Erja Häkkinen muistisairaudestaan: tämä nyt on vain tällainen vaihe elämässäni.

No onhan se vaihe, kuten Erja sanoo. Ei hän lopputulemasta puhunut.

Erja Häkkinen pudotti viime keväänä uutispommin, kun hän kertoi Me Naisten haastattelussa kärsivänsä alkavasta muistisairaudesta.

Hän ei tällä hetkellä ole siitä huolissaan.

Pian myös ex-aviomies Mika Häkkinen sai kuulla tilanteesta.

Hän kyseli, onko tämä pelottavaa.

Ei tässä mitään pelottavaa ole, Erja vastasi ex-mieheleen.

En ole itse ollut missään vaiheissa peloissani. Tämä nyt on vain tällainen vaihe elämässä. En ole ensimmäinen enkä varmasti viimeinen ihminen, joka joutuu tällaiseen pyörteeseen.

Ei kannata surra tulevaa ja pilata suremisella sitä hyvää elämää mitä tällä hetkellä on.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata surra tulevaa ja pilata suremisella sitä hyvää elämää mitä tällä hetkellä on.

Just näin, osa ihmisistä kuvittelee että diagnosoitu muistisairaus on eutanasiapiikki. Eihän se näin ole. Etenemiset on ihan erilaisia ja kokoajan lääketiede kehittyy tälläkin puolella.

Olen vanhempi kuin Erja. Unohtelen, mitä olinkaan äsken tekemässä ? Jää hieman avoimeksi miten alkava muistisairaus on todettu.

 Multitaskaaminen, virikkeitä useammalta taholta yhtä aikaa, vaikuttaa muistin kaivelemiseen, päämme ei ole kuin tietokone, mikä heittää heti vastauksen. 

Onkohan tuo diagnoosi varmasti ihan oikea? Vähän ihmetytti, kun Erja sanoi tilanteen olevan nyt parempi kuin aikaisemmin.

Kaikki elämässä on jotain vaihetta, jopa se kuolemaankin johtava. Positiivinen ihminen ajattelee, että on sitä kivempiakin elämänvaiheita käyty läpi, mutta hoidetaan tämäkin jaloista niin voi lopuksi todeta, että paska reIssu, mutta tulipahan tehtyä.

Miksi tuo ei olisi vaihe? Ei meillä ole muutenkaan eri elämänvaiheista paluuta entiseen, ei eron jälkeen ole enää lapseton sinkku, jos parisuhteen aikana syntyi lapsia. Silti saa sanoa, että nyt on menossa tällainen vaihe, miksi ei siis muistisairautta voisi ajatella samalla tavalla. Juuri nyt elämä on tällaista, seuraavassa vaiheessa erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo diagnoosi varmasti ihan oikea? Vähän ihmetytti, kun Erja sanoi tilanteen olevan nyt parempi kuin aikaisemmin.

Ja moni ohimenevä henkinen tekijäkin voi aiheuttaa muistiongelmia. 

no en kuvaisi lapsen saamista vaiheeksi. kyllä se on peruuttamaton muutos. aivan kuten muistisairaus. ehkä eija ei muistanut oikeata sanaa vaikka muistaa mitä sanoi...

Joku muu diagnoosi tuolla oikeasti on. Ehkä stressi aiheutti oikeasti oireita. Pakeni Suomesta aikana, jolloin lähteminen ei ollut niin helppoa kuin nykyään, eikä maailma ollut niin avoin. Vietti koko parhaan ikänsä ulkomailla ja haukkui Suomea ja suomalaisia. Sitten kun ikää ja ongelmia alkoi ilmetä olikin tarve palata niin kamalaan Suomeen. Ilmeisesti pelkäsi, että unohtaa vieraat kielet. Taustaltaan on siis Suomen suomalainen, äidinkieli on suomi ja alkuperäinen sukunimi Honkanenkin on suomalainen. Tuntui noina ulkomaan vuosinaan vähän unohtaneen suomea, vaikka oli naimisissa suomalaisen kanssa. Nykyään tuntuu kuitenkin puhuvan Suomea paremmin kun on puhunut taas enemmän. Sama se on myös Ella Kannisen kanssa. Se ihmeellinen korostus on kadonnut kun puhuu taas paljon suomea.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo diagnoosi varmasti ihan oikea? Vähän ihmetytti, kun Erja sanoi tilanteen olevan nyt parempi kuin aikaisemmin.

Mietitään sitä helvetti koko päivä  🤣🤣🤣🤣

Erja uskoo myös horoskooppeihin, että siltä pohjalta sen jutut.

Se on Erjalle tällainen vaihe hänen elämässään. Kohta hän ei muista sitä.

Eikös se ole diagnosoitu siellä Monacossa. Uskoisin, että on kyllä tehty kunnon testit. Pidemmälle edennyt muistisairaus nähdään pään magneettikuvista, vasta alkuvaiheessa oleva selkäydinnäytteestä. 

Vierailija kirjoitti:

no en kuvaisi lapsen saamista vaiheeksi. kyllä se on peruuttamaton muutos. aivan kuten muistisairaus. ehkä eija ei muistanut oikeata sanaa vaikka muistaa mitä sanoi...

Etkö? Jos mietit sekunnin pitempään niin lapsessa se elämän vaiheisuus vasta tuleekin esille: syntymä, vauvaikä, taaperoikä, uhmaikä, päiväkoti, esikoulu, alakoulu, yläkoulu, rippikoulu (jos käy), peruskoulun päättyminen, 2. aste, kotoa poismuutto, yliopisto, parisuhteet, omat lapset yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo diagnoosi varmasti ihan oikea? Vähän ihmetytti, kun Erja sanoi tilanteen olevan nyt parempi kuin aikaisemmin.

Ja moni ohimenevä henkinen tekijäkin voi aiheuttaa muistiongelmia. 

Itsellä puolison kuolema muutaman kuukauden varoitusajalla täytti miltei koko ajatusmaailman, elin menneessä, olevassa ja tulevassa. Suuret muutokset, vaikkapa tuo Erjan muutto Suomeen, on saattanut olla , toivottavasti ohimenevä tekijä muistin toiminnassa.

Voi herraisä. Juuri totesin terapeutilla, etten kestä vanhempiani yhtään, mutta haluan antaa heille anteeksi ja yritän auttaa heitä nyt, kun ovat viimeisillään - ja totesin, että "tämä on nyt vain yksi vaihe elämässäni".

Yksi vaihe elämässä on myös sairastuminen ja vanheneminen.

Se on vaihe, osa elämänkaarta. Tietysti se on vaihe.

Erja muistaa mukavampiakin vaiheita.

Parkinson? Vaikka ei se nyt varsinainen muistisairaus ole vaan rappeumasairaus. Monella Parkinsonia sairastavalla puuttuu oiretunto, eivät siis välttämättä Itse havaitse toiminnan epäloogisuutta ja suhtautuvat optimistisesti tilaansa, koska eivät havaitse poikkeamia. Joillakin taas toimii paremmin omantoiminnan havainnointi. En tiedä mistä se johtuu, mutta he ovat selvästi ahdistuneempia ja oireilevat mieleltään enemmän. 

Olen hoitanut paljon parkkilaisia työssäni ja moni heistä on autuaan tietämätön esimerkiksi toiminnan hidastumisesta. He voivat havaita että on vaikea kävellä, mutta eivät huomaa että kysymykseen vastaamisessa voi mennä vaikka 20s tai päätöksen teossa minuutti. Vaikka kyseessä on parantumaton sairaus, jotkut uskovat kuntonsa kohenevan, suotakoon se heille :) Toisilla taas järki leikkaa terävänä lähes koko ajan ja mahdolliset sekavuusjaksot ovat niin lieviä ettei niitä edes tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo diagnoosi varmasti ihan oikea? Vähän ihmetytti, kun Erja sanoi tilanteen olevan nyt parempi kuin aikaisemmin.

Olen ihmetellyt sitä koko ajan. Kaikki muu mitä hän haastatteluissa sanoo, sotii muistisairautta vastaan. Huonomuistinen hän voi olla, sitä taatusti olen minäkin nyt 60-vuotiaana, mutta muistisairaus on jotain ihan muuta kuin miten Erja Häkkinen itseään kuvailee. Muistisairaudesta ja sen etenemisestä minulla on kokemusta niin omista kuin miehenikin sukulaisista. Välillä voi olla tasaisempia aikoja, ettei sairaus etene kovaa, mutta ei siitä tilanteen paranemisen tunteita tule. 

Ettei Erja nyt antaisi muistisairaudesta suurelle yleisölle liian ruusuista kuvaa? Minusta tuo ei yksinkertaisesti ole uskottavaa, pohjautuen omiin kokemuksiini läheisten muistisairauksien seuraamisesta alusta loppuun saakka.