Lue keskustelun säännöt.
Miten muissa kolmikielisissä perheissä lapse ovat oppineet puhumaan?
06.07.2020 |
Meillä siis lapset 4kk, 3v ja 5v, minä puhun suomea, mies hollantia ja perheen yhteinen kieli on englanti.
Vanhin puhuu suomea ja englantia sujuvasti, mutta ei ole oikein oppinut hollantia. Asutaan Suomessa, mikä varmasti vaikuttaa mutta mies on aina lapsen kanssa ollessaan koittanut käyttää ensisijaisesti hollantia. Myös lapsen ainoat isovanhemmat ovat miehen puolelta, mutta he antavat kovin helposti periksi ja puhuvat tytölle ainoastaan englantia.
Tyttö kyllä ymmärtää hollantia ja tiedän että osaa muodostaa lauseitakin, mutta jostain syystä vaihtaa aina joko suomeen tai englantiin. :(
Poika (3v) taas puhuisi kaikista mieluiten hollantia eikä osaa suomea vielä ollenkaan. Nuorimmaisesta ei tietenkään osaa vielä sanoa.
Onko muilla tälläistä vai ollaanko me täysin epäonnistuttu vanhempina? Onko fiksummilla mitään vinkkejä miten saan tytön innostumaan hollannista ja pojan suomesta? Ollaan kokeiltu kaikenmaailman sarjakuvia, pelejä tms. Ollaan kokeiltu myös "kierrättää" kieliä lastenohjelmien kanssa, eli välillä katsovat ohjelmia hollanniksi, välillä suomeksi (yleensä toki englanniksi)
Kommentit (278)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei todellakaan suositella.
Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.
Siis apua, oma hollantilaiseni puhuu niin hyvää englantia, että amerikkalaisetkaan eivät tajua, että ei ole natiivi.
Ei kannata yleistää, jotkut oikeasti osaava niitä kieliä ja osaavat ääntää 😅
PS. Meillä ainakin tulee olemaan kolmikielinen perhe, emme me ala vuosien jälkeen omaa luontaista yhteistä kieltä (englanti) droppaamaan
Monet amerikkalaiset puhuu itse huonoa englantia.
Ja se että puhuu jotain kieltä ei vielä riitä siihen että se kielitaito olisi syvällinen.
Sano nyt vielä, että nämä mainitsemasi amerikkalaisetkaan eivät saa puhua englantia lapsilleen, kun eivät osaa sitä riittävän hyvin. XD
t. ohis
Heidän lapsillaan on tismalleen sama kielipuolisuus-riski kuin ruotsinsuomalaisilla, joilla monilla ei ole yhtään kieltä hallussa. Pahimmillaan vain se huono englanti/ruotsi.
Kuinka monta tällaista henkilöä on? Tiedän monta ruotsinsuomalaista mutta en yhtään kielipuolta.
Muutenkaan nämä narisijat ei ole esittäneet ainuttakaan lähdettä sille, miksi kolme kieltä perheessä olisi paha juttu. Ei se lapsen kaksi muuta kieltä katoa sillä että kotona on kolmaskin kieli.
Et ole ymmärtänyt. Ei ongelma ole kielien määrä, vaan se, että kukaan ei osaa oikeasti englantia tuossa perheessä. Ei puhu äidinkielenään.
Itse et ymmärrä. Vaikka ei ole äidinkieli, ihminen voi oppia natiivitasoiseksi puhujaksi. Usein opittu kieli voi jopa olla parempitasoista kuin äidinkielenä puhuvalla, joka ei ole koskaan joutunut oppimaan esim kielioppisääntöjä.
Paljon pienempi osa ihmisistä oppii natiivintasoiseksi puhujaksi kuin kuvitellaan. Sanoisin, että ehkä yksi promille. Koska puhujat eivät ole tietoisia puutteistaan, ja kukapa heille kehtaisi sen sanoa?
Ei ne ainoat vaihtoehdot ole sönkkö ja natiivi.
Ei se sujuva hyvä englanti lasta vahingoita, varsinkin jos se on vaan random kolmas kieli eikä yksi kahdesta äidinkielestä (näinhän se on).
Mutta AP nimenomaan sanoi että englanti on perheen pääkieli.
AP laitapa tänne pätkä englanniksi jotain niin nähdään miten huolestuttavasta tilanteesta on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää vänkääjät jotka eivät suvaitse että muiden perheissä puhutaan englantia, ovat varmaan itse tosi huonoja siinä. Siksi heillä ei ymmärrys riitä että toisilla kielitaito voi olla tyystin erilainen.
Ot, mutta oon kyllä kateellinen monikielisille perheille. Kuinka hyvä kielitaito mulla olisikaan jos olisin saanut elää kaksi- tai kolmekielisessä perheessä!
En tunnustaudu vänkääjäksi, totean vain että kielitaito rakennetaan aina äidinkielen päälle. Jos olet oppinut kotonasi hyvän äidinkielen taidon, ei mikään estä sinua opettelemasta siihen päälle kahta tai kolmea muuta kieltä. Se on ihan omasta tahdostasi kiinni. Minäkin siihen pystyin.
-ohis.
Olet osittain oikeassa. Myöhemmin elämässä kielten opiskelu pohjautuu äidinkielen päälle rakentamiseen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että joillakin lapsilla on monta äidinkieltä, jonka päälle rakentaa uusien kielten oppimisen.
On tärkeää huomioida ero kielen opiskelun ja oppimisen välillä. Nuori lapsi oppii kielen immersion kautta, eikä opiskele kieltä aktiivisesti. Immersiotekniikka ei vaadi vahvaa äidinkieltä pohjalle, ainoastaan sen, että lapsen kielen oppimista stimuloidaan aktiivisesti ja kokoaikaisesti esim. puhumalla kieltä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei todellakaan suositella.
Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.
Siis apua, oma hollantilaiseni puhuu niin hyvää englantia, että amerikkalaisetkaan eivät tajua, että ei ole natiivi.
Ei kannata yleistää, jotkut oikeasti osaava niitä kieliä ja osaavat ääntää 😅
PS. Meillä ainakin tulee olemaan kolmikielinen perhe, emme me ala vuosien jälkeen omaa luontaista yhteistä kieltä (englanti) droppaamaan
Monet amerikkalaiset puhuu itse huonoa englantia.
Ja se että puhuu jotain kieltä ei vielä riitä siihen että se kielitaito olisi syvällinen.
Eivät puhu. He voivat puhua jotain englannin murretta, esim mustien vernakulaaria, mutta se on silti natiivintasoista englantia. Ihan samalla lailla kun savonmurteen puhujat puhuvat täydellistä suomea.
Toki se on natiivitasoista englantia, muttei silti välttämättä hyvää englantia. Jos esimerkiksi sanavarasto on erittäin suppea, vaikea sillä englannilla on lähteä jatko-opintoihin.
-eri.No, ajattelet hyvää englantia olevan vain se yksi variantti, jota käytetään esim. sanomalehdissä. Todellisuudessa nykyään kaikki äidinkielen variantit hyväksytään nykyään "hyviksi". Samalla lailla kuin savon murre hyväksytään "hyväksi" suomeksi. Joka tapauksessa variantin puhuja hallitsee kielen täydellisesti, koska se on hänen äidinkielensä.
Ikävä kyllä et voi vastata savoksi ylioppilaskirjoituksissa. Samalla tavalla kaikki englanninkaan kielen variantit eivät sovellu esimerkiksi tieteellisen tekstin tuottamiseen. Eli onhan se aika veemäinen tilanne, jos oma varianttisi ei täydellisesti omaksuttunakaan riitä koulutuksessa tai työelämässä.
Juuri tästä syystä kannustaisin perheitä lukemaan lapsilleen paljon sillä kielellä, jonka he osaavat. Näin kehittyy hyvä äidinkielen nyanssien taju. Siltä pohjalta pystyy oikein hyvin oppimaan myöhemmin vieraita kieliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei todellakaan suositella.
Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.
Siis apua, oma hollantilaiseni puhuu niin hyvää englantia, että amerikkalaisetkaan eivät tajua, että ei ole natiivi.
Ei kannata yleistää, jotkut oikeasti osaava niitä kieliä ja osaavat ääntää 😅
PS. Meillä ainakin tulee olemaan kolmikielinen perhe, emme me ala vuosien jälkeen omaa luontaista yhteistä kieltä (englanti) droppaamaan
Monet amerikkalaiset puhuu itse huonoa englantia.
Ja se että puhuu jotain kieltä ei vielä riitä siihen että se kielitaito olisi syvällinen.
Sano nyt vielä, että nämä mainitsemasi amerikkalaisetkaan eivät saa puhua englantia lapsilleen, kun eivät osaa sitä riittävän hyvin. XD
t. ohis
Heidän lapsillaan on tismalleen sama kielipuolisuus-riski kuin ruotsinsuomalaisilla, joilla monilla ei ole yhtään kieltä hallussa. Pahimmillaan vain se huono englanti/ruotsi.
Kuinka monta tällaista henkilöä on? Tiedän monta ruotsinsuomalaista mutta en yhtään kielipuolta.
Muutenkaan nämä narisijat ei ole esittäneet ainuttakaan lähdettä sille, miksi kolme kieltä perheessä olisi paha juttu. Ei se lapsen kaksi muuta kieltä katoa sillä että kotona on kolmaskin kieli.
Et ole ymmärtänyt. Ei ongelma ole kielien määrä, vaan se, että kukaan ei osaa oikeasti englantia tuossa perheessä. Ei puhu äidinkielenään.
Itse et ymmärrä. Vaikka ei ole äidinkieli, ihminen voi oppia natiivitasoiseksi puhujaksi. Usein opittu kieli voi jopa olla parempitasoista kuin äidinkielenä puhuvalla, joka ei ole koskaan joutunut oppimaan esim kielioppisääntöjä.
Amerikkalaiset usein sanovat tällaisia kohteliaisuuttaan suomalaisille. Ns. kielioppikin muuttuu koko ajan, ja jos esimerkiksi tuplanegatiivia käytetään puhutussa kielessä, se ei oikeastaan voi olla kielioppisääntöjen vastaista. Tämä on ns. kuvaavan kielitieteen periaate. Sääntöihin ikuistettu kelioppi sinänsä on fossilisoitunut kuva siitä, miltä kieli yhdellä hetkellä näyttää, mutta puhuttu äidinkieli on oikeasti sitä elinvoimaisempi ja todistusvoimaisempi.
Kai nämä negatiiviset jankkaajat ovat sitä mieltä, että meidön koulusysteemi on ihan perseestä kun kieliä opettaa ei-natiivit🤣 monikohan suomalainen enkunope on oikeasti britti tai jenkki tms? Hei apua, nyt nopeesti heiltä opettajaoikeudet pois mokomat puoskarit!🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi uskoa, että yhä on ihmisiä jotka ei usko ihmisellä voivan olla kaksi tai joskus kolmekin äidinkieltä. Mitään vahinkoa siitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei todellakaan suositella.
Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.
Siis apua, oma hollantilaiseni puhuu niin hyvää englantia, että amerikkalaisetkaan eivät tajua, että ei ole natiivi.
Ei kannata yleistää, jotkut oikeasti osaava niitä kieliä ja osaavat ääntää 😅
PS. Meillä ainakin tulee olemaan kolmikielinen perhe, emme me ala vuosien jälkeen omaa luontaista yhteistä kieltä (englanti) droppaamaan
Monet amerikkalaiset puhuu itse huonoa englantia.
Ja se että puhuu jotain kieltä ei vielä riitä siihen että se kielitaito olisi syvällinen.
Eivät puhu. He voivat puhua jotain englannin murretta, esim mustien vernakulaaria, mutta se on silti natiivintasoista englantia. Ihan samalla lailla kun savonmurteen puhujat puhuvat täydellistä suomea.
Toki se on natiivitasoista englantia, muttei silti välttämättä hyvää englantia. Jos esimerkiksi sanavarasto on erittäin suppea, vaikea sillä englannilla on lähteä jatko-opintoihin.
-eri.No, ajattelet hyvää englantia olevan vain se yksi variantti, jota käytetään esim. sanomalehdissä. Todellisuudessa nykyään kaikki äidinkielen variantit hyväksytään nykyään "hyviksi". Samalla lailla kuin savon murre hyväksytään "hyväksi" suomeksi. Joka tapauksessa variantin puhuja hallitsee kielen täydellisesti, koska se on hänen äidinkielensä.
Ikävä kyllä et voi vastata savoksi ylioppilaskirjoituksissa. Samalla tavalla kaikki englanninkaan kielen variantit eivät sovellu esimerkiksi tieteellisen tekstin tuottamiseen. Eli onhan se aika veemäinen tilanne, jos oma varianttisi ei täydellisesti omaksuttunakaan riitä koulutuksessa tai työelämässä.
Juuri tästä syystä kannustaisin perheitä lukemaan lapsilleen paljon sillä kielellä, jonka he osaavat. Näin kehittyy hyvä äidinkielen nyanssien taju. Siltä pohjalta pystyy oikein hyvin oppimaan myöhemmin vieraita kieliä.
Eikös nyt ollut kysymys kielen omaksumisvaiheesta, ei ylioppilaskirjoituksista? Tai kyseessä on todella varhaiskypsä taapero. :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää vänkääjät jotka eivät suvaitse että muiden perheissä puhutaan englantia, ovat varmaan itse tosi huonoja siinä. Siksi heillä ei ymmärrys riitä että toisilla kielitaito voi olla tyystin erilainen.
Ot, mutta oon kyllä kateellinen monikielisille perheille. Kuinka hyvä kielitaito mulla olisikaan jos olisin saanut elää kaksi- tai kolmekielisessä perheessä!
En tunnustaudu vänkääjäksi, totean vain että kielitaito rakennetaan aina äidinkielen päälle. Jos olet oppinut kotonasi hyvän äidinkielen taidon, ei mikään estä sinua opettelemasta siihen päälle kahta tai kolmea muuta kieltä. Se on ihan omasta tahdostasi kiinni. Minäkin siihen pystyin.
-ohis.Olet osittain oikeassa. Myöhemmin elämässä kielten opiskelu pohjautuu äidinkielen päälle rakentamiseen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että joillakin lapsilla on monta äidinkieltä, jonka päälle rakentaa uusien kielten oppimisen.
On tärkeää huomioida ero kielen opiskelun ja oppimisen välillä. Nuori lapsi oppii kielen immersion kautta, eikä opiskele kieltä aktiivisesti. Immersiotekniikka ei vaadi vahvaa äidinkieltä pohjalle, ainoastaan sen, että lapsen kielen oppimista stimuloidaan aktiivisesti ja kokoaikaisesti esim. puhumalla kieltä kotona.
Mutta kannattaa muistaa, ettei se immersio myöskään ole mikään autuaaksi tekevä asia. Samat asiat voi oppia yhtä hyvin myöhemmin opiskelemalla, ja vastaavasti lapsuuden kieli unohtuu aikanaan, jos sitä ei käytä.
Kaksikielisyydessä ei oikein toteutettuna ole mitään pahaa, mutta ei myöskään mitään korvaamattoman hyvää. Se voi avata joitakin ovia, mutta samat ovet saa auki myöhemminkin. Eli ei edelleenkään syytä kateuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei todellakaan suositella.
Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.
Siis apua, oma hollantilaiseni puhuu niin hyvää englantia, että amerikkalaisetkaan eivät tajua, että ei ole natiivi.
Ei kannata yleistää, jotkut oikeasti osaava niitä kieliä ja osaavat ääntää 😅
PS. Meillä ainakin tulee olemaan kolmikielinen perhe, emme me ala vuosien jälkeen omaa luontaista yhteistä kieltä (englanti) droppaamaan
Monet amerikkalaiset puhuu itse huonoa englantia.
Ja se että puhuu jotain kieltä ei vielä riitä siihen että se kielitaito olisi syvällinen.
Eivät puhu. He voivat puhua jotain englannin murretta, esim mustien vernakulaaria, mutta se on silti natiivintasoista englantia. Ihan samalla lailla kun savonmurteen puhujat puhuvat täydellistä suomea.
Toki se on natiivitasoista englantia, muttei silti välttämättä hyvää englantia. Jos esimerkiksi sanavarasto on erittäin suppea, vaikea sillä englannilla on lähteä jatko-opintoihin.
-eri.No, ajattelet hyvää englantia olevan vain se yksi variantti, jota käytetään esim. sanomalehdissä. Todellisuudessa nykyään kaikki äidinkielen variantit hyväksytään nykyään "hyviksi". Samalla lailla kuin savon murre hyväksytään "hyväksi" suomeksi. Joka tapauksessa variantin puhuja hallitsee kielen täydellisesti, koska se on hänen äidinkielensä.
Ikävä kyllä et voi vastata savoksi ylioppilaskirjoituksissa. Samalla tavalla kaikki englanninkaan kielen variantit eivät sovellu esimerkiksi tieteellisen tekstin tuottamiseen. Eli onhan se aika veemäinen tilanne, jos oma varianttisi ei täydellisesti omaksuttunakaan riitä koulutuksessa tai työelämässä.
Juuri tästä syystä kannustaisin perheitä lukemaan lapsilleen paljon sillä kielellä, jonka he osaavat. Näin kehittyy hyvä äidinkielen nyanssien taju. Siltä pohjalta pystyy oikein hyvin oppimaan myöhemmin vieraita kieliä.
Eikös nyt ollut kysymys kielen omaksumisvaiheesta, ei ylioppilaskirjoituksista? Tai kyseessä on todella varhaiskypsä taapero. :-D
Jatko-opinnoista tässä viimeisten viestien aikana on puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kannattaa puhua vain sitkeästi ja PELkÄSTÄÄN hollantia lapsillenne. Vaikka lapset puhuisivat hänelle suomea tai englantia niin mies puhuu vain omaa äidinkieltään😊 eli molemmat puhukaa vain omaa kieltänne lapsillenne, englannin he tulevat kyllä aikanaan oppimaan. ette ole vielä epäonnistuneet missään. Lapset usein testaavat ja haluaisivat puhua vain sitä paremmin sujuvaa kieltä, sinnikkyyteenne edessä se kyllä loppuu.
Tarjoatte lapsillenne valtavan rikkauden kun he oppivat kaksi kieltä ja kulttuuria.
Miksi vanhemmat puhuvat englantia lapsille? Molempien kuuluisi puhua lapsille omaa äidinkieltään, eihän tuossa ole järkeä että puhutaan kolmatta kieltä joka ei ole kummankaan äidinkieli eikä edes maan virallinen kieli. Vanhemmat sitten puhuvat englantia keskenään jos ei ymmärrä kummankaan kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää vänkääjät jotka eivät suvaitse että muiden perheissä puhutaan englantia, ovat varmaan itse tosi huonoja siinä. Siksi heillä ei ymmärrys riitä että toisilla kielitaito voi olla tyystin erilainen.
Ot, mutta oon kyllä kateellinen monikielisille perheille. Kuinka hyvä kielitaito mulla olisikaan jos olisin saanut elää kaksi- tai kolmekielisessä perheessä!
En tunnustaudu vänkääjäksi, totean vain että kielitaito rakennetaan aina äidinkielen päälle. Jos olet oppinut kotonasi hyvän äidinkielen taidon, ei mikään estä sinua opettelemasta siihen päälle kahta tai kolmea muuta kieltä. Se on ihan omasta tahdostasi kiinni. Minäkin siihen pystyin.
-ohis.Olet osittain oikeassa. Myöhemmin elämässä kielten opiskelu pohjautuu äidinkielen päälle rakentamiseen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että joillakin lapsilla on monta äidinkieltä, jonka päälle rakentaa uusien kielten oppimisen.
On tärkeää huomioida ero kielen opiskelun ja oppimisen välillä. Nuori lapsi oppii kielen immersion kautta, eikä opiskele kieltä aktiivisesti. Immersiotekniikka ei vaadi vahvaa äidinkieltä pohjalle, ainoastaan sen, että lapsen kielen oppimista stimuloidaan aktiivisesti ja kokoaikaisesti esim. puhumalla kieltä kotona.
Mutta kannattaa muistaa, ettei se immersio myöskään ole mikään autuaaksi tekevä asia. Samat asiat voi oppia yhtä hyvin myöhemmin opiskelemalla, ja vastaavasti lapsuuden kieli unohtuu aikanaan, jos sitä ei käytä.
Kaksikielisyydessä ei oikein toteutettuna ole mitään pahaa, mutta ei myöskään mitään korvaamattoman hyvää. Se voi avata joitakin ovia, mutta samat ovet saa auki myöhemminkin. Eli ei edelleenkään syytä kateuteen.
Eli sun mielestä jos vanhemmilla ei ole yhteistä äidinkieltä, näiden pitää silti puhua lapsille samaa kieltä ettei vaan tulisi kaksikielistä lasta. Uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei todellakaan suositella.
Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.
Siis apua, oma hollantilaiseni puhuu niin hyvää englantia, että amerikkalaisetkaan eivät tajua, että ei ole natiivi.
Ei kannata yleistää, jotkut oikeasti osaava niitä kieliä ja osaavat ääntää 😅
PS. Meillä ainakin tulee olemaan kolmikielinen perhe, emme me ala vuosien jälkeen omaa luontaista yhteistä kieltä (englanti) droppaamaan
Monet amerikkalaiset puhuu itse huonoa englantia.
Ja se että puhuu jotain kieltä ei vielä riitä siihen että se kielitaito olisi syvällinen.
Sano nyt vielä, että nämä mainitsemasi amerikkalaisetkaan eivät saa puhua englantia lapsilleen, kun eivät osaa sitä riittävän hyvin. XD
t. ohis
Heidän lapsillaan on tismalleen sama kielipuolisuus-riski kuin ruotsinsuomalaisilla, joilla monilla ei ole yhtään kieltä hallussa. Pahimmillaan vain se huono englanti/ruotsi.
Kuinka monta tällaista henkilöä on? Tiedän monta ruotsinsuomalaista mutta en yhtään kielipuolta.
Muutenkaan nämä narisijat ei ole esittäneet ainuttakaan lähdettä sille, miksi kolme kieltä perheessä olisi paha juttu. Ei se lapsen kaksi muuta kieltä katoa sillä että kotona on kolmaskin kieli.
Et ole ymmärtänyt. Ei ongelma ole kielien määrä, vaan se, että kukaan ei osaa oikeasti englantia tuossa perheessä. Ei puhu äidinkielenään.
No eivätköhän puhu englantia keskimääräistä paremmin jos ovat käyttäneet kieltä seurusteluaikanaan ja perhe-elämässä 🙄
Sun logiikalla ei kannattaisi sitten opiskella mitään kieliä koulussakaan, jos ei ole natiivi opettaja.
Perhe-elämässä ja etenkin seurusteluaikana pääsee yllättävän suppealla kielitaidolla, onhan aina rakkauden kieli...kyllästyn nyt toistamaan tätä, mutta kielen omaksumisella ja oppimisella on valtava ero. Kielitieteessä niistä käytetään L1 ja L2 -termejä. Ajattele, mikä valtava hyppäys lapselle sisäistää se, että tietyt äänteet vastaavat erilaisia asioita, ensin konkreettisia ja sitten yhä abstraktimpia. Tämä on kielen omaksumista ja se tapahtuu vain kerran. Sitten kun sitä sovelletaan muihin kieliin, se on kielen oppimista, ja se on sitä mitä koulussa tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei todellakaan suositella.
Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.
Suositellaan kyllä. On eri asia jos kaksi supisuomalaista opettavat lapselleen englantia huvin vuoksi huonosti, mutta yhteinen kotikieli ei ole "huonoa englantia".
Varsinaisia eksperttejä taas äänessä. Koti voi hyvin olla kolmikielinen eikä siitä ole lapsille mitään haittaa. Mikään tutkimus ei vaadi että vanhemmat eivät saisi puhua keskenään kolmatta kieltä.
Suositus on että kumpikin vanhempi puhuu AINA omaa äidinkieltään ja että perheen yhteinen kieli on jompikumpi näistä.
Lisäksi niitä äidinkieliä pitäisi lukea lapsille ahkerasti ja muutenkin huolehtia, että lapsi kuulee ja käyttää riittävästi molrmpia.
Jos näin ei toimita, tulos on juurikin mykät lapset ja kaaos kuten ap:llä.
Höpö höpö, montako monikielistä lasta sinulla on?
Vieläkin kyseenalaistan sitä, että mielestäsi olisi parempi, että jompi kumpi vanhempi sönköttää toisen vanhemman äidinkieltä huonolla kielitaidoilla, kuin että vanhemmat puhuisivat yhteisenä kielenä jotain muuta kieltä jota he molemmat osaavat hyvin?
Olen eri, mutta lasuja on päiväkodeissa tehty oikeasti näistä. Kun 5-vuotias sekottaa 3 erikieltä, eikä puhu yhtäkään sujuvasti se on laiminlyöntiä. Tietenkin vanhemmat voivat puhua keskenään englantia, mutta laspelle pitäisi puhua aina samaa kieltä.
Tämä on kasvava ongelma pk-seudulla. Lasten paraskieli saattaa olla hyvin simppeli englanti kielioppivirheineen.
Voi kauheaa, 5-vuotiaan kielellinen kehitys on kesken! :'D Älkää nyt viitsikö. Myös yksikielisen suomalaisen lapsen paras ja ainoa kieli on helposti simppeliä ja kielioppivirheitä sisältävää.
Lapsen tapa oppia kieliä on neurologisesti ihan erilainen kuin aikuisen. Sitä parempi, mitä useammalle kielelle oppii perustan pikkulapsena. Sanavaraston laajuus yms. kehittyy vielä aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää vänkääjät jotka eivät suvaitse että muiden perheissä puhutaan englantia, ovat varmaan itse tosi huonoja siinä. Siksi heillä ei ymmärrys riitä että toisilla kielitaito voi olla tyystin erilainen.
Ot, mutta oon kyllä kateellinen monikielisille perheille. Kuinka hyvä kielitaito mulla olisikaan jos olisin saanut elää kaksi- tai kolmekielisessä perheessä!
En tunnustaudu vänkääjäksi, totean vain että kielitaito rakennetaan aina äidinkielen päälle. Jos olet oppinut kotonasi hyvän äidinkielen taidon, ei mikään estä sinua opettelemasta siihen päälle kahta tai kolmea muuta kieltä. Se on ihan omasta tahdostasi kiinni. Minäkin siihen pystyin.
-ohis.Olet osittain oikeassa. Myöhemmin elämässä kielten opiskelu pohjautuu äidinkielen päälle rakentamiseen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että joillakin lapsilla on monta äidinkieltä, jonka päälle rakentaa uusien kielten oppimisen.
On tärkeää huomioida ero kielen opiskelun ja oppimisen välillä. Nuori lapsi oppii kielen immersion kautta, eikä opiskele kieltä aktiivisesti. Immersiotekniikka ei vaadi vahvaa äidinkieltä pohjalle, ainoastaan sen, että lapsen kielen oppimista stimuloidaan aktiivisesti ja kokoaikaisesti esim. puhumalla kieltä kotona.
Mutta kannattaa muistaa, ettei se immersio myöskään ole mikään autuaaksi tekevä asia. Samat asiat voi oppia yhtä hyvin myöhemmin opiskelemalla, ja vastaavasti lapsuuden kieli unohtuu aikanaan, jos sitä ei käytä.
Kaksikielisyydessä ei oikein toteutettuna ole mitään pahaa, mutta ei myöskään mitään korvaamattoman hyvää. Se voi avata joitakin ovia, mutta samat ovet saa auki myöhemminkin. Eli ei edelleenkään syytä kateuteen.
Eli sun mielestä jos vanhemmilla ei ole yhteistä äidinkieltä, näiden pitää silti puhua lapsille samaa kieltä ettei vaan tulisi kaksikielistä lasta. Uskomatonta.
En tiedä mikä on sinun ensimmäinen kielesi, mutta tuskin ainakaan suomi, jos tuollaista luit.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla kaikki puhuvat englantia natiivitasoisesti. Tosielämässä moni peruskoulun läpäissyt ei ymmärrä edes suomenkielistä vähän monimutkaisempaa kirjoitettua tekstiä.
Q.E.D. tässä ketjussa.
Meillä on kaksikieliset lapset, (suomi ja ruotsi.) Kotikieli suomi, koulu ja päiväkoti ruotsiksi. Puhuvat täysin sujuvasti molempia, kirjalliset tehtävät koululaisella helpompia ruotsiksi. Kavereissaan monia kolmikielisiä, joilla suomi heikoin. Sanoisin, että kielitaitoa on monenlaista ja ymmärtäminen tulee ennen puheen tuottamista. Nämä kaverit ymmärtävät täysin suomea, mutta vastaavat vaihdellen ruotsiksi tai suomeksi. Kotonaan puhuvat vielä sitä kolmatta kieltä. Nämä lapset, joiden elämässä useampi kieli on arkipäivää, oppivat luultavasti sujuvammin myös muita kieliä, koska eri kieli ei ole mikään mörkö.
Eli luultavasti lapsen koulukielenä oleva kieli vahvin kirjallisissa jutuissa ja kieliopillisesti tämän kielen hallinta parasta. Mutta ne kaksi muuta kieltä ovat vahvoja ja sujuvia puhekieliä kun lapsi on 10v.
Kaksikielisyys on todellakin korvaamattoman hyvää lapsille, joiden perhe on kaksikielinen. Se avaa ovet molempiin kulttuureihin ihan eri tavalla kuin ilman kielitaitoa. Lisäksi vuorovaikutus sukulaisten kanssa on aivan eri tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei todellakaan suositella.
Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.
Siis apua, oma hollantilaiseni puhuu niin hyvää englantia, että amerikkalaisetkaan eivät tajua, että ei ole natiivi.
Ei kannata yleistää, jotkut oikeasti osaava niitä kieliä ja osaavat ääntää 😅
PS. Meillä ainakin tulee olemaan kolmikielinen perhe, emme me ala vuosien jälkeen omaa luontaista yhteistä kieltä (englanti) droppaamaan
Monet amerikkalaiset puhuu itse huonoa englantia.
Ja se että puhuu jotain kieltä ei vielä riitä siihen että se kielitaito olisi syvällinen.
Eivät puhu. He voivat puhua jotain englannin murretta, esim mustien vernakulaaria, mutta se on silti natiivintasoista englantia. Ihan samalla lailla kun savonmurteen puhujat puhuvat täydellistä suomea.
Toki se on natiivitasoista englantia, muttei silti välttämättä hyvää englantia. Jos esimerkiksi sanavarasto on erittäin suppea, vaikea sillä englannilla on lähteä jatko-opintoihin.
-eri.No, ajattelet hyvää englantia olevan vain se yksi variantti, jota käytetään esim. sanomalehdissä. Todellisuudessa nykyään kaikki äidinkielen variantit hyväksytään nykyään "hyviksi". Samalla lailla kuin savon murre hyväksytään "hyväksi" suomeksi. Joka tapauksessa variantin puhuja hallitsee kielen täydellisesti, koska se on hänen äidinkielensä.
Ikävä kyllä et voi vastata savoksi ylioppilaskirjoituksissa. Samalla tavalla kaikki englanninkaan kielen variantit eivät sovellu esimerkiksi tieteellisen tekstin tuottamiseen. Eli onhan se aika veemäinen tilanne, jos oma varianttisi ei täydellisesti omaksuttunakaan riitä koulutuksessa tai työelämässä.
Juuri tästä syystä kannustaisin perheitä lukemaan lapsilleen paljon sillä kielellä, jonka he osaavat. Näin kehittyy hyvä äidinkielen nyanssien taju. Siltä pohjalta pystyy oikein hyvin oppimaan myöhemmin vieraita kieliä.
No aika moni esim. suomalainen joutuu tekemään töitä, lähtemään jatko-opintoihin ja kirjoittamaan vaikka tieteellistä tekstiä sen englannin avulla, joka pohjaa koulussa opittuun. Vaikea kuvitella, miten tässä voisi haitata se, että englantia on oppinut jo pikkulapsesta eikä vasta jostain 9-vuotiaasta.
Kyllä se kolmekielinen lapsi oppii niistä kielistä myöhemmin tarpeen mukaan eri variantteja ihan samoin kuin vaikka savolainen lapsi oppii suomen kirjakielen.
Ei ne ainoat vaihtoehdot ole sönkkö ja natiivi.
Ei se sujuva hyvä englanti lasta vahingoita, varsinkin jos se on vaan random kolmas kieli eikä yksi kahdesta äidinkielestä (näinhän se on).