Miten puolisonne reagoi teidän itkemiseen riidan aikana?

Mun mies ei halua loukata. Sanoi kerran, että hän ei halua sanoa sellaista, kun on huonossa tilassa.

Joskus lähti vähäksi ajaksi pois, kun oli semmoinen tilanne.

Ei riidellä silleen, että toinen itkisi.

Minun mielestä tuo mitä teillä on, on semmoista julmaa. Siinä kohtaa, kun toinen itkee, niin olisi osattava lopettaa ja peruuttaa ja tutkia omaa toimintaa.

Voi olla, että toi tyyppi on sulle liian kova.

On ihan toisenlaisia myös, jotka ovat enempi itsensä kanssa balanssissa.

Ei sun tarvi vaatia itseltäsi kovuutta.

Tätä ketjua lukiessa huomaan taas olevani onnellinen, kun ei meillä huudeta ja riidellä niin, että jompikumpi alkaisi itkeä. Itse itken kyllä helposti, mutta riidat ei ole itkettäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap eroa, miehesi on psykopaatti. Moni tuntematonkin reagoi toisen itkuun myötätuntoisesti, koska se kuuluu inhimilliseen ihmisluontoon. Olet väärän miehen kanssa, silloin kun mies ei ole inhimillinen kanssasi.

Ei kuulu. Jotkut itkevät manipuloidakseen tai epävakauttaan. Silloin ei toisen kannata lisätä efektiä paapomalla ja palvomalla. Itkujakin on erilaisia.

Itkeminen on syvästi inhimillistä toimintaa, sillä esimerkiksi simpanssit eivät tuota kyyneleitä. Tämä ero on saanut tutkijat päättelemään, että itkemisellä täytyy olla jokin merkitys.

Rantalan mukaan kyynelnesteessä on feromoneja, jotka säätelevät lähellä olevien – myös naisten – mielialaa ja herättävät naissä myötätuntoa itkijää kohtaan.

Myötätunto taas saa toiset usein halaamaan itkijää, jonka elimistössä aktivoituu kosketuksen voimasta läheisyyshormoni oksitosiinin eritys. Se vähentää stressiä vielä enemmän kuin pelkkä itkeminen.

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/taman-takia-itkeminen-k…

Vierailija kirjoitti:

Itkeminen on halpamaista käytöstä. Ymmärrän täysin miestäsi.

Voitko avata vähän, miksi halpamaista? Oletko mies vai nainen? Ihan tosissani haluisin ymmärtää.

Itselle itku on ainakin se vihoviimeinen asia, inhoan sitä kun en pysty enää pidättelemään enkä haluaisi miehen näkevän sitä.

Tosin tiedän olevan niitäkin naisia, jotka itkevät vain saadakseen tahtonsa läpi.

Mutta kuinka joku tunne on halpamaista? Eikö ne kuulu ihmisyyteen?

Me ei olla robotteja.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei halua loukata. Sanoi kerran, että hän ei halua sanoa sellaista, kun on huonossa tilassa.

Joskus lähti vähäksi ajaksi pois, kun oli semmoinen tilanne.

Ei riidellä silleen, että toinen itkisi.

Minun mielestä tuo mitä teillä on, on semmoista julmaa. Siinä kohtaa, kun toinen itkee, niin olisi osattava lopettaa ja peruuttaa ja tutkia omaa toimintaa.

Voi olla, että toi tyyppi on sulle liian kova.

On ihan toisenlaisia myös, jotka ovat enempi itsensä kanssa balanssissa.

Ei sun tarvi vaatia itseltäsi kovuutta.

Et voi missään nimessä sanoa tuollaista kun et tunne ap:ta tai tämän puolisoa.

Katso poliiseja, niin todella usein nainen alkaa itkemään ja uhriutumaan, vaikka olis itse tehnyt mitä.

Se, että joku itkee, ei kerro todellakaan tarpeeksi.

Ihme että täällä verrataan itkua ja huutamista, kun kyse on ihan eri asioista. Useimmat herkästi itkevät eivät kykene hallitsemaan itkuaan eivätkä tee sitä tahallaan tai manipuloidakseen. Huutaminen sen sijaan on tahallista aggressiota.

Mulla ei ole vielä ollut miehen kanssa yhtään riitaa (vuosi yhdessä), ristiriitatilanteista on tähän asti selvitty ihan puhumalla. Jos itken muista syistä mies menee usein aika lukkoon, mutta silittelee kyllä. Jos mies itkee otan minä vuorostaan hänet halaukseen. Lähtekää oikeasti suhteista jotka ei ole enää muuta kuin toisen itkettämistä ja huudattamista. Ja mielestäni on miesten tehtävä käsitellä omat tunne-elämän ongelmansa esim. terapeutilla, eikä väittää että naiset itkevät vain manipuloidakseen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkeminen on halpamaista käytöstä. Ymmärrän täysin miestäsi.

Itkuun liittyviä tunnetiloja ja tuntemuksia

Miesten kiristys ja kusettaminen.

Nainen itkee pahaa oloaan.

Mies ajattelee kiristyksenä ja kusettamisena?

Siis mitä tässä nyt ajetaan takaa? Mitä se nainen oikein yrittää mielestäsi kiristää? Oman kannan kuulemista? Sopua? Vttuillakseen itkee?

Voitko kertoa, kun ihan tosissani yritän ymmärtää.

Itselle naisena ainakin ensivaisto on mennä itkevän ihmisen lähelle ja kysyä mikä on vialla. Mä en ole elämässäni ikinä kyennyt kulkemaan itkevän ihmisen ohi, sillä on joku hätänä silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap eroa, miehesi on psykopaatti. Moni tuntematonkin reagoi toisen itkuun myötätuntoisesti, koska se kuuluu inhimilliseen ihmisluontoon. Olet väärän miehen kanssa, silloin kun mies ei ole inhimillinen kanssasi.

Ei kuulu. Jotkut itkevät manipuloidakseen tai epävakauttaan. Silloin ei toisen kannata lisätä efektiä paapomalla ja palvomalla. Itkujakin on erilaisia.

Itkeminen on syvästi inhimillistä toimintaa, sillä esimerkiksi simpanssit eivät tuota kyyneleitä. Tämä ero on saanut tutkijat päättelemään, että itkemisellä täytyy olla jokin merkitys.

Rantalan mukaan kyynelnesteessä on feromoneja, jotka säätelevät lähellä olevien – myös naisten – mielialaa ja herättävät naissä myötätuntoa itkijää kohtaan.

Myötätunto taas saa toiset usein halaamaan itkijää, jonka elimistössä aktivoituu kosketuksen voimasta läheisyyshormoni oksitosiinin eritys. Se vähentää stressiä vielä enemmän kuin pelkkä itkeminen.

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/taman-takia-itkeminen-k…

Et voi kiistää etteikö sitä tapahdu, että varsinkin naispuoleinen ihminen tuherra itkua ja syyllisyyskysymys onkin sillä ratkaistu? Itse olen nainen ja tunnen monia, jotka käyttävät tätä hyväksi. Se opitaan jo lapsena. Lapset oppivat, että itkijä on oikeassa. Se, että "saa toisen itkemään" on aina tuomittavaa, vaikka toinen olisi tehnyt paljon pahemmin.

Itku VOI myös olla tehokas ase.

Mieheni on tainnut suhteen aikana kaksi kertaa itkeä, itselle ainakin tulee hätä myös kun en oikein tiedä mitä tehdä ja kuinka korjata asia.

Kai joillekin se neuvottomuus toisen tunteiden kanssa purkautuu huutona, toiset taas osaa mennä lohduttamaan.

Itse pysyn vieressä, halaan ja rauhoittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap eroa, miehesi on psykopaatti. Moni tuntematonkin reagoi toisen itkuun myötätuntoisesti, koska se kuuluu inhimilliseen ihmisluontoon. Olet väärän miehen kanssa, silloin kun mies ei ole inhimillinen kanssasi.

Ei kuulu. Jotkut itkevät manipuloidakseen tai epävakauttaan. Silloin ei toisen kannata lisätä efektiä paapomalla ja palvomalla. Itkujakin on erilaisia.

Itkeminen on syvästi inhimillistä toimintaa, sillä esimerkiksi simpanssit eivät tuota kyyneleitä. Tämä ero on saanut tutkijat päättelemään, että itkemisellä täytyy olla jokin merkitys.

Rantalan mukaan kyynelnesteessä on feromoneja, jotka säätelevät lähellä olevien – myös naisten – mielialaa ja herättävät naissä myötätuntoa itkijää kohtaan.

Myötätunto taas saa toiset usein halaamaan itkijää, jonka elimistössä aktivoituu kosketuksen voimasta läheisyyshormoni oksitosiinin eritys. Se vähentää stressiä vielä enemmän kuin pelkkä itkeminen.

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/taman-takia-itkeminen-k…

Et voi kiistää etteikö sitä tapahdu, että varsinkin naispuoleinen ihminen tuherra itkua ja syyllisyyskysymys onkin sillä ratkaistu? Itse olen nainen ja tunnen monia, jotka käyttävät tätä hyväksi. Se opitaan jo lapsena. Lapset oppivat, että itkijä on oikeassa. Se, että "saa toisen itkemään" on aina tuomittavaa, vaikka toinen olisi tehnyt paljon pahemmin.

Itku VOI myös olla tehokas ase.

Aika harvassa on niin taitava näyttelijä että osaa näytellä itkun. Tiesitkö että moni ammattilainen ei tätä taitoa osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap eroa, miehesi on psykopaatti. Moni tuntematonkin reagoi toisen itkuun myötätuntoisesti, koska se kuuluu inhimilliseen ihmisluontoon. Olet väärän miehen kanssa, silloin kun mies ei ole inhimillinen kanssasi.

Ei kuulu. Jotkut itkevät manipuloidakseen tai epävakauttaan. Silloin ei toisen kannata lisätä efektiä paapomalla ja palvomalla. Itkujakin on erilaisia.

Ja itkijöitä. Jotkut itkevät aivan kaikesta.

Äitini esimerkiksi alkoi itkeä välittömästi, kun kieltäydyin kertomasta hänen tivaamaansa yksityisasiaani ja sanoin että en halua keskustella aiheesta. Kieltäydyin siis ensi kertaa ikinä, 32-vuotiaana.

Itku jatkui puhelimessa vielä seuraavana päivänä, kun soitin sopiakseni. Hän vain itki miten huono äiti hän on. Siihen loppui minun empatiani.

Suuttuu ja uhrituu. Näin teki myös kun isäni kuoli ja sain puhelimitse tiedon. Kuunteli vieressä kun aloin itkeä niin räyhäsi kuinka hänen??? elämänsä menee päin veetä ja paiskoi tavaroita. Ei lohduttanut lapsiakaan kun menettivät rakkaan pappansa.

Se oli viimeinen itku jonka hänen nähden olen itkenyt.

Jos teillä on riita menossa jostain asiasta, niin miksi miehen pitäisi yhtäkkiä hypätä johonkin lohduttajan rooliin? Naisen logiikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkeminen on halpamaista käytöstä. Ymmärrän täysin miestäsi.

Itkuun liittyviä tunnetiloja ja tuntemuksia

Miesten kiristys ja kusettaminen.

Nainen itkee pahaa oloaan.

Mies ajattelee kiristyksenä ja kusettamisena?

Siis mitä tässä nyt ajetaan takaa? Mitä se nainen oikein yrittää mielestäsi kiristää? Oman kannan kuulemista? Sopua? Vttuillakseen itkee?

Voitko kertoa, kun ihan tosissani yritän ymmärtää.

Itselle naisena ainakin ensivaisto on mennä itkevän ihmisen lähelle ja kysyä mikä on vialla. Mä en ole elämässäni ikinä kyennyt kulkemaan itkevän ihmisen ohi, sillä on joku hätänä silloin.

Onko sulle ihan mahdoton ajatus, että joku voisi manipuloida itkulla?

Kun oma tytär oli pienempi, hänellä oli ystävä/tuttava, joka ärsytti häntä aina äärimmilleen. (Ja ärsytti myös muita, mutta ei saanut kaikilta muilta samaa reaktiota aikaan. Usein muut antoivat periksi kaikessa) Kun lopulta oma tytär töykeästi vastasi tälle tai ei antanutkaan anteeksi heti, niin tämä tyttö alkoi itkemään ja pahoitti mielensä pitkäksi aikaa... Hän sai sillä ihan älyttömän monta kertaa manipuloitua aikuisiakin ihmisiä. Lopulta onneksi selvisi se, minkä itse tiesin jo siinä vaiheessa itsekin, sillä seurasin tyttöjen touhuja. Eli siinä mielessä kiva loppu, koska aloin jo itse todella pohtimaan miten asiaa pitäisi käsitellä ja onko oma lapsi kiusaaja. Ehdin jo itse suhtautua omaan lapseen kuin syylliseen.

Ei ollut. Enemmänkin se toinen oli. Jatkuvaa ärsyttämistä. Ja lopuksi itkuhanat auki. Toivottavasti hän ei jatka enää tuota toimintaa. Sen verran karmivaa se oli, että pieni lapsi saa aikuisia hämättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap eroa, miehesi on psykopaatti. Moni tuntematonkin reagoi toisen itkuun myötätuntoisesti, koska se kuuluu inhimilliseen ihmisluontoon. Olet väärän miehen kanssa, silloin kun mies ei ole inhimillinen kanssasi.

Ei kuulu. Jotkut itkevät manipuloidakseen tai epävakauttaan. Silloin ei toisen kannata lisätä efektiä paapomalla ja palvomalla. Itkujakin on erilaisia.

Itkeminen on syvästi inhimillistä toimintaa, sillä esimerkiksi simpanssit eivät tuota kyyneleitä. Tämä ero on saanut tutkijat päättelemään, että itkemisellä täytyy olla jokin merkitys.

Rantalan mukaan kyynelnesteessä on feromoneja, jotka säätelevät lähellä olevien – myös naisten – mielialaa ja herättävät naissä myötätuntoa itkijää kohtaan.

Myötätunto taas saa toiset usein halaamaan itkijää, jonka elimistössä aktivoituu kosketuksen voimasta läheisyyshormoni oksitosiinin eritys. Se vähentää stressiä vielä enemmän kuin pelkkä itkeminen.

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/taman-takia-itkeminen-k…

Et voi kiistää etteikö sitä tapahdu, että varsinkin naispuoleinen ihminen tuherra itkua ja syyllisyyskysymys onkin sillä ratkaistu? Itse olen nainen ja tunnen monia, jotka käyttävät tätä hyväksi. Se opitaan jo lapsena. Lapset oppivat, että itkijä on oikeassa. Se, että "saa toisen itkemään" on aina tuomittavaa, vaikka toinen olisi tehnyt paljon pahemmin.

Itku VOI myös olla tehokas ase.

Joo, inhosin tuota alakoulussa. Ne, jotka loukkaantuivat näyttävimmin ja itkivät useimmin, pärjäsivät. Opettajat olivat heidän puolellaan ja kaikki halusivat olla heidän kavereitaan. Yhdessä vaiheessa se oli oikein muotia. Toivottavasti suurin osa kuitenkin kasvaa tuosta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Epämiellyttävän tilanteen tullessa, naisen on hyvä tirauttaa itku. Tapaa kanttaa harjoitella. Erittäin käyttökelpoinen tapa töissä ja kotona.

Jos kokemuksesi on tuo, onnittelen! Olet todennäköisesti valinnut naisesi oikein, täsmälleen samalla tasolla tunne-elämä ja sosiaaliset taidot! Jos sinä olet ja ympärilläsi olevat naiset ovat tyytyväisiä ja homma toimii, kannattaa pitää tuo asenne.

Meillä ei huudeta, itketä eikä paiskota tavaroita riidellessä. Emme myöskään riitele julkisesti vaan jos asiat ihan todella kärjistyy kodin ulkopuolella menemme "kulman taakse" puhumaan. Tämä on aina ollut näin ja luontaista käytöstä molemmilta.

Luulen, että malli riitelyyn opitaan lapsena kotona. En itse voisi kuvitellakaan asuvani huutavan ja reuhaavan moukan kanssa. Jos aikuinen ihminen ei pysty käsittelemään arjessa tunteitaan muutoin kuin heittäytymällä taaperoksi olisi ehkä syytä vähän kasvaa ensin.

Minulla on aina itku herkässä hankalissa tilanteissa. On muuten v_ttumaista, kun vihaisenakin alkaa itkettää. Mies tulee tällöin aina halaamaan ja rauhoittelemaan minua, ja sitten saadaan keskusteltua asiasta rauhallisemmin. Meidän riitamme eivät kyllä alun alkaenkaan ole mitään huutokilpailuja, kun mies on sellainen viilipytty.

Exä taas ajatteli, että yritin itkullani "kiristää" häntä. Ei varmaan tarvitse kysyä, miksi on exä.

En yleensä riidan aikana itke tai mistään mitä mies sanoo, mutta jos mies näkee mun itkevän se kysyy mikä on ja kun saa vastauksen ei juuri kysele mitään jatkokysymyksiä. Tämäkös minua sitten ärsyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap eroa, miehesi on psykopaatti. Moni tuntematonkin reagoi toisen itkuun myötätuntoisesti, koska se kuuluu inhimilliseen ihmisluontoon. Olet väärän miehen kanssa, silloin kun mies ei ole inhimillinen kanssasi.

Ei kuulu. Jotkut itkevät manipuloidakseen tai epävakauttaan. Silloin ei toisen kannata lisätä efektiä paapomalla ja palvomalla. Itkujakin on erilaisia.

Itkeminen on syvästi inhimillistä toimintaa, sillä esimerkiksi simpanssit eivät tuota kyyneleitä. Tämä ero on saanut tutkijat päättelemään, että itkemisellä täytyy olla jokin merkitys.

Rantalan mukaan kyynelnesteessä on feromoneja, jotka säätelevät lähellä olevien – myös naisten – mielialaa ja herättävät naissä myötätuntoa itkijää kohtaan.

Myötätunto taas saa toiset usein halaamaan itkijää, jonka elimistössä aktivoituu kosketuksen voimasta läheisyyshormoni oksitosiinin eritys. Se vähentää stressiä vielä enemmän kuin pelkkä itkeminen.

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/taman-takia-itkeminen-k…

Et voi kiistää etteikö sitä tapahdu, että varsinkin naispuoleinen ihminen tuherra itkua ja syyllisyyskysymys onkin sillä ratkaistu? Itse olen nainen ja tunnen monia, jotka käyttävät tätä hyväksi. Se opitaan jo lapsena. Lapset oppivat, että itkijä on oikeassa. Se, että "saa toisen itkemään" on aina tuomittavaa, vaikka toinen olisi tehnyt paljon pahemmin.

Itku VOI myös olla tehokas ase.

No kertoo paljon, että teidän, joiden mielestä itkeminen on ase, aikuisten riidat myös "voitetaan" ja "hävitään." Viimeksi kun joku käytti itkua minua vastaan se oli äitini silloin, kun olin vielä alaikäinen: ensin äiti huusi minulle jostain, minä aloin huutaa takaisin, äiti alkoi itkeä, minun vastuuni oli lohduttaa häntä ja tehdä miten äiti halusi. Jo se, että riidalla on noin kaavamainen rakenne, tekee siitä (anteeksi) naiivin ja typerän, jossa kumpikaan ei edes yritä ottaa toista huomioon. Aikuisten välisissä riidoissa pitää mielestäni aina yrittää oikeasti saada asiaan jotain selkoa eikä riidellä vaan tavan ja tunteiden purkamisen vuoksi. Selkeän voittajan ja häviäjän sijaan pitäisi etsiä kompromissiratkaisuja.

Ja muutenkin joo, JOTKUT itkevät "aseena." Lahtöoletus ei kuitenkaan pitäisi olla, että itkeminen on AINA ase, varsinkaan oman kumppanin kohdalla. Naisena voin kertoa että jos mies heittäytyy aggressiiviseksi ja huutaa niin siinä on pakokauhu sekunnissa ja itku kurkussa, ja tekisin mitä tahansa saadakseni tilanteen rauhoittumaan. Nämä ovat vaistomaisia reaktioita.

Vähemmän vaistomaista on ehkä miesten "ase" eli joidenkin k-pää miesten harrastama harkitusti raivoaminen ja (naisen) tavaroiden paiskominen pelotteena ja kontrollin välineenä.