Onko teillä ollut elämässä tilanne että olette aivan umpikujassa?

Rukoilen Jeesukselta apua. Hän on aina minua auttanut. Pyydä vilpittömästi, niin hän auttaa.

Millainen umpikuja sinulla on? Minulla oli töihin liittyvä ja ahdisti oma työ ja en jaksanuy yksinkertaisesti sitä enää tehdä. Työsopimuksen päättymisen jälkeen jäin työttömäksi ja nyt opiskelen uutta ammattia työvoimakoilutuksessa. 

Reputin kirjoitukset, riitelin tyttöystäväni kanssa, rahat olivat loppu, olin armeijassa ja sain vielä poistumiskieltoa. Ajattelin, ettei tästä elämästä tule mitään.

Vaan niin pääsin siviiliin, muutettiin yhteen, pääsin töihin ja opiskelemaan. Tämä kokemus on antanut tulevaisuudenuskoa jo kolmen vuosikymmenen ajan ja antaa jatkossakin. Vaikeuksia on ollut sen jälkeenkin, mutta kaikesta on aina kunnialla selvitty.

On. Olen alkoholisti, ja olin vähällä menettää perheeni. Selviydyin sillä, että menin hoitoon.

Mulla kanssa tuo, otin lopputilin kun en vaan enää jaksanut, no sitten siihen karenssit ja rahat ihan loppu. Tämä vaihe oli pahin kun kituutti makaroni ym muulla. Jälkiviisaana hyvä sanoa, työterveyteen olisi ollut oikea osoite, no ilmoitin itseni sitten työkyvyttömäksi ja nyt olen avun piirissä, onneksi ei ole tällä hetkellä työnhaku velvoitetta.

No mulle tuli konkurssi. Koti myytiin. Ei yhtään rahaa. Puoliso lähti. En jaksa kirjoittaa enempää tää on vaan jokapäiväistä tuskaa ja koko ajan tulee pahempia asioita mitä en olis voinut kuvitella. Ap 

Työhön liittyvä umpikuja on päällä. En oikein tiedä miten tästä eteenpäin enää jatkaisi. Rahat ei riitä työttömänä eikä opiskelijana. Toisaalta oma ala on nyt ehkä katsottu läpi ja jotain uutta pitäisi keksiä. Ahdistus on valtava joka päivä, kun tuntee olevansa täysin hukassa.

Monisairaan ahmimishäiriöisen Kela korvaus Saxendasta torpattiin. En täytä kriteerejä.

Viekää samalla ladon taa ja ampukaa

En jaksa enää

Ystävä onneksi ymmärtää

Olen ollut tällaisessa tilanteessa jo pitkään ja se vaan pahenee. Tästä ei ole ulospääsyä ainakaan ennen kuin eräs henkilö joutuu laitokseen tai kuolee. Olen yrittänyt hakea apua, mutta en ole sitä saanut. 

Jotkut on sisukkaita. Kadehdin heitä jotka pystyvät valehtelemaan että kyllä se siitä. 

Minusta ei olis elämään pelkällä makaroonilla , ei sellasta asiaa olisikaan mikä olis kyllin hyvä että alkaisin tavoitteellisesti kärsimään. Mä olen realisti. En jaksa valehdella että kyllä mä pääsen joskus velkajärjestelyyn vaikka mahdollisuus 0,5 prosentin luokkaa.. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tällaisessa tilanteessa jo pitkään ja se vaan pahenee. Tästä ei ole ulospääsyä ainakaan ennen kuin eräs henkilö joutuu laitokseen tai kuolee. Olen yrittänyt hakea apua, mutta en ole sitä saanut. 

Sulla on varmaan jotain elämää jäljellä kun haluat mennä terapiaan tai vetään paskatabuja

Mitä se kenellekin merkitsee.  Itselle oma tilanne on pelkkää seikkailua ja joillekin se olisi silkkaa painajaista.

Uskon että ulkonäkö suojaa ihmisiä lopulta kokonaan luovuttamasta

Ihan varmasti auttaa ulkonäkö tässäkin .. ei vain sitä haluta nähdä

Voi, monesti. Ensimmäinen mieheni, jonka kanssa minulla on kolme lasta, rakastui lasten päiväkodin tätiin. Erosimme ja uusi vaimo aloitti järjettömän vihakampanjan minua vastaan, sain monta vuotta silkkaa pskaa niskaani sekä exältä, että häneltä. Lapset onneksi eivät kääntäneet selkäänsä minulle, päinvastoin. Menin uudelleen naimisiin, saimme yhteisen lapsen. Mies sairastui psyykkisesti, mutta ei halunnut hoitoa/lääkitystä ja minä en jaksanut jatkuvaa omien lasteni dissaamista ja erosimme. Ostin kiireellä asunnon, jossa lopulta olikin vakava kosteusvaurio ja jouduin yksin maksamaan valtavan remontin kulut, myyjän vastuu oli umpeutunut. Jouduin ulosottoon, jota on jatkunut näihin päiviin asti. Olen yksin kasvattanut lapset, isät eivät ole juurikaan osallistuneet, vanhempien lasten isä on kuollut. Vaikeaa on ollut, rahaa ei ole koskaan, vaikka teen töitä hiki hatussa, 1/3 menee ulosottoon joka kuukausi. Sairastuin vakavasti viime syksynä, olin yli puoli vuotta sairauslomalla, tulot laskivat, mutta laskut eivät. Nyt olen palaamassa töihin, toivon että tilanne tästä pikkuhiljaa helpottuisi. Mutta kaikesta selviää, kun on pakko. 

Suvussani on mielenterveysongelmia ja usein on tilanteita, jossa isä, veli tai lapsi on jonkinasteisessa psykoosissa. Mutta niistäkin on selvitty, ihme kyllä. Apuna rukous, luonto ja luottamus korkeampaan voimaan.

Vierailija kirjoitti:

Millainen umpikuja sinulla on? Minulla oli töihin liittyvä ja ahdisti oma työ ja en jaksanuy yksinkertaisesti sitä enää tehdä. Työsopimuksen päättymisen jälkeen jäin työttömäksi ja nyt opiskelen uutta ammattia työvoimakoilutuksessa. 

Olen vasta 38v ja mulla on tämä sama. Oon työtön taas mutta en tiedä miten näin vanhana onnistuu edes uudelleenkoulutus ja mihin ammattiin sitä edes pystyisi...vai palaanko takaisin nykyiseen ammattiini ns. hakkaamaan päätäni. Ammatillinen itsetuntoni on laskenut ihan nollaan kun töissä on saanut niin paljon negatiivista palautetta jokaiselta pomolta. Oon epäonnistunut.

Millaisia ratkaisuja olette tehneet jotta pääsette yli vaikeuksista?

Nosto

Mulla on ollut tilanne nyt vajaa kaksi vuotta. Tällaisessa tilanteessa kannattaa ottaa päivä kerrallaan. tilanne selkiytyy pikku hiljaa.