Lue keskustelun säännöt.
Mikä oikeus "kakkosperheen lapsella" asua "ydinperheessä"?
06.11.2013 |
Mikä oikeus eroperheeseen tulleella uudella vauvalla on asua niinsanotusti "ydinperheessä" jossa on isä ja äiti aina läsnä, ja jossa hän on vanhemmilleen se tärkein? Minulla ja entisellä miehellä on kaksi lasta, miehelle ja hänen uudelle naiselle syntyi vauva ja nyt meidän lapset on siirretty isänsä luona samaan huoneeseen uuden vauvan tieltä. Yllättäin vauvan myötä isä ei otakkaan lapsia enää hoitoon lyhyellä varoitusajalla niinkuin ennen, ja muutenkin, meidän lapset ovat vain käymäseltään siellä kun tuo uusi vauva on kaiken keskipiste. Oikein oksettaa tuollainen järjestelmä.
Kommentit (152)
Meillä on kaksi yhteistä lasta ja miehellä ennestään. En oikein tiedä, ollaanko tässä ydinperhe vai uusperhe. Sanon meitä uusperheeksi, vaikka todellisuudessa ollaan aivan tavallinen ydinperhe. Miehen lapset on jo isoja, joten heidän vaikutus meidän elämään on aika pieni. Käyvät tässä aina välillä. Joskus voi mennä parikin kuukautta, ettei näy, ja sitten taas käyvät kolmesti viikossa. Esimerkiksi jouluna toki käyvät tässä parikin kertaa syömässä, mutta eihän ne yötä ole, kun asuvat samassa kaupungissa ja heillä on ihan omatkin kumppanit ja kumppanien vanhempienkin luona pitää poiketa ja mummut kiertää.
Siinä mielessä tosiaan ollaan ydinperhe, että arkiset ratkaisut lähtien lomista ja matkoista tehdään meidän neljän mukaan. Joskus on otettu miehen lapsista toinen mukaan avopuolisonsa kanssa, jos on ylimääräistä rahaa. Sitten toinen marisee, että hänkin olisi halunnut...:) No, seuraavaan reissuun sitten hän puolisoineen. Kerralla ei ole koskaan varaa maksaa kaikkia eli meitä kahta + kahta lasta + vielä neljää lisäaikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:45"]
Jos entisaikoja usein mollataan niin oli siinä jotain hyvääkin. Yleensä oli perhe, isä ja äiti lapsineen omine ongelmineen. Ei ylimääräisiä kaikenkarvaisia äiti- ja isäpuolia, sisko- velipuolista puhumattakaan.
Saa olla onnellinen kun on saanut hyvän aviopuolison, molemmat sitoutuneet ja hänen kanssaan lapset, pikku ongelmista on selvitty ja perhe pysynyt koossa. On omat pysyvät isovanhemmat ja muutkin sukulaiset.
On se sekavaa ja varmasti usein vaikeaa kun naisella on lapsia, miehellä lapsia, tehdään yhteisiä, erotaan ja taas kenties hankitaan jonkun kanssa lapsia kumpikin tahoillaan. Usein ei edes kunnolla sitouduta toiseen, senkun vaan muutetaan yhteen..ja kohta erotaan, kätevää ja helppoa aikuisille. Mutta jos aikuiset joskus pysähtyisivät ajattelemaan lasten kannalta asioita mutta ei. Niin paljon surua ja tuskaa, välinpitämättömyyttä ja sorsimista tapahtuu uusioperheiden sisällä ja paljon onnettomia lapsia. Kuka ei tykkää puolison entisistä tai tulleista lapsista jopa inhoaa heitä, kummallisia sekasotkuja. Aikuiset voivat olla tosi inhottavia niin toisilleen kuin lapsilleen. On kyllä niin monia lapsia jotka vahingoittuvat välinpitämättömyydessä tai jopa työnnetään pois. Ei se voi olla vaikuttamatta lapsen kehitykseen. Surullista mutta totta. Kun aikuiset pyöriskelevät omien ongelmiensa keskellä, eivät osaa niitäkään selvittää miten pystyisivät takaamaan lasten hyvinvoinnin.
[/quote]
Höpönpöpön: uusperheitä on ollut ihmiskunnan historian aamuhämäristä lähtien. Kannattaa hiukan sivistää itseään ennen kuin tulee huutelemaan tällaisia.
Meillä on tuollainen perhe. En koe että lapseni elää ydinperheessä, koska no, meillähän on uusperhe. Miehen lapset käyvät meillä joka toinen vkl. Onhan tämä kieltämättä tavallaan epäreilu tilanne miehen lapsia kohtaan, mutta eipä ne isän tapaamiset miksikään muuttu vaikkei meillä olisikaan vauvaa. En yhtään käsitä ap:n ajatusta tästä taustalla. Onko se nyt sen vauvan vika että mies ja ex ovat eronneet? :D
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:57"]
Meillä on tuollainen perhe. En koe että lapseni elää ydinperheessä, koska no, meillähän on uusperhe. Miehen lapset käyvät meillä joka toinen vkl. Onhan tämä kieltämättä tavallaan epäreilu tilanne miehen lapsia kohtaan, mutta eipä ne isän tapaamiset miksikään muuttu vaikkei meillä olisikaan vauvaa. En yhtään käsitä ap:n ajatusta tästä taustalla. Onko se nyt sen vauvan vika että mies ja ex ovat eronneet? :D
[/quote]
Niin ja tuosta materiasta ym vielä. Minusta on aika normaalia, että täälllä meillä on vauvalla enemmän mm. leluja ja vaatteita kuin miehen lapsilla. Heillähän on jo se oma koti, joka on varmasti enemmän koti kuin tämä meidän koti. Heillä on siellä huoneet, lelut ja vaatteet. Täällä on sen verran että pärjätään viikonlopun yli. Pitäisikö meidän pihtailla vauvankin tavaroissa, ettei kellekään tulisi paha mieli? Tosin se kellä se paha mieli yleensä on, on miehen ex... Ja tosiaan etälapsilla on meillä oma huone (=jakavat huoneen) ja niitä omia tavaroitakin jonkun verran.
Tuo jonkun mainitsema kummin järjestämä matka oli kyllä huippu. Eikö kyseinen kirjoittaja tiedä, että ihan ydinperheidenkin sisällä se tietyn lapsen kummi saattaa järjestää juuri kummilapselleen jotain matkoja tai lahjoja, ja muut jäävät ilman? Kummihan on vain sen yhden kummi eikä suinkaan koko perheen lasten, saati sitten joidenkin sisarpuolten. Ihan uskomaton ajatusmaailma jollain.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:45"]
Jos entisaikoja usein mollataan niin oli siinä jotain hyvääkin. Yleensä oli perhe, isä ja äiti lapsineen omine ongelmineen. Ei ylimääräisiä kaikenkarvaisia äiti- ja isäpuolia, sisko- velipuolista puhumattakaan.
Saa olla onnellinen kun on saanut hyvän aviopuolison, molemmat sitoutuneet ja hänen kanssaan lapset, pikku ongelmista on selvitty ja perhe pysynyt koossa. On omat pysyvät isovanhemmat ja muutkin sukulaiset.
On se sekavaa ja varmasti usein vaikeaa kun naisella on lapsia, miehellä lapsia, tehdään yhteisiä, erotaan ja taas kenties hankitaan jonkun kanssa lapsia kumpikin tahoillaan. Usein ei edes kunnolla sitouduta toiseen, senkun vaan muutetaan yhteen..ja kohta erotaan, kätevää ja helppoa aikuisille. Mutta jos aikuiset joskus pysähtyisivät ajattelemaan lasten kannalta asioita mutta ei. Niin paljon surua ja tuskaa, välinpitämättömyyttä ja sorsimista tapahtuu uusioperheiden sisällä ja paljon onnettomia lapsia. Kuka ei tykkää puolison entisistä tai tulleista lapsista jopa inhoaa heitä, kummallisia sekasotkuja. Aikuiset voivat olla tosi inhottavia niin toisilleen kuin lapsilleen. On kyllä niin monia lapsia jotka vahingoittuvat välinpitämättömyydessä tai jopa työnnetään pois. Ei se voi olla vaikuttamatta lapsen kehitykseen. Surullista mutta totta. Kun aikuiset pyöriskelevät omien ongelmiensa keskellä, eivät osaa niitäkään selvittää miten pystyisivät takaamaan lasten hyvinvoinnin.
[/quote]
Höpönpöpön: uusperheitä on ollut ihmiskunnan historian aamuhämäristä lähtien. Kannattaa hiukan sivistää itseään ennen kuin tulee huutelemaan tällaisia.
[/quote]
Näinpä. Esimerkiksi naisten kuolleisuus synnytysten yhteydessä oli sitä luokkaa, että moni mies ehti jäädä leskeksi useampaankin otteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh heh tuota Belgian reissua, josta joku vinkui että oma lapsi ei ollut päässyt mukaan. Toimiiko tilanne myös niin, että kun tämän vinkujan lapsi lähtee kummilleen/sukulaisilleen kylään, niin isän perheestä pyydetään nämä kakkoskierroksen lapset mukaan? Tuskin...=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi lapsi on tietenkin sen eksän ydinperhettä ja ottaa paikkansa ykkösenä. Sehän on ihan luonnollista etenkin, jos ne entiset muksut eivät tässä uudessa perheessä asu vakituisesti. Sitäpaitsi nuo entisestä suhteesta peräisin olevat lapset ovat usein helvetin rasittavia ja mustasukkaisia vauvasta ja kaikesta muustakin. Itse olen todella tyytyväinen, että mieheni lapsi aikaisemmasta suhteesta käy meillä vain harvakseltaan.
Anteeksi vain mutta mikä "kakkosperhe"?? Luuletko että uusi nainen ja uusi vauva on ikuisesti "kakkosia" sinuun ja teidän lapsiinne verrattuna?
Anteeksi vain, mutta se ei vain mene niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, suosittelen, että keräät itsesi ensin ja sitten otat lapsesi ja vaihdatte paikkakuntaa. Näin minä aion tehdä, isä on lähtenyt perheestämme ja hänellä on uusi perhe. Me siirrymme toiselle puolelle Suomea ja mies eläköön uuden perheensä kanssa.
Mietin, haluatko edes, että tuollainen mies on lastesi kanssa tekemisissä. Minä mietin, että en halua hänen arvojaan, käytänteitään tai MITÄÄN mikä siirtyisi lapsille. Voivat tavata joskus satunnaisesti ja toki pitää yhteyttä, mutta muuttamalla kauas varmistan, että mitään tiivistä suhdetta heille ei tule.
Onko paskasti tehty? Ehkä, mutta mies on myös tehnyt paskasti, eikä mikään velvoita minua olemaan sen rakentavampi.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:58"]
tässäkin ketjussa on useita vastauksia, joista käy ilmi miksi niin monella lapsella ja nuorella on nykyään paha olla.
On traagista että rakkauden kuihtuminen vanhempien väliltä ajaa tilanteen sellaiseksi, joissa vertaillaan sisarpuolien huoneita, talvivaatteita, matkoja... Ei ihme että lapset kärsivät. Miksi talvivaatteiden ostamisesta tehdään joku huomion ja rakkauden mitta... ja siirretään oma katkeruus uudesta kurahaalarista lapsen tunteeksi (lapselle tulee muka paha mieli).
[/quote]
Niinpä. Olen itse isäni eron myötä hylkäämä ja se, että minusta ei ole pidetty taloudellisesti huolta on vain 5 % kokonaissurun määrästä. Ilman rahaa on kyllä pärjätty, se muu oli vaikeinta.
[/quote]
Mutta minun kokemukseni mukaan (ei äitinä, vaan lapsena) selvä korrelaatio kyllä on. On toki eri asia, jos on köyhä mies (tai nainen), jolla ei ole varaa huolehtia kenestäkään tai on muuten vain hunningolla. Mutta jos varaa on, niin kyllä rakastava vanhempi haluaa jakaa hyvinvointia lapsilleen - tasapuolisesti.
Raha ei merkitse kokonaissurussa mitään, mutta taloudellinen puoli on kyllä selkeä osoitus tunnepuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa keskustella isän kanssa näistä asioista ja kertoa, että myös teidän yhteiset lapset tarvitsevat aikaa ja huomiota. Miehet kun eivät itsestään tällaisia asioita usein hoksaa...
Vauva ei tarvitse omaa huonetta vuosiin. Sikäli aika erikoinen ratkaisu. Pikemminkin kuvittelisi, että ne aiemmatkin lapset halutaan osaksi perhettä entistä tiiviimmin, ovathan ne vauvan sisaruksia.
Meillä on tulossa vastaava tilanne ja suhtaudumme kyllä aivan päinvastoin. Tosin kyse on siitä, että äiti saa vielä yhden lapsen, ei isä. Ehkä isäpuolet suhtautuvat näihin asioihin fiksummin kuin äitipuolet? En tiedä, kysyn vain.
Missään tapauksessa aiemmat lapset eivät ole tiellä tai osattomia "ydinperheessä". Päinvastoin, haluaisimme pitää koko jengin koossa aina, mutta se pitää edelleen hyväksyä, että heillä on omakin isä joka haluaa viettää aikaa heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ydinperhe on perhe, jossa lapset ovat äidille ja isälle ensimmäisiä. Jos he eroavat ja perustavat uuden perheen / uudet perheet, eivät nämä perheet enää ole ydinperheitä, vaan uusioperheitä. Ap:n mainitsemassa tapauksessa ei voi olla mitään ydinperhettä.
Mutta ap:n ongelmaan, eli mielestäni tietysti se lapsi joka siinä taloudessa eniten viettää aikaa, saa isoimman huoneen, tottakai.
Eli tietysti vauvalla on oikeus omaan huoneeseen, koska vauva on talouden MOLEMPIEN vanhempien lapsi. Sinun lapsellasi asuu siellä vain isä, eli ei sinun lastasi voi mitenkään verrata tähän vauvaan, hän on vain vieraileva lapsi. Toivottavasti selvitin asian tarpeeksi yksinkertaisesti.
No täällä nyt asetutaan suoraan isän puolelle, mutta jokainen joka on ollut tuossa tilanteessa, tajuaa ja muistaa, kuinka moinen kirpaisee aluksi. Eiköhän tuo tilanne tasaannu ajan kuluessa, varsinkin jo isä on kaikkia lapsiaan rakastava ja uusi nainenkin jossain määrin järkevä ja tunteita omaava ihminen.
Taitaa sinua ero kaduttaa. Ei se teidän ero sen uuden vaimon ja vauvan syytä kaiketi ole. Itsepä olet valintoja tehnyt. Varmasti ex- miehesi rakastaa lapsianne ihan yhtälailla kuin ennen, mutta totuuden nimessä kyllä vauva- aika aikatauluttaa ihan sellaisillakin aikataulut uusiksi, joilla ei muita lapsia ympärillä pyöri.
sun juttus kuullostaa joltain 15 vuotiaan teinin mussutuksilta,ei ihme että mies ei oo jaksanu:(
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:33"]
Mutta mikä etuoikeus vauvalla on omaan huoneeseen ja minun lapseni siirtämiseen samaan huoneeseen, heille kun rakentivat omat huoneensa? Ja miksi pitää tehdä vauva kun on jo lapset? Toivon suuresti että se "perhe" hajoaa ja nainen tajuaa mille tuntuu kun lapsella ei olekkaan enää isä koko ajan lähellä.
[/quote]
No ehkä on näppärämpää, että sillä, joka on koko ajan läsnä, on enemmän tilaa käytössään kuin se, että pidetään varattuna tiloja henkilöille, jotka ovat paikalla silloin tällöin. Neliöt eivät ainakaan pääkapunkiseudulla ole järin edullisia, joten niiden hyödyntäminen mietitään tarkkaan.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:29"]
En nyt oikein ymmärtänyt kysymystä. Eihän tuo ole mikään ydinperhe? Ja kysytkö tosissaan että mikä oikeus vauvalla on asua perheessä, johon on syntynyt?
Kuulostat katkeralta. Sovi säännölliset tapaamisajat, niin niistä ei tarvitse vääntää. Onhan tuo toki suuri muutos kaikille, myös teidän lapsille. Mutta sellaista elämä on. Kai sen ymmärsit että mies saattaa löytää uuden naisen ja tehdä myös lapsia?
[/quote]
No tässähän mies selvästi väheksyy vanhoja lapsiaan ja nostanut vauvan tärkeimmäksi. Kai siinä nyt kuka vaan tulee katkeraksi, omien lastensa vuoksi.
[/quote]
No ei minusta mies tässä SELVÄSTI väheksy "vanhoja" lapsiaan. Jos on tietty määrä huoneita, pitää ne jakaa jotenkin kaikkien kesken. Ja jos edellisen liiton lapset ovat isällään vain silloin tällöin ja pääasiassa äidillään, ei minusta ole niin kauheaa jos joutuvat huoneen jakamaan. Toki muutoshan se on lapsille, eikä ehkä tunnu kivalle. Ja lapset kuitenkin käyvät edelleen isällään, mutta eivät enää lyhyellä varoitusajalla. Ei ap:n tekstistä käy ilmi, minkälaiset nuo tapaamisjärjestelyt on aiemmin olleet, mutta kyllä ihan hyvä olisi sopia säännöllinen tapaamisrytmi eikä niin, että soitetaan yhtäkkiä että lapset tulee nyt sinne. Kylllä lapsillakin on oikeus säännölliseen elämään ja rytmiin, ei heidän tarvitse olla mitään heittopusseja kahden kodin välillä.
Ero- ja uusperhekuviot on aina vaikeita, minulla on itsellänikin kokemusta siitä eroperheen lapsena. Mutta ei tuosta ap:n viestistä käy selville todellakaan että mies selvästi nyt väheksyy lapsiaan.
Voi sinua katkeruuden kyllästämää säälittävää exää... :'(