Lue keskustelun säännöt.
Mikä oikeus "kakkosperheen lapsella" asua "ydinperheessä"?
06.11.2013 |
Mikä oikeus eroperheeseen tulleella uudella vauvalla on asua niinsanotusti "ydinperheessä" jossa on isä ja äiti aina läsnä, ja jossa hän on vanhemmilleen se tärkein? Minulla ja entisellä miehellä on kaksi lasta, miehelle ja hänen uudelle naiselle syntyi vauva ja nyt meidän lapset on siirretty isänsä luona samaan huoneeseen uuden vauvan tieltä. Yllättäin vauvan myötä isä ei otakkaan lapsia enää hoitoon lyhyellä varoitusajalla niinkuin ennen, ja muutenkin, meidän lapset ovat vain käymäseltään siellä kun tuo uusi vauva on kaiken keskipiste. Oikein oksettaa tuollainen järjestelmä.
Kommentit (152)
Odotan kyllä innolla järkiperustelua sille, miksi esim. edellisen mielestä elareita saa laskea, jos etä saa uuden lapsen, mutta elareita ei kuulu nostaa, jos lähi saa uuden lapsen.
Ei pitäisi korottaa, kukin vastatkoon omista muksuistaan eikä se lähin uusi luultavammin ole ex-miehen tekosia.
Mitä ihmettä? Eihän se lähi ole sen etän uuden lapsen äiti myöskään, joten miksi hänen pitäisi maksaa siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole ihan luonnollista, että jokainen haluaa antaa mahdollisimman paljon omille lapsilleen? Aikaa ja rakkautta ja huomiota. Eikö ole ihan normaalia, että haluaa ostella omille lapsilleen kaikenlaista? Vaikka jotain elareitakin maksaisi niin siltikin,kun nehän on omia lapsia.
Onko joku niin itsekäs, että omat tarpeet menee lasten edelle?
Jos eroaisin niin en kyllä uusia lapsia enää tekisi, ainakaan ennenkuin omat täysi-ikäisiä, koska haluan pitää heistä todella hyvää huolta, antaa heille niin paljon kuin pystyn. Olen heistä vastuussa, ja heidän hyvinvoinnin tulee mennä kaiken edelle.
Kyllä ymmärrän ap:ta ja hänen ajatuksiaan
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:07"]
Eikö se ole ihan luonnollista, että jokainen haluaa antaa mahdollisimman paljon omille lapsilleen? Aikaa ja rakkautta ja huomiota. Eikö ole ihan normaalia, että haluaa ostella omille lapsilleen kaikenlaista? Vaikka jotain elareitakin maksaisi niin siltikin,kun nehän on omia lapsia.
Onko joku niin itsekäs, että omat tarpeet menee lasten edelle?
Jos eroaisin niin en kyllä uusia lapsia enää tekisi, ainakaan ennenkuin omat täysi-ikäisiä, koska haluan pitää heistä todella hyvää huolta, antaa heille niin paljon kuin pystyn. Olen heistä vastuussa, ja heidän hyvinvoinnin tulee mennä kaiken edelle.
Kyllä ymmärrän ap:ta ja hänen ajatuksiaan
[/quote]
Sanopa tuo niille kaikille tälläkin palstalla kolmatta ja neljättä lasta kuumeileville äideille, jotka eivät millään ymmärrä miehen vastahakoisuutta. Kumma kun siinä tilanteessa ei ymmärretä vanhempien lasten etua.
Yhtä hyvin ap:n exän uusi vauva on exän rakas lapsi, jolle haluaa antaa kaikkensa.
Siis tätä ihmettelen kun valitetaan elareista ja siitä, ettei niiden lisäksi pitäisi ostaa muuta.. eikö jokainen vanhempi halua kaikkea parasta lapselleen, olipa sitten eka tai neljäs lapsi?
Itse ainakin pidän ihan itsestäänselvyytenä, että omilleni annan kaiken minkä pystyn, heitä tuen ja rakastan ja annan aikaani.
t.144
Siis tätä ihmettelen kun valitetaan elareista ja siitä, ettei niiden lisäksi pitäisi ostaa muuta.. eikö jokainen vanhempi halua kaikkea parasta lapselleen, olipa sitten eka tai neljäs lapsi?
Itse ainakin pidän ihan itsestäänselvyytenä, että omilleni annan kaiken minkä pystyn, heitä tuen ja rakastan ja annan aikaani.
t.144
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:33"]
Mutta mikä etuoikeus vauvalla on omaan huoneeseen ja minun lapseni siirtämiseen samaan huoneeseen, heille kun rakentivat omat huoneensa? Ja miksi pitää tehdä vauva kun on jo lapset? Toivon suuresti että se "perhe" hajoaa ja nainen tajuaa mille tuntuu kun lapsella ei olekkaan enää isä koko ajan lähellä.
[/quote]
Ehkä miehesi ajattelee, etteivät vanhemmat lapset häiriinny vauvan itkun takia.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:33"]
Mutta mikä etuoikeus vauvalla on omaan huoneeseen ja minun lapseni siirtämiseen samaan huoneeseen, heille kun rakentivat omat huoneensa? Ja miksi pitää tehdä vauva kun on jo lapset? Toivon suuresti että se "perhe" hajoaa ja nainen tajuaa mille tuntuu kun lapsella ei olekkaan enää isä koko ajan lähellä.
[/quote]
Ehkä miehesi ajattelee, etteivät vanhemmat lapset häiriinny vauvan itkun takia.
[/quote]
Sori, siis tarkoitin, että miehesi sijoittaa vauvan omaan huoneeseensa, etteivät muut lapset häiriinny vauvan takia, jos olisivat sen kanssa samassa huoneessa.
Hiukan sekavasti tuli kirjoitettua, minulla on 40 astetta kuumetta.
t. 148
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:36"]
Siis tätä ihmettelen kun valitetaan elareista ja siitä, ettei niiden lisäksi pitäisi ostaa muuta.. eikö jokainen vanhempi halua kaikkea parasta lapselleen, olipa sitten eka tai neljäs lapsi? [/quote]
llman muuta, mutta jos se elareita saava lähi sanelee, että pitäisi saada sitä ja tätä tavaraa lisäksi tai kun etän ostamat vaatteet ja kamppeet tuppaavat hivuttautumaan lähin kämppään, niin ärsyttäähän se. Elarit ovat nimenomaan sitä varten, että se lähi ostaisi ne lapsen tarvitsemat vaatteet ja varusteet, ei mikään kuukausiraha, jonka lisäksi etä kustantaa kumisaappaat, talvitakin ja harrastusleirin.
vastauksista huomaa ketkä on vaimo numero kakkosia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 20:32"]
vastauksista huomaa ketkä on vaimo numero kakkosia :)
[/quote]
Samoin varsin hyvin vaimo numero ykköset, jotka kuvittelevat olevansa siinä asemassa hamaan maailman tappiin saakka.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:58"]
tässäkin ketjussa on useita vastauksia, joista käy ilmi miksi niin monella lapsella ja nuorella on nykyään paha olla.
On traagista että rakkauden kuihtuminen vanhempien väliltä ajaa tilanteen sellaiseksi, joissa vertaillaan sisarpuolien huoneita, talvivaatteita, matkoja... Ei ihme että lapset kärsivät. Miksi talvivaatteiden ostamisesta tehdään joku huomion ja rakkauden mitta... ja siirretään oma katkeruus uudesta kurahaalarista lapsen tunteeksi (lapselle tulee muka paha mieli).
[/quote]
Niinpä. Olen itse isäni eron myötä hylkäämä ja se, että minusta ei ole pidetty taloudellisesti huolta on vain 5 % kokonaissurun määrästä. Ilman rahaa on kyllä pärjätty, se muu oli vaikeinta.
[/quote]
Mutta minun kokemukseni mukaan (ei äitinä, vaan lapsena) selvä korrelaatio kyllä on. On toki eri asia, jos on köyhä mies (tai nainen), jolla ei ole varaa huolehtia kenestäkään tai on muuten vain hunningolla. Mutta jos varaa on, niin kyllä rakastava vanhempi haluaa jakaa hyvinvointia lapsilleen - tasapuolisesti.
Raha ei merkitse kokonaissurussa mitään, mutta taloudellinen puoli on kyllä selkeä osoitus tunnepuolesta.
[/quote]
Niin no, minulle on riittänyt se, että äitini pystyi pitämään minusta hyvin huolen. Siis rahallisessa merkityksessä. En tiedä onko isälläni muita lapsia vai ei ja onko hän käyttänyt vai säästänyt rahansa ja tulenko joskus perimään nolla euroa vai puoli miljoonaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:58"]
tässäkin ketjussa on useita vastauksia, joista käy ilmi miksi niin monella lapsella ja nuorella on nykyään paha olla.
On traagista että rakkauden kuihtuminen vanhempien väliltä ajaa tilanteen sellaiseksi, joissa vertaillaan sisarpuolien huoneita, talvivaatteita, matkoja... Ei ihme että lapset kärsivät. Miksi talvivaatteiden ostamisesta tehdään joku huomion ja rakkauden mitta... ja siirretään oma katkeruus uudesta kurahaalarista lapsen tunteeksi (lapselle tulee muka paha mieli).
[/quote]
Niinpä. Olen itse isäni eron myötä hylkäämä ja se, että minusta ei ole pidetty taloudellisesti huolta on vain 5 % kokonaissurun määrästä. Ilman rahaa on kyllä pärjätty, se muu oli vaikeinta.
[/quote]
Mutta minun kokemukseni mukaan (ei äitinä, vaan lapsena) selvä korrelaatio kyllä on. On toki eri asia, jos on köyhä mies (tai nainen), jolla ei ole varaa huolehtia kenestäkään tai on muuten vain hunningolla. Mutta jos varaa on, niin kyllä rakastava vanhempi haluaa jakaa hyvinvointia lapsilleen - tasapuolisesti.
Raha ei merkitse kokonaissurussa mitään, mutta taloudellinen puoli on kyllä selkeä osoitus tunnepuolesta.
[/quote]
Meillä tilanne on se, että miehen ex vetosi aikanaan että ei maksa elareita koska opiskelee ja tämä olikin ok. Sittemmin on tienannut hyvinkin vaan ei ole puolella sanallakaan ilmoittanut maksavansa jotain lapsen kuluista ja mies on päättänyt että mitään ei pyydäkään. Lapsi (tai nuori) on opetettu äidin luona hyvin siihen että äidiltä ei voi pyytää mitään ja äiti ei laita mitään; kyllä isä maksaa. Kerran se taisi saada jostain halpahallista hupparin, joka oli jo valmiiksi kulahtanut ja huonolaatuinen mutta lapsi tietysti puolusteli sitä ja oli melkein suurin aarre vähään aikaan. Minä olen tietysti osallistunut omalta osaltani lapsen menoihin, ei siinä mitään, mutta mua ihmetyttää kuinka oma äiti/isä ei ihan itse halua osallistua lapsensa kustannuksiin? Kyllä minä haluaisin ostaa omille lapsilleni vaatteita ja katsoa että on oikenkokoista päällepantavaa vaikka meille miehen kanssa ero olisi tullutkin. Minusta tuo on jotenkin surullista, että oma vanhempi ei vaivaudu oikein mihinkään
Olen päässyt läheltä seuraamaan muutamankin uusperheen elämää ja kyllä on ollut surullista katsoa. Ensimmäisessä mies erosi vaimostaan kun löysi oikein nuoren ja nätin, miehen 13v tytär muutti mukana, uusi kakskymppinen sai heti lapsen. No siinä jäi 13v täysin ulos kaikesta, ainaista mollaamista ja henkistä väkivaltaa tämän uuden äitipuolen puolelta, aivan järkyttävää oli katsoa, yritettiin kyllä siihen puuttua me vieraammatki, ei tulosta.
Toisessa nuorella naisella oli vauvapoika, no löysi miehen meni naimisiin ja syntyi lisää lapsia. Isäpuolelle tämä poikapuoli ei ollut yhtään mitään, kiusasi ja vähätteli koko lapsuuden, oli todella ilkeä jopa löi, jätettiin kaiken hyvän ulkopuolelle.
Oikeat vanhemmat, koulutettuja ja ihan fiksuja ihmisiä muuten muttei ollut voimaa puolustaa omaa lastaan näiltä suorastaan hirviöiltä. Siinä meni se uusi suhde ja uudet lapset kirkkaasti ohi. Jatkokaan ei kummassakaan tapauksessa mennyt hyvin, jälkensä jätti ja pahasti molempiin näihin lapsiin.
Ja mitä tuollainen lasten mitätöinti tekee perheen muille lapsille, jos eivät huomaa niin ainakin vaistoavat ja vaikuttaa se heidänkin kasvuun ja asenteisiin.
Huomaahan sen tälläkin palstalla kun liian moni nainenkin kertoo vähät välittävän, inhoavansa, jopa vihaavansa miehen entisiä lapsia..mistä se viha kumpuaa, ovatko kenties itse uusioperheen lapsia.
Aika monessa uusioperheessä on tukahdutettua vihaa..vähättelyä..henkistä väkivaltaa. Kukapa sitä haluaa omaa pesää liata ja tunnustaa paitsi täällä jotkut avautuvat, sekin on jo jotain että voi jossain kertoa tuntojaan. Jos se jossain auttaisi jotakuta jossain, kohtelemaan ei omaa lastaan paremmin, ei ne sekavatkaan perhekuviot ole koskaan lapsen syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas onkin avaus! Järki käteen... Aloittaja siis.
Itse elän äitipuolen arkea. Ei omia lapsia vielä.
Vaan siinä vaiheessa kun tulee, kyllä toki meidän kotonamme (kodissa josta molemmat aikuiset omistamme osamme) meidän lapsemme jotka asuvat siellä jatkuvasti, ovat etusijalla kun aletaan jakaa aikanaan huoneita.
Ketään ei syrjitä tai tehdä mitenkään ulkopuoliseksi, mutta jos nyt on olemassa yksi lapsi, joka on puolet ajasta muualla, ja hän varaisi itselleen oman huoneen siinäkin tapauksessa että lapsia olisi enemmän, mitä siitä tulisi jos tilaa ei vain siihen ole? Olisi kamala ajatus että tuon lapsen äiti hermostuisi siitä että kuinka HÄNEN lapsensa (joka asuu hänen kanssaa puolet ajasta), joutuu tässä toisessa kodissa (jonka kaksi aikuista yhdessä omistavat) jakamaan huoneensa (joka on ollut hänellä jo vuosia "omassa" käytössä) uuden tulokkaan kanssa... Näin esimerkiksi.
Siis mitä ihmettä?
Järki käteen, sinä et vain päätä toisten kodeissa asioita. Mikään ei ole kiveen hakattua, joissain kodeissa jopa joku asuu olohuoneessa kun makuuhuoneita ei riitä. Ja huoneita vaihdellaan sen mukaan mikä on kenenki tarve milläkin hetkellä elämää.
Jokainen voi OMASSA kotonaan järjestää asiat niin kuin ne parhaaksi kokee. Toisten koteihin ei valtuudet riitä.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:58"]
tässäkin ketjussa on useita vastauksia, joista käy ilmi miksi niin monella lapsella ja nuorella on nykyään paha olla.
On traagista että rakkauden kuihtuminen vanhempien väliltä ajaa tilanteen sellaiseksi, joissa vertaillaan sisarpuolien huoneita, talvivaatteita, matkoja... Ei ihme että lapset kärsivät. Miksi talvivaatteiden ostamisesta tehdään joku huomion ja rakkauden mitta... ja siirretään oma katkeruus uudesta kurahaalarista lapsen tunteeksi (lapselle tulee muka paha mieli).
[/quote]
Niinpä. Olen itse isäni eron myötä hylkäämä ja se, että minusta ei ole pidetty taloudellisesti huolta on vain 5 % kokonaissurun määrästä. Ilman rahaa on kyllä pärjätty, se muu oli vaikeinta.
[/quote]
Mutta minun kokemukseni mukaan (ei äitinä, vaan lapsena) selvä korrelaatio kyllä on. On toki eri asia, jos on köyhä mies (tai nainen), jolla ei ole varaa huolehtia kenestäkään tai on muuten vain hunningolla. Mutta jos varaa on, niin kyllä rakastava vanhempi haluaa jakaa hyvinvointia lapsilleen - tasapuolisesti.
Raha ei merkitse kokonaissurussa mitään, mutta taloudellinen puoli on kyllä selkeä osoitus tunnepuolesta.
[/quote]
Niin no, minulle on riittänyt se, että äitini pystyi pitämään minusta hyvin huolen. Siis rahallisessa merkityksessä. En tiedä onko isälläni muita lapsia vai ei ja onko hän käyttänyt vai säästänyt rahansa ja tulenko joskus perimään nolla euroa vai puoli miljoonaa.
[/quote]
No riitti se tässäkin tapauksessa. Ja oli sitä paitsi rakastava äiti ja rakastavat isovanhemmat, joten ei rakkaudestakaan ollut pulaa, vaikka isä hylkäsikin.
Mutta pointtini oli vain, että vaikka lapsen näkökulmasta raha ei merkitse mitään, sen korrelaation huomaa kyllä myöhemmin kun asiaa tarkastelee objektiivisemmin. Siis jos isä hylkää niinkin totaalisesti ettei edes elatusmaksuja suostu maksamaan, mutta antaa uuden naisen kanssa tehdylle lapselle kaiken maan ja taivaan väliltä, niin kyllähän se jo omaa tarinaansa kertoo. Ja tämä tapahtui siis 70-80-luvulla, joten ei ole mistään nykyäitien materialismista kyse.
Siksi minun on todellakin vaikea uskoa, että vanhempi joka rahallisesti suosii tiettyä lasta, ei samalla suosisi tätä myös tunnepuolella.
Harvemmin se niin päin menee, että ei ostele lapselleen mitään, mutta on silti tunnepuolella rakastava etävanhempi. Tai että ostelee "uudelle" lapselle kaikenlaista, "entisille" ei mitään, mutta silti rakastaisi kaikkia tasapuolisesti. Siis jos sitä rahaa muuten on. Kuten ylempänä sanoin, en tarkoitakaan sellaisia vanhempia, joilla rahaa ei yksinkertaisesti riitä mihinkään, vaikka haluaisikin.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:39"]
Hei, suosittelen, että keräät itsesi ensin ja sitten otat lapsesi ja vaihdatte paikkakuntaa. Näin minä aion tehdä, isä on lähtenyt perheestämme ja hänellä on uusi perhe. Me siirrymme toiselle puolelle Suomea ja mies eläköön uuden perheensä kanssa.
Mietin, haluatko edes, että tuollainen mies on lastesi kanssa tekemisissä. Minä mietin, että en halua hänen arvojaan, käytänteitään tai MITÄÄN mikä siirtyisi lapsille. Voivat tavata joskus satunnaisesti ja toki pitää yhteyttä, mutta muuttamalla kauas varmistan, että mitään tiivistä suhdetta heille ei tule.
Onko paskasti tehty? Ehkä, mutta mies on myös tehnyt paskasti, eikä mikään velvoita minua olemaan sen rakentavampi.
[/quote]
Kiva ajattelutapa.
Been there, olin vain se lapsi.
Äitini vei minulta isäni, koska pystyi. Tapasin isääni satunnaisesti, ja niiksikin kerroiksi äiti yleensä järjesti kaikki mahdolliset kissanristiäiset että isän piti käyttää noista harvoista hetkistä suuri osa kaikenlaiseen muuhun, tai siis mun piti. Käydä kaiken maailman kerhoissa ja silloin just aina oli jonkun synttärit jonne oli pakko mennä yms.
Enpä osaa vieläkään äitiäni arvostaa. Enkä tule arvostamaankaan. Ikinä.
Rakastan häntä kyllä, mutta en ymmärrä miten hän saattoi. Vain kostaakseen isälleni asioita jotka heidän yhteiselossaan tökki. Eivät liity minuun eivätkä minulle kuulu. Virheitä varmasti teki kumpikin.
Suurin vain lapselle oli se, että toinen vanhempi "vei lapselta toisen vanhemman".
Mietipä vielä.
Ihmettelen sellaista suhtautumista, että kun eroaa niin etävanhemmalta odotetaan 100% taloudellista sitoutumista edelleen. Elarit ovat sitä varten, että etävanhempi antaa osuutensa lapsen kuluista- eli puolethan se kuuluu olla. Jos vaikka elarit ovat 350 euroa/lapsi, niin lapsen oletettu kuukausikulu on 700 euroa, tietysti lähivanhemmankin kuuluu osallistua kuluihin. Usein kuulee lähivanhemman kitisevän juuri tästä elarin riittämättömyydestä- vaikka se pitää kertoa kahdella saadakseen todellisen luvun johon kuuluu myös itse osallistua. Ja koristeena kakun päällä, lähivanhempi saa usein myös sen lapsilisän joka vähentää hänen omaa puolikastaan elättämisessä. Miksi se on niin vaikea ymmärtää?
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:58"]
tässäkin ketjussa on useita vastauksia, joista käy ilmi miksi niin monella lapsella ja nuorella on nykyään paha olla.
On traagista että rakkauden kuihtuminen vanhempien väliltä ajaa tilanteen sellaiseksi, joissa vertaillaan sisarpuolien huoneita, talvivaatteita, matkoja... Ei ihme että lapset kärsivät. Miksi talvivaatteiden ostamisesta tehdään joku huomion ja rakkauden mitta... ja siirretään oma katkeruus uudesta kurahaalarista lapsen tunteeksi (lapselle tulee muka paha mieli).
[/quote]
Niinpä. Olen itse isäni eron myötä hylkäämä ja se, että minusta ei ole pidetty taloudellisesti huolta on vain 5 % kokonaissurun määrästä. Ilman rahaa on kyllä pärjätty, se muu oli vaikeinta.
[/quote]
Mutta minun kokemukseni mukaan (ei äitinä, vaan lapsena) selvä korrelaatio kyllä on. On toki eri asia, jos on köyhä mies (tai nainen), jolla ei ole varaa huolehtia kenestäkään tai on muuten vain hunningolla. Mutta jos varaa on, niin kyllä rakastava vanhempi haluaa jakaa hyvinvointia lapsilleen - tasapuolisesti.
Raha ei merkitse kokonaissurussa mitään, mutta taloudellinen puoli on kyllä selkeä osoitus tunnepuolesta.
[/quote]
Niin no, minulle on riittänyt se, että äitini pystyi pitämään minusta hyvin huolen. Siis rahallisessa merkityksessä. En tiedä onko isälläni muita lapsia vai ei ja onko hän käyttänyt vai säästänyt rahansa ja tulenko joskus perimään nolla euroa vai puoli miljoonaa.
[/quote]
No riitti se tässäkin tapauksessa. Ja oli sitä paitsi rakastava äiti ja rakastavat isovanhemmat, joten ei rakkaudestakaan ollut pulaa, vaikka isä hylkäsikin.
Mutta pointtini oli vain, että vaikka lapsen näkökulmasta raha ei merkitse mitään, sen korrelaation huomaa kyllä myöhemmin kun asiaa tarkastelee objektiivisemmin. Siis jos isä hylkää niinkin totaalisesti ettei edes elatusmaksuja suostu maksamaan, mutta antaa uuden naisen kanssa tehdylle lapselle kaiken maan ja taivaan väliltä, niin kyllähän se jo omaa tarinaansa kertoo. Ja tämä tapahtui siis 70-80-luvulla, joten ei ole mistään nykyäitien materialismista kyse.
Siksi minun on todellakin vaikea uskoa, että vanhempi joka rahallisesti suosii tiettyä lasta, ei samalla suosisi tätä myös tunnepuolella.
Harvemmin se niin päin menee, että ei ostele lapselleen mitään, mutta on silti tunnepuolella rakastava etävanhempi. Tai että ostelee "uudelle" lapselle kaikenlaista, "entisille" ei mitään, mutta silti rakastaisi kaikkia tasapuolisesti. Siis jos sitä rahaa muuten on. Kuten ylempänä sanoin, en tarkoitakaan sellaisia vanhempia, joilla rahaa ei yksinkertaisesti riitä mihinkään, vaikka haluaisikin.
[/quote]
Omalta osaltani mitään elareita ei ollut, koska vanhempani olivat virallisesti naimisissa. Isä vain liukeni paikalta ja äiti jäi yksin. Siis rahaa ei tullut penniäkään. Mutta ei tullut rakkauttakaan, koska yhteyttä ei ollut lainkaan. Näistä kahdesta totaalisesta puutteesta olen ehdottomasti kokenut materian puuttumisen paljon vähäpätöisempänä kuin sen, että isäni valitsi elää elämänsä ilman minua.
Yleensä etävanhemmat maksavat elatusmaksut, joilla katetaan lapsen vaatteet, harrastukset, matkat jne. ja tuo matkan yläpidosta vastasi lapsen kummi - tuntuisi oudolta, jos hänen vieraakseen laitettaisiin x-kumppanien lapset ja kummin kaimat.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 15:59"]
Tarkoitin sitä, että lähi on valinnut esim. asuinpaikkansa, asumismuotonsa ja esim. lasten harrastukset kaikkien tulojensa, myös elarien perusteella. Olisi melko kohtuutonta, että lähi ja lapset joutuisivat muuttamaan halvempaan asuntoon, koska etä hankkii uuden lapsen ja elareita pienennetään sen takia. Tai että vanhempi lapsi joutuu lopettamaan harrastuksen (tai, että lähi karsii omia menojaan että saisi lapsen harrastuksen maksettua, syystä, johon hän ei ole voinut mitenkään vaikuttaa). Tämä ei tarkoita, että etän pitäisi kustantaa luksuselintasoa lähille (tai lapsilleenkaan). Puhun edelleen tilanteesta, jossa elarit on laskettu ns. oikein lapsen kulutuksen ja vanhempien tulojen suhteessa.
Tuo on ihan oikein, että teidän tapauksessa lähin asumismenoja kohtuullistettiin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän keskustelun kanssa (uudet lapset + elarit).
Edelleen on epäoikeudenmukaista, jos elareita muutetaan uusien lasten vuoksi.
Pitäisikö sinusta elareita korottaa, jos lähi saa uudessa suhteessaan lapsen ja näin ollen hänen elatuskykynsä pienenee?
[/quote]
Jos lähi yksin valitsee lapsen harrastuksen, hän myös yksin vastaa sen kustannuksista. Jos harrastus valitaan yhdessä, myös kustannuksista vastataan yhdessä. Näinhän se menee siinä elatustarvelaskelmassa.
Myös avioliitossa yhteisten lasten kustannuksista vastataan elatuskykyjen suhteessa (ainakin teoriassa). Jos toisen elatuskyky laskee, joutuu toinen kompensoimaan, mikäli haluaa ylläpitää lapsillaan samaa elintasoa kuin aiemmin. Yhtälailla ne muutot ja harrastusten lopetukset voivat silloin tulla kyseeseen. Eikö ole luonnollista, että tämä avioerotilanteessakin menee samoin?
Huomaathan myös, että se uusikin lapsi joutuu (isänsä puolelta) tyytymään vähempään, koska hänellä jo on isosisaruksia. Uuden lapsen äiti voi sitten tätä puutosta kompensoida, mikäli haluaa ja kykenee.
Ei pitäisi korottaa, kukin vastatkoon omista muksuistaan eikä se lähin uusi luultavammin ole ex-miehen tekosia.