia asiaa hieman pidempään ja miettiä miten lähdet kohentamaan omia taitojasi. Sinulla oli vaan taas kiire mitätöidä kommentti siihen syventymättä.

Et selkeästi kykene ottamaan vastaan mitään. Haluat pohtia asiaa, mutta vain omasta näkökulmastasi ja omilla ehdoillasi. Haluatko muka ihan oikeasti kehittyä?

Enkö ole vastaanottanut jo aika paljon? Myöntänyt mun puutteita, että mulla voi olla mahdollisia narsismin piirteitä, pyytänyt anteeksi pahaksi koettua kommentointia.

Koen että nyt tässä joku yrittää vaan sanoa mulle, miten ja kenen kommentteihin mun pitää vastata ja millä tyylillä. Se tuntuu todella hölmöltä. Saa myös miettimään, teenkö itse sitä muille.

Ap

Puuttuva Y kromosomi. No can do.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaako sua enemmän se ajatus, että kun tuo toinen on tuota mieltä ja minä olen eri mieltä, niin tuosta toisesta minä olen väärässä. Ja sinun pitää päästä oikeastaan todistamaan, että et suinkaan ole väärässä ja tyhmä,

vaan että tuo toinen on. Sinua kiusaa se, että sinua pidetään tyhmänä.

Ei kiusaa. Olen hyvin väliinpitämätön mitä minusta ajatellaan. Mulla kiinnostaa itseni vuoksi nämä asiat, mun maailma on hyvin sellainen minä-lähtöinen ja kuten sanoin, mulla on korkea muuri, ei muut pääse loukkaamaan minua henkilökohtaisesti.

Ap

Tämä kysymys yritti enemmän heijastella omaa kuvaa itsestäsi. Että saako toisen eri mieltä oleminen ITSELLESI kiusallisen olon itseäsi kohtaan, että et halua jäädä siihen asemaan jossa et validoi mielipidettäsi oikeaksi jos et haasta tuota toista? Ei niinkään mitä se toinen ajattelee vaan miltä itsestäsi tuntuu kun koet olevasi oikeassa ja koet että toinen on väärässä. Jos ne olisi pelkkiä positiivisia tunteita niin tuskin edes väittelisit vaan keskustelisit hyvinkin sovinnollisesti, tai ehkä et edes jaksaisi aloittaa keskustelua.

Ps Myer Brigss on huuhaa schaissea jolle nauraa aidanseipäätkin mutta bisneskonsultit diggailee.

Huhuu ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vain kusipääegoistinarsisti. Kieroon kasvatettu. Siinä se 

Katsoppas kun tämmöiset kommentit minä näen niin, että joku ihminen on hiukan yksinkertainen, eikä ymmärrä mitä liittyy noiden käsitysten taakse, että miksi joku kokee toisen ihmisen kusipääegoistinarsistina.

Tämä oli hyvä esimerkki, mikä ehkä avaa mun ajatuksia pääni sisällä, että tallaiset kommentit ei tunnu miltään edes kasvotusten, vielä vähemmän anonyymina netissä. Se kääntyy mun maailmassa sanojaa vastaan, "toi on noin yksinkertainen, eikä osaa edes pohtia tätä asiaa, vaan kuittaa asian tolleen itselleen".

Ap

Sinuna en haukkuis muita yksinkertaisiksi, kun et itse osaa edes kirjoittaa sanaa "katsopas".

Ohis

Kyllä koirakin oppii sääntöjä seuraamaan.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsuuden ristiriita- ja rankaisutilanteet on olleet epäloogisia ja epäoikeudenmukaisia, niin olet voinut kasvaa siihen ajatukseen että ”kunhan vain tuon tämän epäloogisuuden vääryyden ilmi”. Että se on se ratkaisu. Tuot sanoilla syy-seuraus-vastuusuhteet ilmi, rakenteellistat huonot ja hyvät ja sillä korjaat niitä lapsuuden voimattomuuden tunteita epäoikeudenmukaisen rangaistuksen edessä.

Tää. Lapsella ei ole voimaa mutta lapsella on sanat.

Voitko antaa jotain esimerkkiä aiheista ja sitten myös se että sisältyykö oikeassa olemiseesi jotain moralisointia (ei pitäs juoda kahvia/alkoholia tms) vai enemmän jotain politiikkaa tms?

Mellikki kirjoitti:

Tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin sinussa AP.

Itselläni tämä tulee usein esiin varsinkin aihepiireissä jotka koen itselleni erityisen tärkeiksi, merkityksellisiksi. Voin myöntää olevani väärässä, kestän (perusteltua) kritiikkiä ja tunnistan että mun on muutettava jotain.

Havahduin tähän nyt vähän aikaa sitten kun kävin keskustelua miesystäväni kanssa liittyen seksuaalirikoksiin ja niistä käytävään julkiseen keskusteluun. Oikein kiihdyin asiasta ja keskustelin tunteella, niin yhtäkkiä mieheni jotenkin meni lukkoon ja yritin sitten tiedustella mikä tuli, niin koki keskustelutapani niin hyökkääväksi ja kiihkeäksi, että tulkitsi minun olevan hänelle vihainen tai että 'riitelen'. Sitten yritin selitellä että en ole ollenkaan vihainen vaan asia herätti tunteita enkä täysin voinut ymmärtää mieheni esittämiä näkökulmia ja siksi kyseenalaistin niitä ja haastoin - tarkoituksenani ei missään nimessä ollut riidellä enkä kokenut tilannetta itse yhtään samalla tavalla.

Tunnistan kyllä itsessäni kehitystarpeita. Voisin olla vähemmän kiihkeä ja haastaa vähän vähemmän/vähemmän hyökkäävästi. Mutta sitten taas en halua kokonaan näistä keskusteluista luopua koska on myös hedelmällistä jun pääsee joskus kunnolla vääntämään asiaa eri puolilta.

Tunnistan tästä itseni! Moni lukee, että olen suuttunut ja juurikin veljeni kanssa keskustelut tulkitaan väärin, että riitelemme. Enkä minäkään näe ratkaisuna sitä, että lopetan kokonaan nämä keskustelut, koska nehän on myös todella antoisia ja mielenkiintoisia ja niissä tutustuu toiseen ihmiseen enemmän. Eikä ne tietenkään aina mene "yli", mutta herkästi menee se sävy liian voimakkaaksi, minkä muut kokee hyökkäävänä.

Joku tuli trollaamaan ainakin sivulle 5, mitkään "ounou ja heh heh" kommentit ei ole minulta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaako sua enemmän se ajatus, että kun tuo toinen on tuota mieltä ja minä olen eri mieltä, niin tuosta toisesta minä olen väärässä. Ja sinun pitää päästä oikeastaan todistamaan, että et suinkaan ole väärässä ja tyhmä,

vaan että tuo toinen on. Sinua kiusaa se, että sinua pidetään tyhmänä.

Ei kiusaa. Olen hyvin väliinpitämätön mitä minusta ajatellaan. Mulla kiinnostaa itseni vuoksi nämä asiat, mun maailma on hyvin sellainen minä-lähtöinen ja kuten sanoin, mulla on korkea muuri, ei muut pääse loukkaamaan minua henkilökohtaisesti.

Ap

Tämä kysymys yritti enemmän heijastella omaa kuvaa itsestäsi. Että saako toisen eri mieltä oleminen ITSELLESI kiusallisen olon itseäsi kohtaan, että et halua jäädä siihen asemaan jossa et validoi mielipidettäsi oikeaksi jos et haasta tuota toista? Ei niinkään mitä se toinen ajattelee vaan miltä itsestäsi tuntuu kun koet olevasi oikeassa ja koet että toinen on väärässä. Jos ne olisi pelkkiä positiivisia tunteita niin tuskin edes väittelisit vaan keskustelisit hyvinkin sovinnollisesti, tai ehkä et edes jaksaisi aloittaa keskustelua.

Ps Myer Brigss on huuhaa schaissea jolle nauraa aidanseipäätkin mutta bisneskonsultit diggailee.

Huhuu ap.

Sori, en ehdi kaikkiin vastata. Mutta siis ei, mulla ei kiusaa tuo asia ollenkaan. Useimmiten jätän kommentoimatta, eikä mulle jää tuollaisesta mitenkään kiusallinen tai häiritsevä olo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaako sua enemmän se ajatus, että kun tuo toinen on tuota mieltä ja minä olen eri mieltä, niin tuosta toisesta minä olen väärässä. Ja sinun pitää päästä oikeastaan todistamaan, että et suinkaan ole väärässä ja tyhmä,

vaan että tuo toinen on. Sinua kiusaa se, että sinua pidetään tyhmänä.

Ei kiusaa. Olen hyvin väliinpitämätön mitä minusta ajatellaan. Mulla kiinnostaa itseni vuoksi nämä asiat, mun maailma on hyvin sellainen minä-lähtöinen ja kuten sanoin, mulla on korkea muuri, ei muut pääse loukkaamaan minua henkilökohtaisesti.

Ap

Tämä kysymys yritti enemmän heijastella omaa kuvaa itsestäsi. Että saako toisen eri mieltä oleminen ITSELLESI kiusallisen olon itseäsi kohtaan, että et halua jäädä siihen asemaan jossa et validoi mielipidettäsi oikeaksi jos et haasta tuota toista? Ei niinkään mitä se toinen ajattelee vaan miltä itsestäsi tuntuu kun koet olevasi oikeassa ja koet että toinen on väärässä. Jos ne olisi pelkkiä positiivisia tunteita niin tuskin edes väittelisit vaan keskustelisit hyvinkin sovinnollisesti, tai ehkä et edes jaksaisi aloittaa keskustelua.

Ps Myer Brigss on huuhaa schaissea jolle nauraa aidanseipäätkin mutta bisneskonsultit diggailee.

Huhuu ap.

Sori, en ehdi kaikkiin vastata. Mutta siis ei, mulla ei kiusaa tuo asia ollenkaan. Useimmiten jätän kommentoimatta, eikä mulle jää tuollaisesta mitenkään kiusallinen tai häiritsevä olo.

Ap

No kerrotko mikä sitten johtaa siihen että tuo aloituksesi tilanne tapahtuu.

Et nyt selkeästi osaa tunnistaa tunteitasi tuossa tilanteessa tai tietoisesti torjut niiden ajattelun. Jos et tunne mitään niin tuota ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Voitko antaa jotain esimerkkiä aiheista ja sitten myös se että sisältyykö oikeassa olemiseesi jotain moralisointia (ei pitäs juoda kahvia/alkoholia tms) vai enemmän jotain politiikkaa tms?

Meinasin jo aloitukseen laittaa esimerkkejä, mutta valitsin jättää ne tästä keskustelusta pois, koska valitettavan moni tarttuu sitten vain niihin seikkoihin, eikä nyt ole tarkoitus alkaa niitä keskustelun aiheita tässä käymään läpi. Ehkä se on vähän epärelevanttia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko antaa jotain esimerkkiä aiheista ja sitten myös se että sisältyykö oikeassa olemiseesi jotain moralisointia (ei pitäs juoda kahvia/alkoholia tms) vai enemmän jotain politiikkaa tms?

Meinasin jo aloitukseen laittaa esimerkkejä, mutta valitsin jättää ne tästä keskustelusta pois, koska valitettavan moni tarttuu sitten vain niihin seikkoihin, eikä nyt ole tarkoitus alkaa niitä keskustelun aiheita tässä käymään läpi. Ehkä se on vähän epärelevanttia.

Ap

Mielestäni ei. Koska jos mennään itsellisten aikuisten itsemääräämisoikeuden piirin asioihin (ruokavalio) niin kyse on rajattomuudesta joka yleensä kumpuaa turvattomuudesta. Rajaton turvaton yrittää fixata kaikkien elämän.

Jos taas vaikka politiikka niin ihan eri homma.

Vierailija kirjoitti:

Mellikki kirjoitti:

Tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin sinussa AP.

Itselläni tämä tulee usein esiin varsinkin aihepiireissä jotka koen itselleni erityisen tärkeiksi, merkityksellisiksi. Voin myöntää olevani väärässä, kestän (perusteltua) kritiikkiä ja tunnistan että mun on muutettava jotain.

Havahduin tähän nyt vähän aikaa sitten kun kävin keskustelua miesystäväni kanssa liittyen seksuaalirikoksiin ja niistä käytävään julkiseen keskusteluun. Oikein kiihdyin asiasta ja keskustelin tunteella, niin yhtäkkiä mieheni jotenkin meni lukkoon ja yritin sitten tiedustella mikä tuli, niin koki keskustelutapani niin hyökkääväksi ja kiihkeäksi, että tulkitsi minun olevan hänelle vihainen tai että 'riitelen'. Sitten yritin selitellä että en ole ollenkaan vihainen vaan asia herätti tunteita enkä täysin voinut ymmärtää mieheni esittämiä näkökulmia ja siksi kyseenalaistin niitä ja haastoin - tarkoituksenani ei missään nimessä ollut riidellä enkä kokenut tilannetta itse yhtään samalla tavalla.

Tunnistan kyllä itsessäni kehitystarpeita. Voisin olla vähemmän kiihkeä ja haastaa vähän vähemmän/vähemmän hyökkäävästi. Mutta sitten taas en halua kokonaan näistä keskusteluista luopua koska on myös hedelmällistä jun pääsee joskus kunnolla vääntämään asiaa eri puolilta.

Tunnistan tästä itseni! Moni lukee, että olen suuttunut ja juurikin veljeni kanssa keskustelut tulkitaan väärin, että riitelemme. Enkä minäkään näe ratkaisuna sitä, että lopetan kokonaan nämä keskustelut, koska nehän on myös todella antoisia ja mielenkiintoisia ja niissä tutustuu toiseen ihmiseen enemmän. Eikä ne tietenkään aina mene "yli", mutta herkästi menee se sävy liian voimakkaaksi, minkä muut kokee hyökkäävänä.

Joku tuli trollaamaan ainakin sivulle 5, mitkään "ounou ja heh heh" kommentit ei ole minulta.

Ap

Seksuaalirikoksethan ovat tärkeä aihealue. Minusta on kurjaa, että oikeista asioista kiivaita ihmisiä toppuutellaan ja syytetään. Ehkä esimerkin pari ei temperamenteiltaan sovi toisilleen. Tämä on varmasti myös kulttuuriin liittyvä asia, sillä ehkä jossain Espanjassa voisitte olla ihan sopivan intohimoisia keskustelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaako sua enemmän se ajatus, että kun tuo toinen on tuota mieltä ja minä olen eri mieltä, niin tuosta toisesta minä olen väärässä. Ja sinun pitää päästä oikeastaan todistamaan, että et suinkaan ole väärässä ja tyhmä,

vaan että tuo toinen on. Sinua kiusaa se, että sinua pidetään tyhmänä.

Ei kiusaa. Olen hyvin väliinpitämätön mitä minusta ajatellaan. Mulla kiinnostaa itseni vuoksi nämä asiat, mun maailma on hyvin sellainen minä-lähtöinen ja kuten sanoin, mulla on korkea muuri, ei muut pääse loukkaamaan minua henkilökohtaisesti.

Ap

Tämä kysymys yritti enemmän heijastella omaa kuvaa itsestäsi. Että saako toisen eri mieltä oleminen ITSELLESI kiusallisen olon itseäsi kohtaan, että et halua jäädä siihen asemaan jossa et validoi mielipidettäsi oikeaksi jos et haasta tuota toista? Ei niinkään mitä se toinen ajattelee vaan miltä itsestäsi tuntuu kun koet olevasi oikeassa ja koet että toinen on väärässä. Jos ne olisi pelkkiä positiivisia tunteita niin tuskin edes väittelisit vaan keskustelisit hyvinkin sovinnollisesti, tai ehkä et edes jaksaisi aloittaa keskustelua.

Ps Myer Brigss on huuhaa schaissea jolle nauraa aidanseipäätkin mutta bisneskonsultit diggailee.

Huhuu ap.

Sori, en ehdi kaikkiin vastata. Mutta siis ei, mulla ei kiusaa tuo asia ollenkaan. Useimmiten jätän kommentoimatta, eikä mulle jää tuollaisesta mitenkään kiusallinen tai häiritsevä olo.

Ap

No kerrotko mikä sitten johtaa siihen että tuo aloituksesi tilanne tapahtuu.

Et nyt selkeästi osaa tunnistaa tunteitasi tuossa tilanteessa tai tietoisesti torjut niiden ajattelun. Jos et tunne mitään niin tuota ei tapahdu.

”Koen ehkä, että minum pitää jollain tavalla saada hänet myöntämään olevansa väärässä tai muutoin minun pitää "voittaa" se keskustelu.”

Miksi? Koetko alemmuutta tai häpeää jos et? Sanot että et välitä mitä muut ajattelee - se on vale. Ei sinua kiinnosta silloin voittaa tai että hän myöntäisi olevans väärässä.

Ei ole kyse mistään ruokavalioasioista tai vastaavista, en koe asialliseksi että kukaan voi puuttua kenenkään toisen asioihin sillä tavalla. Enemmänkin aiheet voi olla esimerkiksi tämä Suomen aborttilaki ja tarvitseeko abortin saamiseen lääkärin suostumuksen vai onko se henkilön oma päätös, jne.

Useampi taisi kysyä jo tuota, että mikä mun motiivi on. Onko se jäänyt vähän epäselväksi tässä keskustelussa, että sitä yritän itse löytää. Ei kai mikään häpeä tai muille näyttäminen voi olla ainakaan isossa roolissa, kun en sitä tarvetta itsessäni tunnista. Luulen että tässä on mulla kädessä myös ne muutoksen avaimet, kun opin tunnistamaan, että mistä se tarve kumpuaa, mikä sen aiheuttaa. Mulla voi hyvinkin olla jotain ongelmia tunnistaa omia tunnetiloja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse mistään ruokavalioasioista tai vastaavista, en koe asialliseksi että kukaan voi puuttua kenenkään toisen asioihin sillä tavalla. Enemmänkin aiheet voi olla esimerkiksi tämä Suomen aborttilaki ja tarvitseeko abortin saamiseen lääkärin suostumuksen vai onko se henkilön oma päätös, jne.

Useampi taisi kysyä jo tuota, että mikä mun motiivi on. Onko se jäänyt vähän epäselväksi tässä keskustelussa, että sitä yritän itse löytää. Ei kai mikään häpeä tai muille näyttäminen voi olla ainakaan isossa roolissa, kun en sitä tarvetta itsessäni tunnista. Luulen että tässä on mulla kädessä myös ne muutoksen avaimet, kun opin tunnistamaan, että mistä se tarve kumpuaa, mikä sen aiheuttaa. Mulla voi hyvinkin olla jotain ongelmia tunnistaa omia tunnetiloja.

Ap

No sä voit sanoa et joo ehkä mussa on narsistia ja ehkä en osaa eritellä tunteitani, mut nehän ei oikeastaan ole muuta kuin kuvauksia siitä sun käytöksestä. Tai se Mayer briggsin selostus. Hassua jos itse tyydyt niihin.

Kantsii miettiä että tuleeko sulle joku empatiapläjäys (oo haluan johdattaa tämän eksyneen lampaan totuuden äärelle) riemu (mikä megamagee aihe!!) kiukku (ei ole hlvetissä näin) epäoikeudenmukaisuuden tunne (tää ei voi ajatella näin se on väärin) ja tuleeko se jostain moraalinpuuskasta esim. Ja sitten miettiä että miksi se on tärkeetä että muut ihmiset jakaa sun moraalikäsityksen ja onko se ees mahdollista ( vaan esimerkkinä)

Mutta voit siis tyytyä keksimään erilaisia kuvauksia käytöksellesi, ne ei on kaikki jonkinlaisia pintoja.

Kaivat nenästäsi verta.Tarpeeksi kunnolla , kun saat lättyysi , niin opitpahan , edes käyttäytyyn. On henkistäkin väkivaltaa ja sinä olet yksi niistä ! Idi ....i !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse mistään ruokavalioasioista tai vastaavista, en koe asialliseksi että kukaan voi puuttua kenenkään toisen asioihin sillä tavalla. Enemmänkin aiheet voi olla esimerkiksi tämä Suomen aborttilaki ja tarvitseeko abortin saamiseen lääkärin suostumuksen vai onko se henkilön oma päätös, jne.

Useampi taisi kysyä jo tuota, että mikä mun motiivi on. Onko se jäänyt vähän epäselväksi tässä keskustelussa, että sitä yritän itse löytää. Ei kai mikään häpeä tai muille näyttäminen voi olla ainakaan isossa roolissa, kun en sitä tarvetta itsessäni tunnista. Luulen että tässä on mulla kädessä myös ne muutoksen avaimet, kun opin tunnistamaan, että mistä se tarve kumpuaa, mikä sen aiheuttaa. Mulla voi hyvinkin olla jotain ongelmia tunnistaa omia tunnetiloja.

Ap

No sä voit sanoa et joo ehkä mussa on narsistia ja ehkä en osaa eritellä tunteitani, mut nehän ei oikeastaan ole muuta kuin kuvauksia siitä sun käytöksestä. Tai se Mayer briggsin selostus. Hassua jos itse tyydyt niihin.

Kantsii miettiä että tuleeko sulle joku empatiapläjäys (oo haluan johdattaa tämän eksyneen lampaan totuuden äärelle) riemu (mikä megamagee aihe!!) kiukku (ei ole hlvetissä näin) epäoikeudenmukaisuuden tunne (tää ei voi ajatella näin se on väärin) ja tuleeko se jostain moraalinpuuskasta esim. Ja sitten miettiä että miksi se on tärkeetä että muut ihmiset jakaa sun moraalikäsityksen ja onko se ees mahdollista ( vaan esimerkkinä)

Mutta voit siis tyytyä keksimään erilaisia kuvauksia käytöksellesi, ne ei on kaikki jonkinlaisia pintoja.

En osaa nyt sanoa miksi minusta välittyi se vaikutelma, että olen tyytymässä kuvauksiin, kun olen useamman kerran kommentoinut, että haluan löytää vinkkejä tai keinoja ja näkemyksiä oman toiminnan analysointiin juuri siksi, että voisin opetella sen kautta ymmärtämään omaa käytöstä ja muuttamaan sitä paremmaksi.

Ap

Ap on selvästi sitä ihmistyyppiä, joka provosoi muita ja muut kokee voivansa hyökätä Ap:n kimppuun. Perusteluna että Ap:kin on hyökkäävä ja omaa läkettään saa maistaa. Sitten Ap ei silmäänsä räpäytä sille toisten hyökkäykselle.

Mun isä samanlainen, se olis voinut kirjoittaa varmaan nämä kaikki kommentit. Naisille sama piirre ei ole yhtä hyväksyttyä, nainen ei saa olla kova. Isäni on yrittäjä ja menestynyt. On uskaltanut tehdä vaikeitakin päätöksiä ja luottanut omiin valintoihin täysin epäröimättä eikä kaikki ole olleet tyytyväisiä niihin valintoihin. Se ei ole isää kiinnostanut, muistan aina, kun kertoi, että väki oli tullut valittamaan päätöksestä, hän oli kuunnellut, nyökännyt, sanonut kiitos mielipiteestä. Kertoi että voi kuunnella jos se heidän oloaan parantaa, mutta se on täysin merkityksetöntä koska he eivät asiasta päätä tai siihen vaikuta. Olen imenyt paljon tuota samaa isän opeista ja totuus on että se auttaa todella paljon työelämässä, harrastuksessa, kaikessa menestymisessä. Se on itsekästä mutta myös koko konsernin/yrityksen etu. Narsistit on myös usein menestyneitä juuri siksi etteivät väistä konflikteja tai tee päätöksiä miellyttääkseen muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse mistään ruokavalioasioista tai vastaavista, en koe asialliseksi että kukaan voi puuttua kenenkään toisen asioihin sillä tavalla. Enemmänkin aiheet voi olla esimerkiksi tämä Suomen aborttilaki ja tarvitseeko abortin saamiseen lääkärin suostumuksen vai onko se henkilön oma päätös, jne.

Useampi taisi kysyä jo tuota, että mikä mun motiivi on. Onko se jäänyt vähän epäselväksi tässä keskustelussa, että sitä yritän itse löytää. Ei kai mikään häpeä tai muille näyttäminen voi olla ainakaan isossa roolissa, kun en sitä tarvetta itsessäni tunnista. Luulen että tässä on mulla kädessä myös ne muutoksen avaimet, kun opin tunnistamaan, että mistä se tarve kumpuaa, mikä sen aiheuttaa. Mulla voi hyvinkin olla jotain ongelmia tunnistaa omia tunnetiloja.

Ap

No sä voit sanoa et joo ehkä mussa on narsistia ja ehkä en osaa eritellä tunteitani, mut nehän ei oikeastaan ole muuta kuin kuvauksia siitä sun käytöksestä. Tai se Mayer briggsin selostus. Hassua jos itse tyydyt niihin.

Kantsii miettiä että tuleeko sulle joku empatiapläjäys (oo haluan johdattaa tämän eksyneen lampaan totuuden äärelle) riemu (mikä megamagee aihe!!) kiukku (ei ole hlvetissä näin) epäoikeudenmukaisuuden tunne (tää ei voi ajatella näin se on väärin) ja tuleeko se jostain moraalinpuuskasta esim. Ja sitten miettiä että miksi se on tärkeetä että muut ihmiset jakaa sun moraalikäsityksen ja onko se ees mahdollista ( vaan esimerkkinä)

Mutta voit siis tyytyä keksimään erilaisia kuvauksia käytöksellesi, ne ei on kaikki jonkinlaisia pintoja.

En osaa nyt sanoa miksi minusta välittyi se vaikutelma, että olen tyytymässä kuvauksiin, kun olen useamman kerran kommentoinut, että haluan löytää vinkkejä tai keinoja ja näkemyksiä oman toiminnan analysointiin juuri siksi, että voisin opetella sen kautta ymmärtämään omaa käytöstä ja muuttamaan sitä paremmaksi.

Ap

Vaikutit innostuvan tuollaisista horoskooppimaisista luonnekuvauksista ja joko sivuutit tai sivuuttamisen jälkeen ylimalkaisesti vastasit kysymyksiin, että miltä sinusta siinä tilanteessa tuntuu kuin noin teet ja mitkä tunteet sitä tilannetta ajaa. Se ei toki ole niin kivaa, koska joudut reflektoimaan itseäsi ja niin sanottua hyvää itsevarmuuttasi, joka voi olla pystyssä ihan vaan siksi, että torjut kaiken mikä sitä horjuttaisi. Ne likaiset vihan häpeän kateuden nolouden tunteet. Kuten sanottu, tuskin olet mikään äiti teresa tuossa tilanteessa, jotain yrität kompensoida. Siksipä sitä voi olla vaikea tarkastella.