Miten puolisonne reagoi teidän itkemiseen riidan aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on juuri tällainen. Tietää tasan tarkkaan mihin lyödä, että sattuu. Joskus kun olin todella pahalla mielellä hänen sanomisistaan ja itkin, pyysin häntä halaamaan/lohduttamaan. Hän tuli halaamaan ja silittämään ja kuiskutteli korvaani niitä samoja perättömiä syytöksiä ja solvauksia, mistä olin alunperinkin pahoittanut mieleni. Ei päästänyt irti vaikka pyysin, totesi vain, että itsepähän halusit, että halataan. Jälkikäteen mies ei nähnyt toiminnassaan mitään väärää, vaikka minusta tuo ei ollut missään nimessä hyväksyttävää käytöstä. Myöhemmin en ole pyytänyt lohduttamaan, mutta joskus olen kysynyt, miksi ei lohduta, totesi kylmästi ettei häntä v*ttuakaan kiinnosta minun paha mieleni. Jännä juttu kyllä, jos mies on niin huonolla mielellä että itkee, niin hänelle kyllä kelpaa päänsilittely. Etenkin silloin jos hän on itse mokannut. Esim kun hän petti minua, niin se olin minä, joka häntä tsemppasi, lohdutti ja vakuutteli, ettei se maailma nyt tähän kaadu.

Nykyään vältän itkemistä niin, että mies näkee, koska tiedän, että siinä tapauksessa hän heittää vaan lisää vettä myllyyn tai lievimmilläänkin suuttuu asiasta. Lähtee esimerkiksi sohvalle nukkumaan hyvin suurieleisesti, jos sattuu huomaamaan että illalla itken. Onneksi suurimmaksi osaksi hän ei nykyään tiedä itkuistani mitään, vaikka itseäni ärsyttääkin, kun monta yötä viikossa kuluu siten, että tsemppaan itseni olemaan itkemättä niin kauan kun mies on hereillä ja sitten itsekseni murehdin ja itkeskelen aamuyöhön saakka.

Ei teidän naisten kumppanivalinnoista kyllä ota selvää kirveelläkään. Ihan mukavia kavereita kärvistelee yksinään, mutta tällaisilla miehillä on aina nainen kainalossa, se on joku luonnonlaki. Ei voi kuin päätään pudistella.

"Teidän naisten?" Tuolla kirjoittajalla on tosi, tosi pahoja ongelmia, kun sietää tuollaista. Ja sinä kadehdit, että tuollaisen naisen kun saisi itselleen. Niin mukavia, normaaleja naisia on yksin ja miehet haikailevat noiden ongelmakimppujen perään.

Vierailija kirjoitti:

Vastenmielestä yritystä  itkulla manipuloida miestä. Kasvaaka aikuisiksi.

Totta, itkulla manipulointi on vastenmielistä.

Aikuinen ymmärtää, että toista ei pidä yrittää manipuloida itkulla.

Aikuinen ymmärtää, että aikuinenkin voi itkeä eri syistä.

Aikuinen ymmärtää, että mieskin itkee, kun riittävän pahalta tuntuu.

Aikuinen osaa asettua toisen asemaan.

Itse olen hirveän herkkis ja lähtökohtaisesti muutenkin alkaa herkästi itkettää, jos vastaan tulee joku tunteita herättävä asia. Riitatilanteet saattavat olla tällaisia. Mieheni ei koskaan tahallaan haluaisi pahoittaa mieltäni ja yleensä siinä kohtaa heltyy, tulee halaamaan ja lohduttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asia olisi sillä loppuunkäsitelty. Aina riitatilanne puhutaan ja selvitetään eikä jätetä roikkumaan. Aikoinaan, kun tehtiin päätös, että ollaan yhdessä, tehtiin myöskin päätös, että kommunikoidaan ja aina voi ääneen sanoa, jos joku asia häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on riita menossa jostain asiasta, niin miksi miehen pitäisi yhtäkkiä hypätä johonkin lohduttajan rooliin? Naisen logiikkaa?

Jos meillä on riita menossa, niin koitan itse ainakin pysyä rauhallisena korottamatta ääntäni ja saada kiinni, että mikä on pohjimmiltaan vialla. Ja rauhoittaa tilanteen et saadaan sopu aikaan ja kumpikin ymmärtää toista. Musta on kivempi koittaa puhua asiat selviksi, ilman itkua ja huutoa. Helpompi ymmärtää toista, kun ei itse joudu huudolla nurkkaan ajetuksi ja yli jyrätyksi.

Mut mä oonkin vaan nainen.

Miehen logiikka: "kas, sainpa huudollani toisen itkemään, huudanpa vähän lisää niin rauhoittuu ja asia jää sikseen"

Alkuosa oli ihan asiallinen, loppuosan vetäisit naiselliseen tapaan omasta päästäsi ja oli siten asiaton.

Olen mies ja minusta tuo oli ihan asiallinen vastaus. Jos toinen purskahtaa itkemään, se on merkki siitä että nyt on kierroksia vähän liikaa. Jos toinen hermostuu itkusta, se kertoo ettei ole ihan tasapainossa omien tunteidensa käsittelyssä. Tasapainoiselle ihmiselle itku ei ole uhka ja pelottava asia, vaan ihan normaali reaktio tuollaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon jotenkin järkyttynyt siitä, kuinka monen kumppani vaan ärsyyntyy itkemisestä ja kuinka monen mielestä itkua käytetään vaan aseena tai huomionhakemisena. Sehän on ihan normaali reaktio suruun/vihaan/turhautumiseen? Eikö ihmiset osaa hyväksyä ja kohdata negatiivisia tunteita? Meillä ainakin on ihan selkeää, että jos toinen alkaa itkemään niin sitten lohdutetaan, halataan ja pyyhitään kyyneleet silmistä.

Olen lähinnä hämmästynyt, että aikuinen ihminen tarvitsee apua tunteidensa käsittelyyn. Etenkin riitatilanteissa isin/äipän pitäisi halia isoa lasta?

Itkuhan on juuri tunteiden käsittelemistä. Ei siinä apua tarvita, mutta oletko kuullut sellaisesta kuin myötätunto? Sitä voi olla ihan kahden aikuisenkin välillä. Jos toisen itku aiheuttaa itsessä ahdistusta, täytyy olla aika lukossa tunnepuolella.