Haastan mielelläni riitaa, mikä minussa on vikana?

Ap, oletko hyväksynyt ajatuksen, että kaikesta, aivan kaikesta, voi olla useampia mielipiteitä ja esimerkiksi joissain tilanteissa vahvatkin käsitykset oikeasta ja väärästä täytyy voida muuttaa tilanteen niin vaatiessa. Esimerkiksi kansakunnan kyky käydä sotaa tehokkaasti vaatii, että toisen ihmisen hengen riistäminen hyväksytään oikeaksi toimintatavaksi siksi ajaksi, kun sotaa käydään. Jos tuota ei pystyttäisi tekemään, kansakunta ei voisi käydä sotaa ja tulisi hyökkäystilanteessa heti valloitetuksi.

Ap kerro esimerkki väittelystä jonka voitit.

Edes yksi?

Terse addu. Onneksi pääsin susta eroon. Miltä maistuu riitelyt nyt muiden nadsujen kaa, niinpä. Nössö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provosoidut helposti. Sinuun on lapsena vaikutettu verbaalisesti, olet nuorin lapsi/sisaruksia isolla ikäerolla, isäsi/äitisi haastoi sinua verbaalisesti ja pienen lapsen kiukku pikkuhiljaa jalosti sanailijan (mutta provosoituminen, puolustuskannalle jääminen ja rentouden puute (hällä väliä/hyvä itseluottamus) jääneet)?

En ole ap, mutta tunnistan itsessäni hyvin paljon samoja piirteitä kuin hänessä on ja siksi jäin seuraamaan tätä keskustelua.

Tämä yllä lainattu luonnehdinta pitää lähes 100 %:sti paikkansa kohdallani ja olen tosi hämmästynyt, että joku palstalaisista osuu näin oikeaan! Oletko kenties psykiatri/psykologi?

Ei, kun itse ollut samanlainen.

Asperger luulee että kaikki jaksaa vääntää sen kanssa. No ei jaksa, siksi onkin erakko ja istuu chateissa 24 seiska. Joo.

Oletko kokeillut myers-briggin testiä tai vastaavaa? Saatat olla perusluonteeltasi enemmän ns. disagreeable kuin agreeable. Siinä ei ole vikaa, sillä molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Naisilla sovinnollisuus on yleensä korkeampaa, ja on totta, että kulttuurisesti hyväksytympää on naiselle olla sovinnollinen. Miehillä puolestaan disagreeableness saa kukoistaa, ja siitä monesti palkitaan. Sanoit, että veljesi kanssa väittelet antoisasti. Välillänne ei ole toivottavasti seksuaalista jännitettä, jonka varjolla veljelle olisi tärkeää saada sinut perinteiseen naiselle tarkoitettuun rooliin, vaan saat olla oma itsesi. Hyvä homma!

Disagreeableness-piirteestä saa siis naisena kunnolla lokaa niskaan, mutta sen voi ravistaa pois, koska luonteen huonoudesta ei ole kyse.

Narsistit saavat kyllä usein korkeita pisteitä disagreeableness-ominaisuudessa. Se selittää osin heidän hyvän menestymisensä, he eivät päästä irti mielipiteestään eivätkä anna kenenkään muuttaa mieltään helposti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että disagreeableness tekisi ihmisestä narsistin, vaan voi olla kyllä ihan normaali tunne-elämän kehitys, mutta luonteeltaan enemmän konflikteja kaihtamaton.

Ap on vegaani , muunsukupuolinen vihervassassari?

Kiusaako sua enemmän se ajatus, että kun tuo toinen on tuota mieltä ja minä olen eri mieltä, niin tuosta toisesta minä olen väärässä. Ja sinun pitää päästä oikeastaan todistamaan, että et suinkaan ole väärässä ja tyhmä,

vaan että tuo toinen on. Sinua kiusaa se, että sinua pidetään tyhmänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori ikäsi on syynä. Tämä korjaantuu kyllä kun elämänkokemusta tulee lisää. Ne joilla ei korjaannu, ovat jääneet jollekin teinitasolle elämässään. Kannattaa myös pohdiskella itsekseen mitä keskustelu tarkoittaa. Meille muille keskustelu on monesti ajatusten vaihtoa, empatiaa toisen tilannetta kohtaan, tsemppaamista, hersyvää huumoria, ja toisen kuuntelemista, hyviä vinkkejä jne. Sinä tunnut pitävän keskustelua kilpailuna joka on tarkoitus voittaa. Annan pienen silmiä avaavan vinkin sinulle: Iso osa meistä antaa sinun "voittaa" koska näemme ettei sinun kanssasi voi keskustella. Meille on ihan sama voitatko mielestäsi ja pidätkö meitä väärässäolevina typeryksinä. Sinä et vain tätä saa tietoosi, koska keskustelemme vastedes muiden kanssa, ja pikkuhiljaa käy niin että sinun kanssasi ei kukaan enää viitsi puhua. Tällöin voit joko jatkaa samalla linjalla, tai ottaa siperian oppi vastaan :)

Olet varmasti ihan oikeassa mone kohdalla, mutta en koe että tämä liittyy tähän mun tilanteeseen tai aiheeseen. Ehkä tässä välittyy liian kärjistetty mielikuva joillekin, lähtee tulkinnat vähän eri raiteille.

Minäkin voin nyt tulkita väärin tekstiäsi, mutta vaikuttaa että olet kohdannut tuon tapaisia tyyppejä elämässäsi ja jotain on jäänyt hampaankoloon, tai ehkä täysin erilaiset maailmankuvat on törmänneet. Tai jotain, en ala arvioimaan, pidetään keskustelu mieluummin aiheessa, hyviä kommentteja tulee.

Ap

Kyllä keskustelu on sellaista että sinä otat lainaamasi henkilön kirjoituksen pohdittavaksesi, ja vastaat siinä oleviin asioihin, eikä niin että "ei ole näin, jotain on hampaankolossasi, en ala vastaamaan".

Tuo kertoo itse asiassa aika paljon jo ongelmastasi keskustelukumppanina. Et keskity siihen mitä sanotaan, vaan omaan riitelynhaluusi. Voit toki osoittaa olevani väärässä, ja vastata lainaamaasi kirjoituksen sisältöön, mutta näinhän ei tule tapahtumaan, koska kykysi itsereflektioon puuttuu täysin.

Tämä kuvaa mun toimintatapaa kyllä, olet oikeassa. Mutta esimerkiksi tuo kommentti tuntuu lähtevän eri aiheeseen. Jos saan tähän vaikka 40 vastausta ja osassa hyvää analyysia, niin ei tietenkään ne kaikki ole sellaisia, mitkä antaa minulle jotain, osa kommentoi vähän eri asioita ja eri tyyppisiä tilanteita. En koe että mulla on velvollisuutta lähteä niitäkin pohtimaan, tai viedä keskustelua eri polulle. Keskityn mieluummin niihin, joista koen, että ne koskee tämän keskustelun aihetta.

Ap

Syyn löytäminen ei välttämättä paranna sinua. Sen sijaan voisit ehkä opetella tunnistamaan näitä kaikille kiusallisia tilanteita jo etukäteen ja tietoisesti valita toimia toisin.

Itse tajusin vuosia sitten, että minulla on tapana ryhtyä neuvomaan muita, jos he kertovat minulle ongelmistaan. Aivoni vain menevät automaattisesti sille vaihteelle, jolla ne raksuttavat erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, ja sitten alan suoltaa niitä suustani.

Kerran sitten itsekin tunnistin kaverini tyytymättömyyden tilanteessa ja oivalsin, ettei hän todellakaan halunnut neuvojani vaan myötätuntoa, olkapään, ystävän, joka lohduttaa.

Niinpä opettelin valpastumaan näissä tilanteissa ja aloin tietoisesti pidättäytyä neuvomisesta. Aloin kuunnella, esittää lisäkysymyksiä ja myötäelää, mutta kaikki neuvot nielaisin ennen kuin ehdin höläyttää niitä ulos.

Nykyään tunnistan jo hyvin ne hetket, kun entinen minä olisi alkanut päteä neuvoillaan, ja silloin käännän heti kurssia ja keskityn myötäelämiseen.

Ja usko tai älä - tämä tapa toimia on selvästi tehnyt minusta pidetymmän ystävän kuin ennen. Sen huomaa selvästi siitä, miten tapaamiset nykyään menevät.

Eikun ne muut on vaan niin ärsyttävän typeriä. Pakkohan niille on fiksumman kertoa miten asiat on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeat testosteronitasot.

Tämä voi toki pitää paikkansa.

Ap

Tero parka.

Itsekseen nussuttwlu ei ole kovin rakentavaa.

Huomaatko. Kukaan ei jaksa jutella edes enää kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori ikäsi on syynä. Tämä korjaantuu kyllä kun elämänkokemusta tulee lisää. Ne joilla ei korjaannu, ovat jääneet jollekin teinitasolle elämässään. Kannattaa myös pohdiskella itsekseen mitä keskustelu tarkoittaa. Meille muille keskustelu on monesti ajatusten vaihtoa, empatiaa toisen tilannetta kohtaan, tsemppaamista, hersyvää huumoria, ja toisen kuuntelemista, hyviä vinkkejä jne. Sinä tunnut pitävän keskustelua kilpailuna joka on tarkoitus voittaa. Annan pienen silmiä avaavan vinkin sinulle: Iso osa meistä antaa sinun "voittaa" koska näemme ettei sinun kanssasi voi keskustella. Meille on ihan sama voitatko mielestäsi ja pidätkö meitä väärässäolevina typeryksinä. Sinä et vain tätä saa tietoosi, koska keskustelemme vastedes muiden kanssa, ja pikkuhiljaa käy niin että sinun kanssasi ei kukaan enää viitsi puhua. Tällöin voit joko jatkaa samalla linjalla, tai ottaa siperian oppi vastaan :)

Täällä toinen vanhempi rouva mutta valitettavasti on se havainto, ettei kuspäiden luonne muutu ajan myötä kuin huonompaan suuntaan. Käytös voi joskus rauhoittua mutta luonne on sama. Se temperamentti, että koko ajan pitää olla vastakkain asettelua.

Onneksi on myös hyviä rauhallisia kavereita, jotka sietävät omia ja muiden puutteita ja elää niistä huolimatta. Sietää että toisella on eri mielipide.

Räksyttäjillä ei ole rauhaa ja joskus tuntuu että se on niille aivan oikein.

Nämä on aika ikäviä kommentteja, että lakaistaan asiat "se on vaan tollanen kusipää" maton alle, eikä yritetä nähdä niiden asioiden taakse. Myös sen "räksyttäjän" dissaaminen on sellaista hiljaista räksyttämistä. Ihmisen psykologia on mielenkiintoista, mutta vaatii paljon ajattelua ja ymmärtämistä.

Voi olla teoriassa näin, mutta käytännössä, jos tietää että jonkun henkilön kanssa ei synny rakentavaa vuorovaikutusta, pyrin minimoimaan kanssakäymisen.

Monet selviää vaikeista asioista ilman että täytyy vahingoittaa muita eli mikään "asioiden takana" ei oikeuta huonoon käytökseen.

Tunnistan kyllä pelastajasyndrooman, että luulee voivansa pelastaa jotain itsestään tai muista loputtomalla ymmärtämisellä. Se ei kuitenkaan hyödytä yhtään mitään.

Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat.

Osa voi vähän kehittyä, osa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole vain keskustelutaitoinen. Kuten aloituksessakin sanoit, sinulle on tärkeää saada "vastapuoli" olemaan samaa mieltä kanssasi. Se ei ole keskustelua. Toisaalta myös sanot aloituksessa, että olisi tylsää jos kaikki olisivat vain samaa mieltä asioista. Jos koet näin, miksi sinulle on sitten tärkeää saada ihmiset olemaan samaa mieltä juuri sinun kanssasi?

Keskusteluissa ei ole ideana saada käännytettyä toista, vaan vaihtaa ajatuksia ja näkökulmia ja sitä kautta lisätä ymmärrystä. Hyvä keskustelija on kohtelia, asiallinen, mutta myös jämäkkä ja taitava argumentoimaan. Hänen ei tarvitse ryhtyä hyökkääväksi saadakseen asiansa kuuluville.

Kyllähän mä nämä asiat tiedän. Siksi etsin itsessäni (tai muissa samankaltaisissa) niitä syitä, tarvetta, mistä tämä on opittu, miten tästä kannattaa opetella, jne. Joten tämä kommentti on joo totta, mutta ei tarjoa tähän keskusteluun mitään sisältöä.

Ap

Taas vastasit hyvään kommenttiin mitätöimällä ja näpäyttämällä. Ikäänkuin sinulla olisi oikeus arvioida, kenen kirjoitus täällä vauvapalstalla on arvokas ja tuo jotain uutta keskusteluun. Kuulostat hyvin narsistiselta.

Pyydän anteeksi. Mulla ei ole tarkoitus näpäytellä. Ehkä tää lähti taas liian suorasanaisesti, mutta mä nyt myös koen, että keskustelun aloittajana ja aiheena voin myös arvostella niitä kommentteja, joissa arvostellaan minua, jos se ei oikein anna mitään tähän keskusteluun. Tämähän on mun mielipide, joku toinen voi kokea, että oli todella antoisa kommentti.

Ton narsismin myönnän, mulla voi olla piirteitä siitä. En vaan sovi niihin analyyseihin joita olen narsisteista lukenut. Pitää perehtyä niihin vielä lisää!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että sinua triggeröi se, jos äitisi oli kova välttelemään konfliktia. Aikuisen pitäisi kestää lapselta (lähes) kaikki ja pistää rajat, eikä opettaa lasta vaientamaan tunteitaan ja ajatuksiaan, kun ne ovat aikuiselle liian haastavan tuntuisia. Olet kenties halunnut pienenä voittaa äitisi, mutta toisaalta olisit halunnut, että sinulle laitetaan vastaan tarpeeksi, ja siitä jää jäljelle vihaisuutta. Tällainen on yllättävän tuhoisaa monella tavalla. Lapsi ei tule kuulluksi ja tunteiden tunnistaminen voi hankaloitua. Lisäksi lapsen vanhempi tulee nähdyksi lempeänä ja "helppona" ihmisenä, vaikka on oikeasti ongelmia aiheuttava myötäilevyydessään ja negatiivisuuden vaivihkaisessa torjunnassaan. Nykyään sinun on vaikeaa vastustaa tilaisuutta uudelleenluoda ja ikäänkuin korjata tilanne.

Äiti laittoi kyllä rajat ja huonoa käytöstä ei hyväksytty. Mutta antoi periksi kaikki väittelyt sellaisella "antaa olla" asenteella. Lapsena jo kaikki sisarusten riitely pyrittiin lopettamaan heti mahdollisimman pian vaikka sitten toteamalla "no hyppää vaikka kaivoon jos haluat mutta nyt suut kiinni".

Ap

Aloituksessa kerrot näin: Varsinkin äitini on hyvä esimerkki, ei koskaan halua loukata ketään ja "pelkää" tilanteita joissa joku voisi suuttua. Lopettaa keskustelut hyvin nopeasti, jos olemme jostain asiasta eri mieltä, ja taipuu heti siihen minun kantaani ilman että perustelisi edea omaa kantaansa.

Jos äitisi on tuollainen ollut kun olet aikuinen, on hän mitä todannäköisimmin ollut sellainen jo silloin, kun olit lapsi. Etkö usko mihinkään lapsuusajan perhedynamiikan vaikutuksiin, tai eikö vastauksessa miellyttänyt jokin? Sivuutit sen aika kevyesti ja kommentoit vähän vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole vain keskustelutaitoinen. Kuten aloituksessakin sanoit, sinulle on tärkeää saada "vastapuoli" olemaan samaa mieltä kanssasi. Se ei ole keskustelua. Toisaalta myös sanot aloituksessa, että olisi tylsää jos kaikki olisivat vain samaa mieltä asioista. Jos koet näin, miksi sinulle on sitten tärkeää saada ihmiset olemaan samaa mieltä juuri sinun kanssasi?

Keskusteluissa ei ole ideana saada käännytettyä toista, vaan vaihtaa ajatuksia ja näkökulmia ja sitä kautta lisätä ymmärrystä. Hyvä keskustelija on kohtelia, asiallinen, mutta myös jämäkkä ja taitava argumentoimaan. Hänen ei tarvitse ryhtyä hyökkääväksi saadakseen asiansa kuuluville.

Kyllähän mä nämä asiat tiedän. Siksi etsin itsessäni (tai muissa samankaltaisissa) niitä syitä, tarvetta, mistä tämä on opittu, miten tästä kannattaa opetella, jne. Joten tämä kommentti on joo totta, mutta ei tarjoa tähän keskusteluun mitään sisältöä.

Ap

Tuossa kommentissa kerrottiin oivallisesti millainen on hyvä keskustelija. Olisit voinut pohtia asiaa hieman pidempään ja miettiä miten lähdet kohentamaan omia taitojasi. Sinulla oli vaan taas kiire mitätöidä kommentti siihen syventymättä.

Et selkeästi kykene ottamaan vastaan mitään. Haluat pohtia asiaa, mutta vain omasta näkökulmastasi ja omilla ehdoillasi. Haluatko muka ihan oikeasti kehittyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta joku kertoo sulle mitä tehdä ja sitten tämä ketju muuttuu mielenkiintoiseksi :D

Mä olen todella vastaanottavalla tuulella! Ja kestän kyllä kritiikkiä ihan kasvokkainkin, en loukkaannu juuri mistään. Jos olen eri mieltä, kritiikki tuntuu aiheettomalta, niin mulla on helppo sivuuttaa se ja itsekseni nauraakin asialle, että miten väärässä toi olikaan. Mulla taitaa olla myös korkea suojamuuri, ei kukaan pääse silleen henkilökohtaiselle tasolle mua hetkauttamaan.

Mutta myönnän tämän keskusteluongelman itsessäni, olen sellainen riidanhaastaja muiden näkökulmasta, vaikka en itse tarkoita alkaa riidellä tai tarkoita pahoittaa kenenkään mieltä sillä. Koen kuitenkin, että en voi olla oma itseni, mun pitää jotenkin tätä piirrettä itsessäni tietoisesti muuttaa.

Mitä sulle tuli mieleen tästä, koetko itse samoin?

Ap

Oikeastaan tulin tänne vaan syömään poppareita ja seuraamaan sotaa ;)

Mun kohdalla tuo kritiikin tarttumattomuus kyllä osuu, en osaa ottaa itseeni oikeastaan mistään.

Tunnistatko tuollaisen tilanteen kesken keskustelun? Pystyisitkö perääntymään vaikka toteamalla että voihan se olla niinkin? Minkälainen fiilis "luovuttamisesta" jäisi?

Mene hoitoon.

Tämä mikään ilmainen teralias3ssio oo. Haloo. Työttömiö terapeutteja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut myers-briggin testiä tai vastaavaa? Saatat olla perusluonteeltasi enemmän ns. disagreeable kuin agreeable. Siinä ei ole vikaa, sillä molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Naisilla sovinnollisuus on yleensä korkeampaa, ja on totta, että kulttuurisesti hyväksytympää on naiselle olla sovinnollinen. Miehillä puolestaan disagreeableness saa kukoistaa, ja siitä monesti palkitaan. Sanoit, että veljesi kanssa väittelet antoisasti. Välillänne ei ole toivottavasti seksuaalista jännitettä, jonka varjolla veljelle olisi tärkeää saada sinut perinteiseen naiselle tarkoitettuun rooliin, vaan saat olla oma itsesi. Hyvä homma!

Disagreeableness-piirteestä saa siis naisena kunnolla lokaa niskaan, mutta sen voi ravistaa pois, koska luonteen huonoudesta ei ole kyse.

Narsistit saavat kyllä usein korkeita pisteitä disagreeableness-ominaisuudessa. Se selittää osin heidän hyvän menestymisensä, he eivät päästä irti mielipiteestään eivätkä anna kenenkään muuttaa mieltään helposti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että disagreeableness tekisi ihmisestä narsistin, vaan voi olla kyllä ihan normaali tunne-elämän kehitys, mutta luonteeltaan enemmän konflikteja kaihtamaton.

Hei kiitos, tämä on nyt sitä, mitä todella toivoin keskustelulta! Jotain uutta näkökulmaa ja mistä voi löytää niitä syitä ja parempia toimintamalleja itselle. Tää huomio tarjoaa tähän asiaan paljon. Tallennan tämän ja perehdyn näihin tarkemmin!

Tulen selvästi paremmin toimeen miesvaltaisessa ympäristössä. Tämä on nyt ihan hirveä stereotypia, mutta sanon silti. Miesten kanssa kun on eri mieltä, sen voi sanoa pelkäämättä että joku loukkaantuu, asioihin vastataan suoraan, ei tarvitse miettiä tarkoittikohan se oikeasti tuota mitä sanoi, ja sen riidankin jälkeen voidaan viettää iltaa samassa huoneessa hyvässä ilmapiirissä ja nauraa koko jutulle. Naisten kanssa se konfliktin läpikäynti on paljon mutkikkaampaa. Totta kai poikkeuksia on joka suuntaan, mutta nyt kärjistäen tämä on mun kokemus.

Ap

Tuollaisen idiootin kanssa katkaisin välit, joka ilmeisimmin jatkaa itsetehostustaan vauviksella. Jatkuvaa vastakkainasettelua ja lapsellista minö tiedän minä tiedän puhetta. Joo.

Parempi laittaa ovi säppiin, koska keskusteluntaitoa ei vain ole. Täydellinen omanapa paukkuu asenne. Kehitystä ei tule tapahtumaan. Psykologia rikki.

Jos lapsuuden ristiriita- ja rankaisutilanteet on olleet epäloogisia ja epäoikeudenmukaisia, niin olet voinut kasvaa siihen ajatukseen että ”kunhan vain tuon tämän epäloogisuuden vääryyden ilmi”. Että se on se ratkaisu. Tuot sanoilla syy-seuraus-vastuusuhteet ilmi, rakenteellistat huonot ja hyvät ja sillä korjaat niitä lapsuuden voimattomuuden tunteita epäoikeudenmukaisen rangaistuksen edessä.