Miten muissa kolmikielisissä perheissä lapse ovat oppineet puhumaan?

Natiivitasoiset palstamammat taas vauhdissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!

Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla. 

Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.

Miksi ei?

Meillä ainakin on.

Perhe-elämässä riittää hyvä englanti, ei tarvitse olla super akateemista tiedesanastoa hallussa.

Perheen kielten kuuluu olla tunnekieliä. Ei vain jotain jolla räpelletään arjessa.

Voi jessus, kyllä meillä ainakin osataan englantia todella hyvin ja toisella ei ole edes aksenttia/korostusta, joten hyvin kaukana räpellyksestä.

Sitä paitsi lapset meillä puhuvat kotona lähinnä suomea ja hollantia, mutta toki meitä vanhempia kuuntelemalla vuosikaudet osaavat myös enkkua.

Se ei ole silti tunnekieli.

Ja tässähän ei olla huolissaan siitä että puhuuko joku jotain tai ymmärtääkö joku jotain vaan siitä, että riittääkö kielitaito kunnolliseen opiskeluun ja tunneilmaisuun.

Lapsi on suomalaisessa päiväkodissa ja koulussa. Ystävät puhuu suomea, äiti puhuu suomea, sisarukset puhuu suomea.

Kerrotko miten kielitaito ei riittäisi kunnolliseen opiskeluun?

Minulla on ystäviä joiden kotona on puhuttu tasan venäjää tai kiinaa, ja oikein hyvin ovat pärjänneet koulussa. Oikeastaan tajuttoman hyvin.

Sitten tiedän yhden turkkilaisen, jonka kotona ei puhuttu kylläkään suomea ja ei ikinä päässyt lukiota läpi, koska ei sisäistänyt lukemaansa. Taisi olla lähinnä oppimisvaikeudet taustalla tai jotenkin se suomi vaan jäänyt heikommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!

Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla. 

Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.

Mieheni osaa huonosti suomea, minä taas puhun huonosti hänen kieltään espanjaa. Toki molemmat yritetään parantaa näitä taitoja, mutta miksi puhuisimme kotona kielellä, jolla toinen meistä ei todellakaan pysty ilmaisemaan itseään hyvin, kun taas englantia kumpikin puhuu natiivitasolla. Minulle on tärkeää, että pystyn puhumaan syvällisiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta mieheni kanssa. Englanniksi voidaan keskustella vaikka kvanttifysiikasta tai filosofiasta, espanjaksi keskustelut olisivat lähinnä jotain "Tänään on kaunis päivä. Pöydällä on maito. Koira haukkuu."

Tämä tuntuu olevan monille vaikea ymmärtää.

Vaikka mieheni puhuu suomea, niin ei se tule varmaan kahteenkymmeneen vuoteen olemaan samalla tasolla kuin hänen englantinsa, joten englannilla mennään.

Vierailija kirjoitti:

Natiivitasoiset palstamammat taas vauhdissa.

Lähinnä ihmetyttää olettamus, että on suhteessa ulkkarin kanssa, mutta englanti silti tasoa sönkkötönkkö rallienglanti.

Vierailija kirjoitti:

Natiivitasoiset palstamammat taas vauhdissa.

Maailma kansainvälistyy kovaa vauhtia. Yhä useampi ihminen käyttää työssään englantia ja monet myös viettävät vuosia ulkomailla. Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että monen suomalaisen englanti on oikeasti loistavaa? Syntyperältään englantilaiset ystäväni aina kommentoivat miten hyvää englantia heidän tapaamansa suomalaiset puhuvat ja sanovat että yleensä pohjoismaalaiset puhuvat ulkomaalaisista just sitä parasta englantia (hollantilaisten ohella).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Natiivitasoiset palstamammat taas vauhdissa.

Maailma kansainvälistyy kovaa vauhtia. Yhä useampi ihminen käyttää työssään englantia ja monet myös viettävät vuosia ulkomailla. Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että monen suomalaisen englanti on oikeasti loistavaa? Syntyperältään englantilaiset ystäväni aina kommentoivat miten hyvää englantia heidän tapaamansa suomalaiset puhuvat ja sanovat että yleensä pohjoismaalaiset puhuvat ulkomaalaisista just sitä parasta englantia (hollantilaisten ohella).

Loistava tai hyvä kielitaito on eri asia kuin natiivi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Natiivitasoiset palstamammat taas vauhdissa.

Maailma kansainvälistyy kovaa vauhtia. Yhä useampi ihminen käyttää työssään englantia ja monet myös viettävät vuosia ulkomailla. Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että monen suomalaisen englanti on oikeasti loistavaa? Syntyperältään englantilaiset ystäväni aina kommentoivat miten hyvää englantia heidän tapaamansa suomalaiset puhuvat ja sanovat että yleensä pohjoismaalaiset puhuvat ulkomaalaisista just sitä parasta englantia (hollantilaisten ohella).

Loistava tai hyvä kielitaito on eri asia kuin natiivi...

Miksi pariskunnan pitäisi olla natiiveja puhuakseen keskenään englantia? Jokainen puhuu puolisolle varmasti sitä kieltä mitä kumpikin ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Natiivitasoiset palstamammat taas vauhdissa.

Maailma kansainvälistyy kovaa vauhtia. Yhä useampi ihminen käyttää työssään englantia ja monet myös viettävät vuosia ulkomailla. Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että monen suomalaisen englanti on oikeasti loistavaa? Syntyperältään englantilaiset ystäväni aina kommentoivat miten hyvää englantia heidän tapaamansa suomalaiset puhuvat ja sanovat että yleensä pohjoismaalaiset puhuvat ulkomaalaisista just sitä parasta englantia (hollantilaisten ohella).

Loistava tai hyvä kielitaito on eri asia kuin natiivi...

Loistava kielitaito tosiaan tarkoittaa, että pystyy puhumaan natiivin tasolla vaikkei natiivi olekaan. Itse olen suorittanut C2 tason (kaikista ylin taso) kokeet, jotka testaa seuraavaa:

A C2 Proficiency qualification shows that you can:

study demanding subjects at the highest level, including postgraduate and PhD programmes

negotiate and persuade effectively at senior management level in international business settings

understand the main ideas of complex pieces of writing

talk about complex or sensitive issues, and deal confidently with difficult questions.

Uskoisin, että suuri osa kansainvälisissä hommissa työskentelevistä puhuu just tuolla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä "perheen yhteinen kieli on englanti"-tapaukset, jossa kummankaan vanhemman äidinkieli ei ole englanti. Vanhemmat puhuu keskenään ihan miten sattuu englanniksi, kielioppi päin p*ersettä ja sanasto suppea jne, lapset oppii sen broken Englishin myös. Sitten mainostetaan ylpeänä kuinka meidän perheen yhteinen kieli on englanti!

Siis miksi ihmeessä luulet, että kaikkien suomalaisten englanti on huonoa ja sanasto suppea? Itse olen esim. asunut kymmenen vuotta englanninkielisessä maassa ja työkseni myös kirjoitan paljon englanniksi. Olen joskus tehnyt netissä testin, jossa mitataan sanavaraston laajuus ja englannin sanavarastoni on korkeampi kuin keskivertonatiivilla. 

Se ei silti ole äidinkielesi eikä sellaisen pitäisi olla perheen yhteinen kieli.

Mieheni osaa huonosti suomea, minä taas puhun huonosti hänen kieltään espanjaa. Toki molemmat yritetään parantaa näitä taitoja, mutta miksi puhuisimme kotona kielellä, jolla toinen meistä ei todellakaan pysty ilmaisemaan itseään hyvin, kun taas englantia kumpikin puhuu natiivitasolla. Minulle on tärkeää, että pystyn puhumaan syvällisiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta mieheni kanssa. Englanniksi voidaan keskustella vaikka kvanttifysiikasta tai filosofiasta, espanjaksi keskustelut olisivat lähinnä jotain "Tänään on kaunis päivä. Pöydällä on maito. Koira haukkuu."

Tämä tuntuu olevan monille vaikea ymmärtää.

Vaikka mieheni puhuu suomea, niin ei se tule varmaan kahteenkymmeneen vuoteen olemaan samalla tasolla kuin hänen englantinsa, joten englannilla mennään.

Näinhän se on. Käsketään puhumaan äidinkieltä, mutta jos molemmilla on eri äidinkieli ja molemmilla huonot taidot sillä toisen äidinkielillä on loogista puhua sitä kieltä mitä parhaiten yhdessä osataan. 

Miksi ette puhu keskenänne suomea/hollantia? Oletteko niin kielitaidottomia ettette osaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette puhu keskenänne suomea/hollantia? Oletteko niin kielitaidottomia ettette osaa?

Miten sulta itseltä sujuisi keskustelu hollanniksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette puhu keskenänne suomea/hollantia? Oletteko niin kielitaidottomia ettette osaa?

Miten sulta itseltä sujuisi keskustelu hollanniksi?

Hyvin sen pitäisi sujua jos tekee lapsia hollantilaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette puhu keskenänne suomea/hollantia? Oletteko niin kielitaidottomia ettette osaa?

Miten sulta itseltä sujuisi keskustelu hollanniksi?

Hyvin sen pitäisi sujua jos tekee lapsia hollantilaiselle.

Ai että siinä synnytyksen yhteydessä se kielitaitokin tulee? Tää oli mulle uutta tietoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Natiivitasoiset palstamammat taas vauhdissa.

Maailma kansainvälistyy kovaa vauhtia. Yhä useampi ihminen käyttää työssään englantia ja monet myös viettävät vuosia ulkomailla. Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että monen suomalaisen englanti on oikeasti loistavaa? Syntyperältään englantilaiset ystäväni aina kommentoivat miten hyvää englantia heidän tapaamansa suomalaiset puhuvat ja sanovat että yleensä pohjoismaalaiset puhuvat ulkomaalaisista just sitä parasta englantia (hollantilaisten ohella).

Loistava tai hyvä kielitaito on eri asia kuin natiivi...

Tuo on muuten täysin totta. Mulle tuli kaameana yllätyksenä se valtava "kielioppivirheiden" määrä, mitä natiivit tekevät mm. puhuessaan äidinkieltään englantia. Tosin, jos täällä joku sanoo, että "tiesti mä meen tänään uimaan", kukaan ei ala valittaa, että kielenkäyttö olisi virheellistä.

Uskomattoman paljon väärää tietoa kejussa ja niitä jotka esiintyvät "opettajina" tms. No, ehkä jos on saanut koulutuksensa joskus viime vuosituhannen puolella niin voi olla joitain vääriä käsityksiä jos ei ole päivittänyt osaamistaan tähän päivään. 

Suuri osa maailman ihmisistä on monikielisiä. Ei ole mitään rajaa siinä montako kieltä ihminen voi oppia. Olennaista on, että oma vanhempi puhuu aina sitä omaa tunnekieltään lapselle. Yhteisen kommunikaation kielenä voi olla joku muu kieli, mutta vanhempi vastaa lapselle omalla kielellään. Suomessa esimerkiksi Minna Huotilainen on kirjoittanut kaksikielisyyden/monikielisyyden eduista. Jos joku ei satu tietämään, niin Huotilainen on itse aivotutkija. 

Ketjussa on ollut väärää tietoa siitä että lapsen pitää hallita oma äidinkielensä täydellisesti ennen kun voi alkaa mitään vierasta kieltä opettelemaan. Tämäkin on vanhentunut käsitys. Nykyään tiedetään että noin viimeistään kymmenvuotiaana katoaa kyky oppia muiden kielten äänteitä natiivitasoiseksi, aivoihin ikään kuin "lukittuu" oman äidinkielen äänteet. Aivotutkimuksen näkökulmasta kielten opettaminen pitäisi aloittaa paljon aiemmin, mutta kielen opetuksen pitää olla leikillistä ja pelillistä, vaikkapa lorujen, laulujen ja leikkimisen kautta. Kieliopin yms ehtii oppia myöhemminkin. 

Olen itse törmännyt työni kautta lukuisiin monikielisiin lapsiin ja esimerkiksi eräs 6-vuotias puhui täysin sujuvasti neljää eri kieltä. Yhtä äitinsä kanssa, toista isänsä, kolmas oli kotikieli, neljäs oli heidän entisen asuinmaansa kieli (jonka kielitaitoa aktiivisesti ylläpidettiin nykyisessä asumaassa kielikerhojen yms kautta). 

Jos joku monikielinen lapsi ei vielä kouluiässä tms kykene erottelemaan eri kieliä, niin kyseessä voi olla esimerkiksi joku kielellinen erityisvaikeus tai se ettei vanhemmat ole olleet johdonmukaisia siinä mitä kieltä puhuvat. Ei todellakaan ole normaali tilanne tämä. Mutta alle kouluikäisillä on täysin normaalia että joku sana saattaa tulla ensin toisella kielellä mieleen kuin sillä jolla yritti puhua, eli samassa lauseessa voi olla useampaa kieltä sekaisin. Tässä kohtaa vanhemman pitää auttaa kaivamaan se oikea sana. Ei sen kummallisempi ja ihmeellisempi juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Uskomattoman paljon väärää tietoa kejussa ja niitä jotka esiintyvät "opettajina" tms. No, ehkä jos on saanut koulutuksensa joskus viime vuosituhannen puolella niin voi olla joitain vääriä käsityksiä jos ei ole päivittänyt osaamistaan tähän päivään. 

Suuri osa maailman ihmisistä on monikielisiä. Ei ole mitään rajaa siinä montako kieltä ihminen voi oppia. Olennaista on, että oma vanhempi puhuu aina sitä omaa tunnekieltään lapselle. Yhteisen kommunikaation kielenä voi olla joku muu kieli, mutta vanhempi vastaa lapselle omalla kielellään. Suomessa esimerkiksi Minna Huotilainen on kirjoittanut kaksikielisyyden/monikielisyyden eduista. Jos joku ei satu tietämään, niin Huotilainen on itse aivotutkija. 

Ketjussa on ollut väärää tietoa siitä että lapsen pitää hallita oma äidinkielensä täydellisesti ennen kun voi alkaa mitään vierasta kieltä opettelemaan. Tämäkin on vanhentunut käsitys. Nykyään tiedetään että noin viimeistään kymmenvuotiaana katoaa kyky oppia muiden kielten äänteitä natiivitasoiseksi, aivoihin ikään kuin "lukittuu" oman äidinkielen äänteet. Aivotutkimuksen näkökulmasta kielten opettaminen pitäisi aloittaa paljon aiemmin, mutta kielen opetuksen pitää olla leikillistä ja pelillistä, vaikkapa lorujen, laulujen ja leikkimisen kautta. Kieliopin yms ehtii oppia myöhemminkin. 

Olen itse törmännyt työni kautta lukuisiin monikielisiin lapsiin ja esimerkiksi eräs 6-vuotias puhui täysin sujuvasti neljää eri kieltä. Yhtä äitinsä kanssa, toista isänsä, kolmas oli kotikieli, neljäs oli heidän entisen asuinmaansa kieli (jonka kielitaitoa aktiivisesti ylläpidettiin nykyisessä asumaassa kielikerhojen yms kautta). 

Jos joku monikielinen lapsi ei vielä kouluiässä tms kykene erottelemaan eri kieliä, niin kyseessä voi olla esimerkiksi joku kielellinen erityisvaikeus tai se ettei vanhemmat ole olleet johdonmukaisia siinä mitä kieltä puhuvat. Ei todellakaan ole normaali tilanne tämä. Mutta alle kouluikäisillä on täysin normaalia että joku sana saattaa tulla ensin toisella kielellä mieleen kuin sillä jolla yritti puhua, eli samassa lauseessa voi olla useampaa kieltä sekaisin. Tässä kohtaa vanhemman pitää auttaa kaivamaan se oikea sana. Ei sen kummallisempi ja ihmeellisempi juttu. 

Kielikylpy alkaa nimenomaan vasta sitten kun äidinkieli on vakiintunut van kaksi.

Ja pääkaupunkiseudun koulumaailman isoimpia ongelmia on nämä kielipuoliset lapset.

Terveisiä todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota ei todellakaan suositella.

Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.

Siis apua, oma hollantilaiseni puhuu niin hyvää englantia, että amerikkalaisetkaan eivät tajua, että ei ole natiivi.

Ei kannata yleistää, jotkut oikeasti osaava niitä kieliä ja osaavat ääntää 😅

PS. Meillä ainakin tulee olemaan kolmikielinen perhe, emme me ala vuosien jälkeen omaa luontaista yhteistä kieltä (englanti) droppaamaan

Ei varmaan sitten kannata hankkia lapsia jos ei ole valmis näkemään vaivaa heidän vuokseen

Kerrotko miten se on lapselle huono, jos kummatkin vanhemmat puhuvat hänellä omaa kieltään, mutta yhdessä puhumme englantia?

Erittäin iso riski että mistään kielestä ei tule riittävää syvällistä osaamista.

Näennäinen pinnallinen arkikielten hallinta mutta ei työkaluja abstraktiin ajatteluun mikä näkyy huonona koulumenestyksenä yläkoulussa.

T yläkoulun opettaja Helsingistä

Samaa kokemus toiselta yläkoulun opettajalta. Elämästä voi silti muodostua monella tapaa rikas ja antoisa, kun hakeutuu alalle, joissa kieliä tarvitaan arkitasolla.

Suurin osa näistä suomalaisista, jotka tekee lapsia ulkomaalaisten kanssa on nimenomaan niitä, jotka ovat korkeasti koulutteja, kansainvälisissä töissä ja opiskelleet/asuneet ulkomailla. On aivan luonnollista, että he pariutuvat ulkomaalaisten kanssa koska myös kohtaavat näitä jokapäiväisessä elämässään. Heillä myös se englanti sujuu juuri edeltämainitun vuoksi paljon paremmin kuin keskivertosuomalaiselta ja heillä tuskin on mitään sönkköenglantia ja kommunikointivaikeuksia keskenään niin kuin moni täällä tuntuu luulevan.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa näistä suomalaisista, jotka tekee lapsia ulkomaalaisten kanssa on nimenomaan niitä, jotka ovat korkeasti koulutteja, kansainvälisissä töissä ja opiskelleet/asuneet ulkomailla. On aivan luonnollista, että he pariutuvat ulkomaalaisten kanssa koska myös kohtaavat näitä jokapäiväisessä elämässään. Heillä myös se englanti sujuu juuri edeltämainitun vuoksi paljon paremmin kuin keskivertosuomalaiselta ja heillä tuskin on mitään sönkköenglantia ja kommunikointivaikeuksia keskenään niin kuin moni täällä tuntuu luulevan.

Silti voivat kieliasioista pihalla kuin lumiukot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota ei todellakaan suositella.

Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.

Siis apua, oma hollantilaiseni puhuu niin hyvää englantia, että amerikkalaisetkaan eivät tajua, että ei ole natiivi.

Ei kannata yleistää, jotkut oikeasti osaava niitä kieliä ja osaavat ääntää 😅

PS. Meillä ainakin tulee olemaan kolmikielinen perhe, emme me ala vuosien jälkeen omaa luontaista yhteistä kieltä (englanti) droppaamaan

Ei varmaan sitten kannata hankkia lapsia jos ei ole valmis näkemään vaivaa heidän vuokseen

Kerrotko miten se on lapselle huono, jos kummatkin vanhemmat puhuvat hänellä omaa kieltään, mutta yhdessä puhumme englantia?

Erittäin iso riski että mistään kielestä ei tule riittävää syvällistä osaamista.

Näennäinen pinnallinen arkikielten hallinta mutta ei työkaluja abstraktiin ajatteluun mikä näkyy huonona koulumenestyksenä yläkoulussa.

T yläkoulun opettaja Helsingistä

Samaa kokemus toiselta yläkoulun opettajalta. Elämästä voi silti muodostua monella tapaa rikas ja antoisa, kun hakeutuu alalle, joissa kieliä tarvitaan arkitasolla.

Siinä vaan vanhemmat päättävät tämän lapsensa puolesta. Siis laiskuuttaan tai tietämättömyyttään päättävät jo taaperolle ammattikoulu-uran.