Haastan mielelläni riitaa, mikä minussa on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Kiusaako sua enemmän se ajatus, että kun tuo toinen on tuota mieltä ja minä olen eri mieltä, niin tuosta toisesta minä olen väärässä. Ja sinun pitää päästä oikeastaan todistamaan, että et suinkaan ole väärässä ja tyhmä,

vaan että tuo toinen on. Sinua kiusaa se, että sinua pidetään tyhmänä.

Ei kiusaa. Olen hyvin väliinpitämätön mitä minusta ajatellaan. Mulla kiinnostaa itseni vuoksi nämä asiat, mun maailma on hyvin sellainen minä-lähtöinen ja kuten sanoin, mulla on korkea muuri, ei muut pääse loukkaamaan minua henkilökohtaisesti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaako sua enemmän se ajatus, että kun tuo toinen on tuota mieltä ja minä olen eri mieltä, niin tuosta toisesta minä olen väärässä. Ja sinun pitää päästä oikeastaan todistamaan, että et suinkaan ole väärässä ja tyhmä,

vaan että tuo toinen on. Sinua kiusaa se, että sinua pidetään tyhmänä.

Ei kiusaa. Olen hyvin väliinpitämätön mitä minusta ajatellaan. Mulla kiinnostaa itseni vuoksi nämä asiat, mun maailma on hyvin sellainen minä-lähtöinen ja kuten sanoin, mulla on korkea muuri, ei muut pääse loukkaamaan minua henkilökohtaisesti.

Ap

Tämä kysymys yritti enemmän heijastella omaa kuvaa itsestäsi. Että saako toisen eri mieltä oleminen ITSELLESI kiusallisen olon itseäsi kohtaan, että et halua jäädä siihen asemaan jossa et validoi mielipidettäsi oikeaksi jos et haasta tuota toista? Ei niinkään mitä se toinen ajattelee vaan miltä itsestäsi tuntuu kun koet olevasi oikeassa ja koet että toinen on väärässä. Jos ne olisi pelkkiä positiivisia tunteita niin tuskin edes väittelisit vaan keskustelisit hyvinkin sovinnollisesti, tai ehkä et edes jaksaisi aloittaa keskustelua.

Ps Myer Brigss on huuhaa schaissea jolle nauraa aidanseipäätkin mutta bisneskonsultit diggailee.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen, kiivasluonteinen kuumakalle. Mua pidetään hyökkäävänä ja kuumottavana tyyppinä. Kärsin itse tästä ja yritän hillitä muttei aina onnistu. Olen nainen joten sitä ei siksikään hyväksytä. Olen kyllä skorpioni.....

Voi jestas, mitä sukupuoliuhriutumissontaa taas...

Ap osoittaa taaa sen, errä pääasia on, että keskustely pyörii hänen hauraan egonsa ympärillä. Ymmärrän, että ihmiset väistelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että sinua triggeröi se, jos äitisi oli kova välttelemään konfliktia. Aikuisen pitäisi kestää lapselta (lähes) kaikki ja pistää rajat, eikä opettaa lasta vaientamaan tunteitaan ja ajatuksiaan, kun ne ovat aikuiselle liian haastavan tuntuisia. Olet kenties halunnut pienenä voittaa äitisi, mutta toisaalta olisit halunnut, että sinulle laitetaan vastaan tarpeeksi, ja siitä jää jäljelle vihaisuutta. Tällainen on yllättävän tuhoisaa monella tavalla. Lapsi ei tule kuulluksi ja tunteiden tunnistaminen voi hankaloitua. Lisäksi lapsen vanhempi tulee nähdyksi lempeänä ja "helppona" ihmisenä, vaikka on oikeasti ongelmia aiheuttava myötäilevyydessään ja negatiivisuuden vaivihkaisessa torjunnassaan. Nykyään sinun on vaikeaa vastustaa tilaisuutta uudelleenluoda ja ikäänkuin korjata tilanne.

Äiti laittoi kyllä rajat ja huonoa käytöstä ei hyväksytty. Mutta antoi periksi kaikki väittelyt sellaisella "antaa olla" asenteella. Lapsena jo kaikki sisarusten riitely pyrittiin lopettamaan heti mahdollisimman pian vaikka sitten toteamalla "no hyppää vaikka kaivoon jos haluat mutta nyt suut kiinni".

Ap

Aloituksessa kerrot näin: Varsinkin äitini on hyvä esimerkki, ei koskaan halua loukata ketään ja "pelkää" tilanteita joissa joku voisi suuttua. Lopettaa keskustelut hyvin nopeasti, jos olemme jostain asiasta eri mieltä, ja taipuu heti siihen minun kantaani ilman että perustelisi edea omaa kantaansa.

Jos äitisi on tuollainen ollut kun olet aikuinen, on hän mitä todannäköisimmin ollut sellainen jo silloin, kun olit lapsi. Etkö usko mihinkään lapsuusajan perhedynamiikan vaikutuksiin, tai eikö vastauksessa miellyttänyt jokin? Sivuutit sen aika kevyesti ja kommentoit vähän vierestä.

Siis kyllä, luulen että äiti oli tuollainen jo kun olin lapsi. Pyrki aina nopeasti pois siitä konfliktitilanteesta luovuttamalla. Uskon että sillä on ollut vaikutusta, varmasti paljonkin. Aloituksessakin taisin jo pohtia voiko kasvatuksella olla osuutta tähän piirteeseen. En mielestäni sivuuttanut tätä, tämä on yks kommentti mitä aion pohtia tarkemmin ja perehtyä näihin asioihin, että miten kasvatus on voinut vaikuttaa minuun ja mitä niille asioille on myöhemmin aikuisena tehtävissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vain kusipääegoistinarsisti. Kieroon kasvatettu. Siinä se 

Katsoppas kun tämmöiset kommentit minä näen niin, että joku ihminen on hiukan yksinkertainen, eikä ymmärrä mitä liittyy noiden käsitysten taakse, että miksi joku kokee toisen ihmisen kusipääegoistinarsistina.

Tämä oli hyvä esimerkki, mikä ehkä avaa mun ajatuksia pääni sisällä, että tallaiset kommentit ei tunnu miltään edes kasvotusten, vielä vähemmän anonyymina netissä. Se kääntyy mun maailmassa sanojaa vastaan, "toi on noin yksinkertainen, eikä osaa edes pohtia tätä asiaa, vaan kuittaa asian tolleen itselleen".

Ap

Sinuna en haukkuis muita yksinkertaisiksi, kun et itse osaa edes kirjoittaa sanaa "katsopas".

Ohis

Äitis moka. Me ei boida sua auttaa. Tsori siittä. Mee juurisyykkyyn eki mutsis luo ja raivoo sille. Äitis moka ko isäs nai vai päinvastoin?

Vierailija kirjoitti:

Ap osoittaa taaa sen, errä pääasia on, että keskustely pyörii hänen hauraan egonsa ympärillä. Ymmärrän, että ihmiset väistelee.

Huomaan, että osa kommentoijista ärsyyntyy minusta ihan selvästi. Kyllä, haluan tässä keskustella omasta tilanteestani ja saada siihen kommentteja, en tehnyt tätä aloitusta yleiseksi keskusteluksi aiheesta.

Voisko mulla olla hauras ego? Mitä tarkoitat sillä? Yleensä minua pidetään todella itsevarmana, enkä itsessänikään näe kuin muutamia seikkoja, missä mulla on epävarmuutta. En missään nimessä kuvittele olevani täydellinen, johan tämä keskustelukin on juuri sitä, että koen kovaa tarvetta kehittyä pois huonoista keskustelutavoistani. Mutta ei kai ihmisen tarvitse olla täydellinen ollakseen itsevarma. Moni taitaa pitää itsevarmuutta huonona ja narsistisena piirteenä?

Ap

Ohis ohis ja ohis.

Jättäkää tuo narssu keskustelemaan oman pikku pibunsa kanssa.

Next case!

Vaikea sanoa, mistä johtuu - mahdollisesti siitä, että olet tottunut veljesi kanssa tuohon käyttäytymismalliin tai kommunikointitapaan. Pääasia olisi nyt ymmärtää, että tapa johtaa pikkuhiljaa siihen, että ystäväpiirisi kutistuu, kun ystäväsi väsyvät siihen, että sinun pitää jatkuvasti saada olla oikeassa.

Kärkkäillä kommenteillasi loukkaat. Monesti ihmiset toimivat näin, koska haluavat päteä ja osoittaa omaa älykkyyttä. Kuten huomaat, niin tuo ei olekaan kovin älykästä käytöstä, vaan karkottaa ystävät lopulta. Minulla on yksi tällainen ystävä ja hän on aika rasittava. Hänellä on hyvin voimakkaat mielipiteet, joita hän pitää ainoina oikeina. Tällaisen ihmisen kanssa ei lopulta oikein ole mitään keskusteltavaa, sillä hän ei edes suostu ajattelemaan muiden näkökulmia. 

Yritä pehmentää näkemyksiäsi ja rajoittaa nuo väittelyt veljesi kanssa käytyyn kommunikaatioon. Ihmiset pitävät ihmisistä, jotka levittävät hyvää mieltä. Työurallakin liian kärkäs kommentointi on lopulta negatiivinen piirre (etenkin, jos olet nainen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta joku kertoo sulle mitä tehdä ja sitten tämä ketju muuttuu mielenkiintoiseksi :D

Mä olen todella vastaanottavalla tuulella! Ja kestän kyllä kritiikkiä ihan kasvokkainkin, en loukkaannu juuri mistään. Jos olen eri mieltä, kritiikki tuntuu aiheettomalta, niin mulla on helppo sivuuttaa se ja itsekseni nauraakin asialle, että miten väärässä toi olikaan. Mulla taitaa olla myös korkea suojamuuri, ei kukaan pääse silleen henkilökohtaiselle tasolle mua hetkauttamaan.

Mutta myönnän tämän keskusteluongelman itsessäni, olen sellainen riidanhaastaja muiden näkökulmasta, vaikka en itse tarkoita alkaa riidellä tai tarkoita pahoittaa kenenkään mieltä sillä. Koen kuitenkin, että en voi olla oma itseni, mun pitää jotenkin tätä piirrettä itsessäni tietoisesti muuttaa.

Mitä sulle tuli mieleen tästä, koetko itse samoin?

Ap

Oikeastaan tulin tänne vaan syömään poppareita ja seuraamaan sotaa ;)

Mun kohdalla tuo kritiikin tarttumattomuus kyllä osuu, en osaa ottaa itseeni oikeastaan mistään.

Tunnistatko tuollaisen tilanteen kesken keskustelun? Pystyisitkö perääntymään vaikka toteamalla että voihan se olla niinkin? Minkälainen fiilis "luovuttamisesta" jäisi?

Mene hoitoon.

Tämä mikään ilmainen teralias3ssio oo. Haloo. Työttömiö terapeutteja löytyy.

Näköjään löytyy, on vissiin jo lääkkeet loppu ja korkki auki, ainakin kirjoitusvirheistä päätellen?

Ehe ehe

Bhahaa

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap osoittaa taaa sen, errä pääasia on, että keskustely pyörii hänen hauraan egonsa ympärillä. Ymmärrän, että ihmiset väistelee.

Huomaan, että osa kommentoijista ärsyyntyy minusta ihan selvästi. Kyllä, haluan tässä keskustella omasta tilanteestani ja saada siihen kommentteja, en tehnyt tätä aloitusta yleiseksi keskusteluksi aiheesta.

Voisko mulla olla hauras ego? Mitä tarkoitat sillä? Yleensä minua pidetään todella itsevarmana, enkä itsessänikään näe kuin muutamia seikkoja, missä mulla on epävarmuutta. En missään nimessä kuvittele olevani täydellinen, johan tämä keskustelukin on juuri sitä, että koen kovaa tarvetta kehittyä pois huonoista keskustelutavoistani. Mutta ei kai ihmisen tarvitse olla täydellinen ollakseen itsevarma. Moni taitaa pitää itsevarmuutta huonona ja narsistisena piirteenä?

Ap

Aito itsevarmuus ei ole. Täällä ehkä kyseenalaistetaan nyt onko kyse aidosta itsevarmuudesta. En ole kovin montaa aidosti itsevarmaa ihmistä nähnyt väittelemässä toisen mielipidettä vääntäen.

Kaikenlaisia itsevarmuuden illuusioiden himmeleitä voi olla ja asiaa itselleen ja muille uskotella. Se ettei välitä muiden sanomisista voi olla ihan vaan torjuntakeino. Kun mielestäni muiden sanomisista itsevarma ihminen varmasti välittäisi, koska uskaltaa tarkastella itseään avoimesti.

Ehe ehe ja pieni vehe. Nähty on.

Ap on kuuromykkäassburger ei näe ei kuule pitää itseään viisaana vaikka on tyhmä.

Heh heh

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap osoittaa taaa sen, errä pääasia on, että keskustely pyörii hänen hauraan egonsa ympärillä. Ymmärrän, että ihmiset väistelee.

Huomaan, että osa kommentoijista ärsyyntyy minusta ihan selvästi. Kyllä, haluan tässä keskustella omasta tilanteestani ja saada siihen kommentteja, en tehnyt tätä aloitusta yleiseksi keskusteluksi aiheesta.

Voisko mulla olla hauras ego? Mitä tarkoitat sillä? Yleensä minua pidetään todella itsevarmana, enkä itsessänikään näe kuin muutamia seikkoja, missä mulla on epävarmuutta. En missään nimessä kuvittele olevani täydellinen, johan tämä keskustelukin on juuri sitä, että koen kovaa tarvetta kehittyä pois huonoista keskustelutavoistani. Mutta ei kai ihmisen tarvitse olla täydellinen ollakseen itsevarma. Moni taitaa pitää itsevarmuutta huonona ja narsistisena piirteenä?

Ap

Itsevarmuus on hyvä piirre. Silloin ei tarvitse riidellä. Narsistinen, oman egon ympärillä pyörivä käytös ei ole itsevarmuutta. Narsismi on nimenomaan sitä, mitä itsekin sanoit - piiloutumista valtavien suojamuuriin taakse. Silloin täytyy puolustautua koko ajan. Ettei kukaan näkisi, kuinka hauras ja haavoittuva ihminen siellä oikeasti onkaan.

Myönnän, olen melkpinen idiootti. Todistitte oikein. Ou nou.

Ap

Heh

Tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin sinussa AP.

Itselläni tämä tulee usein esiin varsinkin aihepiireissä jotka koen itselleni erityisen tärkeiksi, merkityksellisiksi. Voin myöntää olevani väärässä, kestän (perusteltua) kritiikkiä ja tunnistan että mun on muutettava jotain.

Havahduin tähän nyt vähän aikaa sitten kun kävin keskustelua miesystäväni kanssa liittyen seksuaalirikoksiin ja niistä käytävään julkiseen keskusteluun. Oikein kiihdyin asiasta ja keskustelin tunteella, niin yhtäkkiä mieheni jotenkin meni lukkoon ja yritin sitten tiedustella mikä tuli, niin koki keskustelutapani niin hyökkääväksi ja kiihkeäksi, että tulkitsi minun olevan hänelle vihainen tai että 'riitelen'. Sitten yritin selitellä että en ole ollenkaan vihainen vaan asia herätti tunteita enkä täysin voinut ymmärtää mieheni esittämiä näkökulmia ja siksi kyseenalaistin niitä ja haastoin - tarkoituksenani ei missään nimessä ollut riidellä enkä kokenut tilannetta itse yhtään samalla tavalla.

Tunnistan kyllä itsessäni kehitystarpeita. Voisin olla vähemmän kiihkeä ja haastaa vähän vähemmän/vähemmän hyökkäävästi. Mutta sitten taas en halua kokonaan näistä keskusteluista luopua koska on myös hedelmällistä jun pääsee joskus kunnolla vääntämään asiaa eri puolilta.