Lue keskustelun säännöt.
Mikä oikeus "kakkosperheen lapsella" asua "ydinperheessä"?
06.11.2013 |
Mikä oikeus eroperheeseen tulleella uudella vauvalla on asua niinsanotusti "ydinperheessä" jossa on isä ja äiti aina läsnä, ja jossa hän on vanhemmilleen se tärkein? Minulla ja entisellä miehellä on kaksi lasta, miehelle ja hänen uudelle naiselle syntyi vauva ja nyt meidän lapset on siirretty isänsä luona samaan huoneeseen uuden vauvan tieltä. Yllättäin vauvan myötä isä ei otakkaan lapsia enää hoitoon lyhyellä varoitusajalla niinkuin ennen, ja muutenkin, meidän lapset ovat vain käymäseltään siellä kun tuo uusi vauva on kaiken keskipiste. Oikein oksettaa tuollainen järjestelmä.
Kommentit (152)
Älä syytä vauvaa, jos ex-mies on törppö. Pitäisikö jonkun sanoa hänelle suoraan, jos ei ole ymmärtänyt ajatella miltä tilanne tuntuu isommista lapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: n perhe exänsä kanssa ei ole ydinperhe vaan eroperhe.
Aika hölmöä olla noin mustasukkainen vauvasta. Onhan ap:lläkin ollut vähintään 9 kk aikaa "sopeutua" ajatukseen.
Ilman tällaista erokuviotakin on ihan normaalia, että perheen uusin tulokas, vie lähes kaiken huomion alussa. Vähitellen tilanne tasaantuu.
Tosiasia on että ap:n omat lapset ovat suhteessa isänsä uuteen perheeseen "vierailevia tähtiä", mutta näinhän se kuvio muodostuu, kun erotaan.
Havainnollistava esimerkki siitä, kuinka vielä eron jälkeenkin toinen osapuoli katsoo jotenkin "omistavansa" ja "hallitsevanasa" ex-puolisoaan. Sääliksi käy sitä miestä, jos tähän asti on joutunut aina pyytämään tältä pirttihirmulta luvan oman elämänsä ratkaisuihin...
Täällä eivät tunnu nämä uusperheelliset ollenkaan käsittävän että na pahat ja huonot entiset lapsetkin ovat lapsia ja ihmisiä ja katsovat tilannetta täysin toisesta näkökulmasta. Ei lapsi osaa ajatella että hän on nyt erolapsi eroperheestä ja isä ei enää rakasta häntä vaan on nyt perustanut uuden perheen ja hankkii uudet lapset. Ettekö te ollenkaan käsitä miten suuri suru lapsille on menettää toinen vanhempi tuolla tavalla? Isä ei kuole ja isää tapaa satunnaisesti mutta isä ei enää rakasta, se on kauheaa. (onneksi minun lapsillani on nyt ydinperhe ja on jatkossakin jos se vain minusta riippuu..)
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:18"]
Täällä eivät tunnu nämä uusperheelliset ollenkaan käsittävän että na pahat ja huonot entiset lapsetkin ovat lapsia ja ihmisiä ja katsovat tilannetta täysin toisesta näkökulmasta. Ei lapsi osaa ajatella että hän on nyt erolapsi eroperheestä ja isä ei enää rakasta häntä vaan on nyt perustanut uuden perheen ja hankkii uudet lapset. Ettekö te ollenkaan käsitä miten suuri suru lapsille on menettää toinen vanhempi tuolla tavalla? Isä ei kuole ja isää tapaa satunnaisesti mutta isä ei enää rakasta, se on kauheaa. (onneksi minun lapsillani on nyt ydinperhe ja on jatkossakin jos se vain minusta riippuu..)
[/quote]
Kuka täällä ei ole ymmärtänyt?
niin, edelleen korostaisin tuota lapsen vointia, eli lapsi joka on "vierailevana tähtenä" kahdessa eri kodissa, joissa molemmissa on myös niitä "pysyviä tähtiä"....
Jos molemmat vanhemmat ovat uudessa parisuhteessa ja yleensähän kouluikäisestä alkaen lapset jaetaan 50/50 periaatteella, niin kyllä tällainen "eihän tämä nyt tuon OIKEA koti ole" - ajattelu viedään käytännön tasolle molemmissa uusioperheissä niin...
Mutta, uusi rakkaus jonka vanhempi saa vie paljon pois siitä tuskasta jota lasten vuoksi voisi joutua kantamaan. Lapsi vaan ei saa mitään uutta rakkautta ja lohtua, päin vastoin, kantaa vanhempien kaunan ja katkeruuden kapeilla hartioillaan. Tietää oman perheensä hajonneen ja koittaa löytää jonkun paikan niissä uusissa. Joissa on se "aikuinen" joka hakee joka paikasta hyväksyntää tunteellee, että "eihän toisen lasta voi rakastaa... kuin omaansa".
Hiukan nämä aina nakertavat uskoa siihen että vanhemmat aina tietäisivät mikä on heidän lapselleen parasta. Tai että vanhemmilla olisi kykyä tai mitään halua toimia tämän periaatteen mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:58"]
tässäkin ketjussa on useita vastauksia, joista käy ilmi miksi niin monella lapsella ja nuorella on nykyään paha olla.
On traagista että rakkauden kuihtuminen vanhempien väliltä ajaa tilanteen sellaiseksi, joissa vertaillaan sisarpuolien huoneita, talvivaatteita, matkoja... Ei ihme että lapset kärsivät. Miksi talvivaatteiden ostamisesta tehdään joku huomion ja rakkauden mitta... ja siirretään oma katkeruus uudesta kurahaalarista lapsen tunteeksi (lapselle tulee muka paha mieli).
[/quote]
Niinpä. Olen itse isäni eron myötä hylkäämä ja se, että minusta ei ole pidetty taloudellisesti huolta on vain 5 % kokonaissurun määrästä. Ilman rahaa on kyllä pärjätty, se muu oli vaikeinta.
[/quote]
Mutta minun kokemukseni mukaan (ei äitinä, vaan lapsena) selvä korrelaatio kyllä on. On toki eri asia, jos on köyhä mies (tai nainen), jolla ei ole varaa huolehtia kenestäkään tai on muuten vain hunningolla. Mutta jos varaa on, niin kyllä rakastava vanhempi haluaa jakaa hyvinvointia lapsilleen - tasapuolisesti.
Raha ei merkitse kokonaissurussa mitään, mutta taloudellinen puoli on kyllä selkeä osoitus tunnepuolesta.
[/quote]
Niin no, minulle on riittänyt se, että äitini pystyi pitämään minusta hyvin huolen. Siis rahallisessa merkityksessä. En tiedä onko isälläni muita lapsia vai ei ja onko hän käyttänyt vai säästänyt rahansa ja tulenko joskus perimään nolla euroa vai puoli miljoonaa.
[/quote]
No riitti se tässäkin tapauksessa. Ja oli sitä paitsi rakastava äiti ja rakastavat isovanhemmat, joten ei rakkaudestakaan ollut pulaa, vaikka isä hylkäsikin.
Mutta pointtini oli vain, että vaikka lapsen näkökulmasta raha ei merkitse mitään, sen korrelaation huomaa kyllä myöhemmin kun asiaa tarkastelee objektiivisemmin. Siis jos isä hylkää niinkin totaalisesti ettei edes elatusmaksuja suostu maksamaan, mutta antaa uuden naisen kanssa tehdylle lapselle kaiken maan ja taivaan väliltä, niin kyllähän se jo omaa tarinaansa kertoo. Ja tämä tapahtui siis 70-80-luvulla, joten ei ole mistään nykyäitien materialismista kyse.
Siksi minun on todellakin vaikea uskoa, että vanhempi joka rahallisesti suosii tiettyä lasta, ei samalla suosisi tätä myös tunnepuolella.
Harvemmin se niin päin menee, että ei ostele lapselleen mitään, mutta on silti tunnepuolella rakastava etävanhempi. Tai että ostelee "uudelle" lapselle kaikenlaista, "entisille" ei mitään, mutta silti rakastaisi kaikkia tasapuolisesti. Siis jos sitä rahaa muuten on. Kuten ylempänä sanoin, en tarkoitakaan sellaisia vanhempia, joilla rahaa ei yksinkertaisesti riitä mihinkään, vaikka haluaisikin.
[/quote]
Omalta osaltani mitään elareita ei ollut, koska vanhempani olivat virallisesti naimisissa. Isä vain liukeni paikalta ja äiti jäi yksin. Siis rahaa ei tullut penniäkään. Mutta ei tullut rakkauttakaan, koska yhteyttä ei ollut lainkaan. Näistä kahdesta totaalisesta puutteesta olen ehdottomasti kokenut materian puuttumisen paljon vähäpätöisempänä kuin sen, että isäni valitsi elää elämänsä ilman minua.
[/quote]
Totta kai. Toivottavasti viestistäni ei saanut sellaista kuvaa, että materiapuolen puutteet olisivat mielestäni verrannollisia isän läheisyyden ja rakkauden puutteeseen? Pointtini on koko ajan ollut, että materiapuoli ei ole mitään tunnepuoleen verrattuna, mutta että se materiapuoli myös osaltaan viestii tunnepuolesta, ja on siksi merkityksellistä näin jälkeenpäin ajatellen.
Ap on provo, mutta mielestäni etälasten tapaamisiin ei saisi tulla uuden vauvan myötä taukoja ilman painavaa syytä, eikä elareita pienentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:33"]
Anteeksi vain mutta mikä "kakkosperhe"?? Luuletko että uusi nainen ja uusi vauva on ikuisesti "kakkosia" sinuun ja teidän lapsiinne verrattuna?
Anteeksi vain, mutta se ei vain mene niin.
[/quote]
Kyllä ap:n kaltainen exä olisi kuin suoraan jostain painajaisesta. Aikuinen ihminen heittäytyy lattialle samaan itkupotkuraivarit, kun on mustasukkainen entisen miehensä uudesta perheestä.
Kuka ihan oikeasti haluaa olla toiselle ihmiselle tuollainen "painolasti" - Loputtoman tarvitseva - kuin jokin ahnas jättiläisvauva?
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:20"]
niin, edelleen korostaisin tuota lapsen vointia, eli lapsi joka on "vierailevana tähtenä" kahdessa eri kodissa, joissa molemmissa on myös niitä "pysyviä tähtiä"....
Jos molemmat vanhemmat ovat uudessa parisuhteessa ja yleensähän kouluikäisestä alkaen lapset jaetaan 50/50 periaatteella, niin kyllä tällainen "eihän tämä nyt tuon OIKEA koti ole" - ajattelu viedään käytännön tasolle molemmissa uusioperheissä niin...
Mutta, uusi rakkaus jonka vanhempi saa vie paljon pois siitä tuskasta jota lasten vuoksi voisi joutua kantamaan. Lapsi vaan ei saa mitään uutta rakkautta ja lohtua, päin vastoin, kantaa vanhempien kaunan ja katkeruuden kapeilla hartioillaan. Tietää oman perheensä hajonneen ja koittaa löytää jonkun paikan niissä uusissa. Joissa on se "aikuinen" joka hakee joka paikasta hyväksyntää tunteellee, että "eihän toisen lasta voi rakastaa... kuin omaansa".
Hiukan nämä aina nakertavat uskoa siihen että vanhemmat aina tietäisivät mikä on heidän lapselleen parasta. Tai että vanhemmilla olisi kykyä tai mitään halua toimia tämän periaatteen mukaisesti.
[/quote]
Niin. Tässä onkin itsetutkiskelun paikka kaikille. Siten makaa, miten petaa. Aikuiset ihmiset jostain ihme syystä haluavat lisääntyä aina uuden kumppanin kanssa, vaikka lapsia olisi jo entuudestaan useampia? Ja vanhan suhteen palavat rauniot seuraavat aina mukana seuraavaan suhteeseen.
Tässä törmätään tässä ajassa suuresti ihannoidun yksilönvapauden kääntöpuoleen. Jokaisella on oikeus tavoitella muista välittämättä omaa henkilökohtaista onneaan. Sitähän tällaiset vanhemmat tekevät aikaisempien lastensa kustannuksella. Ei mikään hyvä ennuste uudelle suhteelle, jos kumpikin osapuoli kantaa isoa painolastia keskeneräisiä ja käsittelemättömiä tunnepuolen juttuja edellisistä suhteistaan. Ehkä paheksuttavinta ovat juuri ne nuorehkot mieshenkilöt, jotka jättävät nuoren perheensä pienine lapsineen ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla. Hirveällä kiireellä rynnittään seuraavaan suhteeseen, kun yksinkään ei kestetä olla. Ja taas uudet lapset uuden naisen kanssa. Siinä sitten kärvistellään kahdessa lieassa ja ihan omaa tyhmyttään. Toistetaan samoja virheitä oppimatta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:18"]
Täällä eivät tunnu nämä uusperheelliset ollenkaan käsittävän että na pahat ja huonot entiset lapsetkin ovat lapsia ja ihmisiä ja katsovat tilannetta täysin toisesta näkökulmasta. Ei lapsi osaa ajatella että hän on nyt erolapsi eroperheestä ja isä ei enää rakasta häntä vaan on nyt perustanut uuden perheen ja hankkii uudet lapset. Ettekö te ollenkaan käsitä miten suuri suru lapsille on menettää toinen vanhempi tuolla tavalla? Isä ei kuole ja isää tapaa satunnaisesti mutta isä ei enää rakasta, se on kauheaa. (onneksi minun lapsillani on nyt ydinperhe ja on jatkossakin jos se vain minusta riippuu..)
[/quote]
Miten se ero nyt sen rakkauden omia lapsiaan kohtaan poissulkee? Sitä ukkoa tai akkaa ei luultavasti enää rakasta, mutta tuskin se rakkaus omia lapsiaan kohtaan hälvenee. Ei lasten tarvitse mielestäni sellaista edes ajatella. Mutta täältä palstalta saa hyvän kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta joka tuntuu olevan pullollaan mielenvikaisuutta- ei pelkkä ero vahingoita vaan vinksahtanut vanhempi, ja sen se tekisi vaikka asuisi ydinperheessä eikä eroperheissä.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:58"]
tässäkin ketjussa on useita vastauksia, joista käy ilmi miksi niin monella lapsella ja nuorella on nykyään paha olla.
On traagista että rakkauden kuihtuminen vanhempien väliltä ajaa tilanteen sellaiseksi, joissa vertaillaan sisarpuolien huoneita, talvivaatteita, matkoja... Ei ihme että lapset kärsivät. Miksi talvivaatteiden ostamisesta tehdään joku huomion ja rakkauden mitta... ja siirretään oma katkeruus uudesta kurahaalarista lapsen tunteeksi (lapselle tulee muka paha mieli).
[/quote]
Niinpä. Olen itse isäni eron myötä hylkäämä ja se, että minusta ei ole pidetty taloudellisesti huolta on vain 5 % kokonaissurun määrästä. Ilman rahaa on kyllä pärjätty, se muu oli vaikeinta.
[/quote]
Mutta minun kokemukseni mukaan (ei äitinä, vaan lapsena) selvä korrelaatio kyllä on. On toki eri asia, jos on köyhä mies (tai nainen), jolla ei ole varaa huolehtia kenestäkään tai on muuten vain hunningolla. Mutta jos varaa on, niin kyllä rakastava vanhempi haluaa jakaa hyvinvointia lapsilleen - tasapuolisesti.
Raha ei merkitse kokonaissurussa mitään, mutta taloudellinen puoli on kyllä selkeä osoitus tunnepuolesta.
[/quote]
Meillä tilanne on se, että miehen ex vetosi aikanaan että ei maksa elareita koska opiskelee ja tämä olikin ok. Sittemmin on tienannut hyvinkin vaan ei ole puolella sanallakaan ilmoittanut maksavansa jotain lapsen kuluista ja mies on päättänyt että mitään ei pyydäkään. Lapsi (tai nuori) on opetettu äidin luona hyvin siihen että äidiltä ei voi pyytää mitään ja äiti ei laita mitään; kyllä isä maksaa. Kerran se taisi saada jostain halpahallista hupparin, joka oli jo valmiiksi kulahtanut ja huonolaatuinen mutta lapsi tietysti puolusteli sitä ja oli melkein suurin aarre vähään aikaan. Minä olen tietysti osallistunut omalta osaltani lapsen menoihin, ei siinä mitään, mutta mua ihmetyttää kuinka oma äiti/isä ei ihan itse halua osallistua lapsensa kustannuksiin? Kyllä minä haluaisin ostaa omille lapsilleni vaatteita ja katsoa että on oikenkokoista päällepantavaa vaikka meille miehen kanssa ero olisi tullutkin. Minusta tuo on jotenkin surullista, että oma vanhempi ei vaivaudu oikein mihinkään
[/quote]
Jos isä "haluaa osallistua lapsensa kustannuksiin" ja ostaa tälle vaikka vaatteita, vaikka maksaakin elareita, jää äidille rahaa enemmän omiin menoihin. Elareiden ja ex-aviomiehen ei ole tarkoitus ylläpitää entisen vaimonsa elintasoa sellaisella tasolla kuin se oli silloin joskus aikanaan, kun perheessä oli kaksi työssäkäyvää ja tienaavaa vanhempaa. Hankkikaa uusi mies, uikuttajat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:18"]
Täällä eivät tunnu nämä uusperheelliset ollenkaan käsittävän että na pahat ja huonot entiset lapsetkin ovat lapsia ja ihmisiä ja katsovat tilannetta täysin toisesta näkökulmasta. Ei lapsi osaa ajatella että hän on nyt erolapsi eroperheestä ja isä ei enää rakasta häntä vaan on nyt perustanut uuden perheen ja hankkii uudet lapset. Ettekö te ollenkaan käsitä miten suuri suru lapsille on menettää toinen vanhempi tuolla tavalla? Isä ei kuole ja isää tapaa satunnaisesti mutta isä ei enää rakasta, se on kauheaa. (onneksi minun lapsillani on nyt ydinperhe ja on jatkossakin jos se vain minusta riippuu..)
[/quote]
Miten se ero nyt sen rakkauden omia lapsiaan kohtaan poissulkee? Sitä ukkoa tai akkaa ei luultavasti enää rakasta, mutta tuskin se rakkaus omia lapsiaan kohtaan hälvenee. Ei lasten tarvitse mielestäni sellaista edes ajatella. Mutta täältä palstalta saa hyvän kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta joka tuntuu olevan pullollaan mielenvikaisuutta- ei pelkkä ero vahingoita vaan vinksahtanut vanhempi, ja sen se tekisi vaikka asuisi ydinperheessä eikä eroperheissä.
[/quote]
Oletko tosissasi sitä mieltä että vanhempi aidosti rakastaa lapsiaan jos tahtoo olla heidän kanssaan tekemisissä vain harvoin ja silloinkin ennaltasovitun aikataulun mukaan? Katsotaan se ehdoton minimi mitä voi viettää aikaa ja mitä voi maksaa elatusmaksuja? Kyllä uusperheiden isät ovat isiä vain osalle lapsistaan, käytännössä he eroavat myös lapsistaan kun eroavat vaimostaan vaikka jäisivät lähivanhemmiksi.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:58"]
tässäkin ketjussa on useita vastauksia, joista käy ilmi miksi niin monella lapsella ja nuorella on nykyään paha olla.
On traagista että rakkauden kuihtuminen vanhempien väliltä ajaa tilanteen sellaiseksi, joissa vertaillaan sisarpuolien huoneita, talvivaatteita, matkoja... Ei ihme että lapset kärsivät. Miksi talvivaatteiden ostamisesta tehdään joku huomion ja rakkauden mitta... ja siirretään oma katkeruus uudesta kurahaalarista lapsen tunteeksi (lapselle tulee muka paha mieli).
[/quote]
Niinpä. Olen itse isäni eron myötä hylkäämä ja se, että minusta ei ole pidetty taloudellisesti huolta on vain 5 % kokonaissurun määrästä. Ilman rahaa on kyllä pärjätty, se muu oli vaikeinta.
[/quote]
Mutta minun kokemukseni mukaan (ei äitinä, vaan lapsena) selvä korrelaatio kyllä on. On toki eri asia, jos on köyhä mies (tai nainen), jolla ei ole varaa huolehtia kenestäkään tai on muuten vain hunningolla. Mutta jos varaa on, niin kyllä rakastava vanhempi haluaa jakaa hyvinvointia lapsilleen - tasapuolisesti.
Raha ei merkitse kokonaissurussa mitään, mutta taloudellinen puoli on kyllä selkeä osoitus tunnepuolesta.
[/quote]
Meillä tilanne on se, että miehen ex vetosi aikanaan että ei maksa elareita koska opiskelee ja tämä olikin ok. Sittemmin on tienannut hyvinkin vaan ei ole puolella sanallakaan ilmoittanut maksavansa jotain lapsen kuluista ja mies on päättänyt että mitään ei pyydäkään. Lapsi (tai nuori) on opetettu äidin luona hyvin siihen että äidiltä ei voi pyytää mitään ja äiti ei laita mitään; kyllä isä maksaa. Kerran se taisi saada jostain halpahallista hupparin, joka oli jo valmiiksi kulahtanut ja huonolaatuinen mutta lapsi tietysti puolusteli sitä ja oli melkein suurin aarre vähään aikaan. Minä olen tietysti osallistunut omalta osaltani lapsen menoihin, ei siinä mitään, mutta mua ihmetyttää kuinka oma äiti/isä ei ihan itse halua osallistua lapsensa kustannuksiin? Kyllä minä haluaisin ostaa omille lapsilleni vaatteita ja katsoa että on oikenkokoista päällepantavaa vaikka meille miehen kanssa ero olisi tullutkin. Minusta tuo on jotenkin surullista, että oma vanhempi ei vaivaudu oikein mihinkään
[/quote]
Jos isä "haluaa osallistua lapsensa kustannuksiin" ja ostaa tälle vaikka vaatteita, vaikka maksaakin elareita, jää äidille rahaa enemmän omiin menoihin. Elareiden ja ex-aviomiehen ei ole tarkoitus ylläpitää entisen vaimonsa elintasoa sellaisella tasolla kuin se oli silloin joskus aikanaan, kun perheessä oli kaksi työssäkäyvää ja tienaavaa vanhempaa. Hankkikaa uusi mies, uikuttajat!
[/quote]
Mitä ihmettä? Tässä nyt on kyseessä lähi-isä ja etä-äiti ja äiti ei maksa lapsestaan latin latia. Sekö sinusta on oikein ja kohtuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai hankkikaa itse sitä rahaa, uikuttajat! Miksi sen pitää olla mieheltä imettyä?
t. Itsenäinen nainen
Ihan hyvin voi kaksi lasta olla samassa huoneessa. Omat lapsesi varmaankin viettävät aikaansa myös sinun luonasi, todennäköisesti enemmän kuin isällään. Vauva taas asuu siinä yhdessä huoneessa koko ajan. Lisäksi vauvan yösyötöt ja itkut häiritsevät nukkuvia lapsiasi kun he ovat isällään.
Miksi isän muuten pitäisi olla aina valmis ottamaan lapset hoitoon lyhyellä varoitusajalla? Eikä voisi sopia tarkkaa tapaamisaikataulua jolloin noita hätätilanteita tulisi harvemmin. Muista että olet myös itse lapsiesi äiti ja lasten takia voi joutua joustamaan omista menoistaan.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:03"]
Ihan hyvin voi kaksi lasta olla samassa huoneessa. Omat lapsesi varmaankin viettävät aikaansa myös sinun luonasi, todennäköisesti enemmän kuin isällään. Vauva taas asuu siinä yhdessä huoneessa koko ajan. Lisäksi vauvan yösyötöt ja itkut häiritsevät nukkuvia lapsiasi kun he ovat isällään.
Miksi isän muuten pitäisi olla aina valmis ottamaan lapset hoitoon lyhyellä varoitusajalla? Eikä voisi sopia tarkkaa tapaamisaikataulua jolloin noita hätätilanteita tulisi harvemmin. Muista että olet myös itse lapsiesi äiti ja lasten takia voi joutua joustamaan omista menoistaan.
[/quote]
Eikö isä sitten voi joustaa omista menoistaan lasten vuoksi?
Kyllä se on parempi lapselle että on se oma koti, ja sitten toisen vanhemman luona käydään vaan lomilla, ei nyt ehkä "kylässä" mutta ei koti voi olla kahdessa paikassa. Ja kyllähän sinne omaan kotiinkin voi tulla uusi perhe, vanhemmalle uusi puoliso ja uusia lapsia, harvemmin se niin menee että vain toinen eronneista puolisoista löytää uuden kumppanin.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:18"]
Täällä eivät tunnu nämä uusperheelliset ollenkaan käsittävän että na pahat ja huonot entiset lapsetkin ovat lapsia ja ihmisiä ja katsovat tilannetta täysin toisesta näkökulmasta. Ei lapsi osaa ajatella että hän on nyt erolapsi eroperheestä ja isä ei enää rakasta häntä vaan on nyt perustanut uuden perheen ja hankkii uudet lapset. Ettekö te ollenkaan käsitä miten suuri suru lapsille on menettää toinen vanhempi tuolla tavalla? Isä ei kuole ja isää tapaa satunnaisesti mutta isä ei enää rakasta, se on kauheaa. (onneksi minun lapsillani on nyt ydinperhe ja on jatkossakin jos se vain minusta riippuu..)
[/quote]
Miten se ero nyt sen rakkauden omia lapsiaan kohtaan poissulkee? Sitä ukkoa tai akkaa ei luultavasti enää rakasta, mutta tuskin se rakkaus omia lapsiaan kohtaan hälvenee. Ei lasten tarvitse mielestäni sellaista edes ajatella. Mutta täältä palstalta saa hyvän kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta joka tuntuu olevan pullollaan mielenvikaisuutta- ei pelkkä ero vahingoita vaan vinksahtanut vanhempi, ja sen se tekisi vaikka asuisi ydinperheessä eikä eroperheissä.
[/quote]
Ei se isän rakkaus vanhempia lapsia kohtaan mihinkään katoa, mutta totuus on, että niiden kanssa vietetään HUOMATTAVASTI vähemmän aikaa ja näin ollen ne lapset, jotka asuvat isän kanssa samassa kodissa, ovat isälle paljon läheisempiä (eivät siis välttämättä rakkaampia, mutta läheisempiä).
Aviomieheni lapset aiemmasta suhteesta eivät halaile ja "kiehnaa" isänsä kimpussa ollankaan (mieheni erosi ex-vaimostaan lasten ollessa hyvin pieniä, muutaman vuoden), kun taas meidän yhteiset lapset halailevat ja suukottelevat ja kömpivät syliin. Asiaa ovat kommentoineet siis esimerkiksi sukulaiset ja läheiset, eikä tämä ole mitään omaa keksintöä...
Itse vihaan mieheni lapsia aiemmasta suhteesta (en "henkilökohtaisesti, sillä lapsina ja ihmisinä ovat ihan kivoja, mutta vihaan ajatusta siitä, että he ovat mieheni ja tämän ex-puolison lapsia...) ja olen vain hyvilläni siitä, että vanhemmat lapset eivät ole niin läheisiä... Oma perhe tuntuu tärkeämmältä niin! Hää hää.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:18"]
Täällä eivät tunnu nämä uusperheelliset ollenkaan käsittävän että na pahat ja huonot entiset lapsetkin ovat lapsia ja ihmisiä ja katsovat tilannetta täysin toisesta näkökulmasta. Ei lapsi osaa ajatella että hän on nyt erolapsi eroperheestä ja isä ei enää rakasta häntä vaan on nyt perustanut uuden perheen ja hankkii uudet lapset. Ettekö te ollenkaan käsitä miten suuri suru lapsille on menettää toinen vanhempi tuolla tavalla? Isä ei kuole ja isää tapaa satunnaisesti mutta isä ei enää rakasta, se on kauheaa. (onneksi minun lapsillani on nyt ydinperhe ja on jatkossakin jos se vain minusta riippuu..)
[/quote]
Miten se ero nyt sen rakkauden omia lapsiaan kohtaan poissulkee? Sitä ukkoa tai akkaa ei luultavasti enää rakasta, mutta tuskin se rakkaus omia lapsiaan kohtaan hälvenee. Ei lasten tarvitse mielestäni sellaista edes ajatella. Mutta täältä palstalta saa hyvän kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta joka tuntuu olevan pullollaan mielenvikaisuutta- ei pelkkä ero vahingoita vaan vinksahtanut vanhempi, ja sen se tekisi vaikka asuisi ydinperheessä eikä eroperheissä.
[/quote]
Ei se isän rakkaus vanhempia lapsia kohtaan mihinkään katoa, mutta totuus on, että niiden kanssa vietetään HUOMATTAVASTI vähemmän aikaa ja näin ollen ne lapset, jotka asuvat isän kanssa samassa kodissa, ovat isälle paljon läheisempiä (eivät siis välttämättä rakkaampia, mutta läheisempiä).
Aviomieheni lapset aiemmasta suhteesta eivät halaile ja "kiehnaa" isänsä kimpussa ollankaan (mieheni erosi ex-vaimostaan lasten ollessa hyvin pieniä, muutaman vuoden), kun taas meidän yhteiset lapset halailevat ja suukottelevat ja kömpivät syliin. Asiaa ovat kommentoineet siis esimerkiksi sukulaiset ja läheiset, eikä tämä ole mitään omaa keksintöä...
Itse vihaan mieheni lapsia aiemmasta suhteesta (en "henkilökohtaisesti, sillä lapsina ja ihmisinä ovat ihan kivoja, mutta vihaan ajatusta siitä, että he ovat mieheni ja tämän ex-puolison lapsia...) ja olen vain hyvilläni siitä, että vanhemmat lapset eivät ole niin läheisiä... Oma perhe tuntuu tärkeämmältä niin! Hää hää.
[/quote]
Tällaista ajatusmaailmaa mä en vaan käsitä. etenkään jos kyseessä on ihan aikuinen ihminne. Miksi ihmeessä perustat uusperheen jos ajatuksesi miehesi menneisyydestä on tuollainen?
t.toinen uusperheellinen
Yleensä etävanhemmat maksavat elatusmaksut, joilla katetaan lapsen vaatteet, harrastukset, matkat jne. ja tuo matkan yläpidosta vastasi lapsen kummi - tuntuisi oudolta, jos hänen vieraakseen laitettaisiin x-kumppanien lapset ja kummin kaimat.