Mikä oikeus "kakkosperheen lapsella" asua "ydinperheessä"?

Lasten isä ja äitipuoli voivat hyvinkin ajatella tuossa huonejärjestelyssä myös miehen lasten etua, ap. On varmasti mukavampi nukkua oman sisaruksen kanssa samassa huoneessa kuin yöllä heräilevän vauvan kanssa.

Aiotko muuten itse olla enää tekemättä lisää lapsia mahdollisen uuden puolison kanssa, ettet asettaisi vanhempia lapsiasi epäreiluun asemaan?

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 16:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:18"]

Täällä eivät tunnu nämä uusperheelliset ollenkaan käsittävän että na pahat ja huonot entiset lapsetkin ovat lapsia ja ihmisiä ja katsovat tilannetta täysin toisesta näkökulmasta. Ei lapsi osaa ajatella että hän on nyt erolapsi eroperheestä ja isä ei enää rakasta häntä vaan on nyt perustanut uuden perheen ja hankkii uudet lapset. Ettekö te ollenkaan käsitä miten suuri suru lapsille on menettää toinen vanhempi tuolla tavalla? Isä ei kuole ja isää tapaa satunnaisesti mutta isä ei enää rakasta, se on kauheaa. (onneksi minun lapsillani on nyt ydinperhe ja on jatkossakin jos se vain minusta riippuu..)

[/quote]

Miten se ero nyt sen rakkauden omia lapsiaan kohtaan poissulkee? Sitä ukkoa tai akkaa ei luultavasti enää rakasta, mutta tuskin se rakkaus omia lapsiaan kohtaan hälvenee. Ei lasten tarvitse mielestäni sellaista edes ajatella. Mutta täältä palstalta saa hyvän kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta joka tuntuu olevan pullollaan mielenvikaisuutta- ei pelkkä ero vahingoita vaan vinksahtanut vanhempi, ja sen se tekisi vaikka asuisi ydinperheessä eikä eroperheissä.

[/quote]

Ei se isän rakkaus vanhempia lapsia kohtaan mihinkään katoa, mutta totuus on, että niiden kanssa vietetään HUOMATTAVASTI vähemmän aikaa ja näin ollen ne lapset, jotka asuvat isän kanssa samassa kodissa, ovat isälle paljon läheisempiä (eivät siis välttämättä rakkaampia, mutta läheisempiä).

Aviomieheni lapset aiemmasta suhteesta eivät halaile ja "kiehnaa" isänsä kimpussa ollankaan (mieheni erosi ex-vaimostaan lasten ollessa hyvin pieniä, muutaman vuoden), kun taas meidän yhteiset lapset halailevat ja suukottelevat ja kömpivät syliin. Asiaa ovat kommentoineet siis esimerkiksi sukulaiset ja läheiset, eikä tämä ole mitään omaa keksintöä...

Itse vihaan mieheni lapsia aiemmasta suhteesta (en "henkilökohtaisesti, sillä lapsina ja ihmisinä ovat ihan kivoja, mutta vihaan ajatusta siitä, että he ovat mieheni ja tämän ex-puolison lapsia...) ja olen vain hyvilläni siitä, että vanhemmat lapset eivät ole niin läheisiä... Oma perhe tuntuu tärkeämmältä niin! Hää hää.

[/quote]

Olet kyllä NIIIN tyypillinen uusperheäiti. Eikö sinulla ole pientä pisaraakaan empatiakykyä? Jos olisi niin pohtisit tilannet myös miehesi lasten kannalta ja tajuaisit mikä jääkylmä äitipuoli oletkaan.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:29"]

Itse vihaan mieheni lapsia aiemmasta suhteesta (en "henkilökohtaisesti, sillä lapsina ja ihmisinä ovat ihan kivoja, mutta vihaan ajatusta siitä, että he ovat mieheni ja tämän ex-puolison lapsia...) ja olen vain hyvilläni siitä, että vanhemmat lapset eivät ole niin läheisiä... Oma perhe tuntuu tärkeämmältä niin! Hää hää.

[/quote]

Ja ajatteles. Joku päivä joku nainen ajattelee samalla tavalla sinun lapsistasi. Eivätkä ne enää kiehnää ja ole isänsä sylissä.

Voi jeesus näitä katkeria harppuja!!!! :( Me otettaisiin enemmän kuin mielellään miehen poika asumaan meille, koska meillä on tilaa ja rahaa tarjota lapselle oma huone ja omat tavarat, puhumattakaan huomiosta ja rakkaudesta. Pojan "kotona" eli lähivanhemman luona lapsella ei ole omaa huonetta, vaatteisiin ei ole varaa, sisarpuolia on jo 3kpl.. Poika itkee joka kerta ettei halua mennä äitinsä luo.. Mutta joo, niin sikasiistiä on asua sielä "äipän ydinperseessä".. :(

Onks tää kirjoittaja sama kuin se, joka valitti, kun ex halusi ottaa vaimonsa mukaan päivälliselle kirjoittajan luokse?

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:00"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:47"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:58"]

tässäkin ketjussa on useita vastauksia, joista käy ilmi miksi niin monella lapsella ja nuorella on nykyään paha olla.

On traagista että rakkauden kuihtuminen vanhempien väliltä ajaa tilanteen sellaiseksi, joissa vertaillaan sisarpuolien huoneita, talvivaatteita, matkoja... Ei ihme että lapset kärsivät. Miksi talvivaatteiden ostamisesta tehdään joku huomion ja rakkauden mitta... ja siirretään oma katkeruus uudesta kurahaalarista lapsen tunteeksi (lapselle tulee muka paha mieli).

[/quote]

Niinpä. Olen itse isäni eron myötä hylkäämä ja se, että minusta ei ole pidetty taloudellisesti huolta on vain 5 % kokonaissurun määrästä. Ilman rahaa on kyllä pärjätty, se muu oli vaikeinta. 

[/quote]

Mutta minun kokemukseni mukaan (ei äitinä, vaan lapsena) selvä korrelaatio kyllä on. On toki eri asia, jos on köyhä mies (tai nainen), jolla ei ole varaa huolehtia kenestäkään tai on muuten vain hunningolla. Mutta jos varaa on, niin kyllä rakastava vanhempi haluaa jakaa hyvinvointia lapsilleen - tasapuolisesti.

Raha ei merkitse kokonaissurussa mitään, mutta taloudellinen puoli on kyllä selkeä osoitus tunnepuolesta.

[/quote]

Meillä tilanne on se, että miehen ex vetosi aikanaan että ei maksa elareita koska opiskelee ja tämä olikin ok. Sittemmin on tienannut hyvinkin vaan ei ole puolella sanallakaan ilmoittanut maksavansa jotain lapsen kuluista ja mies on päättänyt että mitään ei pyydäkään. Lapsi (tai nuori) on opetettu äidin luona hyvin siihen että äidiltä ei voi pyytää mitään ja äiti ei laita mitään; kyllä isä maksaa. Kerran se taisi saada jostain halpahallista hupparin, joka oli jo valmiiksi kulahtanut ja huonolaatuinen mutta lapsi tietysti puolusteli sitä ja oli melkein suurin aarre vähään aikaan. Minä olen tietysti osallistunut omalta osaltani lapsen menoihin, ei siinä mitään, mutta mua ihmetyttää kuinka oma äiti/isä ei ihan itse halua osallistua lapsensa kustannuksiin? Kyllä minä haluaisin ostaa omille lapsilleni vaatteita ja katsoa että on oikenkokoista päällepantavaa vaikka meille miehen kanssa ero olisi tullutkin. Minusta tuo on jotenkin surullista, että oma vanhempi ei vaivaudu oikein mihinkään

[/quote]

Jos isä "haluaa osallistua lapsensa kustannuksiin" ja ostaa tälle vaikka vaatteita, vaikka maksaakin elareita, jää äidille rahaa enemmän omiin menoihin. Elareiden ja ex-aviomiehen ei ole tarkoitus ylläpitää entisen vaimonsa elintasoa sellaisella tasolla kuin se oli silloin joskus aikanaan, kun perheessä oli kaksi työssäkäyvää ja tienaavaa vanhempaa. Hankkikaa uusi mies, uikuttajat!

[/quote]

opettele sinä lukemaan ja sisäistämään lukemasi. Ja te peukuttajat myös

eksäst, nyksät, tulevat nyksät ja tulevat eksät ja KAIKILLE mukeloita....auta armias tätä touhua!!!!!!!!

Ja kuka se kärsii aikuisten huonoista valinnoista, lapsi, se lapsi jota kaikkien pitäisi suojella kaikelta pahalta.

En voi tajuta miten joku inhota jopa vihata puolison entisiä tai tulevia lapsia. Se on niin väärin.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:46"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:35"]

Voi sinua katkeruuden kyllästämää säälittävää exää... :'(

[/quote]

Juuri näin. Reppana yrittää tunkea kakaroitaan uuteen perheeseen, vaikka on selvästi käynyt ilmi, että kukaan niitä ei kaipaa ja miehellä on uusi elämä ja uusi vaimo ja uusi lapsi. Kukaan ei kuule kaipaa ap sun kakaroita enää siihen suhteesen. Jätä miehes rauhaan, äläkä sekaannu mustasukkaisena niiden elämään

[/quote]

Voi miten lapsellisia sanoja suustasi päästätkään...

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 16:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:18"]

Täällä eivät tunnu nämä uusperheelliset ollenkaan käsittävän että na pahat ja huonot entiset lapsetkin ovat lapsia ja ihmisiä ja katsovat tilannetta täysin toisesta näkökulmasta. Ei lapsi osaa ajatella että hän on nyt erolapsi eroperheestä ja isä ei enää rakasta häntä vaan on nyt perustanut uuden perheen ja hankkii uudet lapset. Ettekö te ollenkaan käsitä miten suuri suru lapsille on menettää toinen vanhempi tuolla tavalla? Isä ei kuole ja isää tapaa satunnaisesti mutta isä ei enää rakasta, se on kauheaa. (onneksi minun lapsillani on nyt ydinperhe ja on jatkossakin jos se vain minusta riippuu..)

[/quote]

Miten se ero nyt sen rakkauden omia lapsiaan kohtaan poissulkee? Sitä ukkoa tai akkaa ei luultavasti enää rakasta, mutta tuskin se rakkaus omia lapsiaan kohtaan hälvenee. Ei lasten tarvitse mielestäni sellaista edes ajatella. Mutta täältä palstalta saa hyvän kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta joka tuntuu olevan pullollaan mielenvikaisuutta- ei pelkkä ero vahingoita vaan vinksahtanut vanhempi, ja sen se tekisi vaikka asuisi ydinperheessä eikä eroperheissä.

[/quote]

Ei se isän rakkaus vanhempia lapsia kohtaan mihinkään katoa, mutta totuus on, että niiden kanssa vietetään HUOMATTAVASTI vähemmän aikaa ja näin ollen ne lapset, jotka asuvat isän kanssa samassa kodissa, ovat isälle paljon läheisempiä (eivät siis välttämättä rakkaampia, mutta läheisempiä).

Aviomieheni lapset aiemmasta suhteesta eivät halaile ja "kiehnaa" isänsä kimpussa ollankaan (mieheni erosi ex-vaimostaan lasten ollessa hyvin pieniä, muutaman vuoden), kun taas meidän yhteiset lapset halailevat ja suukottelevat ja kömpivät syliin. Asiaa ovat kommentoineet siis esimerkiksi sukulaiset ja läheiset, eikä tämä ole mitään omaa keksintöä...

Itse vihaan mieheni lapsia aiemmasta suhteesta (en "henkilökohtaisesti, sillä lapsina ja ihmisinä ovat ihan kivoja, mutta vihaan ajatusta siitä, että he ovat mieheni ja tämän ex-puolison lapsia...) ja olen vain hyvilläni siitä, että vanhemmat lapset eivät ole niin läheisiä... Oma perhe tuntuu tärkeämmältä niin! Hää hää.

[/quote]

Sä olet aika surkee ihminen. Säälittävä, oikeastaan.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:24"]

Mikä oikeus eroperheeseen tulleella uudella vauvalla on asua niinsanotusti "ydinperheessä" jossa on isä ja äiti aina läsnä, ja jossa hän on vanhemmilleen se tärkein? Minulla ja entisellä miehellä on kaksi lasta, miehelle ja hänen uudelle naiselle syntyi vauva ja nyt meidän lapset on siirretty isänsä luona samaan huoneeseen uuden vauvan tieltä. Yllättäin vauvan myötä isä ei otakkaan lapsia enää hoitoon lyhyellä varoitusajalla niinkuin ennen, ja muutenkin, meidän lapset ovat vain käymäseltään siellä kun tuo uusi vauva on kaiken keskipiste. Oikein oksettaa tuollainen järjestelmä.

[/quote]

Ovatko nuo alaspäinpeukuttajat kaikki näitä uusperheellisiä vai mitä? Todellakin ap sun tunteet ovat ymmärrettäviä ja lapset ovat herkkiä, he aistivat kakkosaseman heti. Ja siitä onkin sitten haittaa koko heidän aikuis-ikänsäkin. Todella törkeää edes tehdä mitään uusiolasta, jos ei kaikki lapset mahdu kuvioon mukaan.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 16:50"]

Odotan kyllä innolla järkiperustelua sille, miksi esim. edellisen mielestä elareita saa laskea, jos etä saa uuden lapsen, mutta elareita ei kuulu nostaa, jos lähi saa uuden lapsen.

Ei pitäisi korottaa, kukin vastatkoon omista muksuistaan eikä se lähin uusi luultavammin ole ex-miehen tekosia.

Mitä ihmettä? Eihän se lähi ole sen etän uuden lapsen äiti myöskään, joten miksi hänen pitäisi maksaa siitä?

No tuossa yllähän se lukee: jos lähi saa uuden lapsen ei etän maksamia elareita kuulu nostaa, koska etä ei ole taloudellisessa tai missään muussakaan vastuussa tästä uudesta lapsesta. Uuden lapsen vanhemmat ovat, ts. lähi ja lapsen isä/äiti.

Niin lähi joutuu maksamaan isomman osuuden hänen kotiinsa kohdistuvista yhteisten lasten asumiskuluista, mikäli etän tulot putoavat ja elatuskyky pienenee. Mutta se lähihän sen asuinpaikan ja asumismuodon on valinnut, ei sillä etällä ole siihen ollut osaa eikä arpaa. Ja eihän lähin ole pakko maksaa mitään - sehän on hänen oma valintansa, mikäli haluaa säilyttää niiden yhteisten lasten elintason ennallaan siitä huolimatta, että etän elatuskyky laskee. 

Oikea ongelma tässä taitaa olla se etän elatuskyvyn pienenemisen syy - uusi lapsi. Jos se etä saisi vaikka piiloryypiskelyn takia fudut duunistaan ja päätyisi sillan alle asumaan, olisiko elatuskyvyn pieneneminen tällöin ok? 

Kannattaisi sopia säännölliset tapaamisajat niin ei tartte tapella niistä. Ja minne se vauva nyt pitäisi laittaa? Jos eroaa niin pitää totuttautua ajatukseen että puoliso voi vielä perustaa uuden perheen, sille ei vaan mahda mitään. Samassa huoneessa asumisesta ei varmaan ole haittaa, sitä tekee moni ydinperheen lapsikin.

En nyt oikein ymmärtänyt kysymystä. Eihän tuo ole mikään ydinperhe? Ja kysytkö tosissaan että mikä oikeus vauvalla on asua perheessä, johon on syntynyt?

Kuulostat katkeralta. Sovi säännölliset tapaamisajat, niin niistä ei tarvitse vääntää. Onhan tuo toki suuri muutos kaikille, myös teidän lapsille. Mutta sellaista elämä on. Kai sen ymmärsit että mies saattaa löytää uuden naisen ja tehdä myös lapsia?

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:29"]

En nyt oikein ymmärtänyt kysymystä. Eihän tuo ole mikään ydinperhe? Ja kysytkö tosissaan että mikä oikeus vauvalla on asua perheessä, johon on syntynyt?

Kuulostat katkeralta. Sovi säännölliset tapaamisajat, niin niistä ei tarvitse vääntää. Onhan tuo toki suuri muutos kaikille, myös teidän lapsille. Mutta sellaista elämä on. Kai sen ymmärsit että mies saattaa löytää uuden naisen ja tehdä myös lapsia?

[/quote]

No tässähän mies selvästi väheksyy vanhoja lapsiaan ja nostanut vauvan tärkeimmäksi. Kai siinä nyt kuka vaan tulee katkeraksi, omien lastensa vuoksi.

no voi ny helvetti,eikös vauvan kuulukkin mennä edelle?eroperhe=sinä+lapsesi on myös eri asia kuin ydinperhe=ex-miehesi+vauva+nyksä,mietipä sitä.

Mutta mikä etuoikeus vauvalla on omaan huoneeseen ja minun lapseni siirtämiseen samaan huoneeseen, heille kun rakentivat omat huoneensa? Ja miksi pitää tehdä vauva kun on jo lapset? Toivon suuresti että se "perhe" hajoaa ja nainen tajuaa mille tuntuu kun lapsella ei olekkaan enää isä koko ajan lähellä.

isä ei ota lapsiaan hoitoon lyhyellä varoitusajalla..? 

pelkkänä lapsenvahtinako olet häntä tähän asti pitänyt? mahtaa mies olla ihmeissään, kun tajuaa uudessa suhteessaan, että isänä olo voi olla jotain muutakin. 

nyt otat vain rauhallisesti isään yhteyttä ja pyrit sopimaan tapaamiset pitkälle aikavälille kerrallaan. hätätilanteet ymmärtää - siis jos vaikka toinen vanhemmista sairastuu - mutta on käsittämätöntä, että lapsia heitellään noin vain lyhyellä varoitusajalla perheestä toiseen. lapsethan siinä kärsivät, kun elämä ei ole millään tavalla ennakoitavissa. 

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:33"]

Mutta mikä etuoikeus vauvalla on omaan huoneeseen ja minun lapseni siirtämiseen samaan huoneeseen, heille kun rakentivat omat huoneensa? Ja miksi pitää tehdä vauva kun on jo lapset? Toivon suuresti että se "perhe" hajoaa ja nainen tajuaa mille tuntuu kun lapsella ei olekkaan enää isä koko ajan lähellä.

[/quote]

Oletko sinä nyt ihan tosissasi? Vaikutat tosi fiksulta näine juttuinesi, olisiko syy eroon siinä.. huh

kyllä on suomalaiset akat katkeria..ei mikään ihme, et eroja on paljon.