Lue keskustelun säännöt.
Miten muissa kolmikielisissä perheissä lapse ovat oppineet puhumaan?
06.07.2020 |
Meillä siis lapset 4kk, 3v ja 5v, minä puhun suomea, mies hollantia ja perheen yhteinen kieli on englanti.
Vanhin puhuu suomea ja englantia sujuvasti, mutta ei ole oikein oppinut hollantia. Asutaan Suomessa, mikä varmasti vaikuttaa mutta mies on aina lapsen kanssa ollessaan koittanut käyttää ensisijaisesti hollantia. Myös lapsen ainoat isovanhemmat ovat miehen puolelta, mutta he antavat kovin helposti periksi ja puhuvat tytölle ainoastaan englantia.
Tyttö kyllä ymmärtää hollantia ja tiedän että osaa muodostaa lauseitakin, mutta jostain syystä vaihtaa aina joko suomeen tai englantiin. :(
Poika (3v) taas puhuisi kaikista mieluiten hollantia eikä osaa suomea vielä ollenkaan. Nuorimmaisesta ei tietenkään osaa vielä sanoa.
Onko muilla tälläistä vai ollaanko me täysin epäonnistuttu vanhempina? Onko fiksummilla mitään vinkkejä miten saan tytön innostumaan hollannista ja pojan suomesta? Ollaan kokeiltu kaikenmaailman sarjakuvia, pelejä tms. Ollaan kokeiltu myös "kierrättää" kieliä lastenohjelmien kanssa, eli välillä katsovat ohjelmia hollanniksi, välillä suomeksi (yleensä toki englanniksi)
Kommentit (278)
Kolmikieliset balalaikkaperheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksikielisyys on todellakin korvaamattoman hyvää lapsille, joiden perhe on kaksikielinen. Se avaa ovet molempiin kulttuureihin ihan eri tavalla kuin ilman kielitaitoa. Lisäksi vuorovaikutus sukulaisten kanssa on aivan eri tasolla.
Niin, kaksikielisyys. Tässä tapauksessa lasten vahvin kieli tulee kuitenkin olemaan ei-natiivien opettama tankeroenglanti.
Millä perusteella? Ikävää että esität perusteettomia väitteitä.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!
Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!
Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla.
Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä, että kielteiset mielipiteet pohjautuu ennakkoluuloille. Mitään tieteellistä pohjaa ei ole sille, että kolmikielisessä kodissa lapsesta tulisi kielipuoli.
Totta.
Ystäväperheemme tytär oppi 1. kielinään ranskan ja ruotsia ja puhuu ja kirjoittaa täydellisrä suomea. Kirjoitti juuri ällän yo kokeessa kaikista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano, että tämä koskettaisi ketään teistä monikielisistä perheistä, mutta aina ei mene niin kuin Strömsössä. Tutustuin aikuisena noin nelikymppiseen henkilöön jolla oli ollut kolme kotikieltä, saksa, ruotsi ja suomi. Hän ei osannut kunnolla näistä kielistä ainuttakaan. Puutteellinen kielioppi ja outo korostus kaikissa kielissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!
Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla.
Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.
No tällaisia perheitä vaan on paljon. "Kaikki" osaavat englantia mutta esim norjaa, tanskaa, espanjaa tai ranskaa harvempi edes auttavasti. Pitäisikö kieltäytyä parisuhteesta ja vanhemmuudesta jos onkin alkanut kommunikoimaan englanniksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sano, että tämä koskettaisi ketään teistä monikielisistä perheistä, mutta aina ei mene niin kuin Strömsössä. Tutustuin aikuisena noin nelikymppiseen henkilöön jolla oli ollut kolme kotikieltä, saksa, ruotsi ja suomi. Hän ei osannut kunnolla näistä kielistä ainuttakaan. Puutteellinen kielioppi ja outo korostus kaikissa kielissä.
Ja kuinkas monella ainoastaan suomea puhuvalla on puutteelliset kielioppitaidot...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!
Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla.
Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.
Miksi ei?
Meillä ainakin on.
Perhe-elämässä riittää hyvä englanti, ei tarvitse olla super akateemista tiedesanastoa hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!
Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla.
Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.
Miksi ei?
Meillä ainakin on.
Perhe-elämässä riittää hyvä englanti, ei tarvitse olla super akateemista tiedesanastoa hallussa.
Perheen kielten kuuluu olla tunnekieliä. Ei vain jotain jolla räpelletään arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!
Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla.
Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.
No tällaisia perheitä vaan on paljon. "Kaikki" osaavat englantia mutta esim norjaa, tanskaa, espanjaa tai ranskaa harvempi edes auttavasti. Pitäisikö kieltäytyä parisuhteesta ja vanhemmuudesta jos onkin alkanut kommunikoimaan englanniksi?
Vanhemmuudesta kyllä niin kauan kun ei ole tarjota kunnollista kielitaitoa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksikielisyys on todellakin korvaamattoman hyvää lapsille, joiden perhe on kaksikielinen. Se avaa ovet molempiin kulttuureihin ihan eri tavalla kuin ilman kielitaitoa. Lisäksi vuorovaikutus sukulaisten kanssa on aivan eri tasolla.
Niin, kaksikielisyys. Tässä tapauksessa lasten vahvin kieli tulee kuitenkin olemaan ei-natiivien opettama tankeroenglanti.
Englanti on vanhempien yhteinen kieli. Miten siitä tulisi lasten vahvin kun koulut käydään Suomessa suomeksi ja kaikki ympärillä puhuu suomea? 😂
Englantia opetetaan myös siellä koulussa ei-natiivien ammattilaisten toimesta.
Moni osaa ihan kunnon englantia, alkaa ottaa päähän tämä tankeroenglantilässytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!
Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla.
Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.
No tällaisia perheitä vaan on paljon. "Kaikki" osaavat englantia mutta esim norjaa, tanskaa, espanjaa tai ranskaa harvempi edes auttavasti. Pitäisikö kieltäytyä parisuhteesta ja vanhemmuudesta jos onkin alkanut kommunikoimaan englanniksi?
Vanhemmuudesta kyllä niin kauan kun ei ole tarjota kunnollista kielitaitoa lapselle.
Ap:n lapsetko muka jotenkin huonommin oppivat Suomessa suomea kuin muut? 😂
Ystäväni vanhemmat eivät yhäkään puhu sujuvaa suomea, mutta hän puhuu ihan yhtä hyvin sitä kuin muutkin Suomessa syntyneet ja kirjoitti ällän. Päikyssä sen oppi, ei kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi englanti piti sotkea mukaan, kun kumpikaan ei sitä äidinkielenään puhu?
Voisitte tehdä niin, että mies puhuu lapselle hollantia, sinä suomea ja yhdessä puhutte sitten joko suomea tai hollantia. Suomessa kun asutte, suosittelen suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!
Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla.
Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.
Miksi ei?
Meillä ainakin on.
Perhe-elämässä riittää hyvä englanti, ei tarvitse olla super akateemista tiedesanastoa hallussa.
Perheen kielten kuuluu olla tunnekieliä. Ei vain jotain jolla räpelletään arjessa.
Voi jessus, kyllä meillä ainakin osataan englantia todella hyvin ja toisella ei ole edes aksenttia/korostusta, joten hyvin kaukana räpellyksestä.
Sitä paitsi lapset meillä puhuvat kotona lähinnä suomea ja hollantia, mutta toki meitä vanhempia kuuntelemalla vuosikaudet osaavat myös enkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!
Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla.
Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.
Mieheni osaa huonosti suomea, minä taas puhun huonosti hänen kieltään espanjaa. Toki molemmat yritetään parantaa näitä taitoja, mutta miksi puhuisimme kotona kielellä, jolla toinen meistä ei todellakaan pysty ilmaisemaan itseään hyvin, kun taas englantia kumpikin puhuu natiivitasolla. Minulle on tärkeää, että pystyn puhumaan syvällisiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta mieheni kanssa. Englanniksi voidaan keskustella vaikka kvanttifysiikasta tai filosofiasta, espanjaksi keskustelut olisivat lähinnä jotain "Tänään on kaunis päivä. Pöydällä on maito. Koira haukkuu."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!
Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla.
Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.
Miksi ei?
Meillä ainakin on.
Perhe-elämässä riittää hyvä englanti, ei tarvitse olla super akateemista tiedesanastoa hallussa.
Perheen kielten kuuluu olla tunnekieliä. Ei vain jotain jolla räpelletään arjessa.
Voi jessus, kyllä meillä ainakin osataan englantia todella hyvin ja toisella ei ole edes aksenttia/korostusta, joten hyvin kaukana räpellyksestä.
Sitä paitsi lapset meillä puhuvat kotona lähinnä suomea ja hollantia, mutta toki meitä vanhempia kuuntelemalla vuosikaudet osaavat myös enkkua.
Se ei ole silti tunnekieli.
Ja tässähän ei olla huolissaan siitä että puhuuko joku jotain tai ymmärtääkö joku jotain vaan siitä, että riittääkö kielitaito kunnolliseen opiskeluun ja tunneilmaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Miksi englanti piti sotkea mukaan, kun kumpikaan ei sitä äidinkielenään puhu?
Voisitte tehdä niin, että mies puhuu lapselle hollantia, sinä suomea ja yhdessä puhutte sitten joko suomea tai hollantia. Suomessa kun asutte, suosittelen suomea.
Meillä parisuhteen kieli on aina ollut englanti ja tulee aina olemaan. Se on se luonnollisin, pystymme keskustelemaan syvällisesti ja olemme siihen tottuneet, se on meidän juttu.
Se, että toinen joutuu sönkätä suomeksi ei ole reilua, hyvin kaukana siitä tunnekielestä. Englantia esim. mieheni kuitekin osannut 25 vuotta, suomea opiskellut tässä pari vuotta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!
Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla.
Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.
Mieheni osaa huonosti suomea, minä taas puhun huonosti hänen kieltään espanjaa. Toki molemmat yritetään parantaa näitä taitoja, mutta miksi puhuisimme kotona kielellä, jolla toinen meistä ei todellakaan pysty ilmaisemaan itseään hyvin, kun taas englantia kumpikin puhuu natiivitasolla. Minulle on tärkeää, että pystyn puhumaan syvällisiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta mieheni kanssa. Englanniksi voidaan keskustella vaikka kvanttifysiikasta tai filosofiasta, espanjaksi keskustelut olisivat lähinnä jotain "Tänään on kaunis päivä. Pöydällä on maito. Koira haukkuu."
Onko jompikumpi teistä alaikäinen lapsi?
Niin, kaksikielisyys. Tässä tapauksessa lasten vahvin kieli tulee kuitenkin olemaan ei-natiivien opettama tankeroenglanti.