Miehet, miksi teiltä puuttuu rohkeus lähestyä naista?
Tämä kysymys sopii varmaan juuri tälle palstalle. Olen tässä kolmenkymmenen ikävuoden aikana ehtinyt tehdä paljon osallistuvaa tutkimusta suomalaisten miesten käyttäytymisestä toiseen sukupuoleen tutustumisen areenalla. Tai... ehkä pitäisi sanoa, että sitä tutustumista ei oikeastaan ole tapahtunut, koska lähestymisyrityksiä ei juuri ole tullut. Oikeastaan vain sellaisissa tilanteissa olen tutusunut uusiin miehiin, kun olen ollut jonkun ystäväni kekkereillä ja miehen on ollut luontevaa keskustella ihan muuten vaan, ettei ole tarvinnut paljastaa, että juttelu johtuu kiinnostuksesta. Myös opiskeluporukoissa sekä työpaikalla voi tavata miehen luontevasti suomalaisessa kulttuurissa. Jos edellisistä ei ole itselle pidempi aikaista miestä löytynyt on joutunut tyytymään yksinoloon. Baareista ja ravintoloista ei miestä löydä. Parikymppisenä saattoi helpommin löytää "lihatiskiltä" ympärikännissä olevan (ja itsekin hädin tuskin pysyi pystyssä) kundin, mutta nykyisin tilanne on toinen. Eikä tietenkään sama meininki enää kiinnosta, sillä hakusessa on vakavasti otettava mies.
On valitettavaa, etteivät suomalaiset miehet tule juttelemaan baarissa. Olen kaunis nainen (voin sen rehellisesti sanoa), kuten myös ystäväni, jotka ovat samassa tilanteessa. Olen iloinen ja helposti lähestyttävissä. Kun näen minua miellyttävän miehen haen katsekontaktia ja useimmiten sen myös saan. Vaihdamme katseita ja annan ymmärtää, että minulle voi tulla juttelemaan. Kun kyllästyn odotteluun, menen itse juttelemaan. usein minut otetaan hyvin vastaan, mutta aika usein huomaan, että miehet pelästyvät naisen aloitetta. Viimeisen viiden vuoden aikana kaikki miesjuttuni ovat lähteneet siitä, että minä olen tehnyt aloitteen. Nyt olen alkanut kyllästyä siihen. Toivoisinkin teidän miesten hieman valottavan asiaa. Miksi ihmeessä teille on niin vaikeaa lähestyä naista, joka vielä näyttää vihreää valoa?
Aina, kun olen ulkomailla ympärilläni pyörii todella komeaa miestä, jotka kummastelevat, että miten minulla ei voi olla poikaystävää. Serkkuni asuu Skotlannissa ja hän tuli poikaystävänsä kanssa käymään Suomessa. lähdimme yhdessä ulos. En maininnut tästä asiasta mitään Kevinille (serkkuni poikaystävälle), kun hän itse hämmästeli, että kuinka kukaan mies ei tule minulle juttelemaan. Hän ei voinut käsittää tätä asiaa. Toseni vain, että tällaista tämä Suomessa on. Kevin pyysi minuakin muuttamaan Skotlantiin ja sanoi, että hän tietäisi ainakin kymmenen miestä, jotka kaikki haluaisivat minut välittömästi. No, minäpä tein asialle jotain ja parin kuukauden päästä olen muuttamassa Skotlantiin, josta sain työpaikan. Silti haluaisin vielä kuulla teiltä suomalaisilta miehiltä kommenttia tähän, etteivät kaikki suomineitoset lähde vehreämmille laitumille, kun ette pistä tikkuya ristiin meihin tutustuaksenne. Niin ja tämä ei ole provo. Otan vastaan myös asiallista kritiikkiä suomalaisista naisista, jos meidän käyttäytymisemme on jotenkin tehnyt teistä munattomia.
Kommentit (130)
Tylyjä pakkeja kun sata saa, se hieman menoa loiventaa.
Täällä on hoettu metoota niin monta vuosikymmentä, että tutustumishalut on lopussa.
Rohkeus tulee, jos saa hyväksyntää. Liian kauan, kun tulee torjutuksi ei enää viitsi edes yrittää.
Kyllähän nyt yöelämässä jatkuvasti miehet iskevät naisia. Itse olen tosin sitä munattomampaa kastia, joka uskaltaa lähestyä vain humalassa, jos silloinkaan. Liittynee introverttiyteeni, vaikken mikään todella kömpelö sosiaalisesti olekaan. Jotenkin se ei vaan tunnu luontevalta ja näin se vaan on. En jaksa esittää mitään muuta kuin olen.
Kiinnostuneet naiset ovat aina tehneet aloitteen.
Kyllä mun näteille kavereille tullaan juttelemaan baarissa. Itselle toki ei kun olen aika tanttamainen.
On valitettavaa että naiset elävät jossain omituisessa kuplassa. Toisaalta ei se ole minulta pois, mutta toki sitä tulee aina silloin tällöin surkuteltua, koska menee niin moni hyvä mies hukkaan sen takia.
#metoo.
nyt te naiset niitätte sitä tilaamaanne satoa.
Koska olen menettänyt itseluottamukseni lukuisten pakkien johdosta. En ole ilmeisesti naisten mielestä viehättävä, ja lisäksi olen melko ujo. Ihan tavisnaisia siis haluaisin lähestyä, mutta en usko että mulla on heihin mitään mahdollisuutta.
Ulkomailta (En jaksa mainita maata) Suomeen muuttanut ystäväni ihmettelee samaa. Kotimaassaan saa koko ajan pyyntöjä ulos ja kehuja. Suomessa ei mitään, on ilmaa. Ja ihan on nätti ja hyvässä työssä.
Suomalaiset miehet eivät ole vakavasti otettavia. Kaikilla on mielessään seksi, muu parisuhteen ja perheen ympärillä pyörivä on ikävää velvollisuutta miehelle - tai sitten mies on niin ikävä, että aktiviteetit hänen kanssaan ovat ikäviä.
Suomalaisilla miehillä on huono itsetunto ja suomalaiset naiset ovat vaativia. Miehet lähestyvät vain helpompia ja avoimimpia tyttöjä. Sen vihreän valon tulee olla siis vihreä valonheitin: tyrkyt vaatteet ja pikkutyttömäinen asenne. Jos mies lähestyy "vanhempaa naista", tulee käyttäytyä arvokkaan passiivisesti eli antaa miehen viedä. Omaa tahtoa ei saa ilmaista, eikä mitään saa vaatia. Hienovarainen johdattelu, avun pyytäminen ym. Miehen egoa boostaava alistuva käytös on toki sallittu.
Sinuna lähtisin vaan reippaasti tekemään niitä asioita itseksesi, mihin luulet miestä tarvitsevasi. Saatat yllättyä.
Feministivaara on ollut jo pidempään, mutta metoo oli viimeinen niitti. En todellakaan enää aio lähestyä yhtään tuntematonta naista missään. Ei ole metoosyytösten arvoista.
No ei kaikki miehetkään tietenkään ole rohkeita.
Lähinnä pelimiehet yms. ovat heti naisia iskemässä.
Koska "Painu v*****n siitä!" "Noin ruman pitäis ymmärtää pysyä kotona!!!!"
Kyllä naiset tekevät aloitteen, jos ovat miehestä kiinnostuneita. Sitäpaitsi naisilla ei ole vaaraa metoosta toisin kuin miehillä.
Itselleni joku katsekontakti ei ole mitään "vihreän valon näyttämistä". Jos naisella ei ole sen vertaa munaa ettei uskalla tulla jubailemaan niin olkoot ilman sitten.
"Otan vastaan myös asiallista kritiikkiä suomalaisista naisista, jos meidän käyttäytymisemme on jotenkin tehnyt teistä munattomia."
No, jopa oli poikkeuksellisen asiallinen loppukaneetti. Onneksi tämä ei ollut provo.
Minusta mielenkiintoinen aloitus, koska myös itse olen ollut vastaavassa tilanteessa koko nuoruusikäni, nykyisin jo vuosia ulkomailla naimisissa. Ja ei, me ei olla rumia ja lihavia, joita kukaan ei halua vaan niitä jotka ulkonäöllä erottuu joukosta positiivisesti. Kukaan ei uskalla lähestyä selvinpäin. Ulkomailla ( kaikkialla muualla paitsi suomessa) poikaystäväkandidaatteja on jonossa. Ja he ovat komeita, hyvin koulutettuja ja sivistyneitä ja lähestyvät selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Koska "Painu v*****n siitä!" "Noin ruman pitäis ymmärtää pysyä kotona!!!!"
Tämä! Eikä ole tosiaan mitään yksittäistapauksia. Tuntuu että naisilta alkeellisetkin käytöstavat unohtuvat kun lähdetään radalle.
2/5